Monthly Archives

heinäkuu 2015

Rakkaan taaperoni elämää

Heippa! Minä olen Venlan neljätoistakuukautinen hoitolapsi. Olemme nyt viettäneet Venlan kanssa kaksi ja puoli  kuukautta yhdessä ja olemme jo kuin erottamattomat. Rakastan pusutella ja halailla. Märät pusut ovat parhaita ja tykkäänkin siitä, kun koirat nuolevat mun naamaa. Kikatan ihan kippurassa, kun koirien kuola valuu mun naamaa ja käsivarsia pitkin. Siitä puheen ollen, olen aikamoinen sottapytty. Rakastan sotkea ja haluaisinkin elää mahdollisimman isossa sotkukasassa. Alan monesti itkemään, kun ruokailun jälkeen pitäisi siivota mun tekemät kauniit sotkut. Tykkään ottaa jauhelihan käteen ja maalata vatsan oranssiksi. Hiuksetkin on kiva koristella jauhelihalla ja makaronilla.

Opin kävelemään viikko sitten. Tällä hetkellä näytän edelleen humalaiselta oliolta kävellessäni ja yritän vielä etsiä tasapainoani. Vanhempani ja Venla salaa kikattavat kävelylleni, mutta ovat minusta erittäin ylpeitä. Tykkään edelleen laittaa kaiken mahdollisen suuhun. Venlan pitääkin olla kokoajan tarkkana, mitä milloinkin olen laittamassa suuhuni. Minut saa kuitenkin aina nopeasti kiinni, kun olen syömässä jotain syömisääni-refleksini ansiosta. Aina kun laitan jotain suuhuni, alan automaattisesti pitämään ”jamjamjam” ääntä, vaikka söisinkin vain pahvia.

Tykkään kaikenmaailman onkaloista, koloista ja rei’istä. Reikiin on kivaa laittaa tavaroita. Minun ruokapöydälläni on kolo juomamukia varten. Ruokaillessani otan mukin kolosta pois ja kaadan lautaselta kaikki ruuat koloon. Kerran onnistuin huijaamaan Venlaa kaadettuani ruuat koloon ja laitettuani juomamukin kolon päälle. Venla luuli, että olin syönyt kaikki ruuat. Hähähää osaan olla ovela! Tykkään maistella kaikkea, mutta en ole kovin hyvä syömään. Ruokaa on kuitenkin kiva heittää lattialle ja huutaa perään ”tadaa” samalla taputtaen käsiäni yhteen!

Tykkään ihmisistä ja vilkuttelenkin aina innoissani kaikille kaupassa tai ulkona ollessamme. Välillä lähetän söpöjä lentopusuja vieraille ihmisille ja vilkutan päälle. Tykkään höpötellä, vaikka kukaan ei  oikein minua vielä ymmärrä. Osaan sanoa ”hey”, ”no” ”mum”, ”jayyy”, ”tadaa”, ”jamjam”, ”dog” ja ”nana” =”nanny”. Osaan sanoa ”no”, mutta en osaa vielä sanoa ”yes”. Sanonkin aina ”no”, vaikka tarkoittaisinkin ”yes”. Muiden mielestä on huvittavaa, kun vastaan ”no” ja heilutan päätä, mutta olen silti ihan innoissani kädet ojossa ottamassa jotakin tavaraa vastaan. Sanon myös välillä itselleni ”no”, jos olen tekemässä jotakin kiellettyä. Lempisanani on ”kotkot”, jota käytän lähes jokaisessa tilanteessa. Kukaan muu paitsi minä ei tiedä mitä se tarkoittaa. Venlaa naurattaa, kun kuulostaa siltä, että esittäisin jatkuvasti suomalaista kanaa

Lempi juttujani ovat pallon heitto, uiminen, hampaiden pesu, koirien kanssa leikkiminen, kirjojen katselu, laulaminen ja tanssiminen. Musiikin alkaessa soida, alan automaattisesti tanssimaan ja heiluttamaan pyllyä puolelta toiselle. Venlan kanssa on ihan mahtavaa tanssia! Minä nauraa räkätän, kun Venla tanssittaa mua. Toinen ihan huippujuttu on, kun Venla käyttää minua kahvakuulana treeneissään. Näkisittepä minun naamani, kun Venla nostelee mua musiikin tahtiin. Mun hymy ulottuu korviin asti ja nauran niin hysteerisesti, että välillä Venlaa pelottaa, että tukehdun mun omaan nauruuni.

Olen kunnon vesipeto ja olenkin yksi-vuotiaaksi tosi hyvä uimaan. Otetaankin Venlan kanssa aika usein uintikilpailuja meidän altaassa. Voisin uida, vaikka koko päivän! Välillä on kuitenkin kiva rauhoittua ja selailla kirjoja. Minut saa aina rauhoittumaan, kun minulle annetaan kirja käteen. Vaikka olisin kuinka kiukkuinen tai surullinen, kirja piristää minut aina. Venlan laukusta löytyykin nykyään aina kirja minua varten. Minut saa myös rauhoittumaan laulamalla ”tuiki tuiki tähtöstä”. Minua alkaa hymyilyttää, kun minulle lauletaan. Osaan laulaa ”tuiki tuiki tähtösen” melodian, mutta en osaa vielä sanoja. Laulankin melodiaa ”kotkotkot”-sanoituksillani.

Viime viikon torstaina päätin tehdä Venlalle pienet kepposet. Venla ei käytä minulla vaippaa meidän omassa uima-altaassa ja torstaina päätinkin töräyttää kivat yllärit. Venla alkoi ihmettelemään mitä tein uima-altaan reunassa, kun olin niin hiiren hiljaa. Venlan tullessa luokseni, mun kakkapallot uivat sitä vastaan. Minä vain hihittelin ja jatkoin kakkaamista. Venla ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä vain nauroin.

Olen aika vekkuli tyttö. Tykkään ihmeellisistä asioista. Tällä hetkellä lempipuuhaani on sukkien metsästys. Isin lenkin jälkeiset sukat ovat parasta, mitä tiedän! Tykkään ottaa sukat molempiin käsiin ja kävellä ympäri taloa niiden kanssa söpö virne kasvoillani. Tykkään heilutella niitä ilmassa ja levittää hajut ympäri kotia. Minua harvemmin enää näkee ilman sukkia käsissäni. Vaanin kuin tiikeri, kun joku on ottamassa sukkiaan pois. Omille hölmöilyilleni on kivaa nauraa. Yleensä saan muutkin nauramaan, kun nauran omille hupsuille jutuilleni. Olen niin suloinen tyttö, että minua on vaikea olla rakastamatta!

Heippa sinkkuelämä!

Eivät taaskaan menneet asiat niin kuin olin etukäteen suunnitellut. Ehkä elämässä ei pitäisikään suunnitella mitään ja elää vain päivä kerrallaan. Kesän alussa olin päättänyt opetella elämään sinkkuna vähän pidemmän aikaa, kun en ole pitkään aikaan ollut kunnolla sinkku. Tarkoituksenani ei missään tapauksessa ollut ihastua kehenkään, mutta eihän sitä tunteilleen mitään mahda. Aaron tuli mukaan kuvioihin vasta muutama viikko sitten, mutta meistä molemmista tuntuu siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme jo useamman vuoden. Harvemmin sitä klikkaa näin vahvasti, miten meillä ihan jokaisella osa-alueella. Olemme todella samanlaisia, mutta meissä on myös ne eroavuudet. Minusta eroavaisuudet vain rikastuttavat parisuhdetta, kun molemmat täydentävät toisiaan.

Aaronin piti mennä muutamaksi tunniksi lauantaina töihin ja minä päätin odotella sillä välin Aaronin kämpillä. Lupauduin pesemään Aaronin koiranpennun, Teddyn ensimmäistä kertaa. En ole koskaan aikaisemmin koiranpentua pessyt enkä arvannutkaan sen olevan niin hankalaa. Raukkaa pelotti ihan älyttömän paljon ja pikkuinen yritti jatkuvasti hypätä kylpyammeesta pois. Sain Teddyn pestyä, vaikka siihen menikin runsaasti aikaa ja empatiaa. Pesun jälkeen kylpyhuoneen lattia lainehti vedestä ja jouduin käyttämään kasan pyyhkeitä sen kuivaamiseen. Hups. Pesujen ja pusujen jälkeen päätin mennä ulos ottamaan aurinkoa. Auringonotto lähinnä jäi vain yritykseksi, kun Teddy tuli hyppimään päälleni ja syömään varpaitani. Jotain siinä yritin sitä kouluttaa, mutta eihän tuollainen pikkupallero vielä mitään tottele. Lopulta Teddy nappasi puhelimeni maasta, jossa oli juuri geekki soimassa kajareilla (älä kysy miksi cheek). Teddy lähti juoksemaan talon ympäri puhelimeni suussa ja minä yritin saada puhelintani takaisin. Nauraa röhnötin samalla, kun yritin huutaa toista tuomaan puhelintani takaisin. Hahah mikä ihana pikkuinen hömelö.

Eksyimme viikonloppuna vahingossa teinien kotibileisiin. Porukkaa oli paikalla useita kymmeniä ja kaikki olivat pilvessä kuin Etiopian maaseudun Jussit. Suurin osa porukasta oli 16-18-vuotiaita ja tunsimmekin Aaronin kanssa itsemme vähän ulkopuolisiksi korkeamman ikämme vuoksi. Oli vähän omituinen olo koko illan ajan. Ei uskaltanut olla oma itsensä, kun porukka oli niin nuorta. Tuli kieltämättä omat nuoruusvuodet mieleen teinien sähellyksistä. Samanlainen sitä on itsekin ollut kuusitoista-vuotiaana, vaikka vaikea sitä onkin myöntää. Lähdimme juhlista aikaisin pois, kun porukka nyt oli mitä oli. Kävelimme Aaronin kotiin parin kilometrin päähän. Olimme onneksi ottaneet kaksi pizzalaatikkoa bileistä mukaan, sillä meillä molemmilla iski kauhea nälkä puolessa välissä matkaa. Leiriydyimme nurmikolle syömään pizzaa ja lepuuttamaan jalkojamme rankasta kävelystä. Kotiin päästyämme harrastimme villiä pizzan jyrsimistä ja sammuimme sohvalle.

Sunnuntaina lähdimme Aaronin ja tämän kämppisten kanssa kalaan. Kalasaldo ei taaskaan ollut mikään korvia huumaava, mutta rusketuksesta sen sijaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Tuntuu, että olen tähän asti ollut kuin aave täällä ruskeiden ihmisten seassa. En vain ole koskaan ollut hyvä ruskettumaan. Jahtasimme merellä tunnin ajan hyppelevää tonnikalaparvea ja saimme napattua kaksi tonnikalaa. Tonnikaloja oli kymmeniä yhdessä läjässä. Aaron ajoi venettä ja kaksi muuta miestä heittelivät virveliä tonnikalaparven keskelle. Minä vain katsoin jännittyneenä vierestä. Välillä parvi katosi näkyvistä, mutta muutaman minuutin päästä kalat taas alkoivat hyppimään kauempana. Aaron laittoi kaasun pohjaan ja taas sitä mentiin kohti tonnikalaparvea. Välillä lensin veneessä kuin mikäkin leppäkeihäs, kun en hölmönä muistanut pitää mistään kiinni. Kyljessäni onkin ihana mustelma minua tästä hyvästä muististi muistuttamassa. Parasta oli istua veneen keulassa, jalat veneen ulkopuolella ja antaa veden roiskua jalkoihin ja naamaan aaltojen läpi hurjastellessa. That’s what I call living!

Aaron asuu kolmen miehen kanssa mukavan kokoisessa talossa parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä minun kotoa. Olemme nyt viimeisen viikon nukkuneet joka yön yhdessä. Aaronilla on kolme autoa ja hän antoi yhden auton minun käyttööni, jotta voin kulkea asuntojemme väliä työpäivieni välissä. Tuntuuhan se vähän hassulta, että olemme tunteneet vasta muutaman viikon ja toinen antaa jo autonsa käyttööni. Auto kuitenkin helpottaa huomattavasti elämääni, kun julkinen liikenne nyt on mitä on. Bussit kulkevat harvoin eivätkä bussit mene lainkaan syrjemmille asuinalueille. Nyt voimme hengailla päivittäin yhdessä, tutustua toisiimme paremmin ja katsoa mihin juttumme etenee! Aurinkoista viikkoa kaikille!

Skedee, graffitei ja chillailuu jäbien kaa

En tiedä missä olisin ilman näitä kahta miestä. Meistä on tullut niin hyvät ystävät ja rakastan hengata heidän kanssaan. Ollaan käyty yhdessä punttiksella, lenkillä, bailaamassa, syömässä, kavereilla, illanistujaisissa, tehty graffiteja ja kaksi viiikkoa sitten sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa heidän kanssaan skeittaamassa. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut skeitata, jos skeittilaudan päällä makaamista ja käsillä vauhdin ottamista ei lasketa mukaan heheh. Skeittaaminen näyttää paljon helpommalta, kuin mitä se oikeasti on. Luulin omaavani hyvän tasapainon, mutta no way I did. Hädin tuskin uskalsin yhtä metriä kulkea ilman, että pidin ystävästäni samalla kiinni. Kypärä ja suojavarusteet olisivat olleet aika in. Niiden kanssa olisin saattanut uskaltaa mennä vähän enemmän kuin pelkkää etanavauhtia. Tavoitteenani on ennen suomeen tuloa pysyä skeittilaudan päällä pystyssä ilman tukea ja itsevarmasti, jotta voin alkaa rullailla joka paikkaan. Vähän se olisi näppärää.

Aivan kaverisuhteemme alussa teimme toisen pojan kanssa diilin, että olemme toistemme wingmen. Wingman on vähän kuin pimp eli parittaja. Yritimme etsiä toisillemme toistemme kaltaista seuraa, mutta lopulta meidän wingman-touhut menivät vähän epätasapainossa, kun minä en Darwinista kuitenkaan tunne niin paljon naisia kun mitä ystäväni tuntee miehiä. Minulla oli siis paljon enemmän valinnanvaraa -ehkä jopa vähän liikaakin. Pojat ovat mitä parasta bileseuraa! Meillä ei ole koskaan tylsää ja sen kyllä huomaa. Olemme kaikki  kolme yhtä sekopäitä ja osaamme ottaa bileistä kaiken irti. Partyt kulkevat yleensä meidän mukana. Siellä missä me; siellä myös bileet. Kaikki eivät tosin meidän paskaa huumoria ymmärrä ja saimmekin pari viikkoa takaperin häädöt kasinolta ja baarista. Tällä kertaa minä käyttäydyin kuitenkin nätisti, mutta pojat eivät ilmeisesti olleet kasinoon soveliasta materiaalia. Onneksi pojat tuntevat paljon porukkaa ja löysimmekin uudet bileet yksityis-yökerhosta. Ilmaista alkoholia, strippareita ja hyvää musiikkia -niistä olivat hyvät bileet tehty!

Meissä on kuitenkin myös se toinen puoli. Osaamme rauhoittua ja tarvittaessa vain chillailla kotosalla. Poikien kanssa on niin helppo jutella kaikesta mahdollisesta. Yksi ilta menin toisen pojan luo, kun tällä oli ongelmia naisensa kanssa. Minä en nyt välttämättä ole maailman paras neuvoja, kun kulttuurierot ja näkemyserot parisuhteista kuitenkin ovat suuret, mutta yritin parhaani mukaan auttaa ja kertoa omia näkemyksiäni asiasta. Pojat ovat myös olleet suuri tuki minulle yrittäessäni päästä Frankin yli. Heille on ollut helppo kertoa tuntemuksistaan ja he ymmärtävät. He osaavat myös heittää herkistä aiheista läppää, mikä tuntuukin hyvältä. Vakavistakin aiheista voi minusta heittää vitsiä, kunhan tuntee porukan hyvin ja tietää, ettei se heitä loukkaisi. Elämää ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti. Tähän sopiikin taas hyvin lopetukseksi minun tärkein elämänohjeeni: Hakuna Matata.

Sain äsken esittää toivomuksen. Toivoin, että aurinko lämmittäisi myös sitä puolta maapalloa! 

Kuusimetriset krokotiilit ja kuumat lähteet -road trip

Viikonloppuna päätimme lähteä kansainvälisten reppureissaajien kanssa pienelle roadtripille Darwinin ulkopuolelle. Meitä lähti iso lössi porukkaa, mutta vietin pääasiassa aikaa neljän läheisimmän ystäväni kanssa. Illalla oli tietysti kiva istua nuotion äärellä isossa porukassa ja juoda vähän alkomaholia. Meidän roadtrip ei oikein alkanut suunnitelmien mukaan, kun puolessa välissä ensimmäistä etappiamme ajoimme vahingossa kengurun päälle. Kenguru vain tuli yhtäkkiä pusikosta ja yritti loikkia automme ohi toiselle puolelle tietä, mutta nopeutemme ollessa 100km/h ei kengurulla valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. R.I.P. Jack.

krokotiiliaustralia
krokotiili3   P1010186

Meidän reissumme ensimmäinen etappi oli kunnon turistikohde, jumping crocodile. Yleensä pyrin välttelemään kaikkia turistikohteita, koska ne eivät vain ole minun juttujani. En yhtään tykkää reissata turistikohteissa, vaan haluan nähdä sitä aitoa paikallista elämää. Tämän takia olen myös pyrkinyt hengaamaan enemmänkin paikallisten kuin reppureissaajien kanssa. Reppureissaajat kun eivät tiedä paikallisesta elämästä, vaan menevät enemmänkin turistirysien mukana. Paikalliset myös tietävät kaikkia siistejä mestoja, joista eivät reppureissaajat edes puskaradion kautta kuule.

krokotiilidarwin2
krokotiilidarwin

Jumping crocodile ei ollut mikään suosikkikohteeni, mutta muut reppureissaajat olivat siitä hyvinkin innoissaan. Paikalliset krokotiiliasiantuntijat syöttivät Adelaide-joen krokotiileja veneestä käsin ja me turistit katsoimme tätä lumoissamme ja napsimme kuvia. Krokotiilit olivat massiivisen kokoisia ja uskomattoman nopeita niin maalla kuin vedessäkin. Afrikassa olen muutaman krokotiilin nähnyt, mutta ne olivat paljon pienempiä kuin nämä Adelaide-joen krokotiilit. Minua alkoi jo kaduttaa, kun viime viikolla sanoin ystävälleni, että haluaisin mielummin krokotiilin uivan minua vastaan kuin hain. Taidan perua sanani.

douglas springs

Krokotiilinähtävyyden jälkeen suuntasimme kohti Douglas Springsiä, joka on vajaa kolmen tunnin ajomatkan päässä Darwinista. Douglas Springs oli aivan uskomaton paikka! En ole aikaisemmin luonnon kuumassa lähteessä ollut, joten senkin takia kokemus oli aivan huikea. Lähde jatkui pitkulaisena useita satoja metrejä. Lähteen alkupäässä vesi oli niin kuumaa, ettei pystynyt kuin varpaan siinä nopeasti kastamaan. Puolessa välissä lähdettä vesi alkoi tuntua sopivan lämpöiseltä ja makoilimmekin lähteessä lähes koko päivän. Ei olisi hienompaa päivää luonnon helmassa voinut toivoa. Douglas Springsissä oli muutamia paikallisia vierailijoita, mutta kunnon turistilaumaa, meitä lukuunottamatta ei paikalla onneksi ollut.

kuuma lähde
kuuma lähde 4
kuuma lähde 6

Leiriydyimme yöksi kuumien lähteiden läheisyyteen ja teimme ruokaa nuotion äärellä. Aloin haaveilla kunnon reppureissauksesta. Haluaisin kiertää Australian ympäri rinkka selässä, ainoastaan pakolliset tavarat mukanani. Olen sisimmiltäni kaupunkilaistyttö, joka ei näkisi itseään haisevien hippien rivissä, mutta jokin siinä haisuleiden elämässä kuitenkin minua kiehtoo. Olen seikkailunhaluinen ja olisi siistiä haastaa itsensä elämään luonnonhelmassa vähillä varusteilla pidempiäkin aikoja.

kuuma lähde australia
kuuma lähde3

Ääääk tänään mun mies tulee takaisin Balilta! Olen koko päivän laskenut tunteja siihen, että tämän lentokone laskeutuu. Onneksi lentokenttä on tässä ihan meidän kämpän lähellä, niin pääsen sinne helposti vaikka ihan kävellen. Jännittää nähdä ”pitkästä aikaa”.