24.3.2011 Phnom Penh, Kambodza
Ehei, en ole käynyt vihreillä vuorilla enkä nähnyt flamingoja ja annankin tälle tarinalle pienen huuhaa-varoituksen: nyt seuraa kuvaus eräästä unestani ja sen tulkintaa. Siitä on jo melkein kaksi kuukautta, kun näin tuon unen, mutta se on jäänyt niin vahvasti mieleeni pyörimään, että on minun nyt se vaan tänne purettava.
Unessa katsoin vuoria. Hyvin, hyvin jyrkkärinteisiä ja aivan kokonaan syvän vihreän rehevän kasvillisuuden peitossa. Vihreys oli todella merkillepantavaa. Rinteillä oli linnoja ja nekin olivat tuon saman vihreyden peittämiä. Katsoin vuoria ihaillen, ne olivat niin kauniit tuossa vihreydessään.
Yritin ottaa kuvaa tuosta kauniista maisemasta, mutta kamerani linssi zoomaili omia aikojaan, enkä saanut kuvaa tarkennettua. Katsoin kameraa ja sieltä takakannesta pursusi filmi ulos. Se pyöri väärinpäin ja siksi kamera ei ollut toiminut. Ihmettelin kovasti, että miksi kamerassani on filmi, kun sehän on digikamera. Harmittelin sitä, että menetin nyt niin paljon matkakuvia, joita en enää voisi saada takaisin.
Seuraavassa näytöksessä parvi flamingoja lensi ohitseni. Katsoin niiden perään ja parvi muodosti puun. Takaapäin katsottuna höyhenpilvi oli kuin tuuhea, iso ja vankkarunkoinen puu. Olin aivan haltioissani, sillä puu oli niin uskomattoman kaunis. Värit sulautuivat liukuen toisiinsa: vaaleanpunaista, valkoista ja keltaisenvaaleanvihreää.
Monesti unet ovat sekamelskaa, josta aamulla muistaa vain pätkiä tai ei aina sitäkään. Toisinaan on vain hämärä aavistus siitä, että on tainnut nähdä jotain unta. Unia, jotka vielä aamulla ovat vahvasti mielessä, pidän tärkeinä. Uskon, että unissa on viestejä tietoiselle minällemme siltä osalta itseä, joka on päivätajunnaltamme piilossa. Jos unessa on voimakas tunnelataus, on tuo tunne tärkeä. Ja vielä jos uni jatkaa kolkuttamista takaraivossa kahden kuukauden ajan kuin sanoakseen, että muista minut, katso nyt, älä unohda tätä – on selvää, että unessa on tärkeä viesti, joka ei vielä ole mennyt perille.
Noin syvän vihreän värin yhdistettynä rehevään kasvillisuuteen tulkitsen ilman muuta elinvoimaksi. Unikirjan tulkinnan mukaan vihreä väri unessa merkitsee parantumista. Tämä oli aika helppo tulkita heti kättelyssä. Hyvä, uskon siis, että paraneminen tulee.
Vuorten ja linnojen merkitystä jouduin pohtimaan pidempään, ennen kuin niiden symboliikka aukesi. Jyrkät rinteet, ylös alas. Paraneminen ei siis ole mitenkään yksiviivaista, vaan välillä on parempi ja sitten mennään huonompaan ja linnoitukset tahtovat sanoa, että ovat vaikeita valloittaa. Sitä tämä olo on viime aikoina totisesti ollutkin, sahannut edes takaisin. Nyt juuri olen neljättä päivää ihan hissuksiin huoneessani ja mennyt ulos vain sen verran, että olen käynyt lähikulmakuppilassani syömässä. Ensimmäinen näistä päivistä oli ihan täysin petipäivä. Makasin vain, kun en muutakaan jaksanut. Olen siitä hiljalleen toennut, mutta ei ole ollut haluja lähteä mihinkään pidemmälle liikkeelle. Jalat ”katosivat” taas eivätkä ole vielä tulleet kokonaan takaisin. En tiedä liittyykö tuokin verenpaineeseen, mutta se on ilmeisesti hulahtanut taas alemmas, kun huippaa. Luulen, että olen tehnyt sellaisia virheitä, että kun olo on ollut vähän parempi, niin olen ruvennut liikkumaan liian innokkaasti ja uuvuttanut itseni sillä. Tehnyt pitkän kävelylenkin tai joogannut itseni ihan puhki ja sitten saanut keräillä itseäni kasaan muutaman päivän. Lisämunuaisten vajaatoiminnan kuvaanhan kuuluu juuri tuo, että liikunnasta toipuminen kestää ihan kohtuuttoman kauan.
Mutta takaisin uneen. Kameraa en ensin ymmärtänyt, en sitten millään. Kunnes tänään tässä kirjoittamisen välissä oivalsin jotakin, joka kolahti. Kameran linssi, se on kameran silmä. Pyörii väärinpäin. Kamera ei toimi. Tuo on mielenkiintoinen johtolanka, jota lähden nyt seuraamaan ja kerron sitten aikanaan, jos olin oikeassa. Unen linnoitukset saavat minut valmistautumaan henkisesti siihen, että se ei tule olemaan ihan yksinkertaista eikä tuloksia tule ihan heti huomenna eikä vielä ensi viikollakaan.
Tuon toimimattoman kameran takia menetin matkakuvia, jotka symboloivat matkakokemuksia. Sairaudestani johtuen en ole voinut kiertää ja tehdä ja kokea niin paljoa kuin toivoisin ja tunnen menettäväni paljon tästä tilaisuudesta nähdä paikkoja ja elämää täällä.
Flamingo ei sanonut minulle mitään, joten etsin netistä unikirjaselitystä. Muutamien vaihtoehtoisten selitysten joukosta tämä osui: You may be overly concerned with your physical appearance – ajattelet liikaa ulkonäköäsi. Olen tuntenut itseni täällä reissussa ollessani epäviehättäväksi ja epänaiselliseksi. Ei meikkiä, ei kauniita vaatteita. Tuohon päälle vielä se, että väsymys näkyy kasvoistani ja hiuksistani ja liikunnan lopettamaan joutumisella on myös omat seurauksensa. Tai ei näy hiuksista, enää. Minulta lähti niin paljon lisää tukkaa tammi-helmikuun aikana, että hiussolkeni ei enää pysynyt päässä ja letti, johon keräsin kaikki (jäljellä olevat pitkät) hiukseni, oli tyvestään eli paksuimmastakin kohdastaan peukaloani ohuempi. Pituutta oli kyllä tuonne lapaluihin asti, mutta se mikä sinne ylsi oli kuivaa, ohutta ja elotonta roikkoa. Kuukauden verran keräsin rohkeutta ja sitten pistin letin saksilla poikki ja ajoin partahöylällä loput. Yllättävää kyllä näytän terveemmältä kokonaan ilman tukkaa kuin sen huonon tukan kanssa. Tuosta leikkaamisesta on nyt viikon päivät enkä ole vielä niin sinut tämän uuden pääni kanssa, että menisin ilman huiviani ulos. Mutta tukka kasvaa nopeasti ja onneksi kaikkialla siellä missä kuuluukin eli uutta on tulossa. Sänki on jo sen verran pitkä, ettei enää rahise tyynyliinaa vasten ja pää on nyt todella helppohoitoinen. Kätevä malli hoitaa, kun suihkussa tulee käytyä kuitenkin useampi kerta päivässä. Alkuun varoin kastelemasta ennen kuin totuin siihen, että eihän siellä päässä enää mitään kasteltavaa ole.
Unen lopussa ollut puu olin minä itse. Puu symboloi aina sisäistä minää. Tässä puu oli muistuttamassa minua siitä, että mikä on oikeasti tärkeää.
