Tehdään itse: Leipää allergikolle

Suomalaisen pitää saada leipää. Vaikka ei kestäisi gluteenia, maitoa, hiivaa, sokeria eikä hapanta, on leipää saatava. Olen ollut aika monta vuotta ilman leipää ja kyllähän se pakon edessä meni, mutta on se leipä vaan niin ihanaa sitten, kun siihen viimein saa hampaansa iskeä. Olen syynännyt kaupan gluteenittomien leipien tuoteselosteita ja todennut niissä hyvin usein olevan siirappia tai sokeria tai jotain muuta makeutusta seassa, mikä on mielestäni aivan tarpeetonta. Puhumattakaan sitten maissitärkkelyksistä ja lisäaineista ja hiivallahan ne yleensä on leivottu, mikä ruokkii hiivan kasvua suolistossa.

Allergisen leiväntarpeeseen olen kehitellyt leipäreseptin, joka on sekä gluteeniton, hiivaton, maidoton että sokeriton. Juureen leivottua leipääkin kokeilin, mutta vatsani ei kestänyt sitä hapanta. Ohjeessa annetut jauhomäärät ovat viitteellisiä ja vie oman aikansa, että oppii löytämään näppituntuman siihen oikean paksuiseen taikinaan, jolla tulee pehmeitä sämpylöitä. Tärkeää on, että taikina on riittävän löysä, muutoin tulee aikamoisia tykinkuulia.

4 dl vettä
1 dl puolukkaa
1 dl hapankaalia
1 tl suolaa
1 rkl ruokaöljyä
1 dl kaurahiutaleita

2 dl kaurajauhoja
1 dl tattarijauhoja
1 tl soodaa
1 rkl psylliumkuitua
2,5 dl valkeita riisijauhoja

Sekoita sauvasekoittimella puolukat ja 2 dl vettä. Kaada ne leivinkulhoon, lisää loput vedet, öljy, suola ja hapankaali. Lisää seuraavaksi kaurahiutaleet.

Sekoita psylliumkuitu ja sooda yhdessä kaura- ja tattarijauhojen kanssa ja lisää ne. Lisää taikinaan riisijauhoja kunnes taikina on sopivan paksua. Vaivaa taikinaa huolella jonkin aikaa. Helpointa on vaivata monitoimikoneella, n. 5-10 min.

Nostele pellille taikinasta sämpyläntapaisia läjiä. Annoksesta tulee 4-5 kpl. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa 30 min.

Jos jokin yllä annetuista viljalaaduista ei käy, voi sen korvata toisella tai jättää kokonaan pois. Esimerkiksi tattarin voi korvata tummalla riisijauholla.

Itse pakastan nuo sämpylät ja otan sulamaan sitä mukaa kuin syön. Näin ne ovat aina tuoreen oloisia ja hapankaali ja puolukka tekevät leivästä mehukkaan ja antavat sille muutakin sisältöä kuin pelkän viljan. Nokkosjauhettakin tuohon sekaan voisi vielä kokeilla.

Tehdään itse kosteusvoiteita

Olen tänään leikkinyt pikku kemistiä ja kokkaillut kosteusvoiteita kesäksi. Vaikka olenkin käyttänyt käsineitä, niin kädet ovat jo aivan kuivaneet kaikesta siivoamisesta ja kun baarihomma oikeasti alkaa, niin käsiä pitää pestä monen monituista kertaa päivässä, joten hyvä kosteusvoide on tarpeen.

Göteborgissa asuessani kävin pari viikonloppukurssia, joilla opeteltiin tekemään itse ihovoiteita. Koin riemullisen ahaa-elämyksen hämmentäessäni ensimmäistä voidesatsiani: tämän vuoksi olin halunnut opiskella kemiaa. Tämä oli sitä kemiaa, joka minua viehätti. Ymmärtää erilaisten rasvojen ominaisuudet ihovoiteissa sekä minkälaisia ominaisuuksia mitkäkin aineet voiteille antavat, lutrata hyväntuoksuisten ainesten kanssa ja mikä parasta: katsoa, miten eri faasit emulgoituvat keskenään ihanan sileäksi kermamaiseksi voiteeksi. Ihan parasta voiteiden teossa verrattuna muuhun tekemääni laboratoriokemiaan on, että ainesten mittaaminen ei ole niin millin osien nuukaa.

Perusidea voiteiden teossa on, että on vesifaasi ja öljyfaasi, jotka kummatkin kuumennetaan 70-75°C:een ja sitten öljyfaasi kaadetaan kapeana nauhana vesifaasiin koko ajan sekoittaen. Tärkeää on, että nimenomaan öljy kaadetaan veteen eikä päinvastoin, sillä silloin räiskyy.

Kun faasit on sekoitettu keskenään jatketaan sekoittamista, kunnes saadaan voiteelle tasaisen kermamainen rakenne. Varotaan kuitenkin vatkaamasta ilmaa voiteeseen. Samalla annetaan voiteen jäähtyä ja jäähtymisen edetessä tietyissä lämpötiloissa lisätään apuaineita. Näistä edempänä resepteissä.

Reseptit on laskettu 100 ml:aa kohti. Käytännössä niin pientä määrää on hankala tehdä, sillä varsinkin öljyfaasi on silloin vain pikku tippa kattilan pohjalla ja sen lämpötilan hallitseminen hankalaa. Kerralla on hyvä tehdä vähintään 300 ml.

Ohut, nopeasti imeytyvä ja kosteuttava käsivoide:

Öljyfaasi
7 ml rypsiöljyä
5 ml oliiviöljyä
3 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
65 ml kamomillauutetta (kamomillan kukintoja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
10 ml glyserolia
4 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
8 tippaa parabeenia (parabeeniseos, joka ei sisällä butyyliparabeeniä, säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia, lisätään, kun voiteen lämpötila on 45°C. Antioksidantti.
0,5 ml maitohappoa, lisätään, kun voiteen lämpötila on 37°C. Säätää voiteen pH:n vastaamaan ihon pH-arvoa.
5 ml karbamidia, liuotetaan mahdollisimman pieneen määrään haaleaa vettä ja lisätään, kun voiteen lämpötila on 27°C tai alle. Auttaa ihoa sitomaan kosteutta.
Tässä vaiheessa voidaan halutessa lisätä myös eteerisiä öljyjä antamaan voiteelle tuoksua.

Kosteusvoide kasvoille:

Öljyfaasi
10 ml saksanpähkinäöljyä
5 ml tyrniöljyä
1 ml karike(shea)voita
5 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
58,5 ml ruusuvettä (ruusunnuppuja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
7 ml glyserolia
7 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
6 tippaa parabeenia (säilöntäaine)
0,2 ml fenoksietanolia (säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia 45°C:ssa
0,5 ml maitohappoa 37°C:ssa
5 ml karbamidia Liuotetaan pieneen määrään haaleaa vettä, lisätään 27°C:ssa.

Käytetyt säilöntäaineet eivät ole kovin vahvoja, joten tällaista luonnonkosmetiikkaa ei ole hyvä ottaa purkista sormin, vaan aina käyttää esimerkiksi pientä lusikkaa.

Olen käyttänyt ruotsalaisen Crearomen tuotteita. Crearome on erikoistunut luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin ja tarvikkeisiin ja he järjestävät myös kursseja. He toimittavat tavaroita myös Suomeen. Sähköpostiosoitteesta [email protected] voi tiedustella toimitusehtoja ja täältä löytyy heidän tuoteluettelonsa: http://www.crearome.se/data/prodImg/ProduktKatalog.PDF.

Tehdään itse: sapluuna

Muuttotohinoissa ovat menneet viimeiset viikot. Muuttopäivä lähestyy ja vielä on uudessa asunnossa maalaushommia jäljellä. Keittiö on vielä ihan aloittamatta, vaatehuoneesta ja ”kodinhoitohuoneesta” (=Entinen postikonttoritoiminnan aikainen siivouskomero, johon on myöhemmin tehty pesukoneliitäntä.) on katot maalattu ja teippailut seinien maalaamista varten tehty. Isommista huoneista hioin ja maalasin listatkin, mutta näistä taidan jättää sen aikapulan vuoksi tekemättä. Viimeksi maalatessani vessan seiniä iloisen keltaisiksi tajusin, että enpä edes tiedä, että mitä alun perin oli tarkoitus maalata, mutta minä jotenkin otin itsestään selvyytenä sen, että jos ruvetaan maalaamaan, niin maalataan sitten kaikki.

Komiata tulee, vaikka ihan vaan tavallista yrittää. Niin sanotusti. Olohuoneeseen valitsin samaa Omenankukka-sävyä kuin siellä oli jo ennestäänkin, mutta maalatessani huoneen harkkoseinää, rupesin miettimään, että miksi tehdä tylsästi kaikki vain samalla värillä. Halusin tehdä siihen seinään jotakin erilaista, jotakin muuta väriä. Valitsin sävyksi tumman punaisen (NCS S 4050-R10B, mikäli joku innostuisi haluamaan samaa sävyä.) ja siihen sitten jotain. Puun. Halusin siihen ison puun.

Mistäpä sapluuna? Paikallisessa remonttiliikkeessä ei ollut mitään sinne päinkään, joten sapluuna piti tehdä itse ja se käy näin:

Etsitään netistä kuva ja muokataan sitä tarvittaessa. Olen täysin kuvankäsittelyohjelmataidoton, joten luotto-ohjelmani tähän tarkoitukseen on simppeli Paint.

Sitten ladataan netistä ilmaisohjelma Rasterbator ja suurennetaan kuva sillä. Ohjelma kysyy, minkä kokoiseksi kuvan haluaa ja minkä kokoiselle paperille se tulostetaan. Tulosteissa ei ole numerointia, mutta ne tulevat järjestyksessä rivi riviltä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin.

Sitten teippaa-leikkaa-teippaa –vaihe. Keskiosiin kannattaa leikata runsaasti teippausreikiä, niitä tarvitaan.

Ison sapluunan asettamiseksi seinälle tarvitaan seitsemän kättä ja pituutta rapiat kaksi metriä. Kun tuon kokoisen sapluunan on kerran nostanut pystyyn, niin sitä ei siihen seinälle saa enää tasoon ikinä milloinkaan. Mutta onnistuu maalin tuputtaminen silti siististi, kun tukee seinää vasten aina sitä kohtaa, jota on maalaamassa.

Sienellä töpötin pohjan väriin sävytettyä hopealasyyriä ja voilà!

Alkuperäisessä kuvassa oli mukana keinu ja poistin sen. Mielestäni puu jäi kuitenkin kaipaamaan jotakin ja ehkäpä teen siihen vielä linnun oksalle istumaan. Yhtä pyryharakkaa siihen jo sovitinkin, mutta ei se ollutkaan hyvä, joten maalasin sen piiloon. Mutta eiköhän se oikea tipu siihen aikanaan löydy.

Lasyyrin sävyttämisestä sanoisin, että näin tummaan sävyyn sitä on ehkä ihan turha sävyttää. Tuo ainakin jäi vaaleanpunaiseksi – mitä ei onneksi huomaa, ellei katso ihan läheltä. Eli ei olisi maksanut vaivaa, vaan olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin pelkkänä hopeanakin.

Kiinalaista batiikkia

Kaakkois-Aasian kiertomatkallani 2009 ostin kaksi kiinalaista batiikkityötä jostakin Yuanyangin lähistöllä olevasta maalaiskylästä. Nuo kauniit naiset ovat siitä lähtien maanneet viikattuina kaapissa, kun en ole saanut aikaiseksi askarrella niihin ripustusvärkkejä. Nyt viimeinkin sain laitettua heidät esille.

Batiikit ovat peräisin tästä kylästä. Alueesta oli tehty jonkinlainen turismin erikoisalue ja kaikkialla rakennettiin ja korjattiin. Tuo ohjelma on takuulla vienyt kylien autenttisuuden ja ymmärrän hyvin, miksi paikalliset suhtautuivat niin torjuvasti turisteihin. Jotkut olivat jo sopeutuneet ja alkaneet tehdä turismilla rahaa.

Pienempi töistä sopi hyvin roikkumaan seinällä seinävaatteena, joten ompelin takapuolelle pienet lenkit, joista sen voisi ripustaa tankoon.

Tämä kaunis nainen oli liikkeessä esillä roikkumassa ja hieman auringon haalistama. Se oli silti minusta kaikkein kaunein eikä korissa ollut toista vastaavanlaista.

Isommassa kankaassa ei ollut hapsureunoja, joten se sopi paremmin tauluksi. Päätin pingottaa sen raameihin ja kävin hakemassa kaupasta pari rimaa raamiaineksiksi.

Sahasin rimoista sopivan mittaiset pätkät ja naulasin ne yhteen kehikoksi. Keskelle yksi rima tukemaan hökötystä. Pistin liitosväleihin myös puuliimaa lujittamaan liitosta.

Kiinnitin kankaan raameihin pienillä nauloilla ja tein rautalangasta ripustuslenkin.

Reikä seinään, taulu ruuvin varaan roikkumaan ja voilà!

Taraxacum officinalis

Voikukka on vanha rohtoyrtti, jota käytetään nesteenpoistoon ja sappivaivoihin. Lehdet sisältävät nestettä poistavia aineita ja juuri lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta, vahvistaa maksaa ja auttaa elimistöä poistamaan myrkkyjä itsestään. Puhdistava voikukkakuuri kerran kesässä tekisi hyvää itse kullekin, ei vain maksaoireisille.

Minä läksin tekemään itselleni maksalääkettä:

Niin, muistinko kertoa muuttoni yhteydessä, että nyt minulla on puutarha? Se näkyy tuottavan runsaasti voikukkaa ja nokkosta, muita syötäviä sitten huomattavasti vähemmän.

Ei ollut juurien kaivaminen ihan helppoa hommaa. Syvällä olivat ja menivät herkästi poikki. Työ tekijäänsä neuvoo ja tekniikka kehittyi jonkin verran kaivausten edetessä.

Noin puolentoista tunnin saalis. Mietin kaivaessani pula-ajan ihmisiä, jotka ovat juuria kaivaneet henkensä pitimiksi. Minusta ainakin tuntui, että tämä ottaa enemmän kuin antaa.

Pesin juuret. Ja pesin ja pesin ja pesin.

Isoimmat juuret kuorin, sillä niistä oli vaikeinta saada multa pois, kun olivat niin kyhmyräisiä. Pienemmät olivat suorempia ja helpompi saada puhtaaksi. Sitten viipaloin kaikki ohuiksi ja asetin ritilän päälle aurinkoon kuivumaan.

Silppusin kuivuneet juurisuikaleet saksilla pieniksi ja sekoitin kaupasta ostettuun kuivattuun voikukkaan, joka sisältää myös lehtiä. Näin yrttiteestä tuli maksarohtoisempaa, sillä siinä valmiissa tavarassa oli aika vähän juurta seassa.

Voikukkahan on todella kaunis, kun sitä lähemmin tarkastelee. Sitä ei vain tule katsoneeksi ja arvostaneeksi, kun on enemmänkin rikkaruohon statuksen saanut. Hyvä tuoksukin siinä on.

Joulukalenteri luukku 21

Korvaläppämyssy paukkupakkasiin

Vaikka myssy onkin nopeatekoinen, niin silti aika ahkeraan saa pistellä, jos vielä meinaa pukin konttiin ehtiä. Mutta ehtii hyvinkin, jos ei muita kiireitä satu olemaan ja kenelläpä semmoisia näinä päivinä…

Malli ainakin on niin omakeksimä, että jos tällaisen joskus kadulta bongaan, niin tulen kyllä sanomaan moi ja utelemaan myssyn alkuperää.

Näitä tarvitset:

3 kerää Tokyo-lankaa (pienempään päähän voi myssyn juuri ja juuri saada aikaiseksi kahdellakin kerällä)
2 kerää (á 50g) jotain lankaa, johon puikkosuositus on nro 4

2 kpl sukkapuikkoja nro 3
2 kpl sukkapuikkoja nro 5
Palmikkopuikko (ei välttämätön, apupuikkona voi käyttää mitä tahansa muutakin)
Pyöröpuikot nro 3
Pyöröpuikot nro 4
Virkkuukoukku nro 2,5-3,5 (ei niin tarkkaa)
Virkkuukoukku nro 6
Parsinneula

Luo ohuemmasta langasta kaksinkertaisella langalla 14 s sukkapuikoilla nro 5 ja neulo palmikkokaistale seuraavasti:
Oikea krs: nosta reunasilmukka, 2 n, 8 o, 2 n, 1 o.
Nurja krs: nosta reunasilmukka, 2 o, 8 n, 2 o, 1 n.
Palmikko tehdään keskimmäisillä 8 s:lla ja palmikonkierto joka 10. krs.
Tee palmikkokaistaleesta päänympärystän pituinen, päätä silmukat, ompele kaistale päistään yhteen renkaaksi ja päätä langat. Saumakohta jää myssyn keskikohdaksi niskan puolelle.

Ota Tokyo-lanka ja koukku nro 6 ja palmikkolenkkiä myötäpäivään kiertäen virkkaa 1 ks jokaiseen palmikkokaistaleen reunasilmukkaan. Laske silmukat. Tämän myssyn tein 66 s:lla. Jos silmukoita tulee enemmän, älä kuitenkaan hyppää yhdenkään palmikkolenkin reunasilmukan yli, vaan kavenna ylimääräiset silmukat vasta virkkuun 2. krs:lla. Joka kerroksen alussa tehdään 1 kjs ennen kuin aloitetaan tekemään ks:ia.

Koska tästä langasta on vaikea nähdä missä silmukat oikein menevät ja ne joutuu toisinaan käsikopelolla paikantamaan, olen jo silmukoita tehdessäni laskenut ne joka kerroksella varmistaakseni, että niiden määrä pysyy samana kerroksesta toiseen, sekä merkinnyt kerroksen alkusilmukan tökkäämällä parsinneulan siihen.

1.-6. krs: 66 s/krs. Aloita kavennukset 6. krs:n jälkeen
7. krs: *virkkaa 10 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 60 s/krs.
8. krs: *virkkaa 9 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 54 s/krs.
9. krs: *virkkaa 8 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 48 s/krs.
10. krs: *virkkaa 7 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 42 s/krs.
11. krs: ei kavennuksia = yht. 42 s/krs.
12. krs: *virkkaa 6 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 36 s/krs.
13. krs: *virkkaa 5 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 = yht. 30 s/krs.
14. krs: *virkkaa 4 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 24 s/krs.
15. krs: *virkkaa 3 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 18 s/krs.
16. krs: *virkkaa 2 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 12 s/krs.
17. krs: virkkaa ks joka toiseen s:aan = yht. 6 s/krs.

Päälaen patukat:
Tee eri pituisia patukoita haluamasi määrä, kiinnitä ne aukon reunoihin ja kursi loppu reikä umpeen muutamalla ks:lla ja ps:lla. Käytä patukoihin molempia lankoja.

Venytä silmukka pitkäksi lenkiksi.

Kieputa lenkki sormen tai puikoin avulla napakaksi nyöriksi.

Taita kieputettu lenkki keskeltä ja anna sen kiertyä itsensä ympäri. Kiinnitä patukka ps:lla aukon reunaan, sikäli kuin reikää on vielä auki, tai sitten vain keskelle päälakea.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun

Joulukalenteri luukku 18

Tehdään suklaata

Suklaa on nautinto ja kaakao aivan ylivoimaisesti paras magnesiumin lähde, puhumattakaan muista sen sisältämistä hyödyllisyyksistä. Sain oheisen maidottoman suklaan ohjeen ekologisesta kaupasta Lilliputiikista Porvoossa, jossa vietin kaupan omistajan kanssa mieleenpainuneen mukavan juttutuokion teetä juoden. En ole itse ehtinyt ohjetta vielä kokeilemaan, mutta jemmassa on tulevaisuuden varalle, sillä tumma suklaa on ihan ykkösherkkujani.

Tarvitset:
150 g            kylmäpuristettua kaakaovoita
1 dl               kylmäpuristettua kookosrasvaa
100 g            raakakaakaojauhetta
100 g            lucumajauhetta
2 rkl              hunajaa
Ripaus raffinoimatonta meri- tai vuorisuolaa

Mausta ja sekoita joukkoon esim:
Vaniljaa
Kaakaonibsejä
Sokeroitua inkivääriä
Appelsiinin kuorta
Kanelia
Chiliä
Cayennepippuria
Kuivattuja marjoja/hedelmiä/rusinoita
Pähkinöitä

Pilko kaakaovoi veitsellä ja sulata vesihauteessa kookosrasvan kanssa. (Huom. käytä kylmäpuristettua kookosrasvaa, ei sitä kaupan foliopaketissa myytävää munkkirasvaa) Sulata rasvan joukkoon hunaja sekä mahdolliset mausteet ja suola, sekoita hyvin. Voit laittaa levyn pois päältä melko aikaisin, jotteivat rasvat kuumene liikaa – pelkkä sulattaminen riittää. Ota kulho pois vesihauteesta ja sekoita kuivat ainekset sulaan rasvaan hellästi sekoittaen tavoitteena sileä, juokseva massa. Kaada lopuksi massa muotteihin ja aseta pakastimeen jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Lucumajauheen osuutta vähentämällä ja vastaavasti kaakaojauhetta lisäämällä saadaan aikaan tummempi, voimakkaampi suklaa. Itse myös kokeilisin kirkastettua voita kookosrasvan sijaan.

Lisäys 10.5.2012:

Olen nyt tehnyt itse suklaata muutaman kerran ja tuollaisenaan tuon reseptin suklaa oli minun makuuni rasvaista mussua. Siispä olen muokannut sitä ja suklaisempi tulos on tullut, kun kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Rakenne paranee myös siitä, kun sekoittaa massaa ihan jonkin aikaa ennen sen kaatamista muotteihin.

Koska minulle ei sokeri käy, olen laittanut tuohon määrään vain n. 1/2 tl hunajaa. Seuraavaksi kokeilen fruktoosilla makeutetulla inkiväärillä ja ilman lucumaa ja hunajaa, jolloin kaikki makeus tulee inkivääristä.

Kaakaovoin ja raakakaakaon tilaan täältä.