Olen tänään leikkinyt pikku kemistiä ja kokkaillut kosteusvoiteita kesäksi. Vaikka olenkin käyttänyt käsineitä, niin kädet ovat jo aivan kuivaneet kaikesta siivoamisesta ja kun baarihomma oikeasti alkaa, niin käsiä pitää pestä monen monituista kertaa päivässä, joten hyvä kosteusvoide on tarpeen.

Göteborgissa asuessani kävin pari viikonloppukurssia, joilla opeteltiin tekemään itse ihovoiteita. Koin riemullisen ahaa-elämyksen hämmentäessäni ensimmäistä voidesatsiani: tämän vuoksi olin halunnut opiskella kemiaa. Tämä oli sitä kemiaa, joka minua viehätti. Ymmärtää erilaisten rasvojen ominaisuudet ihovoiteissa sekä minkälaisia ominaisuuksia mitkäkin aineet voiteille antavat, lutrata hyväntuoksuisten ainesten kanssa ja mikä parasta: katsoa, miten eri faasit emulgoituvat keskenään ihanan sileäksi kermamaiseksi voiteeksi. Ihan parasta voiteiden teossa verrattuna muuhun tekemääni laboratoriokemiaan on, että ainesten mittaaminen ei ole niin millin osien nuukaa.

Perusidea voiteiden teossa on, että on vesifaasi ja öljyfaasi, jotka kummatkin kuumennetaan 70-75°C:een ja sitten öljyfaasi kaadetaan kapeana nauhana vesifaasiin koko ajan sekoittaen. Tärkeää on, että nimenomaan öljy kaadetaan veteen eikä päinvastoin, sillä silloin räiskyy.

Kun faasit on sekoitettu keskenään jatketaan sekoittamista, kunnes saadaan voiteelle tasaisen kermamainen rakenne. Varotaan kuitenkin vatkaamasta ilmaa voiteeseen. Samalla annetaan voiteen jäähtyä ja jäähtymisen edetessä tietyissä lämpötiloissa lisätään apuaineita. Näistä edempänä resepteissä.

Reseptit on laskettu 100 ml:aa kohti. Käytännössä niin pientä määrää on hankala tehdä, sillä varsinkin öljyfaasi on silloin vain pikku tippa kattilan pohjalla ja sen lämpötilan hallitseminen hankalaa. Kerralla on hyvä tehdä vähintään 300 ml.

Ohut, nopeasti imeytyvä ja kosteuttava käsivoide:

Öljyfaasi
7 ml rypsiöljyä
5 ml oliiviöljyä
3 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
65 ml kamomillauutetta (kamomillan kukintoja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
10 ml glyserolia
4 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
8 tippaa parabeenia (parabeeniseos, joka ei sisällä butyyliparabeeniä, säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia, lisätään, kun voiteen lämpötila on 45°C. Antioksidantti.
0,5 ml maitohappoa, lisätään, kun voiteen lämpötila on 37°C. Säätää voiteen pH:n vastaamaan ihon pH-arvoa.
5 ml karbamidia, liuotetaan mahdollisimman pieneen määrään haaleaa vettä ja lisätään, kun voiteen lämpötila on 27°C tai alle. Auttaa ihoa sitomaan kosteutta.
Tässä vaiheessa voidaan halutessa lisätä myös eteerisiä öljyjä antamaan voiteelle tuoksua.

Kosteusvoide kasvoille:

Öljyfaasi
10 ml saksanpähkinäöljyä
5 ml tyrniöljyä
1 ml karike(shea)voita
5 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
58,5 ml ruusuvettä (ruusunnuppuja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
7 ml glyserolia
7 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
6 tippaa parabeenia (säilöntäaine)
0,2 ml fenoksietanolia (säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia 45°C:ssa
0,5 ml maitohappoa 37°C:ssa
5 ml karbamidia Liuotetaan pieneen määrään haaleaa vettä, lisätään 27°C:ssa.

Käytetyt säilöntäaineet eivät ole kovin vahvoja, joten tällaista luonnonkosmetiikkaa ei ole hyvä ottaa purkista sormin, vaan aina käyttää esimerkiksi pientä lusikkaa.

Olen käyttänyt ruotsalaisen Crearomen tuotteita. Crearome on erikoistunut luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin ja tarvikkeisiin ja he järjestävät myös kursseja. He toimittavat tavaroita myös Suomeen. Sähköpostiosoitteesta [email protected] voi tiedustella toimitusehtoja ja täältä löytyy heidän tuoteluettelonsa: http://www.crearome.se/data/prodImg/ProduktKatalog.PDF.

Pökkäsi sitten suojakelin.

Kylähullun maineen voinee saada aika pienelläkin vaivalla.

Muuttotohinoissa ovat menneet viimeiset viikot. Muuttopäivä lähestyy ja vielä on uudessa asunnossa maalaushommia jäljellä. Keittiö on vielä ihan aloittamatta, vaatehuoneesta ja ”kodinhoitohuoneesta” (=Entinen postikonttoritoiminnan aikainen siivouskomero, johon on myöhemmin tehty pesukoneliitäntä.) on katot maalattu ja teippailut seinien maalaamista varten tehty. Isommista huoneista hioin ja maalasin listatkin, mutta näistä taidan jättää sen aikapulan vuoksi tekemättä. Viimeksi maalatessani vessan seiniä iloisen keltaisiksi tajusin, että enpä edes tiedä, että mitä alun perin oli tarkoitus maalata, mutta minä jotenkin otin itsestään selvyytenä sen, että jos ruvetaan maalaamaan, niin maalataan sitten kaikki.

Komiata tulee, vaikka ihan vaan tavallista yrittää. Niin sanotusti. Olohuoneeseen valitsin samaa Omenankukka-sävyä kuin siellä oli jo ennestäänkin, mutta maalatessani huoneen harkkoseinää, rupesin miettimään, että miksi tehdä tylsästi kaikki vain samalla värillä. Halusin tehdä siihen seinään jotakin erilaista, jotakin muuta väriä. Valitsin sävyksi tumman punaisen (NCS S 4050-R10B, mikäli joku innostuisi haluamaan samaa sävyä.) ja siihen sitten jotain. Puun. Halusin siihen ison puun.

Mistäpä sapluuna? Paikallisessa remonttiliikkeessä ei ollut mitään sinne päinkään, joten sapluuna piti tehdä itse ja se käy näin:

Etsitään netistä kuva ja muokataan sitä tarvittaessa. Olen täysin kuvankäsittelyohjelmataidoton, joten luotto-ohjelmani tähän tarkoitukseen on simppeli Paint.

Sitten ladataan netistä ilmaisohjelma Rasterbator ja suurennetaan kuva sillä. Ohjelma kysyy, minkä kokoiseksi kuvan haluaa ja minkä kokoiselle paperille se tulostetaan. Tulosteissa ei ole numerointia, mutta ne tulevat järjestyksessä rivi riviltä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin.

Sitten teippaa-leikkaa-teippaa –vaihe. Keskiosiin kannattaa leikata runsaasti teippausreikiä, niitä tarvitaan.

Ison sapluunan asettamiseksi seinälle tarvitaan seitsemän kättä ja pituutta rapiat kaksi metriä. Kun tuon kokoisen sapluunan on kerran nostanut pystyyn, niin sitä ei siihen seinälle saa enää tasoon ikinä milloinkaan. Mutta onnistuu maalin tuputtaminen silti siististi, kun tukee seinää vasten aina sitä kohtaa, jota on maalaamassa.

Sienellä töpötin pohjan väriin sävytettyä hopealasyyriä ja voilà!

Alkuperäisessä kuvassa oli mukana keinu ja poistin sen. Mielestäni puu jäi kuitenkin kaipaamaan jotakin ja ehkäpä teen siihen vielä linnun oksalle istumaan. Yhtä pyryharakkaa siihen jo sovitinkin, mutta ei se ollutkaan hyvä, joten maalasin sen piiloon. Mutta eiköhän se oikea tipu siihen aikanaan löydy.

Lasyyrin sävyttämisestä sanoisin, että näin tummaan sävyyn sitä on ehkä ihan turha sävyttää. Tuo ainakin jäi vaaleanpunaiseksi – mitä ei onneksi huomaa, ellei katso ihan läheltä. Eli ei olisi maksanut vaivaa, vaan olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin pelkkänä hopeanakin.

Korvaläppämyssy paukkupakkasiin

Vaikka myssy onkin nopeatekoinen, niin silti aika ahkeraan saa pistellä, jos vielä meinaa pukin konttiin ehtiä. Mutta ehtii hyvinkin, jos ei muita kiireitä satu olemaan ja kenelläpä semmoisia näinä päivinä…

Näitä tarvitset:

3 kerää Tokyo-lankaa (pienempään päähän voi myssyn juuri ja juuri saada aikaiseksi kahdellakin kerällä)
2 kerää (á 50g) jotain lankaa, johon puikkosuositus on nro 4

2 kpl sukkapuikkoja nro 3
2 kpl sukkapuikkoja nro 5
Palmikkopuikko (ei välttämätön, apupuikkona voi käyttää mitä tahansa muutakin)
Pyöröpuikot nro 3
Pyöröpuikot nro 4
Virkkuukoukku nro 2,5-3,5 (ei niin tarkkaa)
Virkkuukoukku nro 6
Parsinneula

Luo ohuemmasta langasta kaksinkertaisella langalla 14 s sukkapuikoilla nro 5 ja neulo palmikkokaistale seuraavasti:
Oikea krs: nosta reunasilmukka, 2 n, 8 o, 2 n, 1 o.
Nurja krs: nosta reunasilmukka, 2 o, 8 n, 2 o, 1 n.
Palmikko tehdään keskimmäisillä 8 s:lla ja palmikonkierto joka 10. krs.
Tee palmikkokaistaleesta päänympärystän pituinen, päätä silmukat, ompele kaistale päistään yhteen renkaaksi ja päätä langat. Saumakohta jää myssyn keskikohdaksi niskan puolelle.

Ota Tokyo-lanka ja koukku nro 6 ja palmikkolenkkiä myötäpäivään kiertäen virkkaa 1 ks jokaiseen palmikkokaistaleen reunasilmukkaan. Laske silmukat. Tämän myssyn tein 66 s:lla. Jos silmukoita tulee enemmän, älä kuitenkaan hyppää yhdenkään palmikkolenkin reunasilmukan yli, vaan kavenna ylimääräiset silmukat vasta virkkuun 2. krs:lla. Joka kerroksen alussa tehdään 1 kjs ennen kuin aloitetaan tekemään ks:ia.

Koska tästä langasta on vaikea nähdä missä silmukat oikein menevät ja ne joutuu toisinaan käsikopelolla paikantamaan, olen jo silmukoita tehdessäni laskenut ne joka kerroksella varmistaakseni, että niiden määrä pysyy samana kerroksesta toiseen, sekä merkinnyt kerroksen alkusilmukan tökkäämällä parsinneulan siihen.

1.-6. krs: 66 s/krs. Aloita kavennukset 6. krs:n jälkeen
7. krs: *virkkaa 10 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 60 s/krs.
8. krs: *virkkaa 9 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 54 s/krs.
9. krs: *virkkaa 8 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 48 s/krs.
10. krs: *virkkaa 7 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 42 s/krs.
11. krs: ei kavennuksia = yht. 42 s/krs.
12. krs: *virkkaa 6 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 36 s/krs.
13. krs: *virkkaa 5 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 = yht. 30 s/krs.
14. krs: *virkkaa 4 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 24 s/krs.
15. krs: *virkkaa 3 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 18 s/krs.
16. krs: *virkkaa 2 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 12 s/krs.
17. krs: virkkaa ks joka toiseen s:aan = yht. 6 s/krs.

Päälaen patukat:
Tee eri pituisia patukoita haluamasi määrä, kiinnitä ne aukon reunoihin ja kursi loppu reikä umpeen muutamalla ks:lla ja ps:lla. Käytä patukoihin molempia lankoja.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun →