Hiivasyndroomasta

Linkki

Vaikka olenkin tiennyt, että minulla on elimistössäni hiivaa enemmän kuin pitäisi, niin vasta hiljan oivalsin sen olevan tällä hetkellä se pääasiallinen ongelmani, joka estää minua toipumasta. Tähän asti olen pitänyt itseäni pääosin amebainfektiosta toipilaana, jolla on lisäksi hiivaa. Mutta olenkin hiivapotilas, jolla on lisäksi jo ennestään ameban rasittama elimistö. Hiivan dominoima suolistobakteerikanta erittää aineenvaihdunnastaan sellaiset määrät myrkkyjä, että niiden käsittely elimistössä tällä amebansyömällä maksalla jo yksistään riittää selittämään uupumukseni, päänsärkyni ja ruoansulatukseen ja ruoka-aineisiin liittyvät ongelmani.

Olen viime viikot tutustunut aiheeseen ja ilokseni huomannut lähteneeni jo syksystä tekemään ihan oikeita asioita tilanteen korjaamiseksi. Nyt kun tiedän, minkä kanssa olen tekemisissä, tiedän myös paremmin, että mitä on tehtävä. Osaan suojata maksaani paremmin hiivan aikaansaamilta myrkyiltä kuten alkoholilta, aldehydeiltä ja ammoniakilta. Osaan järjestelmällisemmin sekä käydä hiivan kimppuun ja pitää sen määrää kurissa että lisätä suolistooni maitohappobakteereita ja parantaa niiden elinedellytyksiä siellä.

Se, että tajusin viimein jättää viljellyn kalan kokonaan pois, on parantanut suolistoani huomattavasti ja kestän nyt paremmin erilaisia yrttituotteita ja ruoka-aineita, joilla voin torjua hiivaa, tukea maksani toimintaa ja vahvistaa immuunipuolustustani. Ne valitsen paitsi tietojeni, myös pitkälti mielitekojeni mukaan. Ilahduin huomatessani miten minun teki mieleni karvaita makuja. Karvasyrtithän tukevat maksan toimintaa ja ilmeisestikin oli nyt niiden aika. Ihan niin tavalliset ainekset kuin voikukanjuuri ja latva-artisokka auttoivat tuohon mielitekoon. Nyt olen huomannut himoitsevani kanelia ja vihreää salaattia. Raa’at kasvikset olivat pitkään puistatuslistallani, mutta nyt on hiljalleen alkanut tehdä mieli niitä ja salaatin lisäksi menee persiljaa ja runsaasti raakaa valkosipulia, joka on hyvä apu haitallisia mikrobeja vastaan ja jota vatsani ei vielä jokin aika sitten edes kestänyt.

Hiivaa vastaan taistelu on pitkällinen prosessi eikä siihen ole olemassa mitään pikapillereitä. Olen ollut todella väsynyt tänä aikana, sillä hiivojen kuollessa syntyy suuret määrät haitallisia yhdisteitä, jotka rasittavat elimistöä. Hyvinä päivinä olen liikkunut, ulkoillut ja harrastanut kevyttä, kehoa avaavaa ja huoltavaa liikuntaa. Happi ja sen kulkeutuminen kaikkialle elimistöön on tässä ihan olennaisen tärkeää. Huonoina päivinä olen sitten vain nukkunut.

Laitan tähän linkit kahteen mielestäni hyvään aihetta käsittelevään artikkeliin. Tässä ensimmäisessä on selitetty hiivasyndrooma pääpiirteittäin ja sen hoitovaiheet selkeästi ja mahdollisimman lyhyesti.
http://www.wellnesswatchersmd.com/feature_articles/cure_candidiasis.php

Tämä toinen on jonkin verran pidempi ja raskaslukuisempi, mutta tässä on selitetty hyvin yksityiskohtaisesti, miten pitkään jatkunut hiivasyndrooma sekoittaa hormonitasapainoja, erityisesti naishormonit sekä kilpirauhasen toiminnan. Itse en usko ihmiskehon ilman syytä menevän sekaisin vaihdevuosista tai että kilpirauhaseen tulee vajaa- tai liikatoiminta tuosta vain, vaan että jokinhan nekin aiheuttaa.
http://www.yeastinfection.org/understanding-how-and-why-you-need-to-eliminate-that-candida-yeast-infection/

Siis vielä on matkaa terveyteen ja pirteyteen ja aikaa baarin avaamisen ja kesän työrykäyksen alkuun enää kuukausi. Aika on mennyt aivan pelottavan nopeasti ja edessä oleva urakka hirvittää. Odotan ensimmäistä flunssaani ja kuumeilua kuin kuuta nousevaa. Se olisi merkki immuunipuolustuksen elpymisestä ja siitä, että keho alkaisi antaa pöpöille kyytiä. Toivottavasti sitä ehtii tulla ennen kuin on aika aloittaa työt ja pakko jaksaa taas.

Hiiva, mädättäjäbakteerit ja happi

Pitkin syksyä olen yrittänyt saada suolistoni bakteeritasapainoa korjattua. Hiivaongelma minulla on ollut rajuna jo pitkään. Hiivan takia joudun välttämään sokereita, sillä ne käyttävät sokerin alkoholiksi ja kun maksani ei ole ihan kunnossa, saan pienestäkin määrästä ihan kunnon krapulan. Vaikka maksassa ei olisikaan vikaa, niin jos elimistössä on hiivaa – kuten ihan terveelläkin ihmisellä on, sillä hiivat kuuluvat osana elimistön normaaliflooraan – tekevät hiivat sokereista alkoholia ja varsinkin hiivasyndroomasta kärsivälle sokerinsyönti väsyttää raskaasti ja on kuin tissuttelisi alkoholia päivittäin. Eli sokerihumala on ihan todellinen termi: sokerista voi tulla humalaan, kun sitä tarpeeksi syö.

Hiiva on näkynyt minulla paitsi sokerinkestämättömyytenä, niin ulkoisesti korvien takana visvaisena ja karstaantuvana ihottumana. Jos oikein tiukasti välttelin paitsi sokeria, niin myös kaikkea tärkkelystäkin, pysyi ihottuma kurissa, mutta märkiintyi selvästi yhdestä perunastakin. Ihottuma näkyi viihtyvän hapettomassa paikassa ja asiaa auttoi hiusten pitäminen kiinni ja pois korvilta, jolloin korvien taustat saivat paremmin happea. Nyt olen saanut ihottuman pois. Apteekin sieni- yms. salvoista ei ollut mitään apua, mutta homeopaatiltani sain jotain yrttitököttiä, jolla se nopeasti lähti. Hilse on toinen merkki liiasta hiivakasvusta. Sen olen saanut pidettyä melko hyvin aisoissa Elokuun tervashampoolla. System 4 sarjassa on kuulemma tehokas tervashampoo, mutta luettuani mitä kaikkea se sisältää, päätin olla sitä kokeilematta. Kaikki kemikaalit kun kuitenkin imeytyvät iholta verenkiertoon ja sitä kautta maksaan.

Kun aloin tajuta, miten hiivat ja mädättäjäbakteerit dominoivat suolessa, aloin miettiä, että mitä asialle voisi tehdä. En usko hiivanhäätökuureihin sillä jos olosuhteet suolistossa ovat hiivoille otolliset, niin on vain ajan kysymys milloin tilanne on taas samassa jamassa. Halusin lähteä olosuhteiden oikaisemisesta. Mädättäjäbakteerit ovat anaerobisia eli toimivat hapettomissa olosuhteissa, kun taas suoliston toiminnalle välttämättömät maitohappobakteerit ovat aerobisia eli tarvitsevat happea. Toinen mädättäjäbakteereita ylläpitävä seikka on ruokamassan seisominen suolistossa.

Terve ihminen saa happea ja voi pitää yllä elimistönsä hyvää happitilaa reippailemalla ulkona raittiissa ilmassa. Mutta jos elimistö ei ole terve ja happea on suorastaan liian vähän, kuten aiemmat scio-mittaukseni olivat näyttäneet minulla olevan, niin asiaa voi auttaa happijauheella. Kokeilin OxyColon –happijauhetta (magnesiumperoksidi) jo vuotta aiemmin sillä seurauksella, että sain vatsani aivan rikki ja hautasin purkin vihoviimeisenä myrkkynä jonnekin hyllyn takanurkkaan. Mutta vika ei ollutkaan itse happijauheessa vaan sitruunassa, jonka ohjeistettiin tehostavan hapen vapautumista yhdisteestä. Olin ohjeen mukaisesti ottanut sitruunaa jauheen kera, mutta vatsani ei kestänyt tuota hapanta ja se oli se, mikä korvensi vatsani limakalvon rikki.

Nyt olen ottanut happijauhetta ihan vain veteen sekoitettuna, n. 1 tl aamuin illoin ja siitä vapautuu sitten happea sen, minkä vapautuu. Mutta ennen kaikkea tuolla jauheella olen saanut ummetuksen pois ja se on helpottanut oloa aivan valtavasti. Kun ruokamassa ei enää seiso ja haudu paikoillaan suolessa, suolistosta tuleva maksaan ja munuaisiin kohdistuva toksiinirasite pienenee aivan huomattavasti ja se vähentää väsymystä ja nuutunutta oloa ja elimistö pääsee paremmin korjaamaan itseään, kun ei niin suuri osa kapasiteetista enää mene aineenvaihduntajätteiden käsittelyyn.

Happea muuten tarvitaan myös elimistön energian tuottamiseen. Solut tuottavat soluhengityksessä energiaa ja tarvitsevat siihen happea. Jos niillä ei ole happea käytettävissään, on seurauksena voimaton olo.

Ulkoilen niin paljon kuin jaksan ja hyvältä tuntuu. Syksyllä tosiaan oli päiviä, etten jaksanut edes käydä ulkona, mutta nyt olen huomattavasti energisempi. Teen toisinaan parin tunnin kävelylenkkejä ja olen alkanut käydä joka päivä ensin pienellä, puolen tunnin aamulenkillä aamuteen ja aamiaisen välissä, siis jo ennen syöntiä. Koiranomistajille tämä lienee tuttua rutiinia, mutta minulle aivan uutta. Ylipäätään aamupimeään ja kylmään lähteminen on ollut minulle aina aivan kammotus, mutta nyt olen mennyt huolimatta sateesta, viimasta tai pakkasesta. Tänä aamuna huomasin jo malttamattomana odottavani, että saan juotua teeni loppuun ja pääsen ulos. Ehkä jo nousseella, pitkästä aikaa näkyvissä olevalla auringollakin oli osuutensa asiaan.

Myöhemmin lisää asiaa bakteerikannan ja suoliston korjaamisesta bakteereiden, ruoan ja entsyymeiden avulla.

Päänsärkyjä

Baari on siivottu ja puunattu. Tupakanmyyntilupa ja alkoholinmyyntilupa mallia C ovat tulleet. Jäätelöallas, olutlaite ja kylmäkaappi komein Karjala-mainoksin saapuivat viime viikon lopulla. Ensimmäiset juoma- ja jäätelötilaukset on pistetty sisään ja tukusta haettu ensimmäinen täysi autollinen tavaraa. Olen jakanut avausilmoja oman ja lähikylien ilmoitustauluille ja vielä tälläsin tienposkeen kyltin, johon askartelin isoin kirjaimin ”BAARI AVAA 17.4.” niin, että ei voi jäädä keneltäkään ohikulkijalta huomaamatta. Kylätoimikunnan puheenjohtajalla oli kuulemma puhelin soinut pari viikkoa, kun ihmiset olivat soitelleet ja kyselleet, että koska baari aukeaa. Kivaa, kun sitä odotetaan. Minäkin odotan. Vatsanpohjassa on sopivan pieniä sieviä perhosia hörräämässä.

Nopeastihan tämä on mennytkin. Aikaa valmisteluihin ei ole ollut yhtään liikaa. Olen helmikuun alkupuolelta lähtien tehnyt lähes joka päivä jotakin baarin eteen. Toisaalta aikaa ei ole ollut myöskään liian vähän, vaan olen voinut tehdä juuri sitä tahtia kuin olen jaksanut ja asiat ovat rullanneet jouhevasti ja onnistuneesti.

Kyllä minulla meinasi tässä välillä loppua usko kesken tähän hommaan. Aloin nimittäin saada ankaria päänsärkykohtauksia. Minullahan on se yksi päivä viikossa, jolloin käyn sekä jumpassa että käsityökerhossa ja kävelen sinne edestakaisin sen reilun kilometrin suuntaansa. Yhtenä tuollaisena päivänä olin koiranvahtina ja kävelytin vielä koiran kolme kertaa noiden lenkkieni välillä. Seuraavana päivänä nousi terävä päänsärky, joka voimistui lopulta niin, että aloin oksentaa ja puoli päivää meni petissä. Kun olin nukkunut iltaan, särky hellitti. Sama toistui, jos tein hiihtolenkin tai olin päivän asioilla ja rasitin itseni. Aloin yhdistää tämän säryn liikuntaan ja yleensäkin liikkeellä oloon.

Tämä särky oli erilainen kuin se särky, jonka saan proteiineista tai muista sopimattomista ruoka-aineista. Tämä oli samanlainen kuin minkä olin kokenut viime syksyn lopulla, kun kokeilin maksaa puhdistavia yrttivalmisteita. Yhdistelin mielessäni näitä asioita ja sen, että kun maksa ja munuaiset eivät ole toimineet kunnolla aikoihin, niin elimistö on kuonaantunut. Eli yksi liikunnan hyvää tekevistä vaikutuksista perustuu siihen, että se saa elimistöstä kuonia liikkeelle. Koska munuaiseni eivät kykene niitä kuonia samassa tahdissa poistamaan kuin niitä kiertoon vapautuu, niin saan niin sanottuja puhdistusoireita. Maksasta lähtisi töhkää vaikka kuinka, kun vain saisin ne jollain konstilla elimistöstä pihalle.

Kyllä siinä mietin eräänkin kerran, että mitä minun baarinpidostani tulee jos siellä päivän puuhailu nostattaa seuraavalle päivälle lamauttavan päänsäryn ja joka toinen päivä pitää laittaa lappu oveen, että sori vaan, nyt on suljettu ja nähdään sitten huomenna. Mutta onneksi säryt ovat näiden kahden kuukauden aikana koko ajan laimentuneet ja nyt ensimmäistä kertaa viime viikkoisen kellon ympäri asioilla juoksun jälkeen ei päänsärkyä tullutkaan. Eikä edes touhuamisesta tuttua väsymystä, joka on yleensä tehnyt sen, että seuraavana päivänä ei jaksa muuta kuin levätä. Nyt tosiaan tuntuu siltä, että toipuminen etenee vauhdilla ja olo muuttuu niin nopeaan, että sen oikein huomaa.

Vatsa on vieläkin herkkä, mutta tunnen senkin vahvistuneen. Polte on pysynyt kutakuinkin poissa, mutta olenkin pitänyt tiukasti vatsahellästä ruokavaliostani kiinni. Pari kertaa olen kokeillut marjoja ja omaa, hapanjuureen tehtyä leipää, mutta ne alkoivat ärsyttää limakalvoja ja piti vain todeta, että vielä ei ole niiden aika. Vähän mustikoita vatsa kestää jo ja niistä olen iloinen. Olen kaivannut mustikoitani ja ne ovat kuulemma ihan lääkettä maksalle. Mutta vielä se päivä koittaa, kun ruoansulatukseni pelaa normaalisti ja voin taas syödä kaikkea, mitä haluan.

Tässä on terveisiä Rovaniemeltä. Postaus, joka jäi kirjoittamatta. Kävin vähän hiihtelemässä ja harrastamassa sosiaalista elämää. Tulin takaisin poro takakontissa, ihan niinkuin viime kesän käynnillä päätin tekeväni. Jospa jo ennen seuraavaa teurastuskautta pääsisin tätä syömään.

Tässä on terveisiä Rovaniemeltä. Postaus, joka jäi kirjoittamatta. Kävin vähän hiihtelemässä ja harrastamassa sosiaalista elämää. Tulin takaisin poro takakontissa, ihan niinkuin viime kesän käynnillä päätin tekeväni. Jospa jo ennen seuraavaa teurastuskautta pääsisin tätä syömään.

Jokin minua näissä pohjoisen maisemissa kiehtoo ja vetää puoleensa. Takaisin kotiin ajellessani mietiskelin, että enpä yllättyisi jos jonain päivänä matkaisin sinne muuttokuorman kera.

Scio-syynissä

Kävin Scio-tutkimuksessa ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen ja ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun todettiin ameban olevan poissa. Olin kuvitellut saavani hyviä uutisia ja että kaikki on toipumaan päin, mutta ei se ihan siltä kuulostanutkaan.

Sen tiesinkin, että vatsa meni jotenkin karrelle. Scio kuvasi asiaa niin, että peräsuoli, paksusuoli ja ohutsuoli ovat kaikki tyynni ärtyneet. Ainoastaan ohutsuolen ja paksusuolen yhtymäkohdasta löytyi alue, jossa tulehdustilaa ei ole. Suolistossa on haavaumia ja siitä seuraavaa gastro-intestiaalista verenvuotoa.

Suolistoa ärsyttävät nyt pääasiassa vääränlaiset mikrobit sekä ruoka, joka ei sula tai on muuten tällä hetkellä sopimatonta. Elimistössä on liikaa pepsiiniä, joka tekee vatsahapoille jotakin, jolle olen herkistynyt. Tuosta on varmaan tullut se kamalan polttava tunne enkä tajunnut sen johtuvan entsyymilisästä. Olen nimittäin kokeillut Regulatia, kun sen pitäisi olla niin hyvä tuote tasapainottamaan elimistön omaa entsyymitoimintaa. Ei ainakaan minulle sovi eikä ainakaan tässä vaiheessa. Lisäksi suolessa on elohopeaa – siis taas, tai vielä. Ympäristömyrkyt eivät näy minulla enää riskipiikkinä, mutta elohopeaa on vieläkin jäljellä. Ei muuta kuin lisää karnosiinia ja katson, onko seuraavalla kerralla vielä. Sitten pitää keksiä jotain muita keinoja sen poistamiseen elimistöstä. Myös piin puutostila haittaa. Se on loppu niin suolesta kuin kaikkialta muualtakin.

Seuraavaksi huonoimmassa kunnossa ovat sydän ja verisuonet. Joskus alkukesästä mittasinkin lepopulssini ja se oli silloin välillä 80-90. En kyllä tiedä, mistä sydämen ongelmat johtuvat, sillä se jäi katsomatta tarkemmin. Ainakin jokin yläselän nikamalukko näkyi rasittavan sydäntä ja munuaisten huono kuntohan on sellainen, että käy pidempään jatkuttuaan sitten sydämenkin päälle. Laskimopuolella verenkierto on heikkoa ja veressä on proteiinikuonaa, joka on peräisin sulamattomista proteiineista. Myös pientä kalsiumsaostumaa näkyi.

Maksa on väsynyt ja jos ei se kohta tokene, niin se alkaa vaikuttaa haiman vointiin. Vatsavaivat rasittavat maksaa tällä hetkellä ja minun on tärkeintä nyt hoitaa suoliston tulehdus kuntoon ja pitää ruokavalio sellaisena, että se ei kuormita maksaa. Haiman entsyymituotanto on kunnossa, mutta insuliinituotanto epävakaata. Munuaiset voivat vielä maksaakin huonommin. Niissä on jäänteitä tulehduksista, jotka ovat parantuneet huonosti.

Lisämunuaiset käyvät nyt vuosien vajeen jälkeen ylikierroksilla. Kehon kosteus oli normaalimpi kuin aiemmin, mutta happea on vieläkin liian vähän. Magnesiumista on pulaa ja siihen eivät näy napit auttavan, sillä otan sitä lisänä ihan maksimimäärät. Sama juttu on B-vitamiinien kanssa. Tulehtuneesta suolesta eivät vain ravinteet oikein imeydy. Ynnä muuta pientä häikkää näkyi olevan siellä täällä, mutta mitään önniäisiä ei onneksi löytynyt.

Sain ruokavalio-ohjeen, korvennukseen happoja neutraloivaa Alkalania, ravintolisänä Solgarin piikapseleita, suolistolle homeopaattisen lääkkeen ja mikrobeita tappamaan Nutramedixin Enula-yrttiuutetta. Kiellettyjen ruoka-aineiden lista ei ole ihan lyhyt, mutta ei siinä montaa sellaista ruoka-ainetta olekaan, joita nykyisellään syön. Tosin siinä oli muutama aika oleellinen, jotka nyt sitten jätän pois: peruna, porkkana, banaani ja suklaa. Vähistä kyllä viedään. Olen tumman suklaan takia vähän lipsunut sokerittomuudesta, mutta nyt siinä on ryhdistäydyttävä ja aivan kaikki makea on jätettävä pois. Eikä minun oikeastaan ole muuta tehnytkään mieli kuin suklaata, joten jos sitä en saa syödä, niin helppo on olla ilman sokeriakin.

Ei hääppöiseltä kuulostanut. Kuitenkin vointini on huomattavasti keväistä parempi.

Munuaishuoltoa

Maksan vajaatoiminnassa maksaan kertyy kuona-aineita, jotka on hyvä puhdistaa sieltä pois maksan ja sitä myötä muun elimistön toipumiseksi. En tiedä lähtisivätkö ne kuona-aineet sieltä itsestäänkin pois ajan myötä jos oikein minimoisi kaiken muun kemikaali yms aineiden kuormituksen, jotka elimistössä päätyvät maksan käsiteltäväksi ja poistettavaksi. Mutta ainakin yrttikuurit nopeuttavat kuona-aineiden poistumista ja siten parantumista. Ennen kuin maksaa lähdetään puhdistamaan, on puhdistettava munuaiset, jotta nämä jaksaisivat poistaa sen jätteen, joka maksasta vapautuu. Osa poistuu suolen kautta, mutta suuri osa kulkee munuaisten kautta ja virtsan mukana ulos. Jos maksa on pitkään toiminut vajaalla, niin se on kuormittanut munuaisia ja silloin nekin yleensä toimivat huonommin. Tämä näkyy mm. turvotuksena, etenkin jaloissa lisääntyen iltaa kohti, nivelkipuina, virtsan värittömyytenä ja tarpeena nousta virtsaamaan öisin.
.
Minulla on homeopaatilta hankkimani yrttitabletit maksan puhdistamiseksi ja kokeilin niitä kesäkuun puolivälissä, kolmen viikon munuaisyrttikuurin jälkeen. Ei siitä tullut mitään. Turposin niin mahdottomasti, että oli selvää, etteivät munuaiset jaksaneet. Siispä vähän päälle kahden kuukauden ajan hoidin munuaisia erilaisilla yrteillä ja välttämällä oksaalihappoa sisältäviä ruoka-aineita. Oksaalihappo on virtsakivien rakennusaine ja sitä paitsi syö elimistöstä kalsiumia, jonka saanti minulla on muutenkin tiukalla. Raparperia nyt en olisi syönyt muutoinkaan, mutta olen joutunut kieltäytymään myös suklaasta ja mansikoista.

Virtsakivien liuottamiseen sopii Soria Naturalin Composor 25, joka sisältää isokrassia, sianpuolukkaa ja kultapiiskua. Tästä otetaan 1 ml kolmesti päivässä, jolloin kuuri kestää vähän reilu pari viikkoa. Ihan alkuun otin tällaisen Composor 25 -kuurin sekä aloin puristaa vihannesmehua, johon tulee nestepohjaksi 1 kurkku ja munuaisia hoitaviksi aineiksi 2-3 persiljanvartta, 2-3 sellerinvartta ja pala persiljajuurta. Juon tätä mehua yhä lasillisen päivässä. Kaikkien yrttien kanssa on hyvä pitää välillä taukoja ja tämän mehun kanssa on tullut taukoja ihan luonnostaan kun olen ollut jossain muualla kuin kotona ja koska persiljajuurta on kaupoista huonosti saatavissa, samoin kunnollista, vahvaa persiljaa.

Tein myös teetä kuivatuista nokkosista, voikukan, koivun ja sianpuolukan lehdistä ja lisäsin siihen kultapiisku-uutetta. Näistä sianpuolukka on munuaiskiviä liuottavaa ja muut virtsaneritystä lisäävää. Teetä tein erilaisin variaatioin: joskus vain koivua ja nokkosta, joskus voikukkaa ja sianpuolukkaa. Kultapiiskua saa luontaistuotekaupoista uutteena, A. Vogelin Solidago. Myös Soria Naturalilla on kultapiisku-uute. Kultapiiskua ei tulisi käyttää yhtäjaksoisesti kuin kymmenisen päivää ja sen jälkeen on pidettävä yhtä pitkä tauko. Annostus on selostettu pullon kyljessä. Kultapiisku-uutetta ei käytetä yhdessä Composor 25:n kanssa, koska Composor 25 jo sisältää kultapiiskua.

Eli näillä vaihdellen ja vuorotellen reilut kaksi kuukautta ja nyt turvotus on lähes kokonaan poissa ja kestän maksan puhdistuksen. Myös silmänalusten turvotus on vähentynyt, mutta pussit eivät ole kokonaan vielä poissa. Yöllinen vessassa ramppaaminen on vähentynyt huomattavasti ja virtsa on taas saanut väriä.

Kurkkua, persiljaa, persiljajuurta ja varsiselleriä.

Niin se kesä meni

Toissayönä oli ulkolämpötila ollut alimmillaan vain 0,5°C. Äkkiäpä tämä kesä meni. Hyvä niin. Minulle on vain hyvä, että aika kuluu nopeaan, sillä aika parantaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pidemmälle toipumiseni etenee. En ole vieläkään terve, mutta ero parin kuukauden takaiseen tilanteeseen on huima. On ihanaa, kun voi herätä virkeänä ja pompata saman tien sängystä ylös ja on hyvä mieli uudesta päivästä. Enää ei tärisytä eikä heikota, jalat kantavat ja jaksan tehdä asioita. Johonkin pisteeseen saakka, sitten on välillä levättävä, sillä väsyn kuitenkin melko helposti.

Ruokavaliotani joudun noudattamaan vieläkin. Luulin voivani syödä äyriäisiä, että niiden proteiini sulaisi siinä missä kalankin. Olin väärässä. Rapujuhlia seuraavana päivänä minun vointini oli vieläkin huonompi kuin snapseja nauttineiden. Makasin sen illan ja yön migreenissä ja turvoksissa hikoillen. Mutta vähällä kuitenkin pääsin verrattuna aikaisempiin oireiluihini. Lihassärkyjä ei ollut eikä tarvinnut oksentaa.

Kulunut kuukausi on mennyt marjoja poimiessa. Mustikkaa on ollut aivan valtavasti ja sitä olen kerännyt sen, minkä olen jaksanut. Alkuun väsyin siitä niin, että yhden marjareissun jälkeen piti vähintään seuraava päivä pitää lepopäivänä ja sitten menin taas heti takaisin metsään konttimaan, kun vain jaksoin. Välillä menin, vaikken oikein olisi jaksanutkaan. Mustikka on minulle tärkeä. Paitsi että se on hyvänmakuinen, niin se on lääkettä maksalle ja haimalle. En tiedä millä tavoin, mutta uskon A. Vogelia, kun hän näin sanoo kirjassaan Luonto, paras lääkitsijä. Lisäksi eräästä aikakausilehdestä luin, että amerikkalaistutkimuksen mukaan mustikka puhdistaa aivoista myrkyllisiä proteiineja. Nämä myrkylliset proteiinit ovat niitä ravinnosta saatujen proteiinien hajoamistuotteita, jotka eivät ruoansulatuksessa ole pilkkoutuneet kunnolla ja niitä minun elimistössäni on varmasti seikkaillut vaikka kuinka ja paljon.

Pihapiiristä löytyi valtava villiintynyt puutarhavadelmapöheikkö. Sen käytävissä olen käynyt marja-astiani täyttämässä eräänkin kerran. Omenapuut notkuvat omenoita niin, että halkeavat ja neljä karviaispensasta on täynnään marjoja. Metsämansikoita olen syönyt varmasti enemmän kuin koko lapsuudessani yhteensä. Olen hamstrannut uuden 240 litran pakastimeni yli puolilleen marjoja ja keitellyt mehua ja hilloja. Tämä on maalla asumisen iloja. Ikinä ennen en ole asunut tällaisten satojen ääressä enkä kaupunkielämässäni harrastanut säilömistä.

Taas on muutto edessä, sillä koulu on myynnissä. Jos joku on kiinnostunut tällaisesta vanhasta maalaiskoulusta, niin voi pistää viestiä minun blogipostiini. Minä puolestani olen alkanut katsella uutta asuinpaikkaa. Eihän tästä vielä kiirus pois ole, mutta parempi lähteä ennen kuin tulee. Etsin pientä vuokrataloa jostain pöpeliköstä, poissa asutuskeskuksista. Myös esim. omakotitalon ylä- tai alakerta tms käy. Ei ole niin kovin suurta väliä, että missä päin Suomea. Ihan Lappiin tai Kainuuseen en ehkä kuitenkaan lähtisi. Tuntuu, että ovat liian kaukana niistä seuduista, minne minä tunnen kuuluvani.

Oli se tekemisen arvoinen reissu

Ihanaa olla taas kotona. Kun se kotiinpaluunkaipuu iskee, niin silloin on päästävä kotiin ja heti. Rovaniemeltä lähtiessäni alkoi jo tuntua siltä, että tämä matka on nyt valmis tältä erää ja joudan kotiin täältä. Mutta ajattelin, että kun nyt kerran näinkin pitkälle olen tullut, niin onhan se jatkettava ihan tunturi-Lappiin asti. Suunnitelmissani silloin oli vielä palata Kemijärvelle mökkeilemään ja miettisin sitten siellä, että mihin suuntaan Lappia lähtisin. Mieleni teki niin patikoimaan ja Pallastunturia mietin. Mutta kotiinpäin se suunta sitten kuitenkin tuli. Vielä kun koko Lappiin luvattiin tulevalle viikolle vesisadetta ja alta 10°C lämmintä, niin se oli siinä. Sunnuntaina iltapäivällä starttasin ja ajelin saman tien kotiin asti. Yhtään en malttanut enää mitään kierrellä ja pidentää matkaani yhdelläkään yöllä.

Hieno oli valoisassa kesäyössä ajella tyhjiä pikkuteitä. Aniliininpunainen auringonlasku takana ja lähes täysikuu edessä.

Mutta enpä ole malttanut paljoa kotona olla. Olen tehnyt päiväretkiä lähipaikkakunnille ja käynyt kesäteattereissa, elokuvissa ja tervehtimässä kavereitani. Jos kuka vain ruotsin kieltä ymmärtää, niin suosittelen lämpimästi Pernajan Lurensin ruotsinkielistä kesäteatteria, jonne aivan suunnittelematta päädyin. Peukaloisen retket oli hienosti toteutettu ja eläinpuvut havainnollistivat selvästi, että minkä sortin otuksesta oli kyse. Katsomo on joka penkkiriviltä porrastettu, joten sieltä varmasti näkee joka paikasta. Lisäksi katsomo on pyörivä, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin näyttämöihin ja toteuttaa sujuvasti kohtausten vaihdot. Ruotsinpyhtään ruukin kesäteatteri, jonne alun perin olin ollut menossa, ei puolestaan ollut mitenkään hääppöinen. Mukahauskaa koheltamista kirpputorivaatteissa eikä katsomon kaikilta paikoilta voinut nähdä koko näyttämöä. Läksin puoliajalla pois. Muutoin Ruotsinpyhtää eli Strömforsin ruukki ja sen käsityöläispajat ovat mukava käyntikohde ja siellä on ihan majoitustakin.

Kesäyön aurinkoa Kemijärvellä.

Pohjoisen matkallani kävin muuten kansanparantajalla, sekä Rovaniemelle mennessäni että sieltä lähtiessäni. Jokaisella parantajalla on omat menetelmänsä, tämä paineli kipeitä paikkoja kunnes kipu hellitti. Hän paineli eri elinten ja kehonosien vastepisteitä jaloista, kävi läpi vatsaa ja laittoi selkärangan nikamat paikoilleen. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen olin aika pökkyräinen ja se selvisi parin tunnin nokosilla. Toisen kerran jälkeen en ollut pökkyrässä, mutta seuraava päivä meni vuoroon nukkuessa, vuoroon itkiessä. Parannushoidot korjaavat usein myös henkistä puolta ja oli ihan aiheellista purkaa niitä suruja ja pettymyksiä, jotka ovat tämän sairastelun aikana painolastiksi kertyneet. Kun toisen hoitokerran jälkeen ajelin sieltä pois, mieleeni iski ajatus, että nyt on jokin korjaantunut. En vielä tiedä mikä, mutta ainakin oloni on sen jälkeen ollut ihanan normaali. Ei enää sitä väsymyksen ja uupumuksen tunnetta kehossa lainkaan. Eilen uskaltauduin kokeilemaan partajogurttia ja sen kanssa mansikoita ja se oli kyllä taivaallisinta, mitä olen aikoihin syönyt. Tai ehkä ikinä. Nyt vielä ainakaan ei olo tunnu sumealta ja olen muutoinkin jo arvellut, että se olisi ureakierto, joka on lähtenyt toimimaan taas.

...rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa, huumaa.

Nyt olen päättänyt, että syyskuulla uudestaan, ruskaretkelle. Silloin ajan yhtä päätä vähintään Rovaniemelle asti, jottei koti-ikävä ehdi iskeä vielä siinä vaiheessa ja silloin menen tuntureille patikoimaan, mikä nyt jäi tekemättä. Ja takaisin tulen poro takakontissa.

Kesän ensimmäiset herkkutatit Kemijärvellä.

Heipä hei Rovaniemelle

Olen ollut Rovaniemellä nyt viikon verran ja todella nauttinut olemisestani. Viime syksy ja mennyt talvi olivat sellaista aikaa, että tympäännyin ihmisiin, koko ihmiskuntaan. Välinpitämättömyyttä, epäuskoa, itsekkyyttä, ymmärtämättömyyttä, suoranaista ilkeyttä ja typeryyttä. Lähellä ja tukemassa ei ketään. Kyllä on ottanut pattiin useammankin kerran ja kunnolla. Nyt olen saanut olla seurassa, johon tunnen kuuluvani ja se on pistänyt minut miettimään, että jospa en ryhtyisikään ihan erakoksi, vaan jopa valitsisin asuinpaikkani siten, että lähellä on minulle tärkeitä ihmisiä. Ruokavalioni ja amebatarinani on otettu asiallisesti ja se siitä. Sitten on puhuttu kaikesta muusta: sinkkuudesta ja parisuhteesta, palapeleistä, pähkinänakeista ja kanadanposkihanhista, kollektiivisesta tajunnasta sekä tietenkin suomalaisen terveydenhoidon tasosta ja koululääketieteen keinoista. Ollaan saunottu joka päivä ja pelattu korttia yötä myöten niin, että vuorokausirytmi on aivan sekaisin. Olen väsynyt, mutta oikein hyvällä mielellä.

Toipuminen on hidasta, mutta huomaan jotain kuitenkin tapahtuneen. Eilen jaksoin olla kaupungilla kokonaiset viisi tuntia ja pärjäsin sen ajan pelkällä riisiannoksella ruokatermarissa. Muutenkin syömävälini ovat ehkä jonkin verran lyhentyneet, eikä minun tarvitse syödä ihan koko aikaa. Noin kuukausi sitten punnitsin kaikki ruokani muutaman päivän ajan ja Finelin ruokakorin avulla laskin päivittäisen syömäni kalorimäärän pyörivän 3000 kcal:n paikkeilla ja silti oli koko ajan nälkä. Vaakaa ei ole matkassa, mutta luulen pärjääväni jo vähemmällä, mikä tarkoittaisi sitä, että ruoka sulaa paremmin eikä kaikki tule vain läpi. Vatsakaan ei enää pömpötä niin mahdottomasti. Mutta niin paljoa ei ruoansulatukseni ole parantunut, että voisin ottaa jotain uusia proteiinipitoisia ruokia ruokavaliooni. Kokeilin ruisleipää ja olin seuraavan päivän aivan pökkyrässä, väsynyt eikä pää pelannut kunnolla. Kasvikset eivät ole maistuneet aikoihin, mutta nyt alkoi tehdä niitä mieli ja ostin eilen kesäkurpitsaa ja porkkanoita perunan seuraksi kasvissosekeittoon. Ajatuskin sosesopasta on tökkinyt tähän asti, mutta nyt tuntuu siltä, että se voisi olla ihan hyvää.

Tänään jatkan matkaa Rovaniemeltä, mutta en pitkälle. Menen Kemijärvelle erään toisen tuttavani mökille. Olin ensin ajatellut yöpyä teltassa Korouoman ulkoilualueella, mutta sade ja alle kymmenen asteen lämpötila ei paljoa telttailemaan houkuttele. Pekka Pouta eilen lupaili vähän luntakin tänne Lappiin. Saavatpahan hyttyset kyytiä, sillä niitä on ihan kiitettävästi ja näköjään tykkäävät tällaisesta etelän hetelmästä. Tosin hyttysten lisäksi vaarassa paleltua on tämän vuoden hillasatokin.

Taraxacum officinalis

Voikukka on vanha rohtoyrtti, jota käytetään nesteenpoistoon ja sappivaivoihin. Lehdet sisältävät nestettä poistavia aineita ja juuri lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta, vahvistaa maksaa ja auttaa elimistöä poistamaan myrkkyjä itsestään. Puhdistava voikukkakuuri kerran kesässä tekisi hyvää itse kullekin, ei vain maksaoireisille.

Minä läksin tekemään itselleni maksalääkettä:

Niin, muistinko kertoa muuttoni yhteydessä, että nyt minulla on puutarha? Se näkyy tuottavan runsaasti voikukkaa ja nokkosta, muita syötäviä sitten huomattavasti vähemmän.

Ei ollut juurien kaivaminen ihan helppoa hommaa. Syvällä olivat ja menivät herkästi poikki. Työ tekijäänsä neuvoo ja tekniikka kehittyi jonkin verran kaivausten edetessä.

Noin puolentoista tunnin saalis. Mietin kaivaessani pula-ajan ihmisiä, jotka ovat juuria kaivaneet henkensä pitimiksi. Minusta ainakin tuntui, että tämä ottaa enemmän kuin antaa.

Pesin juuret. Ja pesin ja pesin ja pesin.

Isoimmat juuret kuorin, sillä niistä oli vaikeinta saada multa pois, kun olivat niin kyhmyräisiä. Pienemmät olivat suorempia ja helpompi saada puhtaaksi. Sitten viipaloin kaikki ohuiksi ja asetin ritilän päälle aurinkoon kuivumaan.

Silppusin kuivuneet juurisuikaleet saksilla pieniksi ja sekoitin kaupasta ostettuun kuivattuun voikukkaan, joka sisältää myös lehtiä. Näin yrttiteestä tuli maksarohtoisempaa, sillä siinä valmiissa tavarassa oli aika vähän juurta seassa.

Voikukkahan on todella kaunis, kun sitä lähemmin tarkastelee. Sitä ei vain tule katsoneeksi ja arvostaneeksi, kun on enemmänkin rikkaruohon statuksen saanut. Hyvä tuoksukin siinä on.