Kuvagalleria: Paltaniemi, Kajaani

Paltaniemen museotien näkyvin rakennus on kirkko. Kirkko on valmistunut 1726 ja sen seinille on maalattu sekä Vanhan että Uuden Testamentin päätapahtumat.

Viimeinen tuomio. Kuva on koettu niin pelottavaksi, että siitä on 1850-luvulla kirveellä hakaten poistettu osa.

Kuvia on aikanaan restauroitu ja siinä on kuluja säästelty palkkaamalla mahdollisimman halpa maalari. Oikean puoleinen maalaus on kyseisen talomaalarin työn jälkeä, vasemmalla alan ammattilaisen tekemä.

Kirkon penkit.

Kattopaanuja.

Keisarin tallin ympärille on rakennettu suojakehikko. ”Tässä tallissa joka alkuansa oli rakennettuna Haapalankankaan uudistalossa Paltamon pitäjässä Wuolijoen kylässä einehti aikansa korkein hallitsija, meidän armollisin ja hellästi rakastettu keisari Aleksanteri I 28 pnä Elok. 1819 matkustaissaan Kajaanin kaupunkiin. Muistoksi tämän suuren ruhtinaan merkillisestä matkustuksesta Kajaanin läänissä ovat Paltamon pitäjäläiset tämän huoneen tälle paikalle muuttaneet.

Eino Leinon syntymäkoti sijaitsee Paltaniemellä ja siellä esitellään Eino Leinon elämää ja tuotantoa. Alkuperäiset rakennukset on purettu ja kuvassa keskellä näkyvän torpan paikalle rakennettu vuonna 1978 torpasta jäljennös vanhojen piirustusten mukaisesti. Talossa toimii kesäaikaan kahvila.

Joulukalenteri luukku 22

Kuvagalleria: Eräänä ihan tavallisena kiinalaisena aamuna

Palataanpa kesäkuun alkuun ja Kiinaan, Xingpingiin Wangin perheeseen. Joka arkiaamu, lauantait mukaanlukien, Chao vei Yuen kouluun ja kävi torilta ostamassa päivän ruokatarpeet ravintolaan ja perheelle.

Mini lähti aina mukaan. Kotikadulla vanhassa kaupungissa Mini sai juosta vapaana, mutta isolla tiellä ja torin vilskeessä Minin paikka oli visusti rattaiden alaosassa.

Päivän banskut.

Taro on perunan tapainen juures. Todella ruokaisa ja jykevää rakenteeltaan. Hyviä kuin mitkä. Durianin lisäksi näitä olen vähän jäänyt kaipaamaan.

Yue hyöri äidin mukana ostoksilla aina jonkin aikaa ennen kouluun menoa.

Yue vietiin kouluun ja sitten palattiin jatkamaan ostoksia.

Meikäläisten standardien mukaan myyntitilat nyt olivat mitä olivat, mutta kyllä kasvikset olivat järestään paremman näköisiä ja tuoreempia kuin meillä kaupoissa keskimäärin.

Tuoretta on lihakin. Pomppiikin vielä.

Paistinsa voi myös kasvattaa itse.

Vaa'at olivat toiminnaltaan idioottivarmoja. Hyvä on silti tarkistaa, ettei tule lukuvirheitä.

Tässä on sitten jotain josta en tiedä, että mitä se oikein on, mutta se kuulemma pitää käärmeet ja muurahaiset loitolla. Jauhe liuotetaan alkoholiin ja ruiskutetaan talon ympäri. Minulla on tätä nyt pikkuinen nyssäkkä siltä varalta, että se tuleva taloni maalla joskus joutuisi muurahaisinvaasion kohteeksi.

Takaisin vanhassa kaupungissa. Mini saa taas juoksennella vapaana ja kipittää kohti kotia.

Joulukalenteri luukku 20

Kuvagalleria: Etelän hetelmiä

Yksi matkallaolon huvituksista on kokeilla tuntemattomia ruokia. Hedelmät ovat tähän hupaan kiitollinen kohde, sillä ne ovat lähes poikkeuksetta hyviä, eivät maksa juuri mitään ja ovat etelän mailla paremman näköisiä ja makuisia kuin kotomarketista ostettuna. Durian on tietysti hedelmien kunkku ja on jo ihkaoman esittelynsä saanutkin ja banaanitkin olen kehunut, mutta vielä piisaa hyviä. Seuraavana eräitä muita suosikkejani Kambodzasta.

Nämä rapeat tikkutakut olivat tuontitavaraa Thaimaasta.

Kuoren saa murrettua käsin auki. Maku on kirpakka ja siinä on paljon mansikkaa. Lohkon sisällä on kivi.

Mangostani on kirpakanmakea mehukas hedelmä, josta syödään vain valkoiset lohkot. Minua opastettiin hedelmien valinnassa niin, että ei ole tärkeää onko väri tumma vai kirkkaampi punainen, kunhan väri on tasainen. Lisäksi kuoren pitää antaa puristettaessa hieman periksi. Näissä onkin seassa paljon huonoja ja kun mangostani on huono, on se sitten todellakin ihan kokonaan syötäväksi kelpaamattoman huono.

 

Jakkipuun hedelmä on aikamoinen rumahinen ja monen kilon painoinen mötkäle.

Myyjät perkaavat jakkihedelmät ja ostaa voi sen kokoisen annoksen kuin haluaa.

Hedelmä ei ole tirskuvan mehukas, vaan palat ovat pinnastaan enempikin nahkeita. Maku on ananasmainen, makeahko ja raikas.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Nämä jotkin myydään ilmeisesti jollain lailla kypsennettyinä, pinnassa olevasta noesta tai tuhkasta päätellen. Kerran kun satuin näitä ostamaan, niin olivat aivan lämpöisiä pinnasta.

Maku on mieto, päärynämäinen, ja rakenne vanukasmaisen pehmeä. Sisällä on paljon mustia siemeniä, joita ei syödä.

 
 
 

Näitä karvapalleroita olen nähnyt meilläkin kaupoissa, mutta enpä muista mitä ovat nimeltään.

Kuori halkaistaan kahtia veitsellä, "hattu" poistetaan ja sisällön voi pullauttaa suuhun. Sisällä on kivi. Makea ja mehukas.

Nämä lienevät noiden karvapallojen sukulaisia. Hyvin samantapaisia ja -makuisia, pienempiä vain ja hedelmälihaa on vähemmän.

Nämä pikkumangot ovat yksiä suosikeistani; kypsinä makeita ja mehukkaita. Nuo vihreätkään eivät ole raakoja, vaan niitä on sekä keltaisina että vihreinä. En tiedä mitä eroa niillä on, maussa en ainakaan mitään huomannut.

Pistetäänpä tähän vielä ohje, miten mango leikataan tarjoilukuntoon:

Mangon kivi on litteä lätyskä. Leikkaa hedelmä halki kiven kylkeä pitkin.

Leikkaa hedelmälihaan ruutuviillot kuoreen asti.

Leikattuna puolisko painetaan auki jolloin sen voi syödä käsin.

Joulukalenteri luukku 17

Kuvagalleria: Valittuja paloja Kambodzasta

Miehet iltakalassa Sihanoukvillessä. Verkko on heitetty veteen. Taustalla kalastusveneiden jono mennä puksuttaa avomerelle päin.

Tässä on jotain niin perin herttaista ja tyypillisen kambodzalaista.

Pikaruokaa tienvarresta.

Bambusilta Mekong-joella Kampong Chamissa. Silta puretaan joka vuosi tulvakauden ajaksi ja kasataan sitten uudelleen.

Joulukuinen auringonlasku Kepissä.

Häiden toisen päivän aamuna auringon noustessa sulhanen ja tämän suku tuovat morsiamelle lahjoja.

Häihin pukeudutaan tietysti komeasti ja kaikki nuo koristeet ommellaan pukuihin käsin.

Lohikäärmeiden tanssi kiinalaisena uutena vuotena.

Joulukalenteri luukku 14

Kuvagalleria: Kambodzalainen työpäivä

Kalastajaveneet suuntaamassa merelle Sihanoukvillen edustalla.

Ravintolan keittiössä.

Tien viivojen maalausta Sen Moronomissa. Yksi kulki edeltä ja puhdisti tietä pölystä jollain lehtipuhaltimen tyyppisellä älämölöhanurilla ja perässä kulki tuo etualalla kyykkivä mies, joka taltalla ja lekalla hakkasi maalinroiskeet pois.

Kambozassa huoltoasemilta, niinkuin kaikista muistakin paikoista, saa vielä palvelua ja jos jotain Kambodzasta kaipaan, niin se on juuri sitä.

Kalastaja Mekongilla.

Naiset keittävät ja myyvät palmusokeria Siem Reapin lähistöllä tien varressa, jossa kulkee paljon turisteja matkalla temppeleille.

Munkit käyvät kerjäämässä almunsa ja ruokansa joka päivä aina klo 11:een mennessä.

Rakennusmiehiä Phnom Penhissä.

Tästä kuvasta käy paremmin ilmi missä korkeuksissa nuo edellisen kuvan rakennusmiehet telineillään tasapainoilevat. Kuva on otettu hotellin parvekkeelta kolmannesta kerroksesta.