Oli se tekemisen arvoinen reissu

Ihanaa olla taas kotona. Kun se kotiinpaluunkaipuu iskee, niin silloin on päästävä kotiin ja heti. Rovaniemeltä lähtiessäni alkoi jo tuntua siltä, että tämä matka on nyt valmis tältä erää ja joudan kotiin täältä. Mutta ajattelin, että kun nyt kerran näinkin pitkälle olen tullut, niin onhan se jatkettava ihan tunturi-Lappiin asti. Suunnitelmissani silloin oli vielä palata Kemijärvelle mökkeilemään ja miettisin sitten siellä, että mihin suuntaan Lappia lähtisin. Mieleni teki niin patikoimaan ja Pallastunturia mietin. Mutta kotiinpäin se suunta sitten kuitenkin tuli. Vielä kun koko Lappiin luvattiin tulevalle viikolle vesisadetta ja alta 10°C lämmintä, niin se oli siinä. Sunnuntaina iltapäivällä starttasin ja ajelin saman tien kotiin asti. Yhtään en malttanut enää mitään kierrellä ja pidentää matkaani yhdelläkään yöllä.

Hieno oli valoisassa kesäyössä ajella tyhjiä pikkuteitä. Aniliininpunainen auringonlasku takana ja lähes täysikuu edessä.

Mutta enpä ole malttanut paljoa kotona olla. Olen tehnyt päiväretkiä lähipaikkakunnille ja käynyt kesäteattereissa, elokuvissa ja tervehtimässä kavereitani. Jos kuka vain ruotsin kieltä ymmärtää, niin suosittelen lämpimästi Pernajan Lurensin ruotsinkielistä kesäteatteria, jonne aivan suunnittelematta päädyin. Peukaloisen retket oli hienosti toteutettu ja eläinpuvut havainnollistivat selvästi, että minkä sortin otuksesta oli kyse. Katsomo on joka penkkiriviltä porrastettu, joten sieltä varmasti näkee joka paikasta. Lisäksi katsomo on pyörivä, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin näyttämöihin ja toteuttaa sujuvasti kohtausten vaihdot. Ruotsinpyhtään ruukin kesäteatteri, jonne alun perin olin ollut menossa, ei puolestaan ollut mitenkään hääppöinen. Mukahauskaa koheltamista kirpputorivaatteissa eikä katsomon kaikilta paikoilta voinut nähdä koko näyttämöä. Läksin puoliajalla pois. Muutoin Ruotsinpyhtää eli Strömforsin ruukki ja sen käsityöläispajat ovat mukava käyntikohde ja siellä on ihan majoitustakin.

Kesäyön aurinkoa Kemijärvellä.

Pohjoisen matkallani kävin muuten kansanparantajalla, sekä Rovaniemelle mennessäni että sieltä lähtiessäni. Jokaisella parantajalla on omat menetelmänsä, tämä paineli kipeitä paikkoja kunnes kipu hellitti. Hän paineli eri elinten ja kehonosien vastepisteitä jaloista, kävi läpi vatsaa ja laittoi selkärangan nikamat paikoilleen. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen olin aika pökkyräinen ja se selvisi parin tunnin nokosilla. Toisen kerran jälkeen en ollut pökkyrässä, mutta seuraava päivä meni vuoroon nukkuessa, vuoroon itkiessä. Parannushoidot korjaavat usein myös henkistä puolta ja oli ihan aiheellista purkaa niitä suruja ja pettymyksiä, jotka ovat tämän sairastelun aikana painolastiksi kertyneet. Kun toisen hoitokerran jälkeen ajelin sieltä pois, mieleeni iski ajatus, että nyt on jokin korjaantunut. En vielä tiedä mikä, mutta ainakin oloni on sen jälkeen ollut ihanan normaali. Ei enää sitä väsymyksen ja uupumuksen tunnetta kehossa lainkaan. Eilen uskaltauduin kokeilemaan partajogurttia ja sen kanssa mansikoita ja se oli kyllä taivaallisinta, mitä olen aikoihin syönyt. Tai ehkä ikinä. Nyt vielä ainakaan ei olo tunnu sumealta ja olen muutoinkin jo arvellut, että se olisi ureakierto, joka on lähtenyt toimimaan taas.

...rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa, huumaa.

Nyt olen päättänyt, että syyskuulla uudestaan, ruskaretkelle. Silloin ajan yhtä päätä vähintään Rovaniemelle asti, jottei koti-ikävä ehdi iskeä vielä siinä vaiheessa ja silloin menen tuntureille patikoimaan, mikä nyt jäi tekemättä. Ja takaisin tulen poro takakontissa.

Kesän ensimmäiset herkkutatit Kemijärvellä.

Lapissa

19.6.2012 Saariharju

Kajaani tuli sitten katsastettua. Sen verran pitää siitä paikasta vielä sanoa, että kajaanilaiset vaikuttivat olevan mukavaa porukkaa. Majapaikkani isäntäväki oli todella ystävällinen ja kaupoissa kajahti vastaan aina reipas ”terve”, ihmiset juttelivat ja myyjät katsoivat silmiin ja kassoilla sanottiin vielä heiheit. Oikein hyvä mieli jäi eilispäivästä ja Kajaani on minun mielessäni nyt sellainen iloisten ihmisten kaupunki.

Sitten eteenpäin. Tiedä mitä paikalliset ovat asiasta mieltä, mutta kylttien mukaan tämä on Lappia. Maisemat ovat tällaisen etelän ihmisen silmään näyttäneet Lapilta jo pitkään ja poronhoitoalueen rajakin tuli vastaan jo yli sata kilometriä sitten, mutta Lapin rajalta ei ole kovin pitkälti.

Pohjanmaa ei olekaan pelkkää aakeeta ja laakeeta, kuten olen aina luullut, vaan voi näyttää myös tältä. Syöte ei ole Lappia, vaan Pohjois-Pohjanmaata.

Saariharjulla äkkäsin tien vieressä pienen mökkikylän ja päätin, että nyt on aika pysähtyä. Sain majakseni pienen sievän yhden huoneen mökin, jossa on kaikki tarvittava: peti, jääkaappi, keittolevyt ja vesi.

Täällä ollaan.

Mitäpä Saariharjulla? Eipä paljon mitään. Kylän keskusta on tämä mökkikylä ja toisella puolen tietä oleva vanha koulu. Siellä on kahvila ja pistäydyin siellä katsomassa ja jututtamassa paikallisia. Kyläläiset ovat talkoovoimin pistäneet kesäajaksi entiselle koululle pystyyn kahvilan ja sen yhteyteen kirpputorin. Koulu on lakannut olemasta koulu 11 vuotta sitten ja nyt ala-astelaiset käyvät kouluaan vajaan 10 kilometrin päässä ja yläastelaiset 30 kilometrin päässä Ranualla. Ranualla on myös lähin ruokakauppa, kun kyläkauppa sulki ovensa jo vuosia sitten ja kauppa-autotkin lakkasivat kulkemasta, kun kalusto vanheni eikä uuteen kannattanut enää satsata.

Saariharjulaista rieskaa on kesäaikaan myynnissä koulutalon kahvilassa. Sisältää ohrajauhoja, vettä, tankkimaitoa, vehnäjauhoja, suolaa ja soodaa. Ohrat ja maito ovat oman kylän tavaraa.

Tässä on järvi ihan vieressä. Taidankin lähteä sinne rantaan iltakävelylle, kun sade näyttää jo vähän hellittäneen.

Sateessa on tämä päivä ajeltu.

Majoitusta Kajaanissa – Sivolan tilan vierastalo

En ollut varannut mitään majoitusta etukäteen, mutta sen verran olin Kajaanin kaupungin matkailusivuja vilkaissut, että Sivolan tilan vierastalo vaikutti houkuttavimmalta vaihtoehdolta. Koska en ollut huomannut ladata kännykkääni, vain ajoin suoraan paikan päälle. Isäntäväki ei ollut paikalla eikä vastannut puhelimeenkaan, mutta tallitytön avustuksella viimein saatiin majoituksesta vastaava henkilö kiinni ja niin jäin pihaan odottelemaan kotiväen paluuta.

Vaikka mökkielämä onkin mukavaa, niin oli aivan ihanaa tulla oikeaan taloon. Pistin viikon aikana kertyneet pyykit pesukoneeseen, melkein puhtaat saunatiskatut astiat tiskikoneeseen, perunat kiehumaan sähköliedelle joihin sain keitinveden suoraan hanasta ja napsautin saunan päälle. Lisäksi elämää helpotti se, että tarjolla oli muutakin kuin 12V:n sähköä.

Sivolan vierasmaja on 50-luvulla rakennettu hirsitalo, joka on remontoitu nykyaikaiseksi ja todella viihtyisäksi. Talossa on neljä makuuhuonetta, tupakeittiö, kodinhoitohuone ja sauna. Rantaan on matkaa n. 100 metriä ja siellä on puusauna ja laituri. Ikkunasta voi katsella hevosia, sillä Sivolan tilalla on pitkänä perinteenä kasvattaa ravihevosia.

Olin erittäin tyytyväinen löytämääni kortteeriin ja suosittelen lämpimästi tätä paikkaa Kajaanissa matkaileville. Halvemmaksikin tuli kuin hotelli. Yhteystiedot: Sivolantie 48, 87950 Kuluntalahti. Puh.050-328 2682, 050-322 4591, sähköposti [email protected] Yhteystiedot otettu sivulta http://www.visitkajaani.fi/index.php?id=29. Omaa kotisivua heillä ei ilmeisesti ole, sillä en sellaista löytänyt, joten laitan paikasta tähän muutamia kuvia.

Kuvagalleria: Paltaniemi, Kajaani

Paltaniemen museotien näkyvin rakennus on kirkko. Kirkko on valmistunut 1726 ja sen seinille on maalattu sekä Vanhan että Uuden Testamentin päätapahtumat.

Viimeinen tuomio. Kuva on koettu niin pelottavaksi, että siitä on 1850-luvulla kirveellä hakaten poistettu osa.

Kuvia on aikanaan restauroitu ja siinä on kuluja säästelty palkkaamalla mahdollisimman halpa maalari. Oikean puoleinen maalaus on kyseisen talomaalarin työn jälkeä, vasemmalla alan ammattilaisen tekemä.

Kirkon penkit.

Kattopaanuja.

Keisarin tallin ympärille on rakennettu suojakehikko. ”Tässä tallissa joka alkuansa oli rakennettuna Haapalankankaan uudistalossa Paltamon pitäjässä Wuolijoen kylässä einehti aikansa korkein hallitsija, meidän armollisin ja hellästi rakastettu keisari Aleksanteri I 28 pnä Elok. 1819 matkustaissaan Kajaanin kaupunkiin. Muistoksi tämän suuren ruhtinaan merkillisestä matkustuksesta Kajaanin läänissä ovat Paltamon pitäjäläiset tämän huoneen tälle paikalle muuttaneet.

Eino Leinon syntymäkoti sijaitsee Paltaniemellä ja siellä esitellään Eino Leinon elämää ja tuotantoa. Alkuperäiset rakennukset on purettu ja kuvassa keskellä näkyvän torpan paikalle rakennettu vuonna 1978 torpasta jäljennös vanhojen piirustusten mukaisesti. Talossa toimii kesäaikaan kahvila.

Biisoneita!

Sinne jäivät Juuka ja mökki ja kaverit. Muut suuntasivat porukalla enemmän tai vähemmän etelään ja minä hieman haikein mielin yksin pohjoiseen. Olisi ollut niin kiva, jos vieressä olisi istunut joku matkaseurana. Samalla kuitenkin nautin vapaudestani ja mahdollisuudestani mennä minne huvittaa, sekä siitä, että tämä matka tuntuu niin oikealta vaikka järjellä ajatellen on aivan pöljää lähteä pohjoiseen tähän aikaan vuodesta ja ylipäätään matkalle näillä ruokavaliorajoituksilla.

Suuntasin kohti Kajaania ja poikkesin 6-tieltä niin pian kuin mahdollista. Ajoin Rautavaaran kautta tielle nro 870. Eipähän siellä mitään ollut. Hirmuisia mäkiä, pitkiä suoria, kuoppaista asfalttia ja ihanan vähän liikennettä. Ne harvat, jotka siellä kulkivat, päästelivät liikennevalvonnan puutteessa menemään ihan kunnolla.

Metsää, lisää metsää, suota, metsää, turvesuota ja taas metsää. Ja sitten yhtäkkiä biisoneita. Tiesin kyllä, että Suomessa tarhataan strutseja ja villisikoja, mutta että biisoneitakin. Tien 870 varressa n. 50 km Kajaanista on Kainuun Biisonitarha. Biisonikyltin innoittamana poikkesin hiekkatielle moista ihmettä katsomaan, mutta eivätpä biisonit niin vain kansan pällisteltävänä olleetkaan. Olisin halunnut vain vilkaista enkä ollut sillä tuulella, että olisin malttanut jäädä oikein kunnolla käymään, joten biisonit jäivät kuvaamatta.

Täällä Kainuun Biisonin kotisivuilla on muutama kuva tarhan asukeista. Sieltä ei ikävä kyllä käy ilmi, että myydäänkö tilalta suoraan noita lihatuotteita tai mistä niitä saa ostaa ja saavako tilalla kävijät maistiaisia, mutta kysymällähän se selviää, mikäli kiinnostusta on.

Tien päällä

Läksin sitten matkaan. En olisi kyllä lähtenyt vielä mihinkään, jos ei olisi ollut sovittuna mökkiviikkoa. Tuntuu vielä vähän liian aikaiselta. Mutta ehkä hyvä, että tämä nyt veti minut liikkeelle, muutoin olisin saattanut mukavuudenhaluisena nössöttää kotona koko kesän.

Ajattelin, että nyt kun kerran Pohjois-Karjalaan asti lähden, niin en minä välillä takaisin kotiin tule, vaan jatkan saman tien edelleen pohjoiseen. Olisin halunnut lähteä autoilemaan jo viime syksynä, mutta eihän siitä tietenkään silloin mitään tullut. Mökkiviikkoa lukuunottamatta muita suunnitelmia reitin tai ajan suhteen ei ole muuta kuin että pohjoiseen ja olen niin kauan kuin viihdyn. Katsotaan nyt, että mihin se tie vie.

Ensimmäinen etappi.

Maisemamatkailua Punkaharjulla.

Nyt on sitten tämäkin nähty. Komeahan se on kuin mikä.