Amebainfektion oireet

Netin syövereistä varmastikin löytyy lukuja siitä, kuinka monen ihmisen maapallolla arvioidaan amebainfektiota kantavan, mutta en nyt lähde niitä tähän kaivamaan. Hämärästi muistan jossain nähneeni sellaiset luvut kuin että Yhdysvalloissa tartuntoja olisi 50-80 miljoonaa. Arviolta. Suurin osa amebainfektioista on täysin oireettomia, joten niitä ei edes lähdetä diagnosoimaan ja oireisenkaan tartunnan diagnosointi ei oman kokemukseni perusteella näyttäisi olevan helppoa. Ameba on vaikea ulostenäytteestä löytää. Vasta-aineiden kuuluisi verikokeesta näkyä, mutta syystä, jota en tiedä, ei itseltäni noita vasta-aineita löytynyt. Jostain luin, että tuon verikokeen virhemarginaali olisi jopa muutaman kymmenen prosenttia.

Kun amebainfektio voi olla täysin oireeton tai sitten aiheuttaa todella vakavia maksa- ja ruoansulatusongelmia, niin siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Eli yhdellä voi olla yhtä ja toisella toista, osin eri oireita, osin samoja mutta ehkä eri vahvuisina. Täten oireet voivat vaikuttaa varsin epämääräisiltä. Jotkin oireista ovat suoraan ameban aiheuttamia, mutta suurin osa on välillisiä, maksan toimintahäiriöistä ja ravinteiden puutteesta johtuvia.

Ameba-tartunnan saa ruoan ja juoman mukana. Täten se joutuu ensimmäisenä vatsalaukkuun. Terveellä ihmisellä, jolla vatsahapot ovat kunnossa, ameban matka saattaa päättyä jo tähän. Ihmisen puolustuskyky on suurelta osin vatsassa, jossa hapot tekevät selvää ulkoapäin tulevista mikrobeista.

Tyypillisesti ensimmäinen ameban aiheuttama reaktio on ripuli, mahdollisesti yhdessä oksennustaudin kanssa, jotka johtuvat siitä, että elimistö yrittää heittää tunkeutujan pihalle. Kuratauti päättyy aikanaan, mutta ameba ei välttämättä ole lähtenyt sen mukana pois, vaan jäänyt elimistöön. Itse en muista tällaista turistiripulia sairastaneeni, mutta siitä seuraavat ensimmäiset oireet muistan kyllä: kutinan peräaukon seutuvilla.

Ameba leviää verenkierron mukana koko elimistöön. Ruoansulatuskanavasta se hakeutuu maksaan, joka näyttäisi olevan sen lempipaikka. Sieltä se matkaa eteenpäin keuhkoihin ja pienen verenkierron matkassa aivoihin. Niveliin se menee mieluusti, saa aikaan inflammaatiota eli tulehdusreaktion ja siitä seurauksena on viiltävä kipu nivelissä, joka ensimmäisenä ja selvimmin tuntuu polvissa. Oikeassa kyljessä voi tuntua kipua. Itselläni ei kylkikipuja ole ollut, polvikipuja on.

Maksassa ja haimassa ameba saa paljon tuhoa aikaan. Kun maksa tilttaa, niin tilttaa koko ihminen. Maksan entsyymituotanto heikkenee ja sitä myötä heikkenee ruoansulatus. Kun ruoka ei sula kunnolla, alkaa se mädäntyä suolistossa, vatsa turpoaa, suolisto ärtyy ja ajan myötä syntyy vuotava suoli, jossa suolen seinämän läpäisevyys on lisääntynyt niin, että suolen sisältöä tihkuu muualle elimistöön. Ulosteessa on sulamatonta ruokaa ja tyypillisesti ripuli ja ummetus vuorottelevat tai sitten on jatkuvaa ummetusta, kivikovaa lampaanpapanaa. Suolen bakteerikanta vinksahtaa ja hiiva pääsee kasvamaan liikaa. Naisilla hiivan kasvu aiheuttaa helposti emättimen hiivainfektioita ja valkovuotoa. Korvantaustojen rähmiminen on jollain lailla kytköksissä suoliston huonoon tilaan.

Maksan kyky poistaa kuona-aineita heikkenee ja siitä tulee aikaa myöten väsynyt ja tukkoinen olo. Kun maksa ei jaksa hoitaa jätehuoltoa kunnolla, rasittuvat munuaiset ja seurauksena on turvotusta. Silmän ympärystät turpoavat, joskus myös kädet ja loppupäivästä sääret ovat turvoksissa. Säärten turvotus voi johtua paitsi munuaisista, myös sydämen tai lymfan toimintahäiriöistä – joita niitäkin seuraa, jos tilanne jatkuu pitkään. Kun normaalit kuonanpoistokanavat ovat ylikuormittuneet, puskee elimistö jätteitä ulos ihon kautta. Yöllinen hikoilu on maksan kuormittumisen merkki. Myös liikkuessa hikoilee erittäin helposti ja välillä voi tulla kohtauksia, jolloin tuskanhiki pukkaa päälle. Kuona-aineiden kertyminen näkyy kasvojen ihossa epäpuhtauksina ja rasvoittumisena. Rinnassa, kaulassa ja selässä voi olla pieniä talinäppylöitä, jotka kuivuessaan kutiavat. Ruumiinlämpö laskee ja paleltaa helposti. Itse mittasin pahimpina aikoina normaaliruumiinlämpötiloja 35,9-36,0°C.

Maksa on ihmisen energiavoimala ja kun se alkaa käydä vajaalla, on seurauksena uupumus. Maksan tehtäviin kuuluu hiilihydraattien muuntaminen osin glukoosiksi, joka päästetään verenkiertoon elimistölle polttoaineeksi, osin glykogeeniksi, jota se varastoi ja muuntaa glukoosiksi sitä mukaa kuin on tarvis. Maksa muuntaa myös muut ravintoaineet eli proteiinit ja rasvat energiaksi silloin, kun niitä on ylimäärin elimistön muihin tarpeisiin nähden. Kun lähes kaikki ravinteet kulkeutuvat suolesta ensin maksaan, on siellä asuvalla ameballa pöytä katettuna. Se popsii kaiken suihinsa ja isännälle ei paljoa tähteitä jää. Paitsi ravinteista, niin ihan energiastakin on puute, koska maksassa ei sitä normaalia energiavarastoa ole ja kun virta loppuu, se loppuu kerralla ja ruokaa on saatava heti tai tulee todella huono olo. Olen myös huomannut sen, että jos yhtenä päivänä touhuaa vähän normaalia enemmän, niin seuraava päivä menee sängyssä. Tällaiseksi touhuamiseksi riittää esimerkiksi kauppareissu lähikaupungissa ja parin muun asian hoitaminen samalla. Isot marketit imevät mehut niin, että en aina jaksa etsiä kaikkea tarvitsemaani, vaan pois on päästävä ja heti, kun voimat alkavat hiipua. Yleensä minulta jää aina ostamatta jotakin, mitä olen listaan kirjoittanut eikä siksi, että en muistaisi, vaan siksi, etten jaksa. Pahimpina aikoina uupumus oli totaalisen lamauttavaa ja näiden kuuden ja puolen vuoden aikana on kulunut paljon aikaa ihan vain sängyssä pötköttämiseen, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä – ja niinhän tuota kuluu vieläkin. Varsinkin aamuisin energian puute voi olla niin paha, että sitä vain tärisee eikä oikein jaksa olla edes jalkeilla. Helpottaa sitten, kun saa syötyä. Muutenkin nälkä on lähes jatkuvasti ja syödä pitää parin tunnin välein. Minnekään ei voi lähteä ilman eväitä tai voi käydä niin, että veto loppuu kesken eikä kotiin ennätä ennen kuin huono olo iskee.

Maksan kiukkuileminen voi aiheuttaa migreeniä, niskan jumittumista ja yläselän kipuja. Itselläni nämä oireet olivat todella rajuja ja aina yhteydessä ruoka-aineisiin, joita elimistöni ei pystynyt käsittelemään tai jotka suoranaisesti ärsyttivät maksaa. Yläselän polttavat kivut ovat yksi sapen oireista. Ihon keltaisuus on merkkinä siitä, että maksa ei jaksa hajottaa vanhoista punaisista verisoluista peräisin olevaa bilirubiinia. Alhainen hemoglobiini ja veren rauta on yksi maksahäiriön merkki. Itselläni ainakin on ollut koko ajan kova jano, joka on jo helpottanut, mutta juon vieläkin painooni nähden liikaa nestettä. Homeopaattini mukaan kehossani on silti nestevaje.

Nukkuminen menee huonoksi, unta on vaikea saada ja helposti heräilee aamuyöllä valvomaan joksikin aikaa. Maksan ärtyminen vaikuttaa myös mielialaan saaden aikaan herkkäitkuisuutta ja pahimmillaan todella mustia fiiliksiä, jolloin tuntee olevansa niin tuhoon tuomittu, ettei halua edes elää. Näitä tuli aina yhdessä migreenin ja selkäkipujen kanssa ja niin ollen myös ne olivat yhteydessä sopimattomiin ruoka-aineisiin. Palaan tähän maksan ja mielialan yhteyteen jossain vaiheessa myöhemmin tarkemmin.
Tulee ns. aivosumua, ajatus ei kulje eivätkä reaktiot pelaa. Ei jaksa ajatella, eikä oikein edes puhua. Meteliherkkyyttä. Oman arvioni mukaan nämä johtunevat ihan energian puutteesta.

Ravinteiden puute saa sitten pitkään jatkuessaan aikaan jo vaikka mitä. Lihasten kankeus ja selkäongelmat johtuvat paitsi kertyneistä kuona-aineista, myös mineraalien puutteesta. Hampaat reikiintyvät helposti, kynnet ovat pehmeät ja viiruiset. Muutkin elimistön toiminnat alkavat reistailla ravinteiden puutteista, esim. kilpirauhasen toiminta heikkenee jodin puutoksen seurauksena, joka puolestaan heikentää ruoansulatusta entisestään. Sydän kärsii EPA-rasvahappojen puutteesta ja minulle ainakin on tullut hetkiä, jolloin sydän alkaa ihan levossakin yhtäkkiä hakata aivan hulluna.

Pahimpana aikana eli silloin, kun elimistöni kieltäytyi ottamasta vastaan mitään muuta ravintoa kuin tärkkelystä ja rasvaa, maksa-arvoni olivat – lääkäreiden mukaan marginaalisesti – koholla. Oloni on kohentunut niistä ajoista todella paljon. Maksa-arvoni ovat normalisoituneet, mutta ei se maksa silti vielä ihan kunnossa ole. Voin jo syödä ilman, että reagoin ruokiin, mutta ongelmana on ruoan sulamattomuus. Olen vieläkin melkoisen voimaton ja aikani kuluu pääasiassa syöden ja leväten, mutta varsinaiset huonovointisuudet, tärinät ja huippaamiset ovat jo poissa. Vaikken olekaan saanut amebaa yrttilääkkeillä hengiltä, niin olen saanut pidettyä sen sentään lepotilassa, jolloin ruoansulatukseni aina alkaa toimia paremmin ja sitä myöten olen päässyt toipumaan ja vahvistumaan. Olen käyttänyt maksaa ja munuaisia vahvistavia yrttejä ja homeopaattisilla hoidoilla on pönkitetty elimistön omaa vastustuskykyä. Minulla on kokonainen arsenaali ravintolisiä ja noudatan aika tiukkaa ruokavaliota, sillä se on tässä se kaikkein tärkein tekijä. Näistä kirjoittelen ihan kohtapuoliin tarkemmin.

Vaikka maksaan ja ruoansulatukseen liittyvät oireet vaikuttaisivatkin täsmäävän, niin kyseessä ei välttämättä ole ameba. Maksansa saa kyllä oireilemaan muutenkin. Siihen ei tarvita muuta kuin runsaasti tätä meidän nykyisin niin tavallista länsimaista ruokavaliota, johon kuuluu paljon ravintoarvoltaan köyhiä valmiseineksiä ja muuta teollista ruokaa lisäaineineen sekä sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Kuitenkin, jos epäilee amebaa eikä ole ollut kaukomatkoilla tai edes Suomea pidemmällä, niin on hyvä muistaa, että ameban saadakseen ei välttämättä tarvitse edes matkustaa: niitä on täällä meilläkin.

Lääkettä amebaan 2

Tre Örter on toiminut hyvin. Tunnen oloni vahvistuneen ja hyviä päiviä on alkanut olla enemmän. Eli niitä, jolloin jaksan tehdä jotakin. Mutta on vielä niitäkin, jotka menee ihan vain levätessä.

Pidin kuukauden tauon homeopaatilla käymisessä ja nyt käydessäni voitiin todeta arvojeni parantuneen huomattavasti ja että viimeinkin oma vastustuskykyni on aktivoitunut. Nyt kehoni jaksaa jo käydä tunkeilijoiden kimppuun. Ameba ei ole vieläkään kuollut, mutta se on yhä lepotilassa ja se antaa minulle mahdollisuuden kerätä voimia.

Muutin annosteluani Tre Örterissä. Ohjeen mukaan alkukuurin jälkeen sitä olisi otettu 10 ml kerran viikossa. Otin tuon 10 ml joka viides päivä. Mutta se ei oikein riittänyt, vaan tuntui, että ameba pääsi siinä välissä jo nostamaan päätään, sillä voimattomuus palasi. Siispä muutin annostelun pullon kyljessä lukevaan 2,5 ml:aan päivässä. Eli tähän astisten kokemusteni perusteella tuon yrttilääkkeen käytöstä suosittelen seuraavanlaista annostelua:

Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-10: 10 ml

Tämän jälkeen 2,5 ml päivässä niin kauan, kunnes toipuminen on niin pitkällä, että ameba on joko kuollut tai että ainakin oma vastustuskyky jo riittää sen nujertamiseen. Lääke otetaan aina pieneen vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 10 min ennen ruokailua.

Quinan teho jäi minulta selvittämättä. Noin viikko sen käytön aloittamisesta vatsani turvotus lisääntyi ja aloin epäillä, että mahtaakohan se tappaa myös niitä hyviä suolistobakteereita, joista minulla on tällä hetkellä muutoinkin pulaa. En tiedä onko näin, mutta varmuuden vuoksi lopetin sen käytön. Tosin turvotus ei senkään jälkeen hävinnyt. Nyt olen alkanut käyttää homeopaattista lääkettä Candidaan ja kolmantena päivänä käytön aloittamisesta turvotus hellitti.

Aioin pitää tauon Tre Örterissä ja kokeilla vaihteeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria ja Composor13. Composor13 sisältää reilusti valkosipulia ja siten siis myös rikkiä, joka ei minulle käy. Tulin tuosta todella sairaaksi. Mutta Salicariaa otan nyt tuon Tre Örterin rinnalla. 1 ml vesitilkkaan sekoitettuna kolme kertaa päivässä ja eri aikaan kuin Tre Örter.

Lääkettä amebaan

Aika kova paikka oli tuo, kun ei pöpöä vieläkään löytynyt. Olin niin kovasti toivonut saavani sairaudestani oikean diagnoosin ja sen perusteella voivani nostaa kanteen noita törkylääkäreitä vastaan. Mutta eipä ollut mitään. Sen ymmärrän, että ameba on erittäin vaikea saada ulostenäytteestä kiinni, mutta en ymmärrä, miksi minulla ei näy ameban vasta-aineita. Tuon arvon kuuluisi olla koholla, jos ameba on edennyt vatsaontelosta muualle elimistöön. Olen miettinyt, että voisiko se johtua siitä, että kun immuunipuolustus on ihan nollissa, niin elimistö ei jaksa mitään vasta-aineitakaan muodostaa. Jos joku tietää tähän selityksen, niin kertokaa ihmeessä.

Enää en jaksa tuota diagnoosia jahdata, olkoot. Kunhan vain pääsisin tästä eroon. Huolimatta siitä, mitä lääkärit sanovat tai eivät sano, niin jos minussa on jokin, joka aiheuttaa amebainfektion oireet ja reagoi loislääkitykseen kuin ameba, niin silloin se on minulle ameba. Tai jokin muu loinen, mikä lie, mutta loinen joka tapauksessa.

Lääkäristä hain siis ensisijaisesti diagnoosia, en lääkitystä. Mitä olen netistä näitä amebajuttuja lukenut, niin antibiootit eivät aina edes auta ja lisäksi sellaisista hevoskuureista tulee todella huono olo. Suomi24:n Blastocystis Hominis –ketjussa on ihan mielenkiintoisia kokemuksia aiheesta. Niinpä olin jo ennen tuonne Mehiläiseen menoani päättänyt, että antibiooteille en rupea ennen kuin vasta kun kaikki muu on kokeiltu.

Ensimmäinen löytämäni loisia tappava yrttilääke oli Tre Örter. Pullon ohjeen mukaan sitä otetaan päivittäin 2,5ml vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 20 min. ennen ateriaa. Otin tällä annostelulla kuurin marraskuun puolivälistä joulukuun loppuun. Vointini koheni paljon sinä aikana ja helmikuun puoleen väliin asti meni ihan hyvin, mutta sitten ameba heräsi lepotilastaan ja levisi todella nopeasti ja vointini romahti.

Odotin noita Mehiläisen laboratoriokokeita ennen uuden kuurin aloittamista. Nyt otin lääkettä tällaisen ohjeen mukaan:
Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-8: 10 ml ja tämän jälkeen 10 ml kerran viikossa pullo (100 ml) loppuun.
Minä otin tuohon vielä muutaman kerran kiellon päälle eli päivät 9-10 10 ml ja sen jälkeen olen ottanut 10 ml 4-5 päivän välein ja aion käyttää tähän kuuriin kaksi pullollista. Samalla lailla pieneen vesitilkkaan sekoitettuna ja 20 min ennen ateriaa.

Kuurin kuudentena päivänä vointini parani selvästi: ruoka alkoi sulaa paremmin ja tunsin saavanikin siitä jotain. Kaksi viikkoa kuurin aloittamisesta nousi kuume ja olin viisi päivää ihan reippaassa kuumeessa. Kuume on tässä tilanteessa todella hyvä merkki. Se tarkoittaa, että immuunipuolustus aktivoituu ja alkaa taistelu pöpöjä vastaan. Niitä minussa on vaikka kuinka. Flunssaa en ole sairastanut moneen vuoteen, mikä ei tarkoita sitä, että olisin niin rautaisessa kunnossa, että minuun eivät virukset pääse, vaan että virukset kävelevät minuun sisään kuin avoimista ovista eikä immuunipuolustukseni jaksa pistää hantiin sentin vertaa.

Nutramedixin valmistaman Quinan väitetään tehoavan bakteereihin ja alkueläininfektioihin. Aloitin tämän kuurin noin viikko sen jälkeen, kun Tre Örterin pääannokset oli otettu. Quinaa otetaan kaksi kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Alkuun 1 tippa 120 ml:aan vettä ja Quinan määrää lisätään hitaasti 15 tippaan asti. En tiedä, paljonko on hitaasti. Ihan joka päivä en ole määrää kasvattanut, osin siitä syystä, että en aina muista paljonko olen edellisenä päivänä ottanut ja osin siksi, että neljän tipan kohdalla tuli pahoinvointia, joten jäin siihen annostukseen, kunnes ei enää tuntunut miltään. Saa nähdä tehoaako tuo amebaan, mutta jos yhtään minkään pöpöjen kasvua hillitsee, niin hyvä sekin. Kaikki on tässä tilanteessa kotiin päin. Mainittakoon vielä, että mitään muita sivuvaikutuksia tai huonoja oloja en ole huomannut näiden yrttien aiheuttaneen kuin tuon yhden kerran huonovointisuuden. Silloin olin aika korkeassa kuumeessa ja olo hutera jo muutenkin, joten silläkin on saattanut olla osuutensa asiaan.

Toivon tietenkin, että saisin näillä tököteillä ameban tapettua, mutta sekin on jo puoli voittoa jos saan sen edes pysymään lepotilassa. Tällöin se ei tee elimistössä tuhojaan eikä kuluta voimavarojani ja on mahdollista, että elimistöni toipuu riittävästi, jotta oma immuunijärjestelmäni voi listiä sen lopullisesti.

Jos ei noista edellisistä ole apua, niin minulla on vielä yksi konsti takataskussa kokeilematta. Tähän sain vinkin eräältä amebaa puolitoista vuotta sairastaneelta, joka oli jo syönyt kaksi antibioottikuuria ilman, että olivat auttaneet ja lääkärit tarjosivat ratkaisuna lisää samaa antibioottia mutta tuplasti vahvemmalla annoksella. Tästä hän kieltäytyi, koska oli mennyt niin huonoon kuntoon jo edellisistä kuureista ja meni hakemaan homeopaatilta apua, joka antoi lääkkeeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria (rantakukka) ja Composor13, joka on yhdistelmäuute ja sisältää valkosipulia, jalosauramoa, timjamiöljyä ja merimarunaa. Näitä otetaan kumpaakin 1 ml kolme kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Ameba oli kuulemma tuolla kuurilla lähtenyt.

A. Vogel, monien luontaistuotteiden ja yrttilääkkeiden kehittäjä, kertoo kirjassaan Maksa ja Terveys saaneensa Intiasta loisen, joka oli mennyt maksaan ja parantuneensa siitä papaijakapseleiden avulla. Raa’assa papaijassa on jotakin loisia tappavaa ainetta.

Tre Örteriä olen ostanut täältä: Shopping4net.fi.

Soria Naturalin tuotteet tilasin täältä (ulkomailta saa varmaan halvemmalla):
Salicaria, Composor13

Quinan sain homeopaatiltani, mutta sitä voi tilata ainakin Nutramedixin kotisivuilta.

Scio

27.3.2012

”Ameba on shokissa.” On se hilpeä laite tuo Scio tai ohjelmoijalla on ollut huumori kohdillaan. Näin alkoi tämänpäiväinen scio-sessioni homeopaatin luona.

Tänään on 7. päivä uudella parasiittilääkekuurilla. Samaa yrttiä kuin loppuvuodestakin, mutta otan nyt isommilla annoksilla. Aika äkkiä se olossa tuntuu. Toissapäivänä olin vielä siinä kunnossa, että päivä meni enimmäkseen pitkällään leväten ja torkahdellen. Eilisaamuna tuntui selvä käänne; jaksoin jo olla jalkeilla ja käydä ulkonakin. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että liikun joka päivä, etten aivan jähmety, mutta nyt ei enää muutamaan viikkoon ole riittäneet voimat. Tuo ameba tekee näköjään sen, että en saa ruoastani juurikaan mitään. En ravinteita enkä edes energiaa.

Kun kuuntelee sitä, mitä kaikkea tuon scio-laitteen avulla ihmisen elimistöstä näkee, niin se kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta. Jos tuollaista laitetta kerran ei lääkäreillä ole käytössä, niin eihän siihen voi olla muuta syytä kuin että se on ihan täyttä humpuukia. Minunkin on vaikea uskoa, että se voi skannailla tunne-elämäni klikkejä, mutta hyvin sen kertomat täsmäävät vointini kanssa ja sen antama ameba-vaste korreloi ihan täysin sen kanssa miten alussa (syyskuu 2011) vaste oli korkea ja seuraavissa mittauksissa nyt tammikuussa ja helmikuun alussa pieneni, kun olin ottanut loislääkitystä ja taas vaste oli kohonnut maaliskuun alun mittaukseen ihan niin kuin vointinikin oli romahtanut. Nyt aloittamani lääkitys näkyi ameban ”shokkina”.

Tällä kertaa laite kertoi, että tämän hetken pahimmat paikat minulla ovat maksa, sydän ja hormonijärjestelmä. Maksa on ärtynyt ja on pulaa maksan tuottamista ruoansulatusentsyymeistä. Sen kyllä olen huomannut, että ruoka ei sula ja kärsin ummetuksesta. Sydän kaipaa rasvahappoja. Mitä rasvahappoja, sitä kone ei pysty kertomaan, mutta uskon olevan kyse omega3-rasvahapoista. Ihan hiljattain säädin ruokavaliotani jättäen taas maitotuotteet ja gluteenilliset viljat pois ja aloin syömään kalaa. Omega3-kapseleita minulla on kaapissa, mutta niiden ottaminen on tuntunut ihan turhalta; kalliiden tuotteiden hukkaan heittämistä, kun eivät ne rasvat kuitenkaan pilkkoudu ja imeydy.

Hormoneista on pulaa vähän kaikista. Kilpirauhasarvot ovat alhaalla, adrenaliinia voisi olla enemmän. Estrogeeniä ei ole eli turha tulla vikittelemään, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tosin kiinnostuksen puute voi helposti olla molemminpuolista, sillä estrogeenin puuttuessa testosteroni hallitsee. Päässä eivät karvat pysy, mutta sääret ovat sitten kyllä kuin etelänmaan gigololla ja partakarvojakin pitää nyppiä paksumpia pois. Serotoniiniarvoni olivat nousseet ja ovat nyt lähes normaalitasolla.

Ameba aiheuttaa tulehdusta kudoksissa, joissa se on ja sen perusteella kone näkee, että ameba on tällä hetkellä maksassa, ikenissä, sappinesteessä, keuhkopinnassa ja nivelissä. Amebahan on sellainen, että se menee ruoansulatuskanavaan ja maksaan ja sieltä hyvin mielellään niveliin, keuhkoihin ja aivoihin. Ameban aiheuttaman tulehduksen jälkiä näkyy niin, että sen voi nähdä käyneen lähes kaikkialla kehossani. Vain hermosto on säästynyt siltä toistaiseksi kokonaan. Aivolisäkkeessänikin ameba on ollut, mutta poistunut.

Aivolisäkkeessäni näkyi myöskin myrkkyjä: bentseeniä ja asetaatteja. Asetaatit ovat mitä todennäköisimmin peräisin pesuaineista ja bentseeniä on ainakin petrokemian tuotteissa. Nämä puhdistuvat kehosta sitten aikanaan, kun maksa alkaa taas toimia kunnolla ja toimittaa jätteenkäsittelylaitoksen virkaansa. Koneen mukaan liiallinen toksiinien määrä on amebainfektioni takana; toksiinit ovat haitanneet valkosolujen toimintaa ja näin ameba on päässyt jylläämään vastustuskyvyttömässä kehossani. Elohopeaahan minulla oli niin, että se aivan maistui suussa silloin, kun vielä söin pelkkää perunaa. Myöhemmin ruoka peitti sen maistumasta. Scio-mittauksissa elohopeani vaste pysyi samana syyskuusta tammikuuhun, arvossa >200. Elohopeaa poistin kehostani syömällä kaksi purkillista Tolosen karnosiinia (2 tabl aamuisin). Ensimmäisen purkillisen jälkeen vaste oli 140, nyt 94, mikä on näissä olosuhteissa elävän ihmisen normiarvo eli vähän on, mutta siihen on tyytyminen.

Viime kerralla veressä näkyi hiivaa, mikä tulee suolistossa olevasta hiivan liikakasvusta, sekä ammoniakkia. Nämä olivat nyt poissa. Pulaa on sinkistä ja magnesiumista. Magnesiumlisää olen ottanut joka päivä ja sellaista, joka on mahdollisimman helposti imeytyvässä muodossa, mutta eipä auta. Pohkeeni ovat jonkin verran krampissa, mikä on hyvin tyypillinen magnesiumvajeen oire. Nyt ostin nestemäisen magnesiumvalmisteen, joka on tarkoitettu (jalka)kylpyveden sekaan. Teen ihovoidetta ja pistän tuota sekaan.

Sitten katsottiin selkärankaa. Niskanikamat 4-7 ovat lukossa, nro 5:ssä on hermopinne. Rintarangan kolmannessa on tulehdusta, 5 ja 6 ovat huonossa asennossa, 7 ja 10 ovat tulehtuneet. Toiseksi alimmassa on vanha vamma (jota en muista) ja yksi nikamista kärsii mineraalivajeesta. Lannerangassa oli vastaavanlaista hässäkkää, mutta en ehtinyt kirjoittaa yksityiskohtia muistiin. Ai niin, se jokin mikä selästäni niksahti pois paikoiltaan muljuili sittemmin itsestään takaisin, mutta kylläpä kerkisi säikäyttää. Aika kovia hermosätkyjä antoi ja mielessä kerkisi jo käydä selkäleikkaus ja ei_enää_ikinä_liikuntaa.

Tämän hetkisen kiputilanteeni sanoin olevan lievä. Vähän tuntuu, mutta ei pahasti. Koneen mittaama kipuni oli 3,3 asteikolla 0-10. Osa kivusta on kouristustilassa olevista lihaksista, osa hermoperäistä. Hermoperäinen lienee samaa kuin psyykkinen, oletan. Biologinen ikäni oli helmikuun alussa 41, nyt 39. Eli tässähän nuorrutaan ihan silmissä.

Henkisistä puolista kone kertoo minun kärsivän aivosumusta, kroonisesta univajeesta, pelosta ja että keskittymiskykyä ei tällä hetkellä ole. Allekirjoitan. Löytyy myös surua ja purkamatonta vihaa. Niin varmasti löytyy ja tuon vihan tiesinkin jo ennestään. Se on vanhaa perua, ei tämän ajan aiheuttamaa.

Laite paitsi mittaa epäkohtia, myös korjaa ja hoitaa. Tuolla tsapperoidaan eli tapetaan viruksia, bakteereja ja loisia. Yksinään tsapperi ei riitä ainakaan tätä amebaani tuhoamaan, mutta on hyvänä apuna.

Että sellainen laite tuo on. Vein kerran erään nuoren tuttavani tuonne scio-mittaukseen. Ongelmana oli kasvoissa, selässä ja käsivarsissa oleva akne-näppy. Selkää ei otettu itse puheeksi, mutta kone havaitsi hänen skolioosinsa. Amebani se diagnosoi jo ensimmäisessä kahden tunnin sessiossa, kun lääkärit eivät löytäneet mitään viikossa sairaalassa. Saksassa ihan oikeilla lääkäreillä kuulemma on näitä käytössä.

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia tästä sciosta ja ennen kaikkea tähän voisi kerätä yhteystietoja niistä terapeuteista ja lääkäreistä – jos heitä on – ketkä tätä laitetta käyttävät. Itse käyn täällä Lahdessa: www.scio.fi.

Scio-analyysejä Helsingissä Hietalahdessa: ajanvaraus puh. 050-5588704 tai [email protected]
Omat Scio nettisivut ovat pian auki: http://www.lovescio.com.

Pedin pohjalta

15.3.2012

Kerrotaanpa vointikuulumisia pitkästä aikaa. Homeopaattinen lääkitys on pikkuhiljaa poistanut kipureaktiot ruokaan. Marras-joulukuu meni vielä osin oireillessa ruoan takia, mutta tammikuun alkupuolelta lähtien olen kyennyt syömään täysin ilman oireita. Tosin ruoka sulaa hyvin huonosti.

Tammikuu olikin hyvä kuukausi. Koko joulukuun käytin yrttilääkitystä loisia vastaan ja se auttoi. Ruoka alkoi sulaa paremmin, sain voimia ja olin selvästi virkeämpi. Juuri sopivasti niin, että sain muuttoni hoidettua. Jatkoin homeopaatilla käyntiä ja scio-mittaukset näyttivät ameeba-vasteen pienentyneen.

Noin kuukausi sitten alkoivat voimat huveta taas ja viime viikolla tehty scio-mittaus näytti ameeban jylläävän jälleen. Jossain vaiheessa tammikuuta punnitsin itseni ja totesin saaneeni painoani takaisin 8kg niistä lukemista, joista alimmillaan olin. Nyt siitä on taas puolet lähtenyt eli olen laihtunut 4kg reilussa kuukaudessa. Syön mielestäni paljon ja monta kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ruokani menee parempiin suihin enkä saa ravintoaineita käyttööni.

Ei ole enää epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi ameeba, sanokoot herrat gastroenterologian erikoislääkärit mitä hyvänsä. Arvelen käyneen niin, että olen saanut jonkin sortin seuralaisen jo 2006 ja nyt Kambodzan matkaltani toisen ja ärhäkämmän, koska siellä oloni huononi ja oireeni pahenevat ihan mahdottomiksi.

Etsin netistä ihmisten kokemuksia ameeboista ja josko löytyisi joku lääkäri, jolla jo on kokemuksia tällaisista asioista. Helsingin antioksidanttiklinikan lääkäreille Päivi Mäkeläiselle ja Erkki Antilalle ei ollut aikoja lainkaan. Mehiläisen kautta Erkki Antilalle olisi päässyt toukokuun loppupuolella. Kysyin sitten josko heillä olisi joku trooppisiin tauteihin erikoistunut lääkäri ja näin päädyin Kristiina Peldanille, jolle sain ajan ensi viikolle.

Vähän hirvittää, että miten tuosta Helsingin reissusta selviydyn. Voimat ovat niin tipotiessään, että pelkkä pystyssä oleminenkin on haparoivaa ja kun ravitsemustilanne menee huonoksi, niin siitä seuraa vaikka minkälaista muuta riesaa. Menetin hampaan, joka oli lohjennut ja tulehtunut todella pahasti ja sitä vähän suren, kun se on niin lopullista. Selkä on ollut pahasti jumissa; lihaksethan kramppaavat mineraalien puutteesta. Nuo kireät lihakset ovat vetäneet lantioni vinoon, jonka seurauksena toinen lonkkani on inflammoitunut ja käveleminen tekee kipeää. Sain homeopaatiltani nestemäistä mineraalivalmistetta ja se auttoi heti. Jo seuraavana päivänä hartiakipuni olivat poissa ja selkäni selvästi rennompi. Varmaankin sen rentoutumisen johdosta noustessani ylös kumarasta alaselässäni vinksahti jotain. Lihaskipu on jo hellittänyt ja voin jo oikaista itseni ja pääsen kävelemään, mutta pitää kävellä varoen, sillä jotain sinne rankaan jäi, joka vihlaisee aina sopivaan asentoon osuttuaan.

Että ei paljon naurata. Nyt yritän selviytyä tuonne lääkärille ja toivon saavani tilastani kunnollisen diagnoosin ihan mustaa valkoisella ja virallisesti hyväksytyn lääkärin kirjoittamana. Katsotaan sitten, miten eteenpäin.

Homeopaatilla

Myrskylä 15.9.2011

Oli tukalat kaksi viikkoa, kun kaupasta loppui vanha peruna kuin veitsellä leikaten ja muutaman päivän yrityksen jälkeen jouduin toteamaan, että kesäperuna ei minulle käy. Se ei sula, joten väsyin, vatsaa rupesi korventamaan ja meni koko systeemi tukkoon. Ruokahalu lähti kun tuntui, että se peruna vain ei kulje vatsassa eteenpäin eikä sinne niin ollen voi tunkea kurkusta alas uutta perään. Vanhaa perunaa löytääkseni soittelin läpi tuottajia ja tukkuja ja Porvoon vihannestukusta tärppäsi. Sain sieltä erittäin hyvää palvelua. Sanoivat, että kyselevät tuottajiltaan ja soittavat minulle takaisin päin jos onnistuvat joltain toimittajaltaan vanhaa perunaa saamaan. Tunnin sisällä soittivat ja sanoivat, että Pohjanmaalta on tulossa 40 kiloa. Viikon päästä tuosta pääsin hakemaan nuo varmaan tältä erää koko Suomen viimeiset vanhat perunat ja ajan niitä odotellessani sitkittelin valkoisella riisillä ja pakasteperunoilla. Riisi on hyvää, mutta vitamiineja ja mineraaleja siinä on heikosti ja rupesin tuon puutteen jo tuntemaan lihassärkyinä ja arkuutena ikenissä. Pakasteperunat taas maistuivat aivan kammottavilta eivätkä ihan sujuvasti menneet alas nekään. Yksi erä tuntui melko sopivalta, toinen sitten taas ei ollenkaan ja tilanne oli ihan sama kuin kesäperunaa syödessäni.

Alkuun oli vaikea saada sitä vanhaakaan perunaa syötyä enää kokonaista kiloa päivässä, mutta jo viikon päästä olo oli parempi ja syöminen helpompaa. Sitten kokeilin pientä palaa porkkanaa kerran päivässä perunavellin sekaan muussattuna, mutta huonoin tuloksin: uuvuin ja korventava tunne vatsassa palasi ja palasin taas pelkälle perunalle.

Nyt odottelen pääsyä tutkimuksiin Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Olin yksityislääkärin vastaanotolla 27.8. ja hän laittoi lähetteen 8-30 vrk:n kiireellisyydellä. Sain ajan sairaalan poliklinikalle 11.10. eli näin äkkiä laskettuna 45 vrk:n kuluttua lääkärillä käynnistäni. Nyt maanantaina soitin homeopaatille ja sain ajan kahden päivän päähän eli keskiviikolle. Olin siis eilen elämäni ensimmäistä kertaa homeopaatilla. En tiennyt lainkaan, mitä odottaa, muuta kuin että tutkimus kestäisi kolme tuntia ja maksaisi 140€ ynnä mahdolliset lääkkeet päälle.

Homeopaatilla minut istutettiin mukavaan suureen laiskanlinnaan ja samalla kun kuvailin oireyhtymääni ja taustojani ranteisiini ja nilkkoihini laitettiin metallista kellonhihnaa muistuttavat rannekkeet, jotka olivat johdoilla kytkettyinä johonkin masiinaan. Vielä panta tarranauhalla kiinni otsalle ja kone käyntiin ja mittaamaan. Sieltä sitä tuli kaikenlaista: hormonitasoja, eri elimien toimintakykyä, tulehduksia, ärsytyksiä, basilleja ja viruksia, vitamiini-, kivennäis- ja hivenainetasot sekä allergiat.

Immuunipuolustukseni on kuralla, joten olen ottanut avosylin vastaan yhtä ja toista pikku vierailijaa. Basilleja oli kuulemma odotettua vähemmän, mutta viruksia senkin edestä. Minulla on muun muassa krooninen poskiontelotulehdus, joka ei kuitenkaan ole antanut minulle minkäänlaisia tyypillisiä oireita. Flunssaahan en ole potenut vuosikausiin lukuun ottamatta pari alkavaa nuhaa, jotka ovat tyrehtyneet päivän tai parin kuluttua. Itse olen ajatellut asian niin, että kehoni ei kerta kaikkiaan jaksa sairastaa ja ajaa flunssaviruksia ulos ja sitten, kun se päivä viimeinkin koittaa, että makaan oikein kunnon räkätaudissa, niin siitä tiedän toipuneeni jo huomattavasti. Homeopaatti oli tästä samaa mieltä kanssani. Punkin puremista näkyi pöpöjälkiä, mutta ilkein kaikista näistä löytyneistä vieraista kehossani on ameeba, joka kuulemma ensin tekee tuhojaan suolistossa ja asettuu sitten lopulta maksaan. Tällaisen ameeban voi saada vaikkapa huonosti huuhdellusta salaatista ja enkähän minä ole salaattejani koskaan juurikaan pessyt. Kambodzan reissultani en usko tuon mönkiäisen olevan peräisin, sillä juuri epäilyni maksavaivasta sai minut menemään alun perin lääkäriin tuolloin vuoden 2010 alussa. Maksa-arvoissani ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa, mutta uskoin tuolloin ja uskon yhä edelleen maksassani olevan jotain vikaa. Näin päättelen muun muassa siitä, että en kestä yhtään alkoholia, että ihoni oli selkeästi keltainen vielä vuosi, pari sitten, että en kestä sokeria ja että minulla ei tunnu olevan juuri minkäänlaisia energiavarastoja, vaan kun veto loppuu niin ruokaa on saatava lisää ja pian. Maksanhan kuuluu toimia sokerivarastona muuntaen kaikki sokerit glukoosiksi ja annostellen sitä sopivina määrinä verenkiertoon ja varastoiden ylimäärän glykogeenina, jota se sitten purkaa taas tarvittaessa glukoosina vereen.

Nyt elimistä kilpirauhanen osoittautui pahimmaksi pullonkaulaksi. Tuolloin 2010 minulta mitattiin myös kilpirauhashormonitasot, mutta lääkäreiden mukaan niissäkään ei mitään vikaa ollut. Ylävatsan ärtymys näkyi, samoin ienten – jota en ollut itse ottanut puheeksi lainkaan. Suolistossa näkyi ärtymystä paikka paikoin, mutta kunto oli kohtuullisen hyvä. Itsekin olen sitä mieltä, että suoleni on kesän aikana parantunut ja rauhoittunut. Vatsakipujahan minulla ei ole ollut missään vaiheessa, mutta edes vatsaa painellessa ei enää tunnu aralta. Lisämunuainen ei ollut ihan tiltissä, mutta siinä näkyivät jäljet burn outista ja huomattavaa oli, että adrenaliinitasoni oli alle puolet normaalista. Happea en saa kunnolla. Tiedä sitten onko syy hengityselimissä, tämän sairauden aiheuttaman henkisen rasituksen vuoksi kramppaamaan taipuvaisessa palleassani vaiko anemiassa. Myös B-vitamiinien puutoksella voi olla osuutta asiaan.

Puutetta minulla näytti olevan entsyymeistä ja mineraali- ja hivenainepuolella magnesiumista, kalsiumista, sinkistä, mangaanista, seleenistä, jodista, raudasta, boorista ja yllättäen kaliumistakin, vaikka saan sitä perunasta reilusti yli päivittäisen saantisuosituksen. Siis joko se ei imeydy tai jokin elimistössäni saa sitä kulumaan yli normaalitarpeen. Luustoni on jo kärsinyt tästä enkä ihmettele yhtään, sillä kalsiumiahan en ole saanut ravinnostani aikoihin ja aiemmin syömäni purkkikalsiumin imeytymiseen suhtaudun hyvin skeptisesti. Vitamiinitilanteeni oli ilahduttavan hyvä; vain B-ryhmän vitamiineista oli puutetta ja sen jo olisin arvannutkin, sillä perunasta tai voista ei B-vitamiinia saa.

Sitten päästiin ruoka-aineallergioihin ja lista on nyt seuraava: gelatiini, maissi, katkaravut, munankeltuainen, tomaatti, päärynä, pavut mix (eli kaikki pavut, linssit ilmeisesti myös), chili, sitruuna, ananas, avokado, vehnä, kookos, lammas, pinaatti, kahvi, mustapippuri, ruis, peruna (!), maito, banaani, suklaa, kiivi, tyrni, viinirypäleet, saksanpähkinä, kaalit mix (mainittu esimerkkeinä parsakaali, valkokaali, kukkakaali, idut), aprikoosi, munakoiso, käristetyt kasviöljyt, kana, persikka, muskottipähkinä, hiiva, hunaja, porkkana, mantelit, vuohenjuusto, seesaminsiemenet, kalkkuna, raparperi, appelsiini ja ohra. Vaikka lista on pitkä, niin mielestäni se ei ole kaiken kattava, sillä näin äkkiseltään voin kokemuksesta lisätä siihen ainakin munan valkuaisen, niin sian kuin naudankin lihan ja sisäelimet sekä kalan. Perunan tulkitsen tässä tarkoittavan tuota kesäperunaa, jonka tärkkelys ei vielä ole muuntunut sellaiseksi kuin se on vanhassa perunassa ja jota siis voin syödä. Lisäksi näytin allergisoituneen homeille. Listassa oli pitkä rivi erilaisia homeita ja nyt mietin, että onko tuo altistuminen peräisin edelliseltä työpaikaltani, jossa sateella tiputteli vettä katon läpi käytäville vai onko se uudempaa ja asunko hometalossa nyt. Tämä vanha talo kyllä tuntuu ilmavalta ja hyvältä hengittää, joten minun on vaikea uskoa, että tuo homealtistus olisi peräisin täältä.

Tämän koneen suorittaman analyysin lisäksi sain arviolta reilun vartin mittaisen akupunktiokäsittelyn noin kymmenellä neulalla. Olin odottanut olevani aivan puhki tämän pitkän käynnin jälkeen, mutta sen sijaan tunsinkin itseni pirteämmäksi poistuessani kuin mitä olin ollut tullessani. Akupunktio piristi. Mitään varsinaisia ruokavalio-ohjeita en saanut mukaani, ei niitä oikein ollut tähän tilanteeseen antaa, muuta kuin että voisin kokeilla tattaria. Lääkkeeksi sain jotain tippoja, joita tiputetaan joka aamu kielen alle viisi kappaletta ja uuden ajan kuukauden päähän. Sellaisen neuvon tattarivinkin lisäksi sain, että yritänpä mitä tahansa uutta, niin ei peräkkäisinä päivinä, vaan ainoastaan joka toinen päivä ja että nyt on parempi olla laittamatta vatsaan mitään sitä ärsyttävää eli ei mitään ravintolisiä tai vastaavaa, vaan odotetaan että tipat alkavat vaikuttaa ja sitten ruvetaan syömään ruokaa.

Homeopatiaa olen kuullut kritisoitavan paljon. Sanotaan, että siinä myydään hyväuskoisille vettä ja että kyllähän mikä tahansa auttaa, jos siihen oikein tosissaan uskoo. Nimitetään uskomushoidoksi kuten monia eri kehoterapiamenetelmiä. Kritisoijat eivät homepatiaa kokeile, koska sanovat sen olevan humpuukia. Olen kuullut myös tarinoita, joissa ihmiset ovat saaneet apua homeopatiasta ja muutama ihan omasta tuttavapiiristänikin. Mutta ikinä en ole kuullut kenenkään homeopaatilla käyneen sanoneen, että se ei olisi auttanut. Lääkäreillä käyneiltä sen kommentin saa sen sijaan kuulla useinkin. Tämän asian tiimoilta tähän asti tapaamani lääkärit ovat tarjonneet ratkaisuksi rautavalmistetta ja masennuslääkkeitä ja joko suoraan tai vihjaillen ilmaisseet minun potevan masennusta tai mahdollisesti olevan anorektikko. Niin että niihin verrattuna tämä homeopaatilta saamani analyysi on tähän astisista ylivoimaisesti järkevin ja täsmää parhaiten omien kokemuksieni ja niistä vetämieni johtopäätösten kanssa. Nyt otan tippojani ja katsotaan, mitä tapahtuu.