Lukijan tarina: Elämää ameban kanssa

Sain ameebani (Entamoeba Histolytica) Aasian matkalta ja kärsin erinäisistä oireista 6,5 vuotta ennen kuin syyllinen löytyi. Alkuoireena minulla oli erittäin kova turistiripuli kuumeen kera, painoa putosi hetkessä 5kg. Pian tämän jälkeen alkoivat todella pahat uniongelmat (saatoin olla valveilla neljäkin vuorokautta putkeen) ja jatkuva jano ja virtsaamisen tarve. Lääkärissä otettiin salmonella, diabetes- ja kilpirauhaskokeet sekä perusverenkuva, ja kaikki oli ok. Lääkäri diagnosoi, että olen masentunut ja kärsin kenties burnoutista, koska en nuku. Itse yritin pitkään selostaa, että mieli on heti virkeämpi, kun saan hieman nukuttua, mutta tuloksetta. Masennuslääkkeistä kuitenkin kieltäydyin.

Muutaman kuukauden jälkeen olin niin uupunut, että aloin itsekin uskoa jonkin sortin burnoutiin. Ja hoidinkin itseäni ns. ”burnout-potilaana” pitkään, poistin elämästäni kaiken turhan ja yritin antaa itselleni lepoa ja aikaa. Ja tietyssä mielessä tein oikein sillä, vaikka nyt tiedän että ameeba oli kaiken takana, kehoni oli todella uupunut ja stressaantunut ylimääräisen vieraan vuoksi.

Ensimmäiset pari vuotta tartunnan jälkeen olivat yhtä helvettiä juuri pahojen uniongelmien vuoksi ja hyvin korkean lepopulssin vuoksi. Uniongelmiini sain lopulta helpotusta akupunktiosta, joka myös samanaikaisesti tasapainotti virtsaamisen tarvetta, joka johtuu siitä, että ameeba laittaa sekaisin koko elmistön umpieritysjärjestelmän ja vaikuttaa myös kehon kaliumtasapainoon. Uniongelmat vaikuttivat siihen, että elin osin sumussa ja suoriuduin jotenkuten töissä, mutta vapaa-ajalla ei sitten juuri jaksanutkaan tehdä mitään. Aiemmin aktiivinen sosiaalinen elämä supistui, sillä pyrin välttämään valvomista ja olin usein liian väsynyt tapaamaan muita ihmisiä. Ihmettelen yhä, miten pystyin ameeban kanssa hoitamaan työvelvoitteet ja ettei parisuhteeni hajonnut, vaikka erittäin lähellä käytiinkin.

Pikkuhiljaa sain akupunktion avulla uniongelmat joten kuten kuriin sekä nostettuani hieman yleiskuntoani. Ulosteet vaihtelivat normaalin ja löysän välillä, happo-ongelmia ja vatsaturvotusta oli usein. Varsinkin hiilihydraatit yhdistettynä proteiiniin vaikuttivat vatsaongelmia ja löysinkin helpotusta vhh-dieetistä sekä mittavasta lisäravinteiden käytöstä, joiden avulla sain pidettyä itseni edes jotenkin kunnossa. Vuosien varrella oireet muuttuivat ja kärsin ajoittaisesta unettomuudesta ja nukahtamisongelmista, erittäin matalista verenpaineesta, pulssista ja ruumiinlämpötilasta, päänsäryistä, pahoista PMS-oireista, aivosumusta, huimauksesta, näköhäiriöstä, yleisestä väsymyksestä sekä toistuvista flunssista ja jatkuvista kivuista ja lihasjännityksistä eri puolilla kehoa. Hämäävintä oli, että välillä kaikki oli ns. normaalisti ja sitten taas kunto romahti yht’äkkiä.

Vatsani oli ajoittain todella ärtynyt. Ravasin lääkärissä useaan otteeseen vatsani takia ja tilanne taisi kestää jotain 3kk. Närästys/happovaivat menivät niin pahaksi, etten oikein pystynyt syömään mitään muuta paitsi puuroa ja sekin sattui. Vähänkin enemmän stressiä, niin vatsa aloitti kovan oireilun. Lääkäristä sain vain happosalpaajia (joihin en enää ikinä koske) ja vatsalaukkuun ohjattuja särkylääkkeitä, että pystyn kivuiltani nukkumaan. Ohjeeksi sain sosekeittoa, puuroa jne. ja liha oli täysin kielletty. Lääkkeet ja kyseinen ruokavalio eivät kuitenkaan auttaneet lainkaan. Happosalpaajat laittoivat jotenkin vatsan toiminnan ihan seis ja vielä enemmän sekaisin eikä niitä saisi edes syödä niin kauan kuin lääkärit niitä silloin määräilivät minulle. Lopulta otin yhteyttä akupunktiolääkäriin ja akupunktio laittoi vatsan ensin pulputtamaan, mutta sitten se rauhoittui ja ikään kuin tasapainottui.

Ameebadiagnoosia edeltävänä syksynä oloni huonontui merkittävästi ja tajusin, että tämä ei voi olla masennusta tai burnoutia, sillä elämässäni on kaikki hyvin ja mitään suurempaa stressiäkään ei ollut, olin myös huolissani jatkuvasta sairastelustani. Kävin sisätautilääkärillä, joka otti vaikka ja mitä kokeita, mutta mitään ei löytynyt. Sattuman kautta päädyin sitten Erkki Antilan vastaanotolle. Olin aika sinisilmäinen loisten suhteen, en osannut epäillä loisia, en oikeastaan ollut perehtynyt niihin tai lukenut niistä juurikaan aikaisemmin. Menin Antilalle pitkän oirelistan kanssa, kerroin mitä oli tutkittu, mitkä asiat mielestäni saattavat liittyä tähän tai saattavat olla liittymättä, yhtenä mainintana Aasiassa sairastettu paha vatsatauti. Hän epäili heti vakavaa kudosrauta- eli ferritiinivajetta ja ameebaa ja oli molemmissa analyyseissa oikeassa. E. Histolytica löytyi MDD:n laajasta ruoansulatusanalyysistä (MDD:ltä saa myös pelkkiä parasiittinäytteitä). Ameba oli syönyt lähes kaiken kudoksiin sitoutuneen raudan, mikä aiheutti monia anemiaoireita ja myös unettomuutta. Omituisinta oli, että ameeba ei näkynyt ameebavärjäyksissä vaan vain mikroskoopilla tutkittuna havaittiin kystiä ja trophosyyttejä, jotka olivat syöneet punasoluja. Koska histolytica ei ole ulosteparasiitti sitä ei välttämättä edes havaita ulosteesta ja varsinkaan suomessa parasiitteja ei varmasti aina edes tunnisteta vaikka niitä olisikin ulosteessa. 70% E. Histolyticaan sairastuneiden ulostenäytteissähän ei tätä parasiittia näy ja sen havaitseminen on entistä vaikeampaa lääkekuurin jälkeen. Myös nämä verestä ja ulosteesta otettavat vasta-aineet näyttävät useilla amebiaasiin sairastuneilla negatiivista. Toistuvat ulostenäyteet tietysti lisäävät mahdollisuuksia parasiitin löytämiseen, mutta ainoa pomminvarmakeino ulkomaisten lähteiden mukaan olisi tuore solunäyte peräsuolen pinnalta. Tämä näyte pitäisi tutkia 20 min sisällä sen ottamisesta.

Diagnoosi oli suuri helpotus, sillä oli jo itse ajatellut, että onko päässäni jotain vikaa ja kuvittelenko kaiken, kun muut lääkärit eivät olleet löytäneet mitään. Onneksi lähipiirini tuki minua selvittämään asian maksoi mitä maksoi silloin, kun itseltäni meinasi usko loppua. Diagnoosi oli heillekin sekä suuri helpotus että järkytys, en ollut edes ymmärtänyt kuinka huolissaan he olivat vuosien varrella olleet. Opiskeltuani ameeboista lisää kaikki palaset vain loksahtivat paikoilleen ja kaikkiin oireisiini löytyi syy. Ameebaani sain 5 päivän Secnidazol-kuurin, joka oli erittäin tehokas ja raskas. Lääkkeiden sivuoireina oli kova väsymys ja kuin lyijyä olevat raajat, pienikin liikunta oli todella raskasta useiden viikkojen ajan. Ameebat kuulemma aiheuttavat ison myrkkypilven kuollessaan ja elimistö on pitkään kovilla yrittäessään putsata elimistöstä tuota kuonaa.

Virpin blogin ja muiden parasiittikeskustelupalstojen viestien innoittamana päädyin vielä menemään bioresonanssihoitoon, jossa minulta löydettiin mm. naudan heisimato ja sukkulamatoja sekä muutamia muita loisia. Ameeba oli laskenut puolustuskykyäni ja olin siis saanut muitakin loisia, joista eroon päästyäni oloni alkoi vasta kunnolla kohentua. Esim. sukkulamadot ovat tuoresalaatin myötä yleisiä monilla suomalaisilla, mutta aiheuttavat ongelmia vasta suurissa määrissä tai jos puolustuskyky on jostain syystä alentunut.

Monilla ameebaan sairastuneilla ja myös minulla ameeba oli aiheuttanut jonkinasteista lisämunuaisen uupumista, joka myös näkyi MDD:n testeissä. Lisämunuaisen uupumus vaikuttaa hormonien tuotantoon ja itselläni hormonitoiminta oli pitkään hieman vinksallaan. Aika, lepo ja lisäravinteet ovat tässäkin asiassa avaimet onneen. Puoli vuotta lääkityksen jälkeen oloni alkoi olla jokseenkin normaali ja energiatasot olivat nousseet huomattavasti. Uskon toipuvani 100% ajan kanssa. Kuulemma siihen, että keho toimii täysin normaalisti menee puolesta vuodesta kahteen.

Loppuun vielä pari linkkivinkkiä parasiittiaiheisille englanninkielisille keskustelufoorumeille:

http://curezone.com/forums/f.asp?f=336

http://pptu.lefora.com/

Lukijan tarina: Mian tuttavapiiristä

Itse en ole saanut ko. ameebaa, mutta tiedän tuttavapiirissäni pari tapausta 80-luvun alkupuolelta.

Toinen oli saanut Nizzassa uidessaan oireet, jotka veivät meikkuun trooppisen osaston hoitoon.
Kamppaili elämän ja kuoleman välillä muutaman viikon.
Sivuvaikutukseksi jäi toisen puolen kasvohalvaus.
Samoihin oireisiin kuoli nuori suomalainen mies, jota ei osattu hoitaa.

Tuttavani mies oli lääkärinä Afrikassa muutaman kuukauden kehitysyhteistyössä.
Ennen lähtöään kävi uimassa paikallisessa joessa, josta sai ameeban.
Oli sen verran ärhäkkä, ettei ehtinyt enää kotiin…parin viikon sisälllä menehtyi näkemättä lapsia ja muuta perhettä.
Kaikki paikallinen apu lääkäreineen oli valjastettu, mutta mutta…ei auttanut enää mikään.

Muitakin epämääräisyyksiä matkoilta voi löytyä.

Siskoni miehen Pattayan sukellusmatkalla oli suomalainen nainen, joka harrasti paikallisen naisen kanssa jotain vällyjen alla.
Tytön vatsa kuulemma turposi parissa päivässä kuin olisi ollut raskaana viimeisillään.
Pojat olivat passittaneet lekurille, joka oli sanonut, että ko. oire on sellainen jota muualla ei osata tunnistaa.
Selvisi paikallisella hoidolla.

Lukijoiden tarinoita kaivataan

Minulle lääkäri sanoi, että amebat ovat niin harvinaisia, että niitä ei edes ole olemassa. Paitsi että lause sinällään on absurdi, on se myös epätosi. Ameboita on ja niitä kantavat suomalaisetkin. Tietäen tai tietämättään. Niitä sitten hoidetaan minä hoidetaan tai ei hoideta. Tai hoitoa saa hakemalla hakea tai se pitää keksiä itse.

En usko alkuunkaan, että olisin ainoa ihminen maailmassa tai edes Suomessa, joka on amebainfektionsa kanssa joutunut taistelemaan sen takia, että sitä ei ole osattu tunnistaa eikä hoitaa. Täältä puuttuu sen alan osaamista. Eräs tuttavani kertoi etelä-amerikkalaisen maahanmuuttajan ihmetelleen, kun Suomessa ei hoideta loisia lainkaan. Lääkkeitäkin niihin on maailmalla olemassa, joita ei Suomessa myydä. Haluaisin blogillani tuoda esiin sen, että näitä on ja että niiden hoitoa on kehitettävä. Sama koskee oikeastaan kaikkia loistartuntoja. Siihen tarvitsen lisää näitä sairaskertomuksia, paljon lisää.

Vähäistähän tämä on, mutta jostakin on aloitettava. Haluaisitko auttaa asiaa ja kertoa oman tarinasi? Lähetä juttu minulle blogipostiini [email protected] sellaisena kuin haluat sen julkaistavan ja keksi sille joku otsikko. Julkaisen näitä sitten sitä mukaa kuin niitä tulee.

Kerro vapaasti omin sanoin miten kävi. Tässä on joitakin kysymyksiä tarinan rakenteen avustamiseksi. Lista ei ole mitenkään täydellinen, joten kerro siitäkin, mistä en ole osannut kysyä.

Mistä sait tartunnan?
Miten oireet alkoivat ja miten ne kehittyivät?
Miten oireesi vaikuttivat arkeesi, työhösi, harrastuksiisi, ihmissuhteisiisi, henkiseen hyvinvointiinsi?
Osasitko alkuun epäillä loistartuntaa vai epäilitkö jotain muuta?
Miten osasit epäillä oireiden johtuvan juuri loisista?
Saitko diagnoosin ja miten ja keneltä?
Millainen oli avunhakuprosessisi, ketä tapasit, millaista kohtelua ja tietoa sait?
Mitä loisia sinulta löydettiin?
Kauanko sairastit ennen kuin aloit saada oikeanlaista hoitoa?
Millä loisiasi häädettiin?
Miten lähiympäristösi suhtautui sairauteesi?
Auttoiko lääke heti tai tarvitsitko useamman kuurin tai auttoiko lainkaan?
Saitko lääkkeestä sivuoireita ja jos, niin mitä?
Kauanko lääkitystä tarvittiin?
Saitko ruokavalio-ohjeita, keneltä?
Miten kuntouduit ja kauanko se kesti?
Miten voit nykyisin, jäikö sairaudesta pysyviä jälkiä?

Heipä hei Rovaniemelle

Olen ollut Rovaniemellä nyt viikon verran ja todella nauttinut olemisestani. Viime syksy ja mennyt talvi olivat sellaista aikaa, että tympäännyin ihmisiin, koko ihmiskuntaan. Välinpitämättömyyttä, epäuskoa, itsekkyyttä, ymmärtämättömyyttä, suoranaista ilkeyttä ja typeryyttä. Lähellä ja tukemassa ei ketään. Kyllä on ottanut pattiin useammankin kerran ja kunnolla. Nyt olen saanut olla seurassa, johon tunnen kuuluvani ja se on pistänyt minut miettimään, että jospa en ryhtyisikään ihan erakoksi, vaan jopa valitsisin asuinpaikkani siten, että lähellä on minulle tärkeitä ihmisiä. Ruokavalioni ja amebatarinani on otettu asiallisesti ja se siitä. Sitten on puhuttu kaikesta muusta: sinkkuudesta ja parisuhteesta, palapeleistä, pähkinänakeista ja kanadanposkihanhista, kollektiivisesta tajunnasta sekä tietenkin suomalaisen terveydenhoidon tasosta ja koululääketieteen keinoista. Ollaan saunottu joka päivä ja pelattu korttia yötä myöten niin, että vuorokausirytmi on aivan sekaisin. Olen väsynyt, mutta oikein hyvällä mielellä.

Toipuminen on hidasta, mutta huomaan jotain kuitenkin tapahtuneen. Eilen jaksoin olla kaupungilla kokonaiset viisi tuntia ja pärjäsin sen ajan pelkällä riisiannoksella ruokatermarissa. Muutenkin syömävälini ovat ehkä jonkin verran lyhentyneet, eikä minun tarvitse syödä ihan koko aikaa. Noin kuukausi sitten punnitsin kaikki ruokani muutaman päivän ajan ja Finelin ruokakorin avulla laskin päivittäisen syömäni kalorimäärän pyörivän 3000 kcal:n paikkeilla ja silti oli koko ajan nälkä. Vaakaa ei ole matkassa, mutta luulen pärjääväni jo vähemmällä, mikä tarkoittaisi sitä, että ruoka sulaa paremmin eikä kaikki tule vain läpi. Vatsakaan ei enää pömpötä niin mahdottomasti. Mutta niin paljoa ei ruoansulatukseni ole parantunut, että voisin ottaa jotain uusia proteiinipitoisia ruokia ruokavaliooni. Kokeilin ruisleipää ja olin seuraavan päivän aivan pökkyrässä, väsynyt eikä pää pelannut kunnolla. Kasvikset eivät ole maistuneet aikoihin, mutta nyt alkoi tehdä niitä mieli ja ostin eilen kesäkurpitsaa ja porkkanoita perunan seuraksi kasvissosekeittoon. Ajatuskin sosesopasta on tökkinyt tähän asti, mutta nyt tuntuu siltä, että se voisi olla ihan hyvää.

Tänään jatkan matkaa Rovaniemeltä, mutta en pitkälle. Menen Kemijärvelle erään toisen tuttavani mökille. Olin ensin ajatellut yöpyä teltassa Korouoman ulkoilualueella, mutta sade ja alle kymmenen asteen lämpötila ei paljoa telttailemaan houkuttele. Pekka Pouta eilen lupaili vähän luntakin tänne Lappiin. Saavatpahan hyttyset kyytiä, sillä niitä on ihan kiitettävästi ja näköjään tykkäävät tällaisesta etelän hetelmästä. Tosin hyttysten lisäksi vaarassa paleltua on tämän vuoden hillasatokin.

Toipumiskuulumisia

Siitä on nyt parisen viikkoa, kun kävin homeopaatilla scio-syynissä. Laite ei enää löytänyt amebaa. Sanoi että ”not present” eli ”ei läsnä” ja se ei tarkoita vain lepotilaa, vaan sitä, että önniäistä ei enää ole. Mutta toipuminen tulee viemään aikansa. Ehtihän se ameba olla siellä kuusi vuotta ja sinä aikana kyllä jo saa aikaan yhtä ja toista.

Loiset kaivavat kudoksiin käytäviä liikkuessaan paikasta toiseen. Scion mukaan maksani on melko ehjä, mutta sappitiehyet eivät ole oikein kunnossa eikä sapen kierto toimi. Maksassa ei ole enää kehon ulkopuolelta tulleita myrkkyjä, mutta suolistotoksiineja on sitten senkin edestä ja ne tukkivat maksaa. Munuaisissa näkyi jonkin verran raskasmetalleja ja molemmissa ammoniakkia. Kunhan olen saanut maksani toipumaan jonkin verran, niin sitten alkaa sen puhdistaminen. Maksan puhdistamiseen ja sappikivien poistoon tiedän keinoja, mutta en ole niitä koskaan kokeillut. Jos munuaisten puhdistamiseen löytyy jokin konsti, niin varmaan kokeilen sitäkin.

Suolisto on jonkin verran ärtynyt. On sulamattomien proteiinien aiheuttamia inflammaatiotiloja ja kramppeja ja pientä imeytymishäiriötä, mutta ei mitään aivan kauhean vakavaa. Vatsani on aivan turvoksissa, kuin olisin pitkällä raskaana, ja suolistoni bakteerikanta on varmasti aivan vinksallaan. Jouduin syömään pari antibioottikuuriakin tässä kevättalven aikana ja se ei ainakaan auta asiaa. Raakaa ruokaa minun pitää nyt karttaa, sillä se ärsyttää.

Molemmissa poskionteloissa on tulehdus ja streptokokkia. Eli niinhän siinä kävi, että se tulehtunut hammas tulehdutti poskiontelot eivätkä antibiootit tappaneet kaikkia pöpöjä.

Selkääni minä kerään kaikki murheet ja henkiset taakat ja se onkin aivan jumissa. Onneksi niitä vinksahduksia ei ole enää tullut ja selkä tuntuu muutenkin vahvemmalta ja uskallan jo kyykkiä ja kumarrella ja nostella tavaroita. Lähellä selkärankaa kulkee parasympaattinen hermosto ja selän jumit haittaavat jo tämän hermoston toimintaa. Parasympaattinen hermosto säätelee mm. ruoansulatuksen toimintaa ja suolen peristaltiikkaa (suolen liikehdintä, joka kuljettaa suolen sisältöä eteenpäin).

Olo on melko samanlainen ollut siitä lähtien, kun tuo viimeisin yrttikuuri alkoi vaikuttaa. Välillä on ihan toimivia päiviä, välillä väsyttää niin, ettei saa mitään tehtyä. Onneksi minun ei ole mikään pakko saada mitään tehtyä. Teen sitten, kun siltä tuntuu. Hetken vointini on paljolti riippuvainen ruokavaliosta ja sitä säädän vieläkin. Huomasin pähkinöiden uuvuttavan. Niissähän on melko paljon proteiineja ja ovat melko tiukkaa tavaraa. Jätin niiden napostelemisen pois ja parin päivän kuluttua olin virkeämpi. Mutta onneksi nyt toimivia päiviä tuntuu olevan aina vaan enemmän eikä väsymys ole enää niin voimakasta ja lamauttavaa kuin se on ollut.

Nyt kun asiaa taaksepäin tarkastelen, niin helppohan tuosta amebasta oikeastaan oli päästä eroon, kun ensin sai tietää, minkä kanssa on tekemisissä ja mitä sille pitää tehdä. Samoin kun saa ruokavalion kohdalleen, jottei väärä ruoka rasita elimistöä ja luo sinne lisää myrkkyjä. Ihan turhaan tällaisen kanssa piti kuusi vuotta elämästänsä heittää – jonnekin. En nyt sano, että hukkaan, sillä eihän tämä aika ole hukkaan mennyt, mutta olisi se elämä varmasti maistunut paljon nautinnollisemmalta ilman tätä pientä vierasta. Opettavaista tämä kyllä on ollut ja tuonut minulle ravinnon ja sen merkityksen terveyteen ja sairauksiin ihan sydämenasiaksi.

Mutta, nyt tuntuu kivalta ajatus siitä, että edessä on vapaa kesä, josta voin viimeinkin päästä nauttimaan ihan oikeasti. Toipuminen tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa ja on tavattoman palkitsevaa, kun hoitaa itseään ja näkee sen tuottavan tulosta. Voin taas tehdä suunnitelmia ja ajatella, että jonain päivänä olen taas ihan kunnolla terve ja pirteä ja voin tehdä ihan mitä vain.

Lisäravinteista

Olen sitä mieltä, että terveellä ihmisellä, joka syö normaalia perusruokaa, ei ole mitään tarvetta käyttää ravintolisiä. Mutta jos ruokavalio on rajoittunut, tai elimistön kyky ottaa ravinteita ruoasta heikentynyt, silloin erilaisista napeista on apua.

Lisäravinteita on jos jonkinmoista purkkia ja löytääkseen sieltä ne laadukkaat ja järkevät vaihtoehdot, täytyy olla jonkin verran perehtynyt asiaan. Siihen, mitä ravinteita tämän hetkisestä ruokavaliosta puuttuu, missä muodossa ne purkista otettuna parhaiten imeytyvät ja mikä on laadukas tuote. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että markettilisäravinteet voi noin suurin piirtein unohtaa tykkänään. Esittelen nyt ne, mitä minä tällä hetkellä käytän ja mitkä olen homeopaattini ja ravintoneuvojakurssiopettajani suosituksesta, syynäämällä ja vertaamalla tuoteselosteita tai kirjallisuuden avulla laadukkaiksi todennut.

B12-vitamiini

B12-vitamiinia saadaan vain eläinkunnan tuotteista ja paitsi vegaaneilla, sen saanti ei yleensä ole ongelma. Suurempi ongelma on imeytyminen. B12-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan vatsalaukun erittämää ns. sisäistä tekijää ja sen eritys/toimivuus häiriytyy helposti jos vatsahappoja ei ole tarpeeksi ja vatsalaukun pH ei ole riittävän alhainen. Ja vaikka F-tekijää olisikin, niin vastaan tulee B12-vitamiinin sitoutumiseen tarvittavien entsyymien puute ohutsuolessa. Täten B12-vitamiinin syöminen tabletteina ei juurikaan auta. Ihmisellä on kehossa monen vuoden tarpeet B12:a, joista suurin osa maksassa. Minulla ilmeisesti maksa heitti varastonsa pihalle viime syksynä, päätellen aivan ylikorkeasta veren B12-arvosta. Jokin aika sitten homeopaatti totesi B12-tason olevan minulla alhainen, jolloin aloin käyttämään kielen alta imeytettävää Solgarin B12-valmistetta. Otan yhden tabletin joka 4. päivä.

Chlorella

Oikeastaan chlorella ei ole mikään ravintolisä, vaan ruokaa. Mutta nappi kuin nappi, niin olkoot tällä listalla mukana. Pidän sitä mukana ruokavaliossani koska se sisältää runsaasti helposti sulavaa proteiinia ja rautaa ja onhan siinä paljon muutakin tarpeellista. Annokseni on 5g päivässä.

C-vitamiini

On vaikea selittää tunnetta jolloin kroppa sanoo, että jotain ei pidä syödä tai että nyt tarvitaan jotain tiettyä. Ehkä se, että jotain ei pidä syödä, on helpompi. Silloin tulee kokovartalovastenmielisyys kyseistä ruoka-ainetta kohtaan. Se ei välttämättä maistu pahalle eikä siitä tule mitään välittömiä oireita, mutta sitä ei vain tee mieli yhtään tai ajatuskin sen syömisestä tuntuu pahalta. Muutama viikko sitten minusta alkoi tuntua siltä, että nyt tarvitaan C-vitamiinia. Oli minulla mielitekoakin sellaisiin kirpakoihin ruoka-aineisiin kuin sitruuna, ruusunmarja ja kiivi, jotka kaikki sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten oli siinä jonkinlainen järkipuolikin mukana, mutta enempi sen perstuntuman takia menin ja ostin C-vitamiinini.

Vähän myöhemmin olin sähköpostivaihdossa ravintokurssiopettajani kanssa, kerroin amebatarinani ja hän sanoi, että ” Det bästa sättet att bygga upp levern igen är stora doser C-vitamin. Det är leverns viktigaste substans. Dessutom kan homeopati stödja tillväxten. Men framför allt C-vitamin. Neutraliserad och utan socker! Mellan 5-10 g/dag.” eli että ”Paras tapa korjata maksaa on C-vitamiini isoina annoksina. Se on maksan tärkein ainesosa. Myös homeopatia voi tukea, mutta ennen kaikkea C-vitamiini. Neutralisoitu ja sokeriton, 5-10g päivässä.” Annosta nostetaan vaiheittain ja kuulostellaan omaa oloa sen suhteen, että mikä on sopiva annos. Hyvä C-vitamiinilisä on happoneutraloitu ja pitkävaikutteinen, 1000 mg. Pitkävaikutteinen siksi, että C-vitamiinin imeytymistehokkuus heikkenee voimakkaasti annosten suurentuessa. Lifella on omalla tuotemerkillä tällainen C-vitamiini Super Fruits, josta en kuitenkaan löytänyt kuvaa netistä ja toinen hyvä on Super C complex 1000.

Hivenaineet

Nutramedixin Trace Minerals sisältää 70 erilaista hivenainetta. Nestemäisenä sen voi imeyttää suoraan suun limakalvoilta. Auttoi todella paljon hartioiden ja selän lihasjännityksiin.

Jodi

Tämä kaikki on vaikuttanut kilpirauhaseenkin, joka ei sitten ole jaksanut toimia kunnolla. Sitä herätellään jodilla ja jos vain on mahdollista, niin otan kaikki ravinteet mieluummin ruoasta kuin purkista ja jodin kohdalla se on mahdollista merilevällä. Päiväannos tällä on ¼ tl. Otan sen kahdessa erässä ruokaan sekoitettuna. Keiton seassa menee hyvin alas.

Kalsium

Maitotuotteiden puuttuessa lisäkalsium on tarpeen. Purkkikalsiumin imeytyminen ei ruoan kalsiumiin verrattuna ole koskaan samanarvoista, joten halusin tabletin, jonka voi imeskellä. Ainoa löytämäni purutabletti, joka ei sisällä sokeria tai mitään keinotekoisia makuaromeita oli Kalcipos-D. Tabletti sisältää 500mg kalsiumia ja sitä on saatavilla kahdella D-vitamiinipitoisuudella: 10 tai 20 mg/tabletti. Kalsiumin päiväsaantisuositus on 800 mg/päivä ja valmisteiden pitkäaikaisten käytön enimmäismäärä 1500 mg/päivä. Purkin ohjeen mukaan Kalciposia suositellaan otettavan yksi tabletti päivässä. Olen ottanut toisinaan kaksikin ja siksi käytän niitä alhaisemmalla D-vitamiinipitoisuudella olevia. Otan kalsiumin aterioiden välillä, sillä on aineita, joiden kanssa se voi muodostaa liukenemattomia yhdisteitä ja koska tuotteen sisältämät karbonaatit neutraloivat vatsahappoja, jotka eivät tässä vaiheessa ole niin kovin tehokkaita muutenkaan. Kalciposia myyvät apteekit.

Magnesium

Magnesiumin puute alkaa tuntua kehossa nopeasti paikkojen jäykkyytenä ja erityisesti pohkeiden lihaskramppeina. Magnesiumia tarvitaan lähes kaikkien entsyymien toimintaan ja glukoosin muuttamisessa energiaksi. Magnesiumin puute johtaa energiavarastojen tyhjentymiseen ja siten solukuolemaan. Lisäravinteissa on magnesiumia kemiallisesti monessa eri muodossa ja näistä huonoiten imeytyvä on magnesiumoksidi, MgO. Tällä hetkellä käytän magnesiumglysinaattia (Kirkman). Olen käyttänyt myös kelatoitua magnesiumia (Solgar) ja kunhan vatsan toiminta paranee, siirryn edullisempaan magnesiumsitraattiin (Solgar). EU ravintosuositusten mukaan magnesiumia tulisi saada 375 g päivässä. Hikoillessa magnesiumia poistuu elimistöstä ihon läpi ja siten aktiivisten liikkujien tulisi saada enemmän magnesiumia kuin vähemmän fyysisiä aktiviteetteja harrastavien. 100 mg magnesiumkapseleita otan päivässä kaksi. Magnesium otetaan aterioiden yhteydessä.

Omega3-rasvahapot

Oikeastaan ainoa lisäravinne, mitä voisin terveellekin ihmiselle suositella, jos tämä ei syö runsaasti kalaa tai muita mereneläviä, on EPA eli eläinperäinen omega3 rasvahappo. Omega3:a hehkutetaan aika paljon, mutta siinä menevät eläinperäiset ja kasvisperäiset omegat sekaisin. Hyvien omega3-rasvahappojen avulla mainostetaan mm. pellavaöljyä ja rypsiöljyä, joista on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä rasvahappojen terveellisyyttä ajatellen. Röyhkein näkemäni omega3-terveysjulistus oli punajuurisalaattirasian kyljessä: ”Sisältää omega3-lähteen”. Uteliaisuuttani katsoin, että mistä muka punajuurisalaatissa saadaan omega3:a. Olihan siellä: joku prosentti, pari rypsiöljyä. Rypsiöljyssä puolestaan on kymmenisen prosenttia kasvisperäistä omega3:a (ALA), josta ihmisen elimistö kykenee muuttamaan EPA:ksi noin 5%. Eli äkkiseltään laskettuna teoriassa 100 g:sta tuota punajuurisalaattia saisi 0,1 mg EPAa. Päivätarve on noin 1000 mg.

EPAa tarvitaan paitsi kaikkiin soluihin yleensäkin, niin varsinkin aivoihin ja muuhun hermostoon, joista 70% on rasvaa. Myös sydänlihas tarvitsee EPAa. EPAa saadaan parhaiten rasvaisista, villinä kasvaneista kaloista ja muista luonnollista ravintoa saaneista eläimistä sekä esim. pellavansiemeniä saaneiden kanojen munista. Vilja sisältää runsaasti omega6-rasvahappoja ja näin ollen myös viljalla ruokittujen eläinten liha sisältää enemmän omega6:a ja heikosti tai ei lainkaan omega3:a. Omega6-rasvahapot ovat inflammatorisia ja omega3:t anti-inflammatorisia. Ihmisen tulisi saada näitä ravinnostaan 1:1, mutta suhteen arvioidaan olevan tämän päivän länsimaisella ruokavaliolla 1:25. Eli kalaa ja muuta luonnollista eläinperäistä ravintoa tarvitaan, jotta EPAn, joka on elimistölle välttämätön rasvahappo, saanti täyttäisi elimistön tarpeen.

Hyvässä EPA-valmisteessa on EPAa vähintään kolme kertaa niin paljon kuin DHA:ta ja tämän vaatimuksen täyttää MorEPA (EPAa 590 mg, DHA:ta 130 mg /kapseli). Yksi kapseli päivässä riittää, sillä EPAa kertyy kuitenkin jonkin verran ihan normaaliravinnostakin.

Vitamiinivalmisteet, monimultiyhdistelmät

Yleensä vältän monivitamiinivalmisteita, sillä ne ovat vähän sekalainen soppa ja harvoin koostumus on sellainen, jota juuri sattuu tarvitsemaan. Nyt olen kuitenkin tehnyt tässä poikkeuksen. Ihan aluksi ennen kuin aloin tunkea mitään pillereitä kitusiini, aloin käyttää nestemäistä Mivi Total Plussaa. Siinä on aika paljon kaikkea ja nestemäisenä pidin sitä vatsaystävällisempänä kuin tabletteja ja kapseleita, joissa on aina sidosaineita mukana. Siinä on kuitenkin ihan tarpeettoman paljon B-vitamiineja suhteessa muuhun sisältöön, joten jätin sen, kun alkoi tuntua siltä, että elimistö alkaa sietää paremmin erilaisia aineita.

Olen alkanut homeopaattini suosituksesta käyttää Metagenicsin Ultra Clear Sustainia, jonka koostumus hoitaa ruoansulatuskanavaa. Otan sitä puolet ohjeistetusta päiväannostuksesta eli kaksi mitallista päivässä. On mielestäni pahan makuista pelkästään veteen sekoitettuna, mutta aivan ihana smoothien ainesosana. Se sisältään jonkin verran mineraaleja ja hivenaineita, etenkin B-ryhmän vitamiineja, inuliinia ja joitakin aminohappoja.

Tähän päälle sitten vielä lääkkeet eli loismyrkyt ja elimistön toimintaa ja toipumista tukevat yrtit ja homeopaattiset valmisteet. Nappi- ja tippaähky on aika lähellä ja todella odotan sitä, että voin jättää näistä yhden ja toisenkin pois valikoimistani. Mutta on niistä ollut apua.

Viitteet (EU-saantisuositukset): tri Sarah Brewer: Suuri Ensyklopedia – Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet

Ruokavaliolla, osa 2/2

Edellisessä postauksessani luettelin läjän ruoka-aineita, joita joudun välttämään. Lista ei ollut mitenkään suppea. Mutta mitä sitten saa syödä? Puhtaita perusraaka-aineita ja niin täyttä tavaraa kuin mahdollista, mutta kuitenkin helposti sulavaa. Kaikki nämäkään eivät minun vatsassani taida kunnolla sulaa, mutta näin syön silti, sillä jotainhan ihmisen on syötävä – ja ainakin vointini paranee koko ajan.

Aamiainen on vatsan tilasta riippuen joko helposti sulavaa valkoista riisiä veteen keitettynä vellinä tai kaurapuuroa. Sekä riisin että puuron sekaan laitan reilun ruokalusikallisen kirkastettua voita. Luomukaura on todella hyvän makuista ja kun puuron keittää kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä, on se aivan eri makuista kuin minuutin mikropuuro. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että mikro tappaa ruoasta jotakin. En tiedä, mitä ja miten, mutta näin sen koen. Mikrossa lämmitetty ruoka tuntuu kuolleelta.

Välipalana on kaksi kertaa päivässä smoothie, johon tulee:
• Reilu dl mustikoita
• 1 tl chlorellajauhetta
• 30 ml Ultra Clear Sustain vitamiinijauheravintolisää
• 1/2 tl tyrnijauhetta
• Puolikas banaani (banaanin oltava kunnolla kypsä, ei raakaa)
• Vettä
Ja sauvasekoittimella kaikki sekaisin.

Lämpimiä aterioita tulee syötyä useita päivässä ja perusta on yleensä sama: veteen keitettyä jotakin keittoa, johon tulee mukaan kalaa. Keitän joko pilkotut perunat tai tumman riisin reilussa vedessä kypsäksi. Keittämisen loppuvaiheessa heitän kattilaan jotakin kasvista: roomansalaattia, paksoita, persiljaa, tilliä tai pihalta nokkosia. Keitän näitä vihreitä juuri sen verran, että ehtivät vähän pehmitä. Lautaselle pilkon savukalaa tai kylmäsavulohta ja kaadan sopan päälle. Jos minulla on tuoretta kalaa fileenä, niin laitan sen mukaan kiehumaan hiukan ennen kasviksia. Peruna on siitä parempi kuin riisi, että siinä on runsaammin kaliumia ja nämä perunakeitot yhdessä porkkanamehun kanssa vastaavat pääosin päivän kaliumin saannista.

Kalaa syön vaihtelevasti eri sorttisia ja tuoreena sekä savustettuna. Pussilohta ja kaikkea kasvatettua vältän, samoin Aasiasta saakka tuotua kalafilettä. Ensimmäistä siksi, että se maistuu pahalle ja sisältää ties mitä, jälkimmäistä ihan eettisistä syistä. Suosin muikkuja, makrillia, kuhaa, siikaa, joskus silakkaa jos se on muualta kuin Suomenlahdelta. Tuoreena tai savustettuna. Atlantin puolen silliä kun saisi, se olisi todella hyvää ja sisältää paljon rasvaa. Poikkeuksen pussiloheen teen Myrskyläläisen Safun kylmäsavukirjolohen kohdalla. En tiedä mikä siinä on, mutta suorastaan himoitsen tuota kalaa. Kerran ostin jotakin muuta kylmäsavulohta kaupasta ja se oli aivan kammottavaa höttöä. Eli joko Safun lohta tai sitten ei lohta ollenkaan. Jos ei ole villiä saatavilla. Kalan valmistan siis joko keittäen tai uunissa. Paistaminenkin onnistuu, jos käyttää rasvana kylmäpuristettua kookosrasvaa.

EPAt eli eläinperäiset omega3-rasvahapot ovat elintärkeitä ja kalasta niitä saa eniten. Villistä enemmän, kasvatetusta vähemmän. Jos osan tuoretta kalaa, ostan mieluiten kokonaisen ja keitän päästä ja ruodoista liemen, jonka sitten perkaan ja siivilöin. Tähän kalakeittoon tulee lisäksi lanttua, kokojyväriisiä ja jotain vihreää kasvista.

Leipää en ole syönyt muutamaan vuoteen, mutta nyt kun olen ottanut kauran ruokavaliooni, niin olen ruvennut syömään kauraleipää. Olen löytänyt yhden ainoan leivän, joka ei sisällä kauran lisäksi myös vehnää ja se on Perheleipureiden Kaura100. Keltaruskea pussi, jossa pyöreitä kakkaroita.

Porkkana on minulle kysymysmerkki. A. Vogel sanoo kirjassaan Maksa ja terveys porkkanan olevan varsinaista maksalääkettä. Homeopaattini Scio-laite sanoo, että porkkana ei sovi minulle. Olen ratkaissut tämän dilemman pettämättömällä naisen logiikalla: en syö porkkanoita, vaan teen niistä mehua. Mehuakaan en juo siltään, vaan kaadan aamulla tekemästäni isosta lasillisesta aina vähän riisivelliini ja keittoihini liemeksi. Rasva edistää karoteenin imeytymistä, joten syön porkkanaliemen runsaan rasvan kanssa eli mukaan reilu ruokalusikallinen kirkastettua voita. En ole huomannut, että minulle tulisi porkkanasta jotenkin huono olo, joten jatkan näin, kunnes viisastun tässä asiassa suuntaan tai toiseen.

Mehulinko on muutenkin ollut ystäväni näiden vuosien aikana. Raa’at vihannekset menevät kyllä mehuna. Ongelmana vain tällä hetkellä on, että en tiedä, mistä mehuni tekisin – muusta kuin porkkanasta. Punajuuria en käytä, sillä ne sisältävät melko paljon sakkaroosia. Kurkussa ei ole oikein mitään vitamiineja eikä kivennäisaineita, selleriä ei tee yhtään mieli, paprikakin (jossa muuten on ihan hurjasti C-vitamiinia, enemmän kuin sitrushedelmissä) tökkii ja kaalit ovat liian vahvoja juotavaksi. Hapankaali on kyllä hyvä. Se myötävaikuttaa suoliston hyvään bakteerikantaan ja siinä on melko paljon C-vitamiinia.

Hedelmistä syön banaania ja avokadoa. banaanissakin on sokeria, joten niitä vain yksi tai korkeintaan kaksi päivässä. Banaani menee smoothien seassa, toisinaan pilkon sen avokadon kanssa salaatiksi.

Perunoiden ja riisin lisäksi käytän hirssiä. Quinoakin olisi hyvää, mutta olen huomannut sen sulavan huonosti. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin lisätä sen ruokavaliooni. Aamupuuroon voi tuoda vaihtelua tattarilla. Lihaa en syö, mutta jos jossain on poroa tai hirveä tyrkyllä, niin kyllä napsaisen suuhuni palan tai pari. Ydinluusta keitetty liemi on hyvä keiton liemeksi.

Lisäksi syön kaakaota. Se on ihan parhaimpia magnesiumin lähteitä ja sisältää runsaasti myös rautaa. Joskus juon kaakaoni, makeuttamattoman, 100% kaakaon, kuumana veteen sekoitettuna, mutta eniten sitä menee suklaana. Joulukalenterin luukussa nro 18 esittelin teille saamani suklaan reseptin. Siitä tuli mielestäni liian rasvaista ja höttöistä, joten olen muokannut reseptiä vähän. Kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Mielestäni kirkastettu voi antaa suklaalle paremman rakenteen kuin kookosrasva. Tähän satsiin laitan puoli teelusikallista sitä kiellettyä hunajaa antamaan edes pikkuisen makeutta tähän suklaaseen, joka on muutoin todella tuhtia tavaraa.

Mausteina käytän pääasiallisesti vain suolaa. Joko meri- tai vuorisuolaa. Lisäksi minulla on Hiposal, kaliumsuola, jossa on paljon kasviksia ja yrttejä. Herbamare sopisi myös. Joskus laitan kurkumaa (on anti-inflammatorinen) tai hieman inkivääriä. Fenkoli, anis ja kumina käyvät myös. Mutta kaikkea vain pieninä määrinä.

Suurin piirtein näillä aineksilla nyt mennään, joka päivä melkein samat eväät. Ravintosisällöllisesti tuossa on aika hyvin kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Ongelmana on ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ja siksi ruoan tulee olla todella terveellistä, jotta siitä saa kaiken, mitä keho tarvitsee jaksaakseen parantua. Väsypäiviä on vieläkin hyvien päivien välillä ja yleensä ne aina liittyvät väärin syömiseen. Sen olen ainakin huomannut, että jos syön liikaa proteiinia, niin seuraavana päivänä olen väsynyt. Paras on, kun proteiinin määrä on n. 1g omaa painokiloa kohti. Tällöin proteiinien aminohapot menevät sellaiseen käyttöön, jossa aminohappoja tarvitaan, eivätkä energian polttoon, jolloin niistä jää ainesosia yli, jotka maksan ja munuaisten pitää poistaa jätteenä.

Kalsium tuosta puuttuu. Kun mitkään maitotuotteet, pähkinät ja siemenet, soijamaito eikä riisimaitokaan käy, niin jäljelle jää aika vähän hyviä kalsiumin lähteitä. Siksi otankin kalsiumia tabletteina ja vähän muitakin nappeja. Lisäravinteista tulossa oma postauksensa.

Se on poissa

Kuollut. Död. Borta. Ei ole enää sitä.

Se on voitettu. Kukistettu. Nujerrettu. Tapettu. Nitistetty. Myrkytetty. Väsytetty. Selätetty. Nirri pois.

Vapaus. Uuden alku. Uusi elämä. Elämä ylipäätään.

Ruokavaliolla, osa 1/2

Olen kuullut amebatapauksesta, jossa ameba ei ollut vaikuttanut ruoansulatukseen lainkaan, vaan oli nivelissä. Tällöin ei tietenkään ruokavaliolla ole merkitystä. Mutta kun ameba vaikuttaa maksan toimintakykyyn, on ruokavaliolla olennainen merkitys sairauden hoidossa. Tällöin ruokavaliossa on otettava huomioon sekä se, että mikä sulaa parhaiten eli rasittaa suolistoa vähiten ja että ruoka-aineet ovat sellaisia, etteivät ärsytä maksaa. Lista on pääosin peräisin omista kokemuksistani; siitä mitkä ovat aiheuttaneet minulle kipuja ja huonoa oloa, osin A. Vogelin kirjasta Maksa ja terveys.

Ehdottomasti sopimattomia ovat
• Alkoholi
• Sokeri
• Käristetyt rasvat (ja muutenkin huonolaatuiset rasvat). Paitsi kylmäpuristettu kookosrasva, sillä voi maksapotilaskin paistaa, sillä kookosrasva on 100% tyydyttynyttä rasvaa eikä näin ollen hapetu paistaessa.

Kaikki tietävät alkoholin rasittavan maksaa ja että siksi se ei maksapotilaalle käy. Kaikki tietävät myöskin, mitä tulee hiivasta, sokerista ja vedestä sopivan lämpöisissä olosuhteissa. Eli kun ruoansulatuskanavassa ei ole riittävästi vatsalaukussa vatsahappoja ja ohutsuolessa sappinesteitä ja maksan entsyymejä ja ruoka ei sula kunnolla, niin suoliston bakteerikanta ei ole kunnossa. Siellä on hiivaa, jonka aineenvaihdunnan tuloksena sokerista tulee alkoholia ja näin sokeri rassaa maksaa koko ajan. Eli koska sokeri (sakkaroosi) ja kaikki, mikä sisältää sokeria on kielletty, ovat kiellettyjä myös
• Makeat hedelmät (ananas, mango, luumut, viinirypäleet, melonit, …)
• Kuivatut hedelmät (luumut, rusinat, taatelit, papaija, mango, …)
• Riisimaito (sisältää sokeria sakkaroosina 4g/dl)
• Hunaja, siirappi

Edellä mainittujen lisäksi maksaa tai maksan vajaatoiminnan johdosta elimistöä muuten ärsyttäviin ruoka-aineisiin ja siten kiellettyjen listalle kuuluvat
• Appelsiini
• Tomaatti
• Keitetyt kaalit
• Voimakkaat mausteet, varsinkin chili ja muskottipähkinä, sekä kaneli, joka sisältää maksalle haitallista kumariinia. (Paitsi Sri Lankalaista kanelia voi käyttää, se ei sisällä.)

Koska maksa on vajaakykyinen, ei sitä tulisi kuormittaa turhilla kemikaaleilla ja siksi olisi syytä välttää ja minimoida
• Lisäaineet
• Keinotekoiset makeutusaineet
Ja muutenkin tulisi syödä niin puhdasta ja ravintopitoista ruokaa kuin mahdollista.

Ameba tekee aineenvaihdunnassaan rikistä jotain haitallista, josta tulee aivan kammottava olo, joten sopimattomia ovat
• Kaiken sortin sipulit

Seuraavia proteiinipitoisia ruoka-aineita ei elimistöni näköjään sulata ja olen listannut ne siihen järjestykseen, jossa olen itse kokenut niiden oireita aiheuttavan, ärhäköin ensimmäisenä:
• Palkokasvit eli herneet, linssit, pavut ja soija ja kaikki soijatuotteet
• Vehnä.
• Sian-, naudan- ja lampaanliha sekä broileri.
• Kananmunat.
• Maitotuotteet.
• Muut gluteenilliset viljat eli ruis ja ohra
• Poronliha, riista.
• Pähkinät ja siemenet.

Ruoka-aineiden sopimattomuus voi johtua myös siitä, että ne eivät huonovatsaisella tahdo sulaa ja siten rasittavat ruoansulatuselimistöä ja kuormittavat kehoa. Jos ruoansulatus on heikentynyt, on syytä tilanteen parantumiseen asti jättää pois seuraavat ruoka-aineet ja itse laittaisin ne suurin piirtein tähän järjestykseen pahimmasta alkaen:
• Sienet.
• Raa’at vihannekset ja kasvikset. Jos vatsa on huonossa kunnossa, niin sinne ei tule työntää mitään raakaa. Kun asiat ovat oikein huonosti, niin silloin ei edes raakoja hedelmiä, mutta lähinnä raa’at kasvikset ovat ne hankalat. Itse olen normaalisti kasvisten ystävä, mutta nyt syön raakana vain lehtisalaattia enkä sitäkään paljoa.
• Uudet perunat.
• Punainen riisi.

Muuta ei-suositeltavaa ovat
• Hiilihappo eli kaikki hapotetut juomat – ärsyttävät vatsaa.
• Kaikki kylmä eli vesikin tulisi juoda vähintään huoneenlämpöisenä – kylmä lamauttaa entsyymien toimintaa ja jos niitä on muutenkin heikosti, niin ei ole syytä vaikeuttaa niiden työtä.
• Kahvi ja musta tee.
• Ihokosketus kemikaaleihin, koska imeytyvät ihon läpi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Sama pätee myös haihtuvien yhdisteiden hengittämiseen, esim. maalien liuottimet ja erilaiset aerosolit.

Kun rupeaa ruokapakkausten tuoteselosteita lukemaan, niin voi todeta, että jos tätä ruokavaliota aikoo noudattaa, niin kaikki valmisruoat ja –juomat saa jättää sovinnolla kaupan hyllylle. Äkkiseltään voi näyttää, että eihän jäljelle jää mitään, mutta on sitä vielä. Ihan perusraaka-aineet ja kraanavesi ovat parasta.