Minä, joka en koskaan maalaa, maalasin nyt. Teknisesti ottaen pelkkä töherrys, mutta oikeaoppisia siveltimenvetoja tärkeämpää tuossa onkin tunnelma, jonka kuvaamisessa mielestäni onnistuin loistavasti. Se avautunee, kun hoksaa kuvasta hahmon, joka tuota yötään läpi käy. Universumi on yhtä vakaa, sees ja ikuinen kuin aina ennenkin. Sielun synkkä yö on helvetti, joka koskettaa vain kokijaansa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tässä syy hiljaisuuteeni. En kerta kaikkiaan ole jaksanut kirjoittaa vaikka aiheita on ja mielikin olisi välillä tehnyt. Ihan hyviäkin kuulumisia on sitä paitsi kerrottavana.

Muistatteko muuten uneni suosta ja linnunpojista?