Uusia tuulia

Hei taas pitkästä aikaa. Ensinnäkin pahoitteluni kommentteihinne vastaamattomuudesta. Jostakin syystä ilmoitukset uusista kommenteista lakkasivat tulemasta blogipostiini enkä pitkään aikaan ymmärtänyt hiljaisuutta ihmetellä, kun en ollut aikoihin blogiakaan päivittänyt. Menin sitten viimein katsomaan tilannetta blogiohjauksen puolelta ja nyt olen vastannut kaikkiin, joissa oli kysymyksiä tai joihin katsoin muutoin vastauksen olevan paikallaan. Joillekin olen laittanut sähköpostia ihan henkilökohtaisesti.

Loppuvuoden tosiaan harrastin baarinpitoa vielä lauantaiaukioloilla ja ne olivatkin oikein mukavia päiviä. Ihmisiä kävi ihan kivasti, mökkiläisiäkin oli vielä pitkälle vuoden lopulle, kun lumet tulivat niin myöhään. Ei ollut liian kiirus, vaan ehdin mukavasti itsekin istua alas rupattelemaan tai pelaamaan biljardia. Uutena vuotena oli sitten päättäjäiset ja siitä illasta jäi oikein lämpimät muistot. Olin etukäteen vähän pelännyt tuota iltaa ja että itkeä vollotan kaikista hyvästeistä, mutta olinkin ilmeisesti surrut baarin lopettamisen jo etukäteen ja olo oli vain helpottunut. Oli oikea aika lopettaa. Mietiskelin semmoista, miten paljon helpompi on jättää jokin vanha, kun on jo jotakin uutta tilalle, johon siirtyä, mutta pelkkä luopuminen on paljon raskaampaa.

Viime kuun lopulla aloin sitten laitella työhakemuksia. Katsoin työvoimatoimiston avoimia paikkoja ja ihan vain googlailin sopivia yrityksiä ja laitoin heille sähköpostia. Kysyin, että tarvitsevatko henkilökuntaa ja liitteeksi cv ja hakukirje. Nyt minulla on jo työpaikka alustavasti puhelimitse sovittuna. Suuntana on Vöyri ja olen tästä aivan innoissani. Sijainti on täysin minun makuuni: maaseudulla meren äärellä ja niin asuin- kuin työympäristönäkin vaikuttaa juuri sellaiselta, jossa haluan olla ja tuntuu niin oikealta. Työ on toiveideni mukaisesti ensin kesätyö ja sitten mahdollisesti jotain satunnaista silloin tällöin ja teen heille työtä yrittäjänä eli vuokraan itse itseäni. Osa-aikaisuus antaa minulle mahdollisuuden kehittää samalla omaa toimintaani eli sitä, mistä olen jo pitkään haaveillut ja jota kohti olen matkani jo vuosia sitten suunnannut. Jossain vaiheessa aion myös kirjoittaa kirjan tästä sairastamisestani ja siihen ratkaisun löytämisestä ja ehkä jo ensi kesän jälkeen olen niin terve, että voin sanoa onnistuneeni ja ensi talvena kirjoitan. Nyt olen aloittanut asunnon etsinnän ja heti, kun löytyy, niin muutan. Haaveissa siintää vieläkin se talo maalta ja ehkä nyt olisi jo sen aika tulla.

Perheeni on kasvanut kahdella ihanalla kisulla. Elämääni sulostuttavat nyt maatiaiset Eetu ja Iida. Tuovat iloa ja hyvää mieltä joka päivälle ja välillä oikein kunnon naurutkin. Kerron heistä molemmista lisää sitten vielä ihan erikseen. Muutto on kissoille iso stressi ja heidänkin takiaan toivon nyt löytäväni kerralla sen oikean paikan eli oman talon jostain haja-asutusalueelta, jotta pääsevät sitten kulkemaan ulkona ja viettämään oikeaa kissanelämää, johon tietenkin kuuluu hiirien metsästäminen ja luonnon ihmeiden tutkiminen.

Vointi on ollut kohtalainen. Toisaalta tunnen selvästi toipuvani ihan vauhdilla, toisaalta olen ollut väsyneempi kuin olisin luullut olevani. Mutta luulen löytäneeni siihen ainakin yhden syyn. Ruokavalionihan on edelleen hyvin rajoittunut ja olen sen saanut viilattua nyt sellaiseen kuntoon, että kun siinä pysyn, niin se ei aiheuta minulle väsymystä. Mutta silloin tällöin olen keksivinäni siihen jotain uutta ja kokeilen sen sopivuutta. Välillä kestää kauemmin tajuta, että jokin ei sovikaan ja väsymys on hiljalleen hiipinyt päälle, välillä taas seuraukset ovat rajut ja välittömät, mutta noita viimeksi mainittuja tiedän jo aika hyvin varoa. Minulta kysyttiin, että mitä syön nykyisin ja taidankin kirjoittaa siitä aiheesta ihan oman postauksensa.

Kuntosalilla olen käynyt, lähinnä ryhmäliikuntatunneilla. Pistin parhaani mukaan hanttiin personal trainer –tuntien ottamista, kun ajattelin, että osaan treenata itsekin ja tässä vaiheessa on ihan sama, mitä teen, kunhan jotain teen ja kaikki hyvältä tuntuva on kotiin päin enkä tarvitse mitään tsemppausta tai tiettyä kunto- tai ravinto-ohjelmaa. Fressin syksyisen ’kerää leimoja’ –palkintona olleen ilmaisen PT-tunnin jätin käyttämättä, mutta sitten eräs aikomani ryhmäliikuntatunti olikin peruuntunut ja tilalla PT:n pitämä keppijumppa. Se keppijumppa oli aivan erilainen kuin aiemmin kokeilemani ja sen aikana tajusin, mitä juuri oikein kohdistetut liikkeet voivat saada jumissa olevissa hartioissa aikaan. Oli kyllä niin makoisaa tuskaa, kun veri lähti kiertämään ja happea virtasi jumiutuneisiin lihaksiin. Näin otin PT-paketin ja ollaan tehty hartioita ja rintakehää avaavia ja koko selkää ja vatsaa vahvistavia liikkeitä. Tapaamme salilla kerran viikossa ja välissä teen harjoituksia 2-4 kertaa itse kotona tai salilla. Olen oivaltanut, miten minulla on ollut hartioissa aivan käyttämättömiä lihaksia, joihin minulla ei ole ollut edes mitään yhteyspiuhoja, että miten niitä liikutetaan. Keho on mestari kompensoimaan käyttämättömiä lihaksia ja saman näköisiä liikkeitä voi tehdä sitten käyttäen muita kehon osia. Olen pyöritellyt, venyttänyt, jumpannut, nostanut ja punnertanut ja saanut tuloksia aikaan. Olen löytänyt uusia lihaksia, päässyt siinä määrin eroon lonkkakivusta, että voin jo nukkua kummalla kyljellä vain, kädet nousevat paremmin ylös ja jaksan pitää niitä siellä, olen lisännyt painoja, venytykset eivät satu enää ja yksi tiukka iät ja ajat ollut nikamalukko napsahti auki. Vielä jatketaan ja olen todella motivoitunut tähän, kun olen tuntenut, miten paljon noin yksinkertaisilla harjoituksilla saa aikaan. Että suosittelen todellakin tällaista selkäremonttia kaikille selkä- ja hartiavaivaisille. Helpommalla ja halvemmalla pääsee kuin ramppaamalla vuosikausia fysioterapioissa ja kiropraktikoilla, leikkauksista puhumattakaan ja vain näin itse tehtynä selän kuntouttaminen antaa pysyvän avun. Ihan ilmaistahan se ei ole, mutta tämä on ollut varmasti yksi parhaimmista sijoituksistani ikinä ja tulee kantamaan pitkälle.

Muuta uutta oppia on ollut kansalaisopiston saumurikurssi, johon menin mukaan nyt vuodenvaihteesta. En ole koskaan ommellut ja jo pitkään on tehnyt mieli opetella edes sen verran, että osaisin jotain perusjuttuja tehdä itse. Työn alla on pyjama/oloasu ja viime kerralla sain sen siihen malliin, että saatoin jo vetää päälleni, vaikka kaulukset ja hihojen suut yms ovat vielä huolittelematta. Mutta kivalta tuntui: ihan itse tehty ja toimii.

Tässä onkin nyt puuhaa ihan riittämiin, kun muuttoa varten jo pakkailen tavaroita ja siivoilen taas turhia menemään. Kissat osallistuvat uteliaina pakkauspuuhiin. Iida varsinkin, joka mielellään menee istumaan kaikkiin koreihin, kulhoihin ja laatikoihin ja joka suorastaan rakastaa pahvin silppuamista.

6 vastausta artikkeliin ”Uusia tuulia

  1. Moi Virpi! Hienoa lukea positiivisempaan suuntaan meneviä kuulumisia! Toivottelen hyvät muutot – täytyy kesäreissun pizzat etsiä sitten muualta :-) Paranevaa vointia vain, t. P.

    • Kiitos ja hauska nähdä, että olet vielä kuulolla! Saa tuolta uudestakin paikasta pizzoja. Lomamatkaksi länsirannikon kierros ja parin päivän pysähdys siinä meidän kohdalla, niin ehdit parit pizzat testata.

  2. Hei Virpi! Löysin äsken vasta blogisi sattumalta kun googletin omiin ongelmiini apua. En hirveesti ole ehtinyt lukea vielä, mutta sen verran mitä luin niin samojen ongelmien kanssa olet paininut kuin minäkin. Mietin että olisitko halunnut antaa sähköpostisi? Tunnut tietävän paljon esimerkiksi suolistoon liittyvistä asioista ja suolistoni on todella huonossa kunnossa ollut jo pitkään ja haluaisin kysyä joitakin vinkkejä ynnämuuta

  3. Hei,

    Monia sama tyyppisiä ongelmia sinulla kuin mitä olen joutunut läpikäymään itsellänikin. Neljän vuoden etsimisen jälkeen törmäsin Royal Prince Alfred Hospitalin nettisivuihin. Siellä puhuttiin ruoka-aineyliherkkyyksistä. Heidän tutkimustensa mukaan tosi moni ihminen on yliherkkä amiineille. Niitä on jonkin verran kasviksissa mutta myös lihassa. Ehkä sieltä voisi löytyä uutta mietittävää ongelmasi suhteen. Toinen yliherkkyyttä aiheuttava aine on kasvisten normaali luonnonkemikaali salisylaatti. Itselläni on ainakin tuo salisylaatti yliherkkyys. Mistä muuten saat elimistölle välttämättömiä aminohappoja, jos välttelet proteiineja? Heidän lähestymistavassaan on se hyvä puoli, että tietyllä välttelydietillä saadaan kolmessa kuukaudessa tietoon kaikki oireita aiheuttavat ruoka-aineet. Lisäksi he opastavat ilmaiselle ravitsemusterapeutille, joka ymmärtää yliherkkyysoireita. Heihin voi olla yhteydessä sähköpostitse. Käytä hakusanoina: failsafe diet, RPAH diet, fedup food intolerance network. Kokeile!

    • Jos mietitään amiineita kemiallisesti, niin niissä on typpiryhmä ja niin on aminohapoissakin, joista proteiinit ovat rakentuneet. Hiilihydraateissa ja rasvoissa ei ole. Eli sen mukaan yliherkkyyttä aiheuttavat aineet olisivat proteiineista peräisin, kuten itsekin pidän niitä kaikkein vaikeimpana ryhmänä. Tosin olen kallistunut sille kannalle, että yliherkkyys ei ole itse ruoka-ainetta kohtaan, vaan oireet tulevat niistä myrkyistä, joita vääränlainen suolistomikrobisto aineenvaihdunnassaan tuottaa sulamattomista proteiineista.

      En välttele kaikkia proteiineja, vain niitä, jotka oireita aiheuttavat. Ruoansulatukseni pystyy näköjään käsittelemään kalaa, tietyin ehdoin. Eli ei saa olla viljeltyä (luomu varmaan kävisi jos sellaista jostain saisi) eikä mitään isoja kiinteälihaisia, kuten esim. villit merilohet ja tonnikala. Kalassa kyllä on kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja eli ei niiden puute ole ongelma. Ongelma on useinkin löytää sopivaa kalaa. Monesti kaupoissa ei ole tarjolla muuta kuin pussilohta.

      Täytyypä käydä lueskelemassa noita sivuja, kiitos vinkistä. Olen ollut nyt 6-7 vuotta välttelydieetillä ja saanut mielestäni eliminoitua kaikki sellaiset ruoka-aineet pois, jotka oireita aiheuttavat. Täytyy sanoa, että paljoa ei jäljelle jäänyt. Mutta on paljon sellaisia ruoka-aineita, joista en ymmärrä, että mikä niissä tekee sen, että eivät käy. Ehkäpä tuolta löytyy teoriaa selittämään havaintojani. Esimerkiksi tuosta salisylaattijutusta en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

    • Lueskelin noita sivuja ja ollaan ehkä osittain samoilla asioilla, mutta he keskittyvät enemmän allergioihin, kun taas minä puhun suolistomikrobikannan epätasapainosta niiden haitallisten puolelle kallistuneena ja niiden aiheuttamista ongelmista yhdessä huonon ruoansulatuksen ja maksan toiminnan kanssa. Tosin sielläkin mainittiin samoja oireita, mutta esim. anafylaksisen reaktion pähkinöihin arvelen olevan toisenlainen juttu ja liittyvän immuunireaktioon, minun oireeni taas suolistossa syntyviin myrkkyihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *