Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Kirjaesittely: Suoliston salaisuus

, kirjoittanut
8

Giulia Enders: Suoliston salaisuus, Otava 2015, ISBN 978-951-1-28569-4

Aivan loistava kirja. Jos ei vastaavaa ole aiemmin kirjoitettu niin voin vain sanoa, että oli jo aika. Vakavasta aiheesta on kerrottu hauskasti ja elävästi ja tieteellinen asia muokattu tavallisellekin tallaajalle käyväksi viihteeksi. Suosittelen kaikille niille, jotka eivät vielä kiinnitä huomiota siihen, mitä suustaan alas laittavat kuin myös niille, jotka niin tekevät, mutta joita siitä huolimatta vaivaavat mitkä tahansa vatsavaivat ripulista ummetukseen, närästys, ärtynyt suoli mutta myös allergiat, väsymys tai suoranainen uupumus, toistuvat infektiot, ihosairaudet, eri asteiset masennusoireet tai oikeastaan melkein mikä tahansa

Giulia Enders on Frankfurt am Mainin mikrobiologian ja sairaalahygienian laitoksella tohtorin väitöskirjaansa valmisteleva lääketieteen opiskelija. Hänen kiinnostuksensa alaa kohtaan juontaa hänen omista suolistoperäisistä ongelmistaan, jotka alkoivat jo lapsena. Alettuaan hoitaa iho-ongelmiaan suolisto- eikä ihosairauksina ja saatuaan niihin tällä tavoin avun, päätti hän lähteä opiskelemaan lääketiedettä.

Giulia valottaa sitä, missä lääketiede ja tieteellinen tutkimus suolistobakteereista ja niiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen tänä päivänä menee. Aika alkutekijöissä ollaan. Aihe on tieteellisen tutkimuksen kohteena verrattain uusi ja hyvin moniselkoinen: bakteereita on suolistossamme miljardeja ja niissä satoja eri lajeja, bakteeriprofiilimme on muuntuva ja se on meillä jokaisella oman laisensa kuin sormenjälkemme.

Kirjassa kerrotaan, miten suolistolla on oma hermostonsa ja miten sieltä on suora yhteys aivoihin. Bakteerit vaikuttavat mielialaan ja jopa käyttäytymiseen, sillä suolisto ja aivot ovat jatkuvassa yhteistyössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on esimerkiksi se, että 95% elimistön omasta serotoniinista valmistetaan suolistossa. Omien kokemusteni perusteella olen tiennyt jo kauan, että masennusoireet tulevat suolistosta ja olen iloinen siitä, että nyt tiede alkaa viimeinkin tuoda samaa sanomaa. Koska psyykelääkkeiden syömiseen ja psyykkisten häiriöiden diagnoosiviidakkoon on näyttänyt tulleen suoranainen tuputuskulttuuri ja minäkin olen saanut kuulla olevani varmaan bipolaarinen tai vähintäänkin ihan vain tavismasentunut, olen jättänyt aiheesta kertomisen siksi, kunnes voin sanoa tämän ruljanssin olevan ohi. Mutta nyt onneksi saan tukea virallisen totuuden taholta, sillä tutkimukset osoittavat samaa. Tämä on niin keskeinen ja yhteiskunnallisesti merkityksellinen asia, että kerron ajatuksiani siitä sekä omista kokemuksistani ja tuntemuksistani myöhemmin ihan omana postauksenaan.

Se ei liene enää vieras asia juuri kenellekään, että immuunipuolustuksemme sijaitsee suurimmilta osin suolistossa. Itse asiassa 80%:sti, sanoo Giulia. Hän kuvaa, miten tuo immuunipuolustus bakteerien avulla lapsen ensimmäisinä vuosina rakentuu. Siinä olennaisia ovat alatiesynnytys, jolloin lapsi saa äitinsä emättimestä ensimmäisen suojaavan maitohappobakteeripeitteen iholleen, sekä imetys, joka vahvistaa lapsen suolistoflooraa. Kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana lapsen immuunipuolustusta kouluttavat bakteerit, joita lapsi saa niistä moninaisista esineistä ja lattialle pudonneista roskista, joita suuhunsa laittaa, perheen lemmikkien pussailusta ja niin edelleen. Voimme vain kuvitella, miten käy jos äidin suolisto ja oma bakteerikanta ei ole kunnossa. Myös nykyinen valmisruoka on steriiliä eikä anna bakteeritäydennystä siten kuin kotiruoka. Mikrossa sitten tapetaan loputkin.

Kirjassa kerrotaan hyvistä ja pahoista bakteereista ja että sekään ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Mikrobit osallistuvat ruoan sulamattomien ainesosien pilkkomiseen, valmistavat meille vitamiineja ja muita ravinteita ja hävittävät tiettyjä myrkkyjä. Puhutaan myös resistenteistä bakteerikannoista ja antibioottien vaikutuksesta suolistoflooraan – niin suoraan itse syötynä kuin välillisesti tuotantoeläinten lihan kautta saatuna. Käsitellään muun muassa myös kolesterolikysymystä, allergioita, hygieniaa, yleisimpiä loisia sekä probioottien käyttöä ja prebioottien merkitystä ja mitä ne ovat.

Eräs maininta kirjassa on minulle erityisen omakohtainen: ”Varsinkaan ne ihmiset, joiden maksan toiminnassa on ongelmia, eivät pysty enää kovin hyvin neutraloimaan huonojen bakteerien haitallisia aineita ja tuntevat sen joskus myös nahoissaan. Bakteerimyrkyillä on erilaisia vaikutuksia väsymyksestä vapinaan ja koomaan asti.” Juuri noin se on.

Uusia tuulia

, kirjoittanut
6

Hei taas pitkästä aikaa. Ensinnäkin pahoitteluni kommentteihinne vastaamattomuudesta. Jostakin syystä ilmoitukset uusista kommenteista lakkasivat tulemasta blogipostiini enkä pitkään aikaan ymmärtänyt hiljaisuutta ihmetellä, kun en ollut aikoihin blogiakaan päivittänyt. Menin sitten viimein katsomaan tilannetta blogiohjauksen puolelta ja nyt olen vastannut kaikkiin, joissa oli kysymyksiä tai joihin katsoin muutoin vastauksen olevan paikallaan. Joillekin olen laittanut sähköpostia ihan henkilökohtaisesti.

Loppuvuoden tosiaan harrastin baarinpitoa vielä lauantaiaukioloilla ja ne olivatkin oikein mukavia päiviä. Ihmisiä kävi ihan kivasti, mökkiläisiäkin oli vielä pitkälle vuoden lopulle, kun lumet tulivat niin myöhään. Ei ollut liian kiirus, vaan ehdin mukavasti itsekin istua alas rupattelemaan tai pelaamaan biljardia. Uutena vuotena oli sitten päättäjäiset ja siitä illasta jäi oikein lämpimät muistot. Olin etukäteen vähän pelännyt tuota iltaa ja että itkeä vollotan kaikista hyvästeistä, mutta olinkin ilmeisesti surrut baarin lopettamisen jo etukäteen ja olo oli vain helpottunut. Oli oikea aika lopettaa. Mietiskelin semmoista, miten paljon helpompi on jättää jokin vanha, kun on jo jotakin uutta tilalle, johon siirtyä, mutta pelkkä luopuminen on paljon raskaampaa.

Viime kuun lopulla aloin sitten laitella työhakemuksia. Katsoin työvoimatoimiston avoimia paikkoja ja ihan vain googlailin sopivia yrityksiä ja laitoin heille sähköpostia. Kysyin, että tarvitsevatko henkilökuntaa ja liitteeksi cv ja hakukirje. Nyt minulla on jo työpaikka alustavasti puhelimitse sovittuna. Suuntana on Vöyri ja olen tästä aivan innoissani. Sijainti on täysin minun makuuni: maaseudulla meren äärellä ja niin asuin- kuin työympäristönäkin vaikuttaa juuri sellaiselta, jossa haluan olla ja tuntuu niin oikealta. Työ on toiveideni mukaisesti ensin kesätyö ja sitten mahdollisesti jotain satunnaista silloin tällöin ja teen heille työtä yrittäjänä eli vuokraan itse itseäni. Osa-aikaisuus antaa minulle mahdollisuuden kehittää samalla omaa toimintaani eli sitä, mistä olen jo pitkään haaveillut ja jota kohti olen matkani jo vuosia sitten suunnannut. Jossain vaiheessa aion myös kirjoittaa kirjan tästä sairastamisestani ja siihen ratkaisun löytämisestä ja ehkä jo ensi kesän jälkeen olen niin terve, että voin sanoa onnistuneeni ja ensi talvena kirjoitan. Nyt olen aloittanut asunnon etsinnän ja heti, kun löytyy, niin muutan. Haaveissa siintää vieläkin se talo maalta ja ehkä nyt olisi jo sen aika tulla.

Perheeni on kasvanut kahdella ihanalla kisulla. Elämääni sulostuttavat nyt maatiaiset Eetu ja Iida. Tuovat iloa ja hyvää mieltä joka päivälle ja välillä oikein kunnon naurutkin. Kerron heistä molemmista lisää sitten vielä ihan erikseen. Muutto on kissoille iso stressi ja heidänkin takiaan toivon nyt löytäväni kerralla sen oikean paikan eli oman talon jostain haja-asutusalueelta, jotta pääsevät sitten kulkemaan ulkona ja viettämään oikeaa kissanelämää, johon tietenkin kuuluu hiirien metsästäminen ja luonnon ihmeiden tutkiminen.

Vointi on ollut kohtalainen. Toisaalta tunnen selvästi toipuvani ihan vauhdilla, toisaalta olen ollut väsyneempi kuin olisin luullut olevani. Mutta luulen löytäneeni siihen ainakin yhden syyn. Ruokavalionihan on edelleen hyvin rajoittunut ja olen sen saanut viilattua nyt sellaiseen kuntoon, että kun siinä pysyn, niin se ei aiheuta minulle väsymystä. Mutta silloin tällöin olen keksivinäni siihen jotain uutta ja kokeilen sen sopivuutta. Välillä kestää kauemmin tajuta, että jokin ei sovikaan ja väsymys on hiljalleen hiipinyt päälle, välillä taas seuraukset ovat rajut ja välittömät, mutta noita viimeksi mainittuja tiedän jo aika hyvin varoa. Minulta kysyttiin, että mitä syön nykyisin ja taidankin kirjoittaa siitä aiheesta ihan oman postauksensa.

Kuntosalilla olen käynyt, lähinnä ryhmäliikuntatunneilla. Pistin parhaani mukaan hanttiin personal trainer –tuntien ottamista, kun ajattelin, että osaan treenata itsekin ja tässä vaiheessa on ihan sama, mitä teen, kunhan jotain teen ja kaikki hyvältä tuntuva on kotiin päin enkä tarvitse mitään tsemppausta tai tiettyä kunto- tai ravinto-ohjelmaa. Fressin syksyisen ’kerää leimoja’ –palkintona olleen ilmaisen PT-tunnin jätin käyttämättä, mutta sitten eräs aikomani ryhmäliikuntatunti olikin peruuntunut ja tilalla PT:n pitämä keppijumppa. Se keppijumppa oli aivan erilainen kuin aiemmin kokeilemani ja sen aikana tajusin, mitä juuri oikein kohdistetut liikkeet voivat saada jumissa olevissa hartioissa aikaan. Oli kyllä niin makoisaa tuskaa, kun veri lähti kiertämään ja happea virtasi jumiutuneisiin lihaksiin. Näin otin PT-paketin ja ollaan tehty hartioita ja rintakehää avaavia ja koko selkää ja vatsaa vahvistavia liikkeitä. Tapaamme salilla kerran viikossa ja välissä teen harjoituksia 2-4 kertaa itse kotona tai salilla. Olen oivaltanut, miten minulla on ollut hartioissa aivan käyttämättömiä lihaksia, joihin minulla ei ole ollut edes mitään yhteyspiuhoja, että miten niitä liikutetaan. Keho on mestari kompensoimaan käyttämättömiä lihaksia ja saman näköisiä liikkeitä voi tehdä sitten käyttäen muita kehon osia. Olen pyöritellyt, venyttänyt, jumpannut, nostanut ja punnertanut ja saanut tuloksia aikaan. Olen löytänyt uusia lihaksia, päässyt siinä määrin eroon lonkkakivusta, että voin jo nukkua kummalla kyljellä vain, kädet nousevat paremmin ylös ja jaksan pitää niitä siellä, olen lisännyt painoja, venytykset eivät satu enää ja yksi tiukka iät ja ajat ollut nikamalukko napsahti auki. Vielä jatketaan ja olen todella motivoitunut tähän, kun olen tuntenut, miten paljon noin yksinkertaisilla harjoituksilla saa aikaan. Että suosittelen todellakin tällaista selkäremonttia kaikille selkä- ja hartiavaivaisille. Helpommalla ja halvemmalla pääsee kuin ramppaamalla vuosikausia fysioterapioissa ja kiropraktikoilla, leikkauksista puhumattakaan ja vain näin itse tehtynä selän kuntouttaminen antaa pysyvän avun. Ihan ilmaistahan se ei ole, mutta tämä on ollut varmasti yksi parhaimmista sijoituksistani ikinä ja tulee kantamaan pitkälle.

Muuta uutta oppia on ollut kansalaisopiston saumurikurssi, johon menin mukaan nyt vuodenvaihteesta. En ole koskaan ommellut ja jo pitkään on tehnyt mieli opetella edes sen verran, että osaisin jotain perusjuttuja tehdä itse. Työn alla on pyjama/oloasu ja viime kerralla sain sen siihen malliin, että saatoin jo vetää päälleni, vaikka kaulukset ja hihojen suut yms ovat vielä huolittelematta. Mutta kivalta tuntui: ihan itse tehty ja toimii.

Tässä onkin nyt puuhaa ihan riittämiin, kun muuttoa varten jo pakkailen tavaroita ja siivoilen taas turhia menemään. Kissat osallistuvat uteliaina pakkauspuuhiin. Iida varsinkin, joka mielellään menee istumaan kaikkiin koreihin, kulhoihin ja laatikoihin ja joka suorastaan rakastaa pahvin silppuamista.