Syyskuulumisia

Iskipä räkätauti ja oikein kuumeen kera. Onkin ensimmäinen kunnon flunssa, jonka muistan sitten sairastumiseni. Jalat ovat kuin hyytelöä. Kävin juuri kirjastoautolla ja varustauduin muutaman päivän linnoittautumiseen punkan pohjalle. Sikäli kuin jaksan edes lukea. Koko mennyt lokakuu baarikauden päättymisen jälkeen on ollut takkuinen. Suunnitelmissani oli alkaa treenata, kun pääsen baarinpidolta, että alan ulkoilemaan enemmän ja käymään taas salilla ryhmäliikuntatunneilla. Ehkä jaksaisin jo aloitella lihaskuntotreeniäkin. Alku lähtikin hyvin käyntiin, mutta sitten voimat vain hiipuivat hiipumistaan, kunnes aamuisin ylös ja liikkeelle pääseminen venyi taas tunneiksi ja päiväunet palasivat kuvioihin. Syy taisi löytyä viime viikolla: taas yksi hammas, joka oli tulehtunut juuresta ja jouduttiin poistamaan. Se oli varmaan muhinut viikkokausia ennen kuin kitalakeen nousi tulehduspesäkkeestä kielivä patti. Nyt sitten perään iski tämä flunssa ja lisäksi pahoin pelkään, että vielä ainakin yksi hammas odottaa poistovuoroaan.

Baarin suljin kesäkaudelta syyskuun lopussa ja sitten sain idean harrastaa baaria sen verran, että pidän loppuvuoden lauantaisin auki. Tuopahan vähän elämää meidän pienelle kylällemme ja saan itsekin tavata ihmisiä. Sitten se loppuu, kokonaan. Olen ilmoittanut, että sanon anniskelulupani irti vuodenvaihteesta enkä aio pitää baaria enää ensi kesänä.

Kesä oli hyvin on-off –tyyppinen. Kesäkuu oli surkea kylmien ilmojen takia. Kukapa viitsisi istua terassilla, kun lämmintä on kymmenen asteen tietämissä. Siinä opin yrittämisestä sen, miten on mahdollista, että joutuu maksamaan veroja vaikka tekisi tappiota. Kuukausi 60-tuntisia viikkoja lähes nollapalkalla, kun pitäähän paikalla olla kuitenkin ne luvatut aukioloajat. Sitten pamahtivat helteet päälle ja pitsat rupesivat tekemään kauppansa. Tänä kesänä minä olin se, joka hääri keittiössä helteellä pitsauunin vieressä. Tein lähes kaikki kesän pitsat itse. Vaikka olikin rankkaa, niin toisaalta olin ihan tyytyväinen siihen osaan: väänsin vain pitsaa eikä tarvinnut ajatella mitään. Toinen hoiti sitten tiskin takana myynnin ja anniskelun, pöytien siivoamisen ja tiskit. Sitten, kun koulut alkoivat, loppuivat helteet ja sen myötä myös kiire. Parasta kesässä olivat ihanat työntekijäni ja monet uudet pitsa-asiakkaat, jotka sanoivat tulleensa siksi, kun ”meille suositeltiin, että täällä on niin hyvät pitsat”.

Jo kesän alussa, kun mietin, että olisiko ensi kesä taas tätä samaa, niin tunsin, että ei ole. Se vain tuntui ajatuksenakin ihan väärältä. Tunnen, että minun on nyt aika jatkaa kohti unelmaani siitä omasta jutustani. Uskon minulla olevan paljon annettavaa muille kroonisesti uupuneille ja vatsaoireiden kanssa kamppaileville jos ja kun joskus saan itseni kuntoon. Lisäksi haluan sen taloni maalla, kanani ja kissani. Ehkä uskallan toivoa jopa perhettä.

Moni on kysynyt minulta, että minne lähden. En ole lähdössä minnekään, näillä näkymin. Tai en ollut ainakaan vielä silloin, kun päätökseni lopettamisesta tein. Nyt tajuan kuitenkin, että jonnekin tästä pitää muuttaa ennen kevättä. Jos baarille löytyy jatkaja, niin tässä seinän takana on liian meluista asua. Asuntooni kuuluvat kaikki terassiturinat, vessan lorinat ja keittiöstä kolinat. Puhumattakaan karaoke-illoista. Mitään konkreettisia suunnitelmia minulla ei siis vielä ole, mutta luulen tietäväni, mihin päin Suomea haluan suunnata. Minua vetää puoleensa ruotsinkielinen länsirannikko, syystä, jota en tiedä. Ruotsinkielinen länsirannikko sinällään on kuitenkin aika laaja alue ja tarkempi osoite puuttuu vielä.

Että tässä olisi nyt tarjolla jollekulle asunto ja työpaikka. Asuntona tämä ei ole ihan viihtyisimmästä päästä, mutta erittäin kätevä baarinpidon kannalta. Ympärivuotisena liiketilana tämä asunnonkin puoli olisi aivan loistava, mikäli olisi liiketoimintaa, jonka tähän voisi siirtää. Baaria voisi pitää sitten kesäharrastuksena. Mutta jonkinlaista elämäntapaintiaaniuttahan se vaatii, jotta sitä jaksaa vuodesta toiseen. Se antaa paljon, asiakaskunta on vakiintunutta ja täällä on mukavaa porukkaa, mukava yhteisö, mutta toisaalta se sen viiden, kuuden kuukauden aikana vaatii sinulta kaiken. Huippusesongin aikaan työviikot ovat 80-tuntisia ja mihinkään muuhun ei jää aikaa eikä jaksamista. Toki voi tehdä itse vähemmän ja teettää muilla enemmän, mutta se ei taas ole taloudellisesti enää mielekästä. Koko tämä kiinteistö on myös myytävänä ja kylämme saama Vuoden kylä 2014 –titteli kertoo jotakin siitä, että meillä on vireä kylä ja täällä on hyvä asua.

6 vastausta artikkeliin ”Syyskuulumisia

  1. Heipsan Virpi !!
    Mitä sinulle kuuluu näin joulun alla?
    Nähtiin silloin parisen vuotta taaksepäin Lahdessa homeopaatilla käyntien merkeissä, jos vaan muistat, aikaahan on kulunut jonkin verran :)
    Hengissä ollaan, välillä menee huonommin ja välillä on parempia päiviä.

    terveisin Elisa

  2. Hey Virpi!

    Voinko kysyä paria kysymystä koskien Kambodza – Laos – Vietnam – Kiina akselia?
    Jos pystyisit ottamaan yhteyttä sähköpostitse niin onnistuisi kätevämmin keskustelu.

    Kiitos,

    Terveisin Aladdin

    p.s [email protected]

  3. Joo tuli luettua sitten koko blogi läpi. Paljon samanlaisia ongelmia kuin sullakin ja vasta viikkoja pitänyt ruokavaliota tiukilla. Hiivaa yms. hapotonta vatsaa, närästystä, kipuja, helikoa, kampylo aasiasta yms…

    • Minulla on tuo ruokavalio muokkautunut vielä paljonkin siitä, kun viimeksi olen kertoillut, että mitä oikein syön. Sen, mikä käy tai ei käy johtuu osin maksasta, osin hiivasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *