Kirjaesittely: Autuaiden saari

Sattuma antoi käsiini kirjan Autuaiden saari, jonka sain suoraan kustantajalta kirja-arvostelua varten. Siis olkaapa hyvät, Imogen Booksin esikoiskirja Autuaiden saari:

Andrei Pajanne: Autuaiden saari, Imogen Books 2013, ISBN 972-952-67923-0-9

Sanotaan, että ihmisen lähestyessä kuoleman portteja tämän elämä vilistää hänen edessään kuin filminauha pikakelauksena. Kirjan päähenkilön, Andreaksen, edessä ei vilistä vain hänen oma elämänsä vaan koko maailmankaikkeutemme elämä sen synnystä tähän päivään. Andreas matkaa halki vuosimiljardien tietoisuutena meren pisarassa ja meteoriitin tomussa ja näkee ja kokee niin universumin kuin maapallommekin alun. Hän seuraa pilveltään evoluution toimia sinibakteereista nisäkkäisiin ja näkee, miten Maa kerta toisensa jälkeen luonnonkatastrofeissa tuhoutuu ja taas toipuu ja elämä jatkaa voittokulkuaan. Hän näkee, miten rakkaus astuu mukaan kuvioihin kaikessa elävässä alkaen hurjien petodinosaurusten matelijanaivojen sanelemasta eloonjäämisvietistä yksinkertaisten nisäkkäiden jälkeläisten hoivaviettiin, apinaihmisten ensimmäisestä rakkaustarinasta nykyihmisten erilaisten pelkojen monimutkaistamiin ihmissuhdekuvioihin. Hänellä on aitiopaikka koko tunnetun historiamme näytäntöön, mutta pääosan esityksessä historian suurhenkilöiden sijaan saavatkin arjen sankarit, tavalliset ihmiset ja heidän läksynsä oppiaineessa nimeltä lähimmäisenrakkaus.

Myös Andreas käy läpi omaa läksyään. Aivosaarellaan hän oppii itsestään ja elämästä kohtaamisissaan Elämän, Alun, Lankeemuksen, Toivon, Armon ja Kuoleman kanssa. Hän ymmärtää, mikä olikaan Eedenin käärme ja mikä valtava voima on uskolla. Hän kokee, mitä on vapaus. Hän luopuu ikuisuudesta ja löytää rakkauden hetkestä. Hän oivaltaa, miten elämä kirjoittaa rakkauskirjettään ja miten niin häntä itseään kuin jokaista luotua kirjoitetaan. Pitkällä matkallaan hän eksyi, luopui, löysi ja sai. Tärkeimmän oppimansa hän muuttuneena miehenä sitten vie eteenpäin koko ihmiskunnan hyväksi.

Tämä 1000-sivuinen järkäle on ehkä mielikuvituksellisinta luettavaa, mikä koskaan on käsiini osunut. Silti se on niin totta. Se on meidän kenen tahansa elämää. Kasvukipuja ja haasteita, joiden kanssa ihmiset kompuroivat päivittäin. Ne on vain niin paljon helpompi nähdä Andreaksen tarinassa kuin omassa elämässä. Haaveilua ikuisesta elämästä vaikka ei uskalleta elää tätäkään. Tavoitellaan rakkautta ja etsitään sitä mitä monimutkaisimpien keinojen ja pitkien matkojen päästä eikä nähdä, että se onkin ihan siinä vieressä, sen kun vain kätensä ojentaisi. Ponnistellaan hampaat irvessä tullaksemme rakkauden arvoisiksi ja tehdään sen eteen todellisia töllön töitä tajuamatta ehkä koskaan, että näin on hyvä, riitämme juuri tällaisina kuin olemme. Sikäli meistä itse kutakin koskee sama kuin Andreasta: on ensin eksyttävä voidakseen tulla löydetyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *