Hiivasyndroomasta

Vaikka olenkin tiennyt, että minulla on elimistössäni hiivaa enemmän kuin pitäisi, niin vasta hiljan oivalsin sen olevan tällä hetkellä se pääasiallinen ongelmani, joka estää minua toipumasta. Tähän asti olen pitänyt itseäni pääosin amebainfektiosta toipilaana, jolla on lisäksi hiivaa. Mutta olenkin hiivapotilas, jolla on lisäksi jo ennestään ameban rasittama elimistö. Hiivan dominoima suolistobakteerikanta erittää aineenvaihdunnastaan sellaiset määrät myrkkyjä, että niiden käsittely elimistössä tällä amebansyömällä maksalla jo yksistään riittää selittämään uupumukseni, päänsärkyni ja ruoansulatukseen ja ruoka-aineisiin liittyvät ongelmani.

Olen viime viikot tutustunut aiheeseen ja ilokseni huomannut lähteneeni jo syksystä tekemään ihan oikeita asioita tilanteen korjaamiseksi. Nyt kun tiedän, minkä kanssa olen tekemisissä, tiedän myös paremmin, että mitä on tehtävä. Osaan suojata maksaani paremmin hiivan aikaansaamilta myrkyiltä kuten alkoholilta, aldehydeiltä ja ammoniakilta. Osaan järjestelmällisemmin sekä käydä hiivan kimppuun ja pitää sen määrää kurissa että lisätä suolistooni maitohappobakteereita ja parantaa niiden elinedellytyksiä siellä.

Se, että tajusin viimein jättää viljellyn kalan kokonaan pois, on parantanut suolistoani huomattavasti ja kestän nyt paremmin erilaisia yrttituotteita ja ruoka-aineita, joilla voin torjua hiivaa, tukea maksani toimintaa ja vahvistaa immuunipuolustustani. Ne valitsen paitsi tietojeni, myös pitkälti mielitekojeni mukaan. Ilahduin huomatessani miten minun teki mieleni karvaita makuja. Karvasyrtithän tukevat maksan toimintaa ja ilmeisestikin oli nyt niiden aika. Ihan niin tavalliset ainekset kuin voikukanjuuri ja latva-artisokka auttoivat tuohon mielitekoon. Nyt olen huomannut himoitsevani kanelia ja vihreää salaattia. Raa’at kasvikset olivat pitkään puistatuslistallani, mutta nyt on hiljalleen alkanut tehdä mieli niitä ja salaatin lisäksi menee persiljaa ja runsaasti raakaa valkosipulia, joka on hyvä apu haitallisia mikrobeja vastaan ja jota vatsani ei vielä jokin aika sitten edes kestänyt.

Hiivaa vastaan taistelu on pitkällinen prosessi eikä siihen ole olemassa mitään pikapillereitä. Olen ollut todella väsynyt tänä aikana, sillä hiivojen kuollessa syntyy suuret määrät haitallisia yhdisteitä, jotka rasittavat elimistöä. Hyvinä päivinä olen liikkunut, ulkoillut ja harrastanut kevyttä, kehoa avaavaa ja huoltavaa liikuntaa. Happi ja sen kulkeutuminen kaikkialle elimistöön on tässä ihan olennaisen tärkeää. Huonoina päivinä olen sitten vain nukkunut.

Laitan tähän linkit kahteen mielestäni hyvään aihetta käsittelevään artikkeliin. Tässä ensimmäisessä on selitetty hiivasyndrooma pääpiirteittäin ja sen hoitovaiheet selkeästi ja mahdollisimman lyhyesti.
http://www.wellnesswatchersmd.com/feature_articles/cure_candidiasis.php

Tämä toinen on jonkin verran pidempi ja raskaslukuisempi, mutta tässä on selitetty hyvin yksityiskohtaisesti, miten pitkään jatkunut hiivasyndrooma sekoittaa hormonitasapainoja, erityisesti naishormonit sekä kilpirauhasen toiminnan. Itse en usko ihmiskehon ilman syytä menevän sekaisin vaihdevuosista tai että kilpirauhaseen tulee vajaa- tai liikatoiminta tuosta vain, vaan että jokinhan nekin aiheuttaa.
http://www.yeastinfection.org/understanding-how-and-why-you-need-to-eliminate-that-candida-yeast-infection/

Siis vielä on matkaa terveyteen ja pirteyteen ja aikaa baarin avaamisen ja kesän työrykäyksen alkuun enää kuukausi. Aika on mennyt aivan pelottavan nopeasti ja edessä oleva urakka hirvittää. Odotan ensimmäistä flunssaani ja kuumeilua kuin kuuta nousevaa. Se olisi merkki immuunipuolustuksen elpymisestä ja siitä, että keho alkaisi antaa pöpöille kyytiä. Toivottavasti sitä ehtii tulla ennen kuin on aika aloittaa työt ja pakko jaksaa taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *