Uni suosta ja linnunpojista

Mielessäni on jo kesästä lähtien alkanut pyöriä uni vuodelta 2006. Monesti on ollut mielessä, että pitää se tänne tilittää, mutta en vain ole jaksanut ja sitten se on hetkeksi unohtunut ja taas palannut takaraivoon nakuttamaan. Tämä oli vilkkaan unikauteni alkupuolella ja yksi voimakkaimpia ikinä näkemiäni unia. Muistin sen aamulla niin selvästi ja yksityiskohtaisesti ja muistan vieläkin, miltä kaikki näytti.

Unessa kuljin metsässä ja saavuin häkin luo. Häkki oli kuin neljällä jalalla seisova pienehkö keittiön pöytä, jonka päälle oli puisiin raameihin kyhätty kanaverkosta häkkiosa. Häkin pohjalla oli pikkuisen olkia ja niiden päällä makasi pitkällään neljä linnunpoikaa. Poikasilla ei ollut kunnon untuvapeitettä, vaan harvoja höyheniä ihossaan ja nekin kosteita. Poikaset hytisivät kylmästä. Olin vihainen siitä, että ne oli jätetty tuolla tavalla oman onnensa nojaan, sillä tiesin niiden kuolevan tuohon.

Sitten minulla olikin yhtäkkiä kädessäni suuri, soikea muna. En varsinaisesti avannut sitä, vaan sen puolikkaat avautuivat itsestään kämmenieni varaan kuin kirja, jotta näkisin, mitä siellä sisällä on. Siellä oli tuollainen samanlainen linnunpoika. Tiesin, että en saisi avata munaa liian aikaisin tai linnunpojalleni kävisi samalla lailla kuin noille häkissä oleville.

Jatkoin kulkuani metsässä. Tunsin, vaikka en nähnyt, että kanssani kulki joku. Ei edessäni johtaen, ei perässäni polkuani seuraten, vaan takaviistossa. Oli seuranani, vaikka en voinutkaan häntä nähdä.

Sitten saavuin suon laitaan. Suo on ollut jostain syystä minulle aina pelottava. Jo lapsena luulin, että suo on sellainen paikka, jonka silmäkkeeseen ihmiset hukkuvat ja kuolevat, enkä tiedä, mistä tuo käsitykseni oli peräisin. Tämä uneni suo olikin varsinainen letto. Suuri kuin mikä ja siinä oli niin vetisiä alueita, että ne olivat kuin järviä. Astuin pehmeään sammalikkoon ja upposin siihen polviani myöten, mutta yllätyksekseni jalkani tapasikin siellä aivan kovaa maata. Hetteikön alla kulki kovaa maata oleva polku. Se oli kapea ja kiemurainen, mutta piti. Läksin ylittämään suota.

En muista, mitä tuolloin suosta ajattelin, mutta nyt se on aika selvää. Tuosta vuodesta lähtien on tätä suota tarvottu. Uni on kertonut myös sen, että tähän en uppoa. Mieluusti silti soisin jo suon toiselle laidalle pääseväni. Lintujen merkitystä en niin tiedä, kuin että jotakin on tulossa, hiljalleen kehittymässä. Sitä en tiedä, että miksi niitä piti olla juuri neljä.

8 vastausta artikkeliin ”Uni suosta ja linnunpojista

  1. Olen lukenut tarinoitasi,nyt kun olen lomalla minulla on ollut aikaa.Minua ihmetyttää kuka oikein maksaa kaiken sirkuksen,rikkaat vanhemmat tai kuka.Aivan loputonta itsensä tutkimista ja juoksua tutkimuksista toiseen,mistä aika riittää moiseen sirkukseen.Tavallisella kuolevaisella ei tälläiseen ole aikaa eikä varaa.Itsellänikin oli joskus loputon tarve tutkia itseäni ja elin vuosia ihmisen kanssa jolla oli samaa ” hulluutta”.Elä ja jätä loputon itsesi tarkkailu vähemmälle,jos se ei ole palkkatyösi.Muuten kyllä juttusi ulkomailta yms.ovat mielenkiintoisia.Hyvää tulevaa kevättä sinulle

    • Ilmeisestikään et ole koskaan ollut niin vakavasti ja niin pitkään sairas, että sairaus olisi ottanut elämän hallintaansa niin, että ei ole enää jäänyt mitään muuta elämää kuin se sairaus ja sairaus on ollut koko elämä. Kun ei enää ole voimia mihinkään muuhun kuin sairastamiseen. Eikä olisi siihenkään, mutta kun se on pakko eikä siitä pääse pois. Jää enää vain se huono olo, voimattomuus ja makaaminen. Ja ajatukset. Päähän sentään jää vielä jonkinlaista elämää, vaikka sekään ei enää ole niin iloista ja valoisaa kuin se terveenä ollessa voisi olla. Siinä tilanteessa ihminen on valmis satsaamaan resursseistaan kaiken palauttaakseen elämänsä toimivaksi.

      Itsensä tutkiminen ja sitä kautta itsensä oppimaan tunteminen on vaihe elämässä, joka ei ole mitenkään pakollinen, mutta jota suosittelen lämpimästi kaikille. Se voi olla jokin kertaoivallus tai vuosia kestävä prosessi. Siinä voi vähän raapaista pintaa tai sukeltaa aina vain syvemmälle, ihan miten itse haluaa ja mikä on tarpeen, sillä lähtökohdatkin ovat eri ihmisillä erilaiset. Polkuja on yhtä monia kuin on kulkijoitakin eikä tässä asiassa ole mitään tiettyä tapaa tai määrää, jota kuuluu noudattaa, vaan kukin tavallaan. Minun prosessini on ollut pitkä, syvä ja raskas, mutta mitään siitä en antaisi pois, sillä näen, että en olisi voinut olla enkä tulla onnelliseksi siinä vanhassa elämässäni sinä entisenä minänäni, joka olin. Vaikka minusta itsestänikin välillä tuntuu, että tämä sairastaminen on ottanut minulta elämäni pois tiedän, että elämäähän se on tämäkin. Ei toki sellaista kuin itse haluaisin, mutta tarpeellinen vaihe käydä läpi ja syyt selvinnevät paremmin myöhemmin. Tunnen itseni kuitenkin etuoikeutetuksi saadessani muuttua ja kasvaa ja kehittyä ihmisenä.

      Sinulle lohduksi, että sinun veromarkkojasi en ole elämiseeni käyttänyt sitä yhtä, reilun kahden vuoden takaista lääkärireissua enempää. Vanhempani eivät ole varakkaita enkä ole elänyt yhteiskunnan tuilla, vaan omilla säästöilläni ja ansioillani. Lisäksi itsensä tutkiminen uniensa avulla on täysin ilmaista lystiä.

      Toivotan sinulle hyvää alkanutta uutta vuotta ja kiitän kiinnostuksestasi blogiani kohtaan. Vaikka kommenttisi olikin sävyltään epäystävällinen, oli se tavallaan piristävä ja kirvoitti normaalia pidempään vastaukseen.

      Huom. postauksissa näkyy myös aika, jolloin ne on kirjoitettu. Sinulla jäi ehkä huomaamatta, että tässä on mennyt reilu vuosi ihan muutamalla postauksella, joten mitään jatkuvaa tutkimista ei ole ollut sitten sen akuutin kauden jälkeen, jolloin taistelin amebaa vastaan ja lopulta sain sen pois.

  2. Heipparallaa!!
    Siis suota tarvot ja kovasti on matkaa jo takana. Selkeästikin neljä lintua kuvaa neljää sellaista konkreettisempaa vaihetta, jolloin olotilasi on ollut ehkä hiukan paranemaan päin ja huononeekin sitten taas ja epätoivo vaivaa mieltäsi kun mietit, että eikö tuo ikinä lopu. Että monesko sellainen nyt on menossa?

    Voimia voimia <3. Pitkästä aikaa etsin sivusi esiin ja lueskelen juttujasi.

    • Hyvä arvaus, mutta tuo uni oli vuodelta 2006 ja tarpominen juuri alkanut. Kiitos kuitenkin. Jatkamme linnunpoikien arvoituksen ihmettelemistä.

  3. Jännä uni ja hieno tulkinta! Löysin blogisi tänään ihan sattumalta ja kirjoitat ja pohdiskelet hienosti asioita :) Voisin alkaa seurata blogiasi. Tsemppiä!! Jatka kirjoittamista, sinulla on siihen selvästi lahjoja :)

    • Kiitos, ihana kuulla! Hiljaistahan blogissani on nyt ollut, kun ei elämässä ole ollut muuta kuin sairaus ja tolkuton väsymys. Ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista ja ajatuksiani en ole jaksanut sanoiksi pukea. Toisaalta olen kuitenkin tänäkin aikana tehnyt ihan täysipäiväisen urakan itseni hoitamisessa ja ehkä piankin pääsen jakamaan hiivasyndrooman hoito-ohjeeni kaikille. Uskon niistä olevan apua monelle. Mutta ensi syksy tuo tullessaan jotain uutta. Minulla on ihan sellainen hytinä, on ollut jo jonkin aikaa. Ehkäpä tuon lettosuon vastarannan. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *