Syystunnelmia

Pistetäänpäs muutama sana elonmerkiksi ja tiedoksi, että blogini ei ole vielä ihan hyytynyt loppuunsa. Vaikka kirjoittaja itse alkaa olla. Ainakin siltä nyt tuntuu.

Kesä oli mielenkiintoinen. Erilainen kuin ikinä ennen. Täynnä työtä eikä millekään muulle elämälle jäänyt enää aikaa, eikä voimiakaan. Viikot venyivät noin 80-tuntisiksi ja kiirepäiviä oli paljon. Jatkuvaa liikettä ja rientämistä pöytien, tiskin ja keittiön välillä. Jo juhannukselta alkoi tuntua siltä, että en enää ehdi enää palautua edellisestä työpäivästä, kun seuraava jo alkaa. Onneksi lopulle oli koko ajan päivämäärä tiedossa. Saatoin laskea, että miten monta viikkoa tai päivää enää jäljellä ja sitten helpottaa. Muutoinhan ei tuollaista kestäisi, ei noin voisi elää.

Mutta tykkäsin. Tämä oli niin erilaista kuin mitä olin ennen tehnyt ja näiden kuluneiden erakkovuosieni jälkeen tällainen ihmisten parissa oleminen teki minulle todella hyvää. Tunnen, että ihmiset olivat ja tulivat minulle tärkeämmiksi kuin koskaan ennen ja ehkä oivalsin jotain sosiaalisuudesta ja ihmisistä noin yleensä. Ainakin tykkäsin ihmisten kanssa olemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tosin joskus kyllä raivostuttikin ihan kunnolla.

Baari on kylällä tärkeä kohtaamispaikka, varsinkin kesäasukkaille ja syksyn lähestyessä moni kysyi minulta, että olenko tyytyväinen kesään, onko kannattanut. Kysymyksen takana – näin asiaa tulkitsin – oli pääsääntöisesti huoli siitä, että onko liiketoiminta kannattanut siten, että aion jatkaa ensi kesänäkin ettei vain kylä jää kesäksi ilman baaria. Tietysti kannattavuus on liiketoiminnan edellytys, mutta silti silmääni pisti se, että kukaan ei kysynyt, että olenko tykännyt. Olenko viihtynyt ja onko minusta ollut kiva pitää tätä paikkaa. Kai se on niin syvällä meidän kulttuurissamme, ettei ajatella työn edes tarvitsevan olla kivaa vaan riittää, että siitä saa rahaa.

Parhaimpina muistoina kesästä jäivät juttutuokiot ja naurut kesätyttöni kanssa keittiössä sekä ne illat, jolloin oli karaokea tai joku bändi soittamassa ja ihmisillä selvästikin kivaa, tanssittiin ja laulettiin. Paljonko kesästä tarkalleen ottaen jäi rahaa käteen, niin sitä en ole vielä edes laskenut enkä käynyt kirjanpitoraportteja kunnolla läpi. Mutta siivosti eläen pärjään talven yli ihan hyvin ja ensi kesänä otetaan sitten uusiksi. Jonkin verran pidän baaria auki vielä tämän loppuvuoden, mutta vuodenvaihteesta pidän kiinni, kunnes sitten keväällä taas avaan ja aloitan uuden kesäkauden.

Tämän talven aion keskittyä ihan vain hoitamaan itseäni. Baarin sulkemisen jälkeen en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, olen ollut niin väsynyt. Ulkoillut olen, käynyt kävelylenkeillä ja välillä vähän hölkkäillytkin, mutta varsin mitään aikaansaamattomia ovat päiväni olleet. Onneksi minun ei nyt tarvitsekaan saada mitään erityistä aikaiseksi.

Suruakin on ollut. Kuukausi sitten toinen kesätyöntekijöistäni kuoli hyvin traagisella tavalla ja yllättäen. Vaikka hän oli niin nuori, olisi juuri täyttänyt 17, olimme niin samalla aaltopituudella tavassamme ajatella ja toimia, että kesän mittaan olimme hiljalleen alkaneet jutella keskenämme monenlaisista asioista enkä ollenkaan ajatellut keskustelevani itseäni niin paljon nuoremman kanssa, vaan kuin vähintään vertaiseni kanssa. Olin hyvin kiintynyt häneen ja odotin jo baarin sulkemista, jotta voisimme joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina istuskella, juoda teetä ja jutella niitä näitä elämästä. Oli niin paljon asioita, joita olisin halunnut hänelle sanoa, mutta joita en sitten ehtinyt. Kun sain tiedon hänen kuolemastaan, niin olin kaksi päivää jonkinlaisessa shokissa ja pariin ensimmäiseen viikkoon en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin ajattelemaan tapahtunutta ja jossittelemaan mielessäni. Nyt jo sujuu muukin elämä, mutta vielä tämä käy päivittäin mielessä ja ikävä on kova.

Terveyteni kanssa kamppailu jatkuu. Voimaantunut olen huomattavasti vaikkapa alkuvuoden tilanteeseen verrattuna, mutta ruoansulatukseni ei ole edistynyt yhtään parempaan päin. Itse asiassa olen juuri alkanut epäillä, että olisiko jopa mennyt taas huonommaksi. Sen ainakin olen oivaltanut, että minulla on reipas hiivainfektio, joka on vallannut koko kropan ja se on varmaan se, joka minua näin väsyttää. Vatsani on yhä edelleen tosi herkkä eikä kestä juuri mitään. Sain sen tässä välillä taas rikki, kun jonkin aikaa kokeilin syödä marjoja. Kun vatsani ei kestä happoja, niin ei se sitten myöskään eritä ruoansulatukseen tarvittavaa suolahappoa kunnolla. Kun ruoka ei sula, se mätänee. Hiivat ja mädättäjäbakteerit jylläävät ja niiden aineenvaihduntatuotteet rasittavat elimistöä. Eikä kai vatsan tilanne tästä parane niin kauan kuin tämä hiivojen ylivalta on päällä ja kehon kuonaantuminen jatkuu. En tiedä, miten saisin tämän kierteen katkaistua, mutta tämän otan nyt työn alle. Jotain on keksittävä, sillä en usko tämän tästä itsestään korjaantuvan.

Olen tässä viime päivinä miettinyt sitä, että sain amebatartunnan alkuvuodesta 2006 ja olen siis kohta taistellut tämän asian kanssa kahdeksan vuotta. Pitkin matkaa olen ajatellut, että vuoden päästä tilanteeni on jo ihan toinen, vuoden päästä varmastikin olen jo parempi ja voin taas syödä mitä vain. Olen ollut optimistinen. Mutta kohta on kahdeksan vuotta kulunut eikä sitä parempaa vuoden kuluttua, jossa voin syödä mitä vain, ole vieläkään tullut ja uskoni on nyt koetuksella. Alan olla tähän jo tosi väsynyt ja väsynyt pitämään jatkuvaa ruokavaliota, joka ei vieläkään ole sellainen, etteikö siinä olisi ruoka-aineita, joita elimistöni ei kykene kunnolla käsittelemään. Mutta ei tässä ole enää karsimisen varaa enkä oikein jaksakaan. En jaksa enkä tiedä.

17 vastausta artikkeliin ”Syystunnelmia

  1. Kiva kuulla sinusta! Lämmin osanottoni menetyksesi johdosta. Toivottavasti alkutalven hämärästä loistaa elämääsi lohduttava valo ja olo kohenee.

  2. Lapsen tai nuoren lähtö koskettaa aina, vaikka ei edes tuntisi kyseistä henkilöä. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos kuolema tapahtuu ”väärässä järjestyksessä”, siis nuori ennen vanhaa ja lapsi ennen vanhempiaan. Mutta asiahan ei ole omissa käsissämme. Kaikki me olemme samassa jonossa, mutta emme tiedä missä järjestyksessä. Otan osaa suruusi.

    Oli kiva kuulla kuulumisia. Tsemppiä vatsataisteluun!

  3. Moi, pitkästä aikaa. Jäi se toinen pitsalla käynti väliin ainakin tältä vuodelta mutta blokiasi olen käynyt kurkkimassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Facesta taisin tuosta suru-uutisesta jotain huomata mutta kun en itse ole facessa niin en asiaan sen enempää huomioinut. Sitä on vaikea ymmärtää elämän kulkua mutta pitää iloita ja arvostaa sekä hetkiä että muistoja.
    Älä hukkaa optimismiasi, uskon että se on paras lääke omaan pöpöösi.

    • Niin, tai ainakin ihan olennainen. Tuli tuossa semmoinen uskonpuute-aallonpohja. Onneksi sieltä aika pian nousin ylös. Nyt on ollut syksyn pirteimmät päivät tähän asti ja jaksan taas uskoa, että jonain päivänä olen ihan terve. Tympäisee kyllä niin, että olen jo aivan korviani myöten täynnä tätä.

  4. Olen jo pidempään seurannut mielenkiintoista blogiasi. Mukava havaita täällä taas jotain elonmerkkejä. Pakko sanoa terveydentilaasi liittyen, että tässä vaiheessa suosittelisin bioresonanssiterapeutti Marjo Urbanskin vastaanottoa. Sieltä voisi löytyä uutta tietoa tilanteeseesi. Voimia! Tunnelin päässä ei aina näy valoa ja kärsimys tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta kuitenkin lopulta, vääjäämättä, tulee valon aika.

    • Hei vaan! Kiitos kommentistasi, on aina kiva kuulla uudesta blogini vakiseuraajasta.

      Olenkin tässä harkinnut, että jos olisi kohta aika käydä taas sciossa, kun edellisestä kerrasta on kohta vuosi kulunut. Sehän on samantyyppinen laite kuin Urbanskin käyttämä. Pistänpä asian takaraivoon hautumaan.

      • Marjo tietää todella paljon loisista ja niiden häätämisestä. Mietin vain, että onkohan elimistösi varmasti puhdas amebasta (tai muista hankalista loisista), kun noita oireita vielä kuitenkin on tuonkin verran. Ymmärtääkseni Marjo pystyy laitteellaan tunnistamaan keskivertoa enemmän erilaisia loisia. Scio-laitteen käyttämisessä myös käyttäjän taidoilla ja tiedoilla on iso rooli. Mutta laitahan tämä siis korvan taakse :) Tuli vain kauhea turhautuminen puolestasi ja vahva tunne, että jotain uutta tietoa kaivattaisiin.

        • Uskon kyllä ameban olevan poissa, sillä muutoin ei oloni voisi olla kohentunut, vaan olisin varmasti paljon paljon huonommassa kunnossa enkä välttämättä edes elossa enää. Toki on mahdollista, että sinne on jotain päässyt, kun vatsahapot ovat niin olemattomat, vaikka olenkin yrittänyt huolellinen olla ja keittänyt kaiken ruokani ja juomavetenikin.

          Luotan kuitenkin häneen, jonka luona olen käynytkin enkä tunne, että haluaisin mennä Marjolle. Mutta ehkä tosiaan pitäisi käydä tsekkaamassa tilanne, pitkästä aikaa.

  5. Arvaa mikä hakusana toi minut tänne? ” pentik tyynynpäälliset” :) he hee. Vähän vilkuilin mitä olit kirjoittanut, ehkäpä jo ole kokeillutkin, mutta ystäväni sai hiivatulehduksen kuriin tiukalla ruokavaliolla. Ainakin kaikki hiivaa sisältävät tuotteet olivat pannassa. Kuulostaa hurjalta tuo kertomuksesi. Kaikkea hyvää syksyyn!

    • Hassua, en ainakaan muista kirjoittaneeni sen enempää Pentikistä kuin tyynynpäällisistäkään. :)

      Joo, tiukalla ruokavaliolla ollaan oltu tässä jo ainakin neljä vuotta. Varsinaista candida-dieettiä en voi noudattaa, koska kestän niin harvoja ruoka-aineita jo muutenkin, että sitten ei jäisi enää oikein muuta syötävää kuin kala.

      Kiitti!

  6. Olen seurannut blogiasi epäsäännöllisesti, joten en tiedä varmasti, mitä kaikkea olet vaivoihisi kokeillut. Kenties myös entsyymejä? (Ja kyllä, ymmärrän, että saat roppakaupalla neuvoja, joten sorry.) Sain itse jonkun itsepintaisen ”pöpön” Sri Lankassa 2010, ja monet olivat/ovat konstit, joita olen yrittänyt saadakseni mahan taas normalisoitumaan. Yli vuoden se oli niin huonossa kunnossa, että kaupungilla liikkuessa mietin valmiiksi paikat, missä on siisti vessa… Tein ameeba- ja matohäätöjä ym. kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Kerran apteekissa myyjärouva ehdotti arasti, että kyse voisi ainakin osittain olla entsyymien puutteesta, mikä taas voi johtua vaikka vallan mistä. Ostin – aika toivottomana – purkin Nogasinia (varmaan moni muukin merkki käy?), ja iloni oli lähes ekstaattista, kun viikon kuluttua maha alkoi rauhoittua. Nyt kokeilussa on Regulat. Sikamaisen kallis enkä tiedä, onko se sen parempi kuin N., mutta juodaan kuuri loppuun. Joka tapauksessa Nogasin oli minulla se taika-aine, joka normalisoi suoliston melkein yhtä ehtaan kuntoon kuin se aiemmin oli. Aluksi söin niitä reippaasti, jopa yhdeksän kapselia päivässä, sitten vähemmän ja taas vähemmän. Lopulta vain tarvittaessa eli muutama viikossa. N. vaikuttaa lähinnä hiilihydraattien pilkkoutumiseen (eli jätösten sulamattomat kasvispalat etc. ovat pöntössä jo harvinaisempi näky), mutta on tuotteita, jotka sulattavat myös valkuaista ja/tai rasvaa. Minun ongelmani oli juuri hiilihydraatti ja seurauksena ilmavaivat, turpoaminen, ripuli/ummetus ym. Mikään ravintoaine ei tuntunut imeytyvän (mm. hiukset ja kynnet huonossa kunnossa), mutta vaiva on siis helpottanut merkittävästi. Jos et ole vielä kokeillut entsyymivalmisteita, suosittelen ostamaan riittävän suuren määrän eli pariksi viikoksi. Siinä ajassa jo näkee, toimiiko tuote omalla kohdalla vai ei. Voimia ja jaksamista! Onneksi olet pystynyt tänä vuonna olemaan jo paljon aktiivisempi kuin aikaisemmin eli edistystä on tapahtunut :)

    • Niin, totta. En olekaan ajatellut entsyymilisiä tuolta kannalta, siis tehostamaan niiden ruoka-aineiden sulamista, joita jo syön. Olen kokeillut siihen, että voisinko niiden avulla laajentaa ruokavaliotani ja siihen niistä ei ollut apua. Mutta jos saisi edes nämä nykyiset sulamaan kunnolla, niin se vähentäisi hiivoille jäävän ravinnon määrää.

      Regulatia kokeilin ja sain sillä vatsani ihan rikki. Pepsiini reagoi vatsahppojen jotenkin, mitä vatsani limakalvot eivät kestäneet ja lopulta vuosin ihan verta. Minulla on ollut myös pepsiinittömiä entsyymikapseleita, nimeltään Colon Clear.

      Maitohappobakteerit muuten tuottavat entsyymejä (Airi Rekilän mukaan kirjassaan Syö itsesi suomalaiseksi), jotka osallistuvat ruoan pilkkoutumiseen ja kun bakteerikanta on sekaisin eikä noita ns. hyviä bakteereja juurikaan ole, niin silloin on pulaa ainakin niistä entsyymeistä. Toisaalta taas olosuhteet suolistossani taitavat olla suosiollisemmat mädättäjäbakteereille kuin maitohappobakteereille, joten niitä pitäisi korjata ensin. Hmmm, pitää ihan miettiä, että mistä kohdasta tätä kierrettä yrittäisi alkaa poikkasemaan. Entsyymeillä voisi kyllä olla siinä osansa ja minulla on vielä noita CC:tä jäljellä.

  7. Hei! :)

    Ensimmäisenä haluan sanoa osaanottoni. <3

    Bioresonanssi -hakusana johdatti minut blogiisi. Ensin luin jonkun kirjoituksesi vuodelta 2011 kun olit vielä Aasiassa ja kamppailit syömisen kanssa kun siellä ei oikein allergioita tunnettu.. Mieleeni tuli heti tuo bioresonanssi hoito ja samoin myös entsyymit tms. ruuanpilkkojan avittajat. Jostain olen myös lukenut, että esim sitruunan mehu auttaa, mutta en toki tiedä kuinka vatsasi siihen reagoi.

    Joka tapauksessa oli "pakko" lukea lisää jotta sain selvyyden, miten nyt voit. Ja oli ilo jo huojennus, että noinkin hyvin ja että olet päässyt Suomeen. :)
    Olin jo sulkenut sivusi ja sulkemassa puhelintani kun huomasin erään välilehden joka minulla oli täällä auki. Ehkä tästä voisi olla jotain hyötyä. http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/mhb-maitohappoprobiootti-bakteerit-pahkinankuoressa-vaiheittain-lyhyesti/

    Voimia sinulle ja hyvää jatkoa <3 Positiivisena eteenpäin <3

    • Sitruunan mehu ei käy. Kokeilin sitä muussa yhteydessä ja ei käy noin hapan. Tosin nyt olen alkanut kokeilla puolukkaa. Ihan vain vajaa teelusikallinen muun ruoan seassa, mutta luulen tämän olevan tuhoon tuomittu idea jo alunperin…

      Olipas vaikea ja sekava sivu lukea, mutta siitä tuli sellainen idea, että voisiko olla niin, että näissä maitohappobakteerivalmisteissa kuin myös kaupan hapankaaleissa olisi maitoproteiinin jämiä ja siinä syy, miksi en kestä niitä. Menen niistä nimittäin ihan samalla tavalla pökkyrään kuin syödessäni proteiineja, esim. maitotuotteita. Kun reagoin niin pieniin määriinkin. Riittää esimerkiksi, että voi on huonosti kirkastunutta (niinkuin minulle joskus sitä itse kirkastaessani on käynyt), siinä on hieman sameutta ja otan sitä voita puoli ruokalusikallista ruokaani. Siitä tulee ihan selvät oireet.

      Tämä olikin mielenkiintoinen tieto ja kannustaa minua kokeilemaan ideaani käyttää saamaani gluteenitonta hapanjuurta hapattamaan kauraa ja siitä ottamaan noita maitohappobakteereita. Olen nimittäin miettinyt, että jaksanko ruveta siihen vaivaan, kun jos käy niin, että tulen siitä van kipeäksi. Mutta kokeilen sitäkin vielä.

      Kiitos, ihana. Vielä jaksetaan yrittää. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *