Baarihommissa

Hui että mitä haipakkaa. Ei kyllä ylimääräistä aikaa jää. Ensi viikosta lisään aukioloaikoja entisestään ja viimeistään juhannukselta pitäisi alkaa sesonkikiireet. Nyt on vielä hiljaisia hetkiä ja voi mennä tuntejakin, että istun itsekseni tiskin takana eikä baarilla käy ketään. Sitten tulee sellaisia rykäyksiä, joista ei meinaa yksin selvitä, kun pitäisi sekä tehdä pitsoja että myydä tiskillä samaan aikaan. Mutta apulaisen kannattavuuden pito on vielä kiikun kaakun. Toivon tämän tästä vilkastuvan niin, että kaksi on koko ajan tarpeen. Itseäni helpottaa, kun on joku toinen koko ajan keittiössä ja toki haluan voida tarjota riittävästi työtunteja kesätyöntekijöilleni.

Reilu kuukausi on baarihommaa nyt takana ja ainakin vielä on joka päivä ollut kiva mennä töihin. Päivät ovat pitkiä ja työtä riittää aukioloaikojen ulkopuolellakin. Mutta ei se tunnu niin työltä, kun ei sitä tarvitse hampaat irvessä tehdä. Enhän tällaista tahtia jaksaisi pysyvästi tehdä, sillä kotona ei ehdi käydä kuin kääntymässä eikä mihinkään muuhun elämää jää aikaa. Mutta nämä kolme seuraavaa kuukautta tulevat olemaan tätä ja se on ihan hyvä niin. Kai yhden kolme kuukautta ihminen jaksaa vaikka kepinnenässä istua. Tämä työrykäisy on taloudellisesti enemmän kuin tarpeen, sillä syksyn ja talven tekemisistä en tiedä mitään. Tässä vaiheessa ainakin näyttää vielä ihan tyhjää.

Tällaisen työtahdin aloittaminen oli kyllä valtava muutos siihen lepoon ja hiljaiseloon, jota olin viettänyt jo vuoden, kaksi. Tuli oli ihan sähköjänisolo enkä saanut juurikaan nukutuksi. Kroppa tuntui käyvän jotenkin ylikierroksilla ja päässä pyörivät ajatukset koko ajan, kun kaikki oli niin uutta. Ensimmäisellä viikolla tuntui siltä, että en osaa tehdä mitään. Poltin pitsoja arinaan, olin hankkinut liikaa ruokatarpeita, hajotin laseja ja yksi kylmiöistä osoittautui olevan rikki. Se posotti kylmää täysillä ja veti ruoat jäähän. Siinä vaiheessa oli hanskat tiskiin ja minä en jaksa –tunne lähellä. Mistä hommaan uuden, kun ei ole aikaa eikä autoa tai tuttavia apuna käytetyn noutamiseen enkä raaskisi uutta tämän muutaman kuukauden baaripestin takia ostaa. Onneksi asia ratkesi niin, että Toriin oli edellisenä päivänä laitettu minulle juuri sopiva iso jää-viileä myyntiin, se oli sopivasti lähistöllä ja myyjä suostui sen kohtuullista korvausta vastaan minulle tuomaan. Olin siitä niin onnellinen, että melkein itkin. Parissa viikossa alkupaniikki meni ohi. Asiat asettuivat kohdilleen, tekemiset tulivat tutuiksi, elimistö tottui muutokseen ja nyt kun pääni tyynyyn kallistan, niin siihen nukahdan ja nukun pitkään.

Minut on otettu todella lämpimästi vastaan. Avajaispäivänä sain kukkia, kortteja ja tervetuliaislahjoja. Moni esitteli itsensä ja toivotti minut tervetulleeksi ja useampikin on sanonut, miten oltiin huolissaan siitä, että onko heillä kesällä baaria, kun edellinen pitäjä viime syksynä lopetti. Baarille kokoonnutaan tapaamaan muita, nähdään kesäasukkaita taas pitkän talven jälkeen ja vaihdetaan kuulumisia. ”Minne me sitten menisimme, jos ei baaria olisi?” Ensimmäisellä viikolla kiinnitin erityisesti huomioni siihen, miten vanhat ja nuoret istuvat samassa pöydässä, kaikki ovat tuttuja keskenään ja vaikka eivät ihan olisikaan, niin silti jutellaan. Ei tällaista ole kaupungissa. Se sai minut tuntemaan, että teen viimeinkin jotakin oikeasti tärkeää ja niin löysin tästä työstä enemmän merkitystä kuin koskaan vuosien mittaan tekemästäni paperinpyörityksestä toimistotöissä.

Pitsojeni maun suhteen olen itse aivan pimennossa, sillä suurin piirtein ainoa pitsaan liittyvä, jota voin syödä, on tonnikala ja se ei vielä paljoa pitsasta kerro. Mutta olen saanut niistä niin paljon kiitosta, että uskon jo niiden olevan hyviä. Jos suomalainen tulee syötyään keittiöön kiittämään parhaasta pitsasta, mitä on aikoihin saanut, niin ei hän sitä kohteliaisuuttaan tee, vaan tarkoittaa sitä ihan oikeasti. Siispä uskon ja toivon edessä olevan työntäyteisen ja kiiruun kesän.

13 vastausta artikkeliin ”Baarihommissa

  1. Hienoa Virpi! Tosi mukava kuulla, että olet takaisin työn touhussa ja jaksua riittää!

    t. nimim. paperi pyörii toimistolla, lomia odotellessa…

      • Heinäkuun 1. tai 4. alken – vähän riippuu – ensin 2,5 tai 3 viikkoa, siinä on kaikenlaista festarireissua yms. Sit on 3 vkoa töitä, ja sit hieman rauhallisempi toinen kolmiviikkoinen lomapätkä elokuun puolella. Mut melko kovat on pizzojen mainospuheet, pakkohan ne on testaamaan tulla jossain välissä :-)

  2. Hienoa!
    Olen hyvilläni puolestasi, ihan kuin omakin asiani olisi baarisi hoitaminen. Olen itsekseni kovasti toivottanut sinulle jaksamista ja puhtia töihisi. Ikäni alaa liippaavalla saralla kyntäneenä osaan ajatella millaista siellä on!
    Kun en ole suostunut tuohon feispuuukkkiin menemään, vaikka miten usutetaan, en ole sieltä kuulumisiasi katsellut. Hyvä kun ehdit kaiken kiireen keskellä blokkaamaan.
    Sopivan kauniita kesäpäiviä ja menestystä toivotan eteenpäin, mikäli hankaluuksia tulee olkoot pieniä, voitettavia ja auttakoot asioissa!

  3. Heippa!

    Olen harvakseltaan täällä käynyt lukemassa kuulumisiasi, mutta oletpa tosiaan ollut kiireinen päivityksienkin kanssa, joten ei hätää siinä suhteessa. Mä niin nostan sulle hattua, että jaksat tollaista hommaa ja että sulla oli uskallusta aloittaa. Toisaalta olet juuri sen tyyppinen, että kyllä sä selviät :).
    Oletko facessa? Jos olet, niin etsi mut kaveriksi, sieltä mut löytää…
    Tsemppiä ja jaksamisia! Mulla on menossa joku jetlag ja ylikierrosvaihe (ja magnesiuminpuute mm.) vaikken edes tällä hetkellä ole töissä…

    • Kiitos :). Työviikot ovat nyt noin 80-tuntisia ja hyvä kun ehdin ja jaksan hoitaa sellaisia elämisen perusasioita kuin laittaa itselleni ruokaa ja pestä pyykkiä. Joten kesän fiilikset raportoin sitten joskus jälkeenpäin syssymmällä. Kivaa ja mielenkiintoistahan tämä on ollut. Tässä näkee niin paljon ihmisiä ja tosi kivoja ovat ne hetket, kun ehdit jutella asiakkaiden kanssa. Toisaalta kiirushetket ovat tarpeen taloudelle.

      Itse en ole FB:ssä, mutta baarini on. Muistaakseni oletkin käynyt tykkäämässä.

      Voihan kökkö. Nähdään ja jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia paremmin sitten, kun tämä mun kesäurakka on ohi.

    • Olisipa kiva! Vielä juuri ja juuri ehdit. Pistän tämän kuun lopussa baarin kiinni ja jäljellä on sitten enää joitakin viikonloppuaukioloja, tosin vielä ihan joulukuussakin. Facebookissa ilmoittelen aukioloajat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *