Tehdään itse kosteusvoiteita

Olen tänään leikkinyt pikku kemistiä ja kokkaillut kosteusvoiteita kesäksi. Vaikka olenkin käyttänyt käsineitä, niin kädet ovat jo aivan kuivaneet kaikesta siivoamisesta ja kun baarihomma oikeasti alkaa, niin käsiä pitää pestä monen monituista kertaa päivässä, joten hyvä kosteusvoide on tarpeen.

Göteborgissa asuessani kävin pari viikonloppukurssia, joilla opeteltiin tekemään itse ihovoiteita. Koin riemullisen ahaa-elämyksen hämmentäessäni ensimmäistä voidesatsiani: tämän vuoksi olin halunnut opiskella kemiaa. Tämä oli sitä kemiaa, joka minua viehätti. Ymmärtää erilaisten rasvojen ominaisuudet ihovoiteissa sekä minkälaisia ominaisuuksia mitkäkin aineet voiteille antavat, lutrata hyväntuoksuisten ainesten kanssa ja mikä parasta: katsoa, miten eri faasit emulgoituvat keskenään ihanan sileäksi kermamaiseksi voiteeksi. Ihan parasta voiteiden teossa verrattuna muuhun tekemääni laboratoriokemiaan on, että ainesten mittaaminen ei ole niin millin osien nuukaa.

Perusidea voiteiden teossa on, että on vesifaasi ja öljyfaasi, jotka kummatkin kuumennetaan 70-75°C:een ja sitten öljyfaasi kaadetaan kapeana nauhana vesifaasiin koko ajan sekoittaen. Tärkeää on, että nimenomaan öljy kaadetaan veteen eikä päinvastoin, sillä silloin räiskyy.

Kun faasit on sekoitettu keskenään jatketaan sekoittamista, kunnes saadaan voiteelle tasaisen kermamainen rakenne. Varotaan kuitenkin vatkaamasta ilmaa voiteeseen. Samalla annetaan voiteen jäähtyä ja jäähtymisen edetessä tietyissä lämpötiloissa lisätään apuaineita. Näistä edempänä resepteissä.

Reseptit on laskettu 100 ml:aa kohti. Käytännössä niin pientä määrää on hankala tehdä, sillä varsinkin öljyfaasi on silloin vain pikku tippa kattilan pohjalla ja sen lämpötilan hallitseminen hankalaa. Kerralla on hyvä tehdä vähintään 300 ml.

Ohut, nopeasti imeytyvä ja kosteuttava käsivoide:

Öljyfaasi
7 ml rypsiöljyä
5 ml oliiviöljyä
3 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
65 ml kamomillauutetta (kamomillan kukintoja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
10 ml glyserolia
4 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
8 tippaa parabeenia (parabeeniseos, joka ei sisällä butyyliparabeeniä, säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia, lisätään, kun voiteen lämpötila on 45°C. Antioksidantti.
0,5 ml maitohappoa, lisätään, kun voiteen lämpötila on 37°C. Säätää voiteen pH:n vastaamaan ihon pH-arvoa.
5 ml karbamidia, liuotetaan mahdollisimman pieneen määrään haaleaa vettä ja lisätään, kun voiteen lämpötila on 27°C tai alle. Auttaa ihoa sitomaan kosteutta.
Tässä vaiheessa voidaan halutessa lisätä myös eteerisiä öljyjä antamaan voiteelle tuoksua.

Kosteusvoide kasvoille:

Öljyfaasi
10 ml saksanpähkinäöljyä
5 ml tyrniöljyä
1 ml karike(shea)voita
5 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)

Vesifaasi
58,5 ml ruusuvettä (ruusunnuppuja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
7 ml glyserolia
7 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
6 tippaa parabeenia (säilöntäaine)
0,2 ml fenoksietanolia (säilöntäaine)

3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia 45°C:ssa
0,5 ml maitohappoa 37°C:ssa
5 ml karbamidia Liuotetaan pieneen määrään haaleaa vettä, lisätään 27°C:ssa.

Käytetyt säilöntäaineet eivät ole kovin vahvoja, joten tällaista luonnonkosmetiikkaa ei ole hyvä ottaa purkista sormin, vaan aina käyttää esimerkiksi pientä lusikkaa.

Olen käyttänyt ruotsalaisen Crearomen tuotteita. Crearome on erikoistunut luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin ja tarvikkeisiin ja he järjestävät myös kursseja. He toimittavat tavaroita myös Suomeen. Sähköpostiosoitteesta [email protected] voi tiedustella toimitusehtoja ja täältä löytyy heidän tuoteluettelonsa: http://www.crearome.se/data/prodImg/ProduktKatalog.PDF.

6 vastausta artikkeliin ”Tehdään itse kosteusvoiteita

  1. Mielenkiintoista.
    Tartun nyt kuitenkin vain tuohon käsien kuivamisongelmaan, on kokemusta.
    Sillä:
    Minulla on ollut aina hyvin ravainen iho, käsissäkin. Jopa niin, että käsivoiteet olen saanut pyyhkiä pois kun olen niitä kokeillut, erilaisia ja antanut imeytyä puoli tuntia.Vaikka työni on ollut sellaista, että se on vaatinut yhtmittaista käsien pesua ja kuivaamista peperipyyhkeillä. Käsineitä olen käyttänyt vain multaisissa ja muissa likaavissa, siis ”oikealla” lialla tahraavissa töissä.
    Mutta meillä vaihtui työympäristö, työnantaja ja työnteon systeemit kaikki. On suorastaan pakko käyttää paksumpia suojakäsineitä ja sitten ohuempia suojakäsineitä moninaisissa töissä. Jos tiskissä menee koko päivä on siellä ne paksummat käsineet kädessä kaiken aikaa. Toinen ja kolmaskin pari välillä kuivamaan ja vaihto, mutta kuitenkin. Muissa töissä taas ohuemmat noin kolmasosa työajasta.
    Ja minun käteni kuivavat niissä ihan kauheasti. Ikinä ei ole ollut käsien iho sellasita kuin nyt, kynnetkin vallan kamalan näköiset ja pahinta kaiksesta kynnensyrjien, sormenpäitten siis, halkeilu.
    Jotta ne käsineet vasta kuivaavat! Vaikka olisin pessyt ikkunoita koko päivän paljain käsin ei se työ ole käsiä kuivannut ollenkaan. Eikä mikään muukaan märkä homma. Ainoastaan joskus männävuosina jolloin täytyi märkiä töitä tehdä kylmässä silloin tuli käsiongelmia. Juuri tuota sormenpäitten halkeilua.
    Työterveyslääkäri ei ymmärtänyt ollenkaan. Ei siis tajunnut sen käsiongelman tulleen vasta käsineitten myötä. Kehotti vaan rasvaamaan paremmin ja laadukkaammin ja pitämään käsineitä entistä enemmän.
    Kokeilin rasvaamista ja senjälkeen vedin käsineet….kun riisuin ne olivat käteni ihan kaamean näköiset. Otin kuvan ja laitan sen sille lääkärille.

    • Heräs heti ajatus että onko sulla jokin kumi yms. allergia.

      Hyvää kevään jatkoa Virpillekin :)

    • Ahaa. Minullakaan ei muutoin mikään kuiva iho ole, joten olisikohan tässä käsineet se, mikä on ongelma. Minulla ei ole Suomeen paluuni jälkeen ollut tiskikonetta ja olen tiskannut käsin. Aloin käyttämään käsineitä, mutta nyt en muista enää, että aloinko siksi, että käteni kuivuivat käsitiskistä vai siksi, että pelkäsin niiden kuivuvan. Nyt kyllä kuivui kädet ihan hirveästi, kun käytin paksuja käsineitä ikkunoita pestessäni. Rupeankin vähentämään käsineiden käyttöä siellä, missä ne eivät ole välttämättömät. Siivousaineita käytettäessä on kyllä pakko, kun myrkythän menevät ihosta läpi, mutta kokeilenpa nyt ainakin astioita pestessä olla ilman.

    • Toinen maistuisi varmaan kamomillarypsille ja toinen ruusutyrnille. Mutta niinhän se on, että periaatteessa se, mitä levittää iholleen pitäisi olla myös suuhunpantavaksi kelvollista. Näin sanoi minulle joskus aikoinaan erään kehohoitomuodon kouluttajani, kun siinä käytetään öljyä iholle lähes koko kehon mitalta ja elimistöönhän se imeytyy.

      Meinasin sanoa, että eipä ole kyllä koskaan tullut mieleen maistaa shampoota, mutta muistin, että onpas. Siitä on 30 vuotta aikaa. Sain kaveriltani lahjaksi niin ihanan toffeentuoksuisen shampoon, että sitä teki mieli maistaa ja muistan vieläkin kuinka hyvälle se tuoksui. Mutta ei tainnut uteliaisuuteni riittää maistamiseen asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *