Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2013
Tehdään itse: Leipää allergikolle
Suomalaisen pitää saada leipää. Vaikka ei kestäisi gluteenia, maitoa, hiivaa, sokeria eikä hapanta, on leipää saatava. Olen ollut aika monta vuotta ilman leipää ja kyllähän se pakon edessä meni, mutta on se leipä vaan niin ihanaa sitten, kun siihen viimein saa hampaansa iskeä. Olen syynännyt kaupan gluteenittomien leipien tuoteselosteita ja todennut niissä hyvin usein olevan siirappia tai sokeria tai jotain muuta makeutusta seassa, mikä on mielestäni aivan tarpeetonta. Puhumattakaan sitten maissitärkkelyksistä ja lisäaineista ja hiivallahan ne yleensä on leivottu, mikä ruokkii hiivan kasvua suolistossa.
Allergisen leiväntarpeeseen olen kehitellyt leipäreseptin, joka on sekä gluteeniton, hiivaton, maidoton että sokeriton. Juureen leivottua leipääkin kokeilin, mutta vatsani ei kestänyt sitä hapanta. Ohjeessa annetut jauhomäärät ovat viitteellisiä ja vie oman aikansa, että oppii löytämään näppituntuman siihen oikean paksuiseen taikinaan, jolla tulee pehmeitä sämpylöitä. Tärkeää on, että taikina on riittävän löysä, muutoin tulee aikamoisia tykinkuulia.
4 dl vettä
1 dl puolukkaa
1 dl hapankaalia
1 tl suolaa
1 rkl ruokaöljyä
1 dl kaurahiutaleita
2 dl kaurajauhoja
1 dl tattarijauhoja
1 tl soodaa
1 rkl psylliumkuitua
2,5 dl valkeita riisijauhoja
Sekoita sauvasekoittimella puolukat ja 2 dl vettä. Kaada ne leivinkulhoon, lisää loput vedet, öljy, suola ja hapankaali. Lisää seuraavaksi kaurahiutaleet.
Sekoita psylliumkuitu ja sooda yhdessä kaura- ja tattarijauhojen kanssa ja lisää ne. Lisää taikinaan riisijauhoja kunnes taikina on sopivan paksua. Vaivaa taikinaa huolella jonkin aikaa. Helpointa on vaivata monitoimikoneella, n. 5-10 min.
Nostele pellille taikinasta sämpyläntapaisia läjiä. Annoksesta tulee 4-5 kpl. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa 30 min.
Jos jokin yllä annetuista viljalaaduista ei käy, voi sen korvata toisella tai jättää kokonaan pois. Esimerkiksi tattarin voi korvata tummalla riisijauholla.
Itse pakastan nuo sämpylät ja otan sulamaan sitä mukaa kuin syön. Näin ne ovat aina tuoreen oloisia ja hapankaali ja puolukka tekevät leivästä mehukkaan ja antavat sille muutakin sisältöä kuin pelkän viljan. Nokkosjauhettakin tuohon sekaan voisi vielä kokeilla.
Päänsärkyjä
Baari on siivottu ja puunattu. Tupakanmyyntilupa ja alkoholinmyyntilupa mallia C ovat tulleet. Jäätelöallas, olutlaite ja kylmäkaappi komein Karjala-mainoksin saapuivat viime viikon lopulla. Ensimmäiset juoma- ja jäätelötilaukset on pistetty sisään ja tukusta haettu ensimmäinen täysi autollinen tavaraa. Olen jakanut avausilmoja oman ja lähikylien ilmoitustauluille ja vielä tälläsin tienposkeen kyltin, johon askartelin isoin kirjaimin ”BAARI AVAA 17.4.” niin, että ei voi jäädä keneltäkään ohikulkijalta huomaamatta. Kylätoimikunnan puheenjohtajalla oli kuulemma puhelin soinut pari viikkoa, kun ihmiset olivat soitelleet ja kyselleet, että koska baari aukeaa. Kivaa, kun sitä odotetaan. Minäkin odotan. Vatsanpohjassa on sopivan pieniä sieviä perhosia hörräämässä.
Nopeastihan tämä on mennytkin. Aikaa valmisteluihin ei ole ollut yhtään liikaa. Olen helmikuun alkupuolelta lähtien tehnyt lähes joka päivä jotakin baarin eteen. Toisaalta aikaa ei ole ollut myöskään liian vähän, vaan olen voinut tehdä juuri sitä tahtia kuin olen jaksanut ja asiat ovat rullanneet jouhevasti ja onnistuneesti.
Kyllä minulla meinasi tässä välillä loppua usko kesken tähän hommaan. Aloin nimittäin saada ankaria päänsärkykohtauksia. Minullahan on se yksi päivä viikossa, jolloin käyn sekä jumpassa että käsityökerhossa ja kävelen sinne edestakaisin sen reilun kilometrin suuntaansa. Yhtenä tuollaisena päivänä olin koiranvahtina ja kävelytin vielä koiran kolme kertaa noiden lenkkieni välillä. Seuraavana päivänä nousi terävä päänsärky, joka voimistui lopulta niin, että aloin oksentaa ja puoli päivää meni petissä. Kun olin nukkunut iltaan, särky hellitti. Sama toistui, jos tein hiihtolenkin tai olin päivän asioilla ja rasitin itseni. Aloin yhdistää tämän säryn liikuntaan ja yleensäkin liikkeellä oloon.
Tämä särky oli erilainen kuin se särky, jonka saan proteiineista tai muista sopimattomista ruoka-aineista. Tämä oli samanlainen kuin minkä olin kokenut viime syksyn lopulla, kun kokeilin maksaa puhdistavia yrttivalmisteita. Yhdistelin mielessäni näitä asioita ja sen, että kun maksa ja munuaiset eivät ole toimineet kunnolla aikoihin, niin elimistö on kuonaantunut. Eli yksi liikunnan hyvää tekevistä vaikutuksista perustuu siihen, että se saa elimistöstä kuonia liikkeelle. Koska munuaiseni eivät kykene niitä kuonia samassa tahdissa poistamaan kuin niitä kiertoon vapautuu, niin saan niin sanottuja puhdistusoireita. Maksasta lähtisi töhkää vaikka kuinka, kun vain saisin ne jollain konstilla elimistöstä pihalle.
Kyllä siinä mietin eräänkin kerran, että mitä minun baarinpidostani tulee jos siellä päivän puuhailu nostattaa seuraavalle päivälle lamauttavan päänsäryn ja joka toinen päivä pitää laittaa lappu oveen, että sori vaan, nyt on suljettu ja nähdään sitten huomenna. Mutta onneksi säryt ovat näiden kahden kuukauden aikana koko ajan laimentuneet ja nyt ensimmäistä kertaa viime viikkoisen kellon ympäri asioilla juoksun jälkeen ei päänsärkyä tullutkaan. Eikä edes touhuamisesta tuttua väsymystä, joka on yleensä tehnyt sen, että seuraavana päivänä ei jaksa muuta kuin levätä. Nyt tosiaan tuntuu siltä, että toipuminen etenee vauhdilla ja olo muuttuu niin nopeaan, että sen oikein huomaa.
Vatsa on vieläkin herkkä, mutta tunnen senkin vahvistuneen. Polte on pysynyt kutakuinkin poissa, mutta olenkin pitänyt tiukasti vatsahellästä ruokavaliostani kiinni. Pari kertaa olen kokeillut marjoja ja omaa, hapanjuureen tehtyä leipää, mutta ne alkoivat ärsyttää limakalvoja ja piti vain todeta, että vielä ei ole niiden aika. Vähän mustikoita vatsa kestää jo ja niistä olen iloinen. Olen kaivannut mustikoitani ja ne ovat kuulemma ihan lääkettä maksalle. Mutta vielä se päivä koittaa, kun ruoansulatukseni pelaa normaalisti ja voin taas syödä kaikkea, mitä haluan.

Tässä on terveisiä Rovaniemeltä. Postaus, joka jäi kirjoittamatta. Kävin vähän hiihtelemässä ja harrastamassa sosiaalista elämää. Tulin takaisin poro takakontissa, ihan niinkuin viime kesän käynnillä päätin tekeväni. Jospa jo ennen seuraavaa teurastuskautta pääsisin tätä syömään.

Jokin minua näissä pohjoisen maisemissa kiehtoo ja vetää puoleensa. Takaisin kotiin ajellessani mietiskelin, että enpä yllättyisi jos jonain päivänä matkaisin sinne muuttokuorman kera.
Tehdään itse kosteusvoiteita
Olen tänään leikkinyt pikku kemistiä ja kokkaillut kosteusvoiteita kesäksi. Vaikka olenkin käyttänyt käsineitä, niin kädet ovat jo aivan kuivaneet kaikesta siivoamisesta ja kun baarihomma oikeasti alkaa, niin käsiä pitää pestä monen monituista kertaa päivässä, joten hyvä kosteusvoide on tarpeen.
Göteborgissa asuessani kävin pari viikonloppukurssia, joilla opeteltiin tekemään itse ihovoiteita. Koin riemullisen ahaa-elämyksen hämmentäessäni ensimmäistä voidesatsiani: tämän vuoksi olin halunnut opiskella kemiaa. Tämä oli sitä kemiaa, joka minua viehätti. Ymmärtää erilaisten rasvojen ominaisuudet ihovoiteissa sekä minkälaisia ominaisuuksia mitkäkin aineet voiteille antavat, lutrata hyväntuoksuisten ainesten kanssa ja mikä parasta: katsoa, miten eri faasit emulgoituvat keskenään ihanan sileäksi kermamaiseksi voiteeksi. Ihan parasta voiteiden teossa verrattuna muuhun tekemääni laboratoriokemiaan on, että ainesten mittaaminen ei ole niin millin osien nuukaa.
Perusidea voiteiden teossa on, että on vesifaasi ja öljyfaasi, jotka kummatkin kuumennetaan 70-75°C:een ja sitten öljyfaasi kaadetaan kapeana nauhana vesifaasiin koko ajan sekoittaen. Tärkeää on, että nimenomaan öljy kaadetaan veteen eikä päinvastoin, sillä silloin räiskyy.
Kun faasit on sekoitettu keskenään jatketaan sekoittamista, kunnes saadaan voiteelle tasaisen kermamainen rakenne. Varotaan kuitenkin vatkaamasta ilmaa voiteeseen. Samalla annetaan voiteen jäähtyä ja jäähtymisen edetessä tietyissä lämpötiloissa lisätään apuaineita. Näistä edempänä resepteissä.
Reseptit on laskettu 100 ml:aa kohti. Käytännössä niin pientä määrää on hankala tehdä, sillä varsinkin öljyfaasi on silloin vain pikku tippa kattilan pohjalla ja sen lämpötilan hallitseminen hankalaa. Kerralla on hyvä tehdä vähintään 300 ml.
Ohut, nopeasti imeytyvä ja kosteuttava käsivoide:
Öljyfaasi
7 ml rypsiöljyä
5 ml oliiviöljyä
3 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)
Vesifaasi
65 ml kamomillauutetta (kamomillan kukintoja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
10 ml glyserolia
4 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
8 tippaa parabeenia (parabeeniseos, joka ei sisällä butyyliparabeeniä, säilöntäaine)
3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia, lisätään, kun voiteen lämpötila on 45°C. Antioksidantti.
0,5 ml maitohappoa, lisätään, kun voiteen lämpötila on 37°C. Säätää voiteen pH:n vastaamaan ihon pH-arvoa.
5 ml karbamidia, liuotetaan mahdollisimman pieneen määrään haaleaa vettä ja lisätään, kun voiteen lämpötila on 27°C tai alle. Auttaa ihoa sitomaan kosteutta.
Tässä vaiheessa voidaan halutessa lisätä myös eteerisiä öljyjä antamaan voiteelle tuoksua.
Kosteusvoide kasvoille:
Öljyfaasi
10 ml saksanpähkinäöljyä
5 ml tyrniöljyä
1 ml karike(shea)voita
5 ml öljyfaasin emulgointiainetta (ve-fett)
Vesifaasi
58,5 ml ruusuvettä (ruusunnuppuja, joiden annetaan hautua kuumassa vedessä 10-15 min)
7 ml glyserolia
7 ml vesifaasin emulgointiainetta (mf-fett)
6 tippaa parabeenia (säilöntäaine)
0,2 ml fenoksietanolia (säilöntäaine)
3. faasi
0,5 ml E-vitamiinia 45°C:ssa
0,5 ml maitohappoa 37°C:ssa
5 ml karbamidia Liuotetaan pieneen määrään haaleaa vettä, lisätään 27°C:ssa.
Käytetyt säilöntäaineet eivät ole kovin vahvoja, joten tällaista luonnonkosmetiikkaa ei ole hyvä ottaa purkista sormin, vaan aina käyttää esimerkiksi pientä lusikkaa.
Olen käyttänyt ruotsalaisen Crearomen tuotteita. Crearome on erikoistunut luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin ja tarvikkeisiin ja he järjestävät myös kursseja. He toimittavat tavaroita myös Suomeen. Sähköpostiosoitteesta order@crearome.se voi tiedustella toimitusehtoja ja täältä löytyy heidän tuoteluettelonsa: http://www.crearome.se/data/prodImg/ProduktKatalog.PDF.