Lukijan tarina: Elämää ameban kanssa

Sain ameebani (Entamoeba Histolytica) Aasian matkalta ja kärsin erinäisistä oireista 6,5 vuotta ennen kuin syyllinen löytyi. Alkuoireena minulla oli erittäin kova turistiripuli kuumeen kera, painoa putosi hetkessä 5kg. Pian tämän jälkeen alkoivat todella pahat uniongelmat (saatoin olla valveilla neljäkin vuorokautta putkeen) ja jatkuva jano ja virtsaamisen tarve. Lääkärissä otettiin salmonella, diabetes- ja kilpirauhaskokeet sekä perusverenkuva, ja kaikki oli ok. Lääkäri diagnosoi, että olen masentunut ja kärsin kenties burnoutista, koska en nuku. Itse yritin pitkään selostaa, että mieli on heti virkeämpi, kun saan hieman nukuttua, mutta tuloksetta. Masennuslääkkeistä kuitenkin kieltäydyin.

Muutaman kuukauden jälkeen olin niin uupunut, että aloin itsekin uskoa jonkin sortin burnoutiin. Ja hoidinkin itseäni ns. ”burnout-potilaana” pitkään, poistin elämästäni kaiken turhan ja yritin antaa itselleni lepoa ja aikaa. Ja tietyssä mielessä tein oikein sillä, vaikka nyt tiedän että ameeba oli kaiken takana, kehoni oli todella uupunut ja stressaantunut ylimääräisen vieraan vuoksi.

Ensimmäiset pari vuotta tartunnan jälkeen olivat yhtä helvettiä juuri pahojen uniongelmien vuoksi ja hyvin korkean lepopulssin vuoksi. Uniongelmiini sain lopulta helpotusta akupunktiosta, joka myös samanaikaisesti tasapainotti virtsaamisen tarvetta, joka johtuu siitä, että ameeba laittaa sekaisin koko elmistön umpieritysjärjestelmän ja vaikuttaa myös kehon kaliumtasapainoon. Uniongelmat vaikuttivat siihen, että elin osin sumussa ja suoriuduin jotenkuten töissä, mutta vapaa-ajalla ei sitten juuri jaksanutkaan tehdä mitään. Aiemmin aktiivinen sosiaalinen elämä supistui, sillä pyrin välttämään valvomista ja olin usein liian väsynyt tapaamaan muita ihmisiä. Ihmettelen yhä, miten pystyin ameeban kanssa hoitamaan työvelvoitteet ja ettei parisuhteeni hajonnut, vaikka erittäin lähellä käytiinkin.

Pikkuhiljaa sain akupunktion avulla uniongelmat joten kuten kuriin sekä nostettuani hieman yleiskuntoani. Ulosteet vaihtelivat normaalin ja löysän välillä, happo-ongelmia ja vatsaturvotusta oli usein. Varsinkin hiilihydraatit yhdistettynä proteiiniin vaikuttivat vatsaongelmia ja löysinkin helpotusta vhh-dieetistä sekä mittavasta lisäravinteiden käytöstä, joiden avulla sain pidettyä itseni edes jotenkin kunnossa. Vuosien varrella oireet muuttuivat ja kärsin ajoittaisesta unettomuudesta ja nukahtamisongelmista, erittäin matalista verenpaineesta, pulssista ja ruumiinlämpötilasta, päänsäryistä, pahoista PMS-oireista, aivosumusta, huimauksesta, näköhäiriöstä, yleisestä väsymyksestä sekä toistuvista flunssista ja jatkuvista kivuista ja lihasjännityksistä eri puolilla kehoa. Hämäävintä oli, että välillä kaikki oli ns. normaalisti ja sitten taas kunto romahti yht’äkkiä.

Vatsani oli ajoittain todella ärtynyt. Ravasin lääkärissä useaan otteeseen vatsani takia ja tilanne taisi kestää jotain 3kk. Närästys/happovaivat menivät niin pahaksi, etten oikein pystynyt syömään mitään muuta paitsi puuroa ja sekin sattui. Vähänkin enemmän stressiä, niin vatsa aloitti kovan oireilun. Lääkäristä sain vain happosalpaajia (joihin en enää ikinä koske) ja vatsalaukkuun ohjattuja särkylääkkeitä, että pystyn kivuiltani nukkumaan. Ohjeeksi sain sosekeittoa, puuroa jne. ja liha oli täysin kielletty. Lääkkeet ja kyseinen ruokavalio eivät kuitenkaan auttaneet lainkaan. Happosalpaajat laittoivat jotenkin vatsan toiminnan ihan seis ja vielä enemmän sekaisin eikä niitä saisi edes syödä niin kauan kuin lääkärit niitä silloin määräilivät minulle. Lopulta otin yhteyttä akupunktiolääkäriin ja akupunktio laittoi vatsan ensin pulputtamaan, mutta sitten se rauhoittui ja ikään kuin tasapainottui.

Ameebadiagnoosia edeltävänä syksynä oloni huonontui merkittävästi ja tajusin, että tämä ei voi olla masennusta tai burnoutia, sillä elämässäni on kaikki hyvin ja mitään suurempaa stressiäkään ei ollut, olin myös huolissani jatkuvasta sairastelustani. Kävin sisätautilääkärillä, joka otti vaikka ja mitä kokeita, mutta mitään ei löytynyt. Sattuman kautta päädyin sitten Erkki Antilan vastaanotolle. Olin aika sinisilmäinen loisten suhteen, en osannut epäillä loisia, en oikeastaan ollut perehtynyt niihin tai lukenut niistä juurikaan aikaisemmin. Menin Antilalle pitkän oirelistan kanssa, kerroin mitä oli tutkittu, mitkä asiat mielestäni saattavat liittyä tähän tai saattavat olla liittymättä, yhtenä mainintana Aasiassa sairastettu paha vatsatauti. Hän epäili heti vakavaa kudosrauta- eli ferritiinivajetta ja ameebaa ja oli molemmissa analyyseissa oikeassa. E. Histolytica löytyi MDD:n laajasta ruoansulatusanalyysistä (MDD:ltä saa myös pelkkiä parasiittinäytteitä). Ameba oli syönyt lähes kaiken kudoksiin sitoutuneen raudan, mikä aiheutti monia anemiaoireita ja myös unettomuutta. Omituisinta oli, että ameeba ei näkynyt ameebavärjäyksissä vaan vain mikroskoopilla tutkittuna havaittiin kystiä ja trophosyyttejä, jotka olivat syöneet punasoluja. Koska histolytica ei ole ulosteparasiitti sitä ei välttämättä edes havaita ulosteesta ja varsinkaan suomessa parasiitteja ei varmasti aina edes tunnisteta vaikka niitä olisikin ulosteessa. 70% E. Histolyticaan sairastuneiden ulostenäytteissähän ei tätä parasiittia näy ja sen havaitseminen on entistä vaikeampaa lääkekuurin jälkeen. Myös nämä verestä ja ulosteesta otettavat vasta-aineet näyttävät useilla amebiaasiin sairastuneilla negatiivista. Toistuvat ulostenäyteet tietysti lisäävät mahdollisuuksia parasiitin löytämiseen, mutta ainoa pomminvarmakeino ulkomaisten lähteiden mukaan olisi tuore solunäyte peräsuolen pinnalta. Tämä näyte pitäisi tutkia 20 min sisällä sen ottamisesta.

Diagnoosi oli suuri helpotus, sillä oli jo itse ajatellut, että onko päässäni jotain vikaa ja kuvittelenko kaiken, kun muut lääkärit eivät olleet löytäneet mitään. Onneksi lähipiirini tuki minua selvittämään asian maksoi mitä maksoi silloin, kun itseltäni meinasi usko loppua. Diagnoosi oli heillekin sekä suuri helpotus että järkytys, en ollut edes ymmärtänyt kuinka huolissaan he olivat vuosien varrella olleet. Opiskeltuani ameeboista lisää kaikki palaset vain loksahtivat paikoilleen ja kaikkiin oireisiini löytyi syy. Ameebaani sain 5 päivän Secnidazol-kuurin, joka oli erittäin tehokas ja raskas. Lääkkeiden sivuoireina oli kova väsymys ja kuin lyijyä olevat raajat, pienikin liikunta oli todella raskasta useiden viikkojen ajan. Ameebat kuulemma aiheuttavat ison myrkkypilven kuollessaan ja elimistö on pitkään kovilla yrittäessään putsata elimistöstä tuota kuonaa.

Virpin blogin ja muiden parasiittikeskustelupalstojen viestien innoittamana päädyin vielä menemään bioresonanssihoitoon, jossa minulta löydettiin mm. naudan heisimato ja sukkulamatoja sekä muutamia muita loisia. Ameeba oli laskenut puolustuskykyäni ja olin siis saanut muitakin loisia, joista eroon päästyäni oloni alkoi vasta kunnolla kohentua. Esim. sukkulamadot ovat tuoresalaatin myötä yleisiä monilla suomalaisilla, mutta aiheuttavat ongelmia vasta suurissa määrissä tai jos puolustuskyky on jostain syystä alentunut.

Monilla ameebaan sairastuneilla ja myös minulla ameeba oli aiheuttanut jonkinasteista lisämunuaisen uupumista, joka myös näkyi MDD:n testeissä. Lisämunuaisen uupumus vaikuttaa hormonien tuotantoon ja itselläni hormonitoiminta oli pitkään hieman vinksallaan. Aika, lepo ja lisäravinteet ovat tässäkin asiassa avaimet onneen. Puoli vuotta lääkityksen jälkeen oloni alkoi olla jokseenkin normaali ja energiatasot olivat nousseet huomattavasti. Uskon toipuvani 100% ajan kanssa. Kuulemma siihen, että keho toimii täysin normaalisti menee puolesta vuodesta kahteen.

Loppuun vielä pari linkkivinkkiä parasiittiaiheisille englanninkielisille keskustelufoorumeille:

http://curezone.com/forums/f.asp?f=336

http://pptu.lefora.com/

13 vastausta artikkeliin ”Lukijan tarina: Elämää ameban kanssa

  1. Kirjan ”Cure for All Diseases” by Hulda Clark mukaan parasiitteja on lähes jokaisella ihmisellä, ja ne ovat yksi merkittävimmistä sairauksien, myös vakavien ja ”parantumattomien”, sairauksien aiheuttajista. Parasiitteja on siis, vaikka olisi asunut koko elämänsä Suomen rajojen sisäpuolella. Parasiitteja saa salaatinlehdistä, lihasta, kalasta, sushin raa’asta kalasta, kotieläimiltä, vedestä jnejne. Kannattaa lukea Amazonista hänen kirjastaan ja lukijoiden kommenteista. Tässä linkki:
    http://www.amazon.com/gp/offer-listing/1890035017/ref=tmm_pap_used_olp_sr?ie=UTF8&condition=used&qid=1373994760&sr=1-1

    • Uskon, että me suomalaisetkin kannamme loisia enemmän kuin täällä osataan edes arvata. Ollaan jotenkin vieraannuttu niistä ja ajatus siitä, että itsellä voisi olla vatsassa jotain sinne kuulumattomia vieraita on vastenmielinen ja suhtautuminen siihen suoralta kädeltä kieltävä. Ei meillä kaikesta huolimatta niin hygieenistä ole, että maaperän pikku asukit olisivat kaikki kuolleet hengiltä. Asiaa ei yhtään auta se, että lääkärien suhtautuminen asiaan on vähättelevää ja diagnosointi näköjään epäluotettavaa.

      Vatsaongelmat yleensäkin ovat ihmisillä lisääntyneet ja kun vastustuskyky on pääosin vatsassa, on loisten mahdollista päästä mm. kypsentämättömistä kasviksista elimistöön jylläämään ja on ihan totta, että loisia saadakseen ei tarvitse edes käydä ulkomailla.

      Olen lukenut tuon Hulda Clarkin kirjan ja siinä on kyllä asiaa. Ikävä kyllä kirjan tekstistä läpi huokuva jyrkkä asenteellisuus ja tuomitsevuus syövät tilaa itse asialta ja ainakin minua lukijana kyllästyttivät. Jos en olisi itse jo niin omakohtaisesti kokenut noita asioita, en ehkä olisi oikein kyennyt vastaanottamaan kirjan sanomaa.

    • On loisia ja loisia. Näitä mikroskooppisen pieniä ameeboja ei voi niputtaa samaan kihomatojen ym kanssa. Jotta suoliston immuunipuolustus pysyisi kunnossa on tärkeää että suolistossa on näitä vaarattomia otuksia jotka aktivoivat immuunipuolustusta. Aivan toinen juttu on ameebat, jotka mm. laskevat suoliston phta ja siten altistavat haitallisten suolistobakteerien ja mm. candidan kasvulle. Lisäksi ne tuottavat sokerista ja alkoholista asetaldehydiä, joka on jo hyvin pieninä määrilläkin haitallista mm. mitokondrioille.

  2. Kiitos tarinastasi.
    Juoksin 2 vuotta lääkärissä erinäisten vatsaongelmien ja närästyksen takia. Juttusi luettuasi soitin lääkärille ja pyysin lähetteen Ameeba-testiin. Testi otettiin verestä ja oli positiivinen. Vihdoin selvisi tämäkin riesa!

    • Hieno kuulla! Että siis syy selvisi, ei se, että syynä oli juuri ameba. Mielenkiintoista olisi saada tietää, että millaista hoitoa saat/sait ja miten tepsi. Jotakuta saattaisi auttaa tietää, että miten tavoittaa sinua hoitaneen lääkärin. Harvalla lääkärillä on kokemusta amebapotilaista eivätkä kaikki edes usko ameboja olevan olemassakaan tai että ne ainakaan mitään oireita aiheuttaisivat. Siksi on hyvä hakeutua lääkärille, joka on ennenkin törmännyt näihin öttiäisiin. Ehkäpä kirjoittelet joskus. Mulle saa laittaa näitä omia tarinoita blogipostiin ja julkaisen niitä sitä mukaa kuin niitä tulee.

  3. Sain lääkkeeksi 10 päivän kuurin Trikozolia ja 20 päivän kuurin Yodoxinia. Ameeba pitäisi kuolla Trikozolilla, mutta Yodoxin tuhoaa ameeban kystat (nukkumisvaihe kuoren sisällä). Lääkärilleni olin ensimmäinen Ameebapotilas, mutta hän otti asian heti vakavasti. Helsingissä kävin Terveystalon vastaanotolla. Heillä on testi, joka otetaan verestä. Oma lääkärini oli Kirsi Kiilamo. Helsingin Diacorissa on myös matkailulääketieteeseen erikoistunut lääkäri Anitta Anthonsen, joka tietää näistä eksoottisista lajeista aika paljon. Hän on hoitanut monet matkaoppaat kuntoon.

    Itse olen ollut oppaana vuodesta 2004 lähtien. Tosin olen asunut nyt jo Suomessa 5 vuoden ajan. Sain todennäköisesti Ameeban joltain työkomennukselta. Itse en ole ollut töissä missään trooppisessa maassa vaan ainoastaan etelä- ja keski-Euroopassa. Moni lääkäri ei tiedä mitään Ameebasta täällä Suomessa vaikka Ameeba on esimerkiksi erittäin yleinen Turkissa. Epäilen, että sain Ameeban Turkista kuten niin moni muu entisistä opaskollegoistani.

    Minulla Ameeba alkoi oireilla vasta kun sairastuin 2 vuotta sitten Mykoplasmaan ja yleiskunto romahti. Isoimmat vaivat minulla oli vatsakivut ja närästys. Minut tähystettiin ylä- ja alapäästä ja todettiin vatsakatarri ja palleatyrä. Sain lääkkeeksi happosalpaajia joista tulin entistä kipeämmäksi. Oksenin kolme päivää ja minulla oli lähes 39 asteen kuume. Tämä tapahtui aina kun aloitin happosalpaajien syömisen. Selitin erikoislääkäreille tästä ongelmasta ja he vain totesivat etteivät ole ikinä kuullut, että happosalpaajat aiheuttavat tuollaista reaktioita. Sain ohjeeksi syödä puuroa ja olla stressaamatta. Ketään ei kiinnostanut tutkia mikä aiheutti vatsakatarrin tai palletyrän täysin terveellä ihmisellä. Itse aloin epäillä ameebaa tässä vaiheessa, mutta jätin asian unholaan pitkäksi aikaa. Vasta kun luin juttusi ameebasta, tajusin että minulla oli lähes kaikki oireet kuin sinulla.

    Nyt minulla on erittäin vahva lääkitys päällä ja voin sanoa, että olo on kauhea. Oksettaa ja päätä särkee. Toivottavasti Ameeba tällä lähtee ja saa taas elämän raiteilleen.

    • No huh. Toivottavasti pääset siitä pirulaisesta eroon. Pidän peukkuja täällä sulle. Vatsan ja suoliston parantumisessa voi kestää vielä kauan sitten ameban kuoleman jälkeen. Iselläni on kulunut jo yli vuosi siitä, kun sain ameban pois ja juuri olen saanut taas limakalvoni rikki jostain päin, kun verenvuoto ja polte on alkanut taas. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kysyy. Ei olisi pitänyt ruveta ainakaan niitä marjoja syömään vielä. Mä muuten syön puuroa enkä stressaa, mutta ei vaan auta…

      Jos sulta otettu testi oli ameban vasta-aineet verestä, niin sekään ei ole 100% luotettava. Mulla ei siinä näkynyt mitään. Mutta kun ajattelee, että miten yksinkertaisesta kokeesta on kysymys, niin olisivat lääkärit voineet sulta tuon katsoa jo aikaa sitten – jos olisivat viitsineet perehtyä asiaan oppiakseen, että semmoinen testi on olemassa.

      Voi että. En voi sanoa muuta kuin voi että noita lääkäreitä ja heidän suhtautumistaan potilaisiin. Surulliseksi vetää.

  4. Moi, Taitstelen täällä ameeba infektiossa joka havattiin vasta viiden vuoden sairastelun jälkeen.
    Söin ameebaan Metronidazole kuurin ei auttanut. Paromycin kuurin 7pv. ja nyt viikko siitä on taas samat oireet. Miten te paranitte ameebasta?

    • Minulle auttoi se Tre Örter. Käyttämäni yrttivalmisteen valmistus on lopetettu, mutta kyseisiä aineksia saa ja saman nimisiä kapseleita on olemassa. Niistä en tosin tiedä, että mikä on sopiva annostus.

  5. Minulla ameba vasta-aine arvo oli 64. Lääkäri ei oikein ottanut asiaan kantaa, koska ei kuulemma Portugalista voi saada ameebaa (jossa siis oireeni alkoivat). Tarkoittaako tämä että minulla on ameba? Arvo on juuri rajalla onko ameba vai ei. Miten olette selviytyneet ameba antibiotti kuurista? Minulla oireina kuumetta jatkuvaa pahoinvointia sekä välillä ripulia välillä ummetusta ja välillä vatsakipuja.

  6. Heippa! Olipa mielenkiintoinen juttu. Meillä löytyi lapsilta dientamoeba ameeba ja saimme antibioottikuurin koko perhe. Oireet pysyivät poissa jonkin aikaa, mutta alkoivat sitten palailla (mm närästystä, ripulia, iho-oireita, hengitystieoireita). Nyt vasta juttusi luettuani tajusin että näköhäiriöni voisivat myös johtua ameebasta. Minkälaisia näköhäiriöitä sinulla oli?

  7. Hei kaikki.

    Minulla on vahva epäilys, että suolistossani on loisia. Selittämättömät nivelkivut, vatsavaivat, laktoosiintoleranssi, päänsärky, väsymys ja voimattomuus mm. Katsoin youtubesta mielenkiintoisen videon loisten häädöstä. Laitan tähän linkin siitä.

    https://www.youtube.com/watch?v=OoJvtqlAiME

    Voiko loisten häätö olla näin helppoa? Olin juuri 8 päivän vesipaastolla, enkä ole ihan vielä uskaltanut kokeilla tuota

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *