Muuttotohinoissa ovat menneet viimeiset viikot. Muuttopäivä lähestyy ja vielä on uudessa asunnossa maalaushommia jäljellä. Keittiö on vielä ihan aloittamatta, vaatehuoneesta ja ”kodinhoitohuoneesta” (=Entinen postikonttoritoiminnan aikainen siivouskomero, johon on myöhemmin tehty pesukoneliitäntä.) on katot maalattu ja teippailut seinien maalaamista varten tehty. Isommista huoneista hioin ja maalasin listatkin, mutta näistä taidan jättää sen aikapulan vuoksi tekemättä. Viimeksi maalatessani vessan seiniä iloisen keltaisiksi tajusin, että enpä edes tiedä, että mitä alun perin oli tarkoitus maalata, mutta minä jotenkin otin itsestään selvyytenä sen, että jos ruvetaan maalaamaan, niin maalataan sitten kaikki.

Komiata tulee, vaikka ihan vaan tavallista yrittää. Niin sanotusti. Olohuoneeseen valitsin samaa Omenankukka-sävyä kuin siellä oli jo ennestäänkin, mutta maalatessani huoneen harkkoseinää, rupesin miettimään, että miksi tehdä tylsästi kaikki vain samalla värillä. Halusin tehdä siihen seinään jotakin erilaista, jotakin muuta väriä. Valitsin sävyksi tumman punaisen (NCS S 4050-R10B, mikäli joku innostuisi haluamaan samaa sävyä.) ja siihen sitten jotain. Puun. Halusin siihen ison puun.

Mistäpä sapluuna? Paikallisessa remonttiliikkeessä ei ollut mitään sinne päinkään, joten sapluuna piti tehdä itse ja se käy näin:

Etsitään netistä kuva ja muokataan sitä tarvittaessa. Olen täysin kuvankäsittelyohjelmataidoton, joten luotto-ohjelmani tähän tarkoitukseen on simppeli Paint.

Sitten ladataan netistä ilmaisohjelma Rasterbator ja suurennetaan kuva sillä. Ohjelma kysyy, minkä kokoiseksi kuvan haluaa ja minkä kokoiselle paperille se tulostetaan. Tulosteissa ei ole numerointia, mutta ne tulevat järjestyksessä rivi riviltä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin.

Sitten teippaa-leikkaa-teippaa –vaihe. Keskiosiin kannattaa leikata runsaasti teippausreikiä, niitä tarvitaan.

Ison sapluunan asettamiseksi seinälle tarvitaan seitsemän kättä ja pituutta rapiat kaksi metriä. Kun tuon kokoisen sapluunan on kerran nostanut pystyyn, niin sitä ei siihen seinälle saa enää tasoon ikinä milloinkaan. Mutta onnistuu maalin tuputtaminen silti siististi, kun tukee seinää vasten aina sitä kohtaa, jota on maalaamassa.

Sienellä töpötin pohjan väriin sävytettyä hopealasyyriä ja voilà!

Alkuperäisessä kuvassa oli mukana keinu ja poistin sen. Mielestäni puu jäi kuitenkin kaipaamaan jotakin ja ehkäpä teen siihen vielä linnun oksalle istumaan. Yhtä pyryharakkaa siihen jo sovitinkin, mutta ei se ollutkaan hyvä, joten maalasin sen piiloon. Mutta eiköhän se oikea tipu siihen aikanaan löydy.

Lasyyrin sävyttämisestä sanoisin, että näin tummaan sävyyn sitä on ehkä ihan turha sävyttää. Tuo ainakin jäi vaaleanpunaiseksi – mitä ei onneksi huomaa, ellei katso ihan läheltä. Eli ei olisi maksanut vaivaa, vaan olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin pelkkänä hopeanakin.