Lukijan tarina: Mian tuttavapiiristä

Itse en ole saanut ko. ameebaa, mutta tiedän tuttavapiirissäni pari tapausta 80-luvun alkupuolelta.

Toinen oli saanut Nizzassa uidessaan oireet, jotka veivät meikkuun trooppisen osaston hoitoon.
Kamppaili elämän ja kuoleman välillä muutaman viikon.
Sivuvaikutukseksi jäi toisen puolen kasvohalvaus.
Samoihin oireisiin kuoli nuori suomalainen mies, jota ei osattu hoitaa.

Tuttavani mies oli lääkärinä Afrikassa muutaman kuukauden kehitysyhteistyössä.
Ennen lähtöään kävi uimassa paikallisessa joessa, josta sai ameeban.
Oli sen verran ärhäkkä, ettei ehtinyt enää kotiin…parin viikon sisälllä menehtyi näkemättä lapsia ja muuta perhettä.
Kaikki paikallinen apu lääkäreineen oli valjastettu, mutta mutta…ei auttanut enää mikään.

Muitakin epämääräisyyksiä matkoilta voi löytyä.

Siskoni miehen Pattayan sukellusmatkalla oli suomalainen nainen, joka harrasti paikallisen naisen kanssa jotain vällyjen alla.
Tytön vatsa kuulemma turposi parissa päivässä kuin olisi ollut raskaana viimeisillään.
Pojat olivat passittaneet lekurille, joka oli sanonut, että ko. oire on sellainen jota muualla ei osata tunnistaa.
Selvisi paikallisella hoidolla.

Tehdään itse: sapluuna

Muuttotohinoissa ovat menneet viimeiset viikot. Muuttopäivä lähestyy ja vielä on uudessa asunnossa maalaushommia jäljellä. Keittiö on vielä ihan aloittamatta, vaatehuoneesta ja ”kodinhoitohuoneesta” (=Entinen postikonttoritoiminnan aikainen siivouskomero, johon on myöhemmin tehty pesukoneliitäntä.) on katot maalattu ja teippailut seinien maalaamista varten tehty. Isommista huoneista hioin ja maalasin listatkin, mutta näistä taidan jättää sen aikapulan vuoksi tekemättä. Viimeksi maalatessani vessan seiniä iloisen keltaisiksi tajusin, että enpä edes tiedä, että mitä alun perin oli tarkoitus maalata, mutta minä jotenkin otin itsestään selvyytenä sen, että jos ruvetaan maalaamaan, niin maalataan sitten kaikki.

Komiata tulee, vaikka ihan vaan tavallista yrittää. Niin sanotusti. Olohuoneeseen valitsin samaa Omenankukka-sävyä kuin siellä oli jo ennestäänkin, mutta maalatessani huoneen harkkoseinää, rupesin miettimään, että miksi tehdä tylsästi kaikki vain samalla värillä. Halusin tehdä siihen seinään jotakin erilaista, jotakin muuta väriä. Valitsin sävyksi tumman punaisen (NCS S 4050-R10B, mikäli joku innostuisi haluamaan samaa sävyä.) ja siihen sitten jotain. Puun. Halusin siihen ison puun.

Mistäpä sapluuna? Paikallisessa remonttiliikkeessä ei ollut mitään sinne päinkään, joten sapluuna piti tehdä itse ja se käy näin:

Etsitään netistä kuva ja muokataan sitä tarvittaessa. Olen täysin kuvankäsittelyohjelmataidoton, joten luotto-ohjelmani tähän tarkoitukseen on simppeli Paint.

Sitten ladataan netistä ilmaisohjelma Rasterbator ja suurennetaan kuva sillä. Ohjelma kysyy, minkä kokoiseksi kuvan haluaa ja minkä kokoiselle paperille se tulostetaan. Tulosteissa ei ole numerointia, mutta ne tulevat järjestyksessä rivi riviltä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin.

Sitten teippaa-leikkaa-teippaa –vaihe. Keskiosiin kannattaa leikata runsaasti teippausreikiä, niitä tarvitaan.

Ison sapluunan asettamiseksi seinälle tarvitaan seitsemän kättä ja pituutta rapiat kaksi metriä. Kun tuon kokoisen sapluunan on kerran nostanut pystyyn, niin sitä ei siihen seinälle saa enää tasoon ikinä milloinkaan. Mutta onnistuu maalin tuputtaminen silti siististi, kun tukee seinää vasten aina sitä kohtaa, jota on maalaamassa.

Sienellä töpötin pohjan väriin sävytettyä hopealasyyriä ja voilà!

Alkuperäisessä kuvassa oli mukana keinu ja poistin sen. Mielestäni puu jäi kuitenkin kaipaamaan jotakin ja ehkäpä teen siihen vielä linnun oksalle istumaan. Yhtä pyryharakkaa siihen jo sovitinkin, mutta ei se ollutkaan hyvä, joten maalasin sen piiloon. Mutta eiköhän se oikea tipu siihen aikanaan löydy.

Lasyyrin sävyttämisestä sanoisin, että näin tummaan sävyyn sitä on ehkä ihan turha sävyttää. Tuo ainakin jäi vaaleanpunaiseksi – mitä ei onneksi huomaa, ellei katso ihan läheltä. Eli ei olisi maksanut vaivaa, vaan olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin pelkkänä hopeanakin.

Lukijoiden tarinoita kaivataan

Minulle lääkäri sanoi, että amebat ovat niin harvinaisia, että niitä ei edes ole olemassa. Paitsi että lause sinällään on absurdi, on se myös epätosi. Ameboita on ja niitä kantavat suomalaisetkin. Tietäen tai tietämättään. Niitä sitten hoidetaan minä hoidetaan tai ei hoideta. Tai hoitoa saa hakemalla hakea tai se pitää keksiä itse.

En usko alkuunkaan, että olisin ainoa ihminen maailmassa tai edes Suomessa, joka on amebainfektionsa kanssa joutunut taistelemaan sen takia, että sitä ei ole osattu tunnistaa eikä hoitaa. Täältä puuttuu sen alan osaamista. Eräs tuttavani kertoi etelä-amerikkalaisen maahanmuuttajan ihmetelleen, kun Suomessa ei hoideta loisia lainkaan. Lääkkeitäkin niihin on maailmalla olemassa, joita ei Suomessa myydä. Haluaisin blogillani tuoda esiin sen, että näitä on ja että niiden hoitoa on kehitettävä. Sama koskee oikeastaan kaikkia loistartuntoja. Siihen tarvitsen lisää näitä sairaskertomuksia, paljon lisää.

Vähäistähän tämä on, mutta jostakin on aloitettava. Haluaisitko auttaa asiaa ja kertoa oman tarinasi? Lähetä juttu minulle blogipostiini [email protected] sellaisena kuin haluat sen julkaistavan ja keksi sille joku otsikko. Julkaisen näitä sitten sitä mukaa kuin niitä tulee.

Kerro vapaasti omin sanoin miten kävi. Tässä on joitakin kysymyksiä tarinan rakenteen avustamiseksi. Lista ei ole mitenkään täydellinen, joten kerro siitäkin, mistä en ole osannut kysyä.

Mistä sait tartunnan?
Miten oireet alkoivat ja miten ne kehittyivät?
Miten oireesi vaikuttivat arkeesi, työhösi, harrastuksiisi, ihmissuhteisiisi, henkiseen hyvinvointiinsi?
Osasitko alkuun epäillä loistartuntaa vai epäilitkö jotain muuta?
Miten osasit epäillä oireiden johtuvan juuri loisista?
Saitko diagnoosin ja miten ja keneltä?
Millainen oli avunhakuprosessisi, ketä tapasit, millaista kohtelua ja tietoa sait?
Mitä loisia sinulta löydettiin?
Kauanko sairastit ennen kuin aloit saada oikeanlaista hoitoa?
Millä loisiasi häädettiin?
Miten lähiympäristösi suhtautui sairauteesi?
Auttoiko lääke heti tai tarvitsitko useamman kuurin tai auttoiko lainkaan?
Saitko lääkkeestä sivuoireita ja jos, niin mitä?
Kauanko lääkitystä tarvittiin?
Saitko ruokavalio-ohjeita, keneltä?
Miten kuntouduit ja kauanko se kesti?
Miten voit nykyisin, jäikö sairaudesta pysyviä jälkiä?