Niin se kesä meni

Toissayönä oli ulkolämpötila ollut alimmillaan vain 0,5°C. Äkkiäpä tämä kesä meni. Hyvä niin. Minulle on vain hyvä, että aika kuluu nopeaan, sillä aika parantaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pidemmälle toipumiseni etenee. En ole vieläkään terve, mutta ero parin kuukauden takaiseen tilanteeseen on huima. On ihanaa, kun voi herätä virkeänä ja pompata saman tien sängystä ylös ja on hyvä mieli uudesta päivästä. Enää ei tärisytä eikä heikota, jalat kantavat ja jaksan tehdä asioita. Johonkin pisteeseen saakka, sitten on välillä levättävä, sillä väsyn kuitenkin melko helposti.

Ruokavaliotani joudun noudattamaan vieläkin. Luulin voivani syödä äyriäisiä, että niiden proteiini sulaisi siinä missä kalankin. Olin väärässä. Rapujuhlia seuraavana päivänä minun vointini oli vieläkin huonompi kuin snapseja nauttineiden. Makasin sen illan ja yön migreenissä ja turvoksissa hikoillen. Mutta vähällä kuitenkin pääsin verrattuna aikaisempiin oireiluihini. Lihassärkyjä ei ollut eikä tarvinnut oksentaa.

Kulunut kuukausi on mennyt marjoja poimiessa. Mustikkaa on ollut aivan valtavasti ja sitä olen kerännyt sen, minkä olen jaksanut. Alkuun väsyin siitä niin, että yhden marjareissun jälkeen piti vähintään seuraava päivä pitää lepopäivänä ja sitten menin taas heti takaisin metsään konttimaan, kun vain jaksoin. Välillä menin, vaikken oikein olisi jaksanutkaan. Mustikka on minulle tärkeä. Paitsi että se on hyvänmakuinen, niin se on lääkettä maksalle ja haimalle. En tiedä millä tavoin, mutta uskon A. Vogelia, kun hän näin sanoo kirjassaan Luonto, paras lääkitsijä. Lisäksi eräästä aikakausilehdestä luin, että amerikkalaistutkimuksen mukaan mustikka puhdistaa aivoista myrkyllisiä proteiineja. Nämä myrkylliset proteiinit ovat niitä ravinnosta saatujen proteiinien hajoamistuotteita, jotka eivät ruoansulatuksessa ole pilkkoutuneet kunnolla ja niitä minun elimistössäni on varmasti seikkaillut vaikka kuinka ja paljon.

Pihapiiristä löytyi valtava villiintynyt puutarhavadelmapöheikkö. Sen käytävissä olen käynyt marja-astiani täyttämässä eräänkin kerran. Omenapuut notkuvat omenoita niin, että halkeavat ja neljä karviaispensasta on täynnään marjoja. Metsämansikoita olen syönyt varmasti enemmän kuin koko lapsuudessani yhteensä. Olen hamstrannut uuden 240 litran pakastimeni yli puolilleen marjoja ja keitellyt mehua ja hilloja. Tämä on maalla asumisen iloja. Ikinä ennen en ole asunut tällaisten satojen ääressä enkä kaupunkielämässäni harrastanut säilömistä.

Taas on muutto edessä, sillä koulu on myynnissä. Jos joku on kiinnostunut tällaisesta vanhasta maalaiskoulusta, niin voi pistää viestiä minun blogipostiini. Minä puolestani olen alkanut katsella uutta asuinpaikkaa. Eihän tästä vielä kiirus pois ole, mutta parempi lähteä ennen kuin tulee. Etsin pientä vuokrataloa jostain pöpeliköstä, poissa asutuskeskuksista. Myös esim. omakotitalon ylä- tai alakerta tms käy. Ei ole niin kovin suurta väliä, että missä päin Suomea. Ihan Lappiin tai Kainuuseen en ehkä kuitenkaan lähtisi. Tuntuu, että ovat liian kaukana niistä seuduista, minne minä tunnen kuuluvani.

4 vastausta artikkeliin ”Niin se kesä meni

  1. Moi, pitkästä aikaa.
    Kiva lukea että sitkeästi menet eteenpäin. Tuosta sun kirjoituksestasi tulee mieleen Huovisen Hamsteri joka varastoi ruokaa talven varalle :-) Toivotaan että löydät kivan pikku pesän jossa saat talven kerätä voimia.
    Timo

    • Hei vaan taas. Olen lukenut tuon hamsterikirjan ja yhtäläisyys on käynyt mielessä. Jokin jännä viehätys siinä ”omavaraisuudessa” vain on.

  2. Kiva kuulla sinustakin taas!
    Alkukesän postauksesi muistui mieleeni jokin aika sitten kun suunnittelin valmistavani kreikkalaisen keittokirjan mukaista ruokaa, missä yksi ainesosa oli dandelion. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä dandelion on ja mistä niitä Suomesta saa, joten guugeloin. Ja kas: http://www.leaflady.org/health_benefits_of_dandelions.htm Löytyyhän niitä…
    Jätin tekemisen kuitenkin väliin kun arvelen että puutarhan dandelionit saattavat jo olla varsin kitkeriä. Minun on jo pitkään tehnyt mieli viljellä niitä oikein tarkoituksella, josko ensi keväänä sitten. Löytyyköhän vielä siemeniä, voisi niitä kasvattaa talvella sisälläkin.

    • Kuin myös!

      Juuria jos aikoo vielä kerätä, niin nyt alkaisi olla oikea aika siihen, kun ovat varastoineet kesän aikana ravinteita. Siemeniä tuskin, kun on kukinta jo ollut aikaa sitten. Mutta jos horsma kiinnostaisi, niin eikös se ala kohtapuoliin pöllyämään. Terveysvaikutuksiahan silläkin jotakin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *