Oli se tekemisen arvoinen reissu

Ihanaa olla taas kotona. Kun se kotiinpaluunkaipuu iskee, niin silloin on päästävä kotiin ja heti. Rovaniemeltä lähtiessäni alkoi jo tuntua siltä, että tämä matka on nyt valmis tältä erää ja joudan kotiin täältä. Mutta ajattelin, että kun nyt kerran näinkin pitkälle olen tullut, niin onhan se jatkettava ihan tunturi-Lappiin asti. Suunnitelmissani silloin oli vielä palata Kemijärvelle mökkeilemään ja miettisin sitten siellä, että mihin suuntaan Lappia lähtisin. Mieleni teki niin patikoimaan ja Pallastunturia mietin. Mutta kotiinpäin se suunta sitten kuitenkin tuli. Vielä kun koko Lappiin luvattiin tulevalle viikolle vesisadetta ja alta 10°C lämmintä, niin se oli siinä. Sunnuntaina iltapäivällä starttasin ja ajelin saman tien kotiin asti. Yhtään en malttanut enää mitään kierrellä ja pidentää matkaani yhdelläkään yöllä.

Hieno oli valoisassa kesäyössä ajella tyhjiä pikkuteitä. Aniliininpunainen auringonlasku takana ja lähes täysikuu edessä.

Mutta enpä ole malttanut paljoa kotona olla. Olen tehnyt päiväretkiä lähipaikkakunnille ja käynyt kesäteattereissa, elokuvissa ja tervehtimässä kavereitani. Jos kuka vain ruotsin kieltä ymmärtää, niin suosittelen lämpimästi Pernajan Lurensin ruotsinkielistä kesäteatteria, jonne aivan suunnittelematta päädyin. Peukaloisen retket oli hienosti toteutettu ja eläinpuvut havainnollistivat selvästi, että minkä sortin otuksesta oli kyse. Katsomo on joka penkkiriviltä porrastettu, joten sieltä varmasti näkee joka paikasta. Lisäksi katsomo on pyörivä, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin näyttämöihin ja toteuttaa sujuvasti kohtausten vaihdot. Ruotsinpyhtään ruukin kesäteatteri, jonne alun perin olin ollut menossa, ei puolestaan ollut mitenkään hääppöinen. Mukahauskaa koheltamista kirpputorivaatteissa eikä katsomon kaikilta paikoilta voinut nähdä koko näyttämöä. Läksin puoliajalla pois. Muutoin Ruotsinpyhtää eli Strömforsin ruukki ja sen käsityöläispajat ovat mukava käyntikohde ja siellä on ihan majoitustakin.

Kesäyön aurinkoa Kemijärvellä.

Pohjoisen matkallani kävin muuten kansanparantajalla, sekä Rovaniemelle mennessäni että sieltä lähtiessäni. Jokaisella parantajalla on omat menetelmänsä, tämä paineli kipeitä paikkoja kunnes kipu hellitti. Hän paineli eri elinten ja kehonosien vastepisteitä jaloista, kävi läpi vatsaa ja laittoi selkärangan nikamat paikoilleen. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen olin aika pökkyräinen ja se selvisi parin tunnin nokosilla. Toisen kerran jälkeen en ollut pökkyrässä, mutta seuraava päivä meni vuoroon nukkuessa, vuoroon itkiessä. Parannushoidot korjaavat usein myös henkistä puolta ja oli ihan aiheellista purkaa niitä suruja ja pettymyksiä, jotka ovat tämän sairastelun aikana painolastiksi kertyneet. Kun toisen hoitokerran jälkeen ajelin sieltä pois, mieleeni iski ajatus, että nyt on jokin korjaantunut. En vielä tiedä mikä, mutta ainakin oloni on sen jälkeen ollut ihanan normaali. Ei enää sitä väsymyksen ja uupumuksen tunnetta kehossa lainkaan. Eilen uskaltauduin kokeilemaan partajogurttia ja sen kanssa mansikoita ja se oli kyllä taivaallisinta, mitä olen aikoihin syönyt. Tai ehkä ikinä. Nyt vielä ainakaan ei olo tunnu sumealta ja olen muutoinkin jo arvellut, että se olisi ureakierto, joka on lähtenyt toimimaan taas.

...rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa, huumaa.

Nyt olen päättänyt, että syyskuulla uudestaan, ruskaretkelle. Silloin ajan yhtä päätä vähintään Rovaniemelle asti, jottei koti-ikävä ehdi iskeä vielä siinä vaiheessa ja silloin menen tuntureille patikoimaan, mikä nyt jäi tekemättä. Ja takaisin tulen poro takakontissa.

Kesän ensimmäiset herkkutatit Kemijärvellä.

5 thoughts on “Oli se tekemisen arvoinen reissu

  1. Luin taas näitä sinun blogejasi pitkästä aikaa. Hyviä uutisia paljon. Hienoa!

  2. Hei,

    Löysin blogisi etsiessäni lisätietoa ameeban hoitokeinoista. Mahtavaa kuulla, että olet vihdoin viimein päässyt tuosta pirulaisesta eroon ja toipumisprosessi on alkanut.
    Itselläni havaittiin tänä keväänä Entamoeba Histolytican aiheuttama, josta olen kärsinyt myös yli 6 vuotta. Monet kirjoittamat oireesi täsmäävätkin täysin omiini, ja tiedän omakohtaisesti, mitä totaalinen uupumus on. Olen nyt syönyt yhden lääkekuurin ameebaan, mutta luulen, että se ei ollut tarpeeksi vahva, sillä vatsaoireet ym. viittaisivat siihen, että ameeba tekee uusintahyökkäystä.

    Aionkin nyt ennen mahdollista seuraavaa lääkitystä kokeilla ainakin sinun ohjeita: Tre Örteriä ja miksei tuota Scioakin. Jos saan kysyä, kuinka monta kertaa jouduit käymään Sciossa ennen kuin sait ameebat tapettua? Ymmärsinkö oikein, että latkit 2 pulloa Tre Örteriä? Pystyttiinkö Sciossa havaitsemaan ameebalajisi? Ja kirjoitit myös syöneesi jotain homeopaattisia lääkkeitä hiivaan, mitä söit, sillä itsekin epäilen hiivanliikakasvua?

    Olisi suuresti kiitollinen, jos jaksaisit näihin kysymyksiin vastata ja toivotan sinulle mukavaa kesän jatkoa ja paranevaa terveyttä. :)

    • Aika monta kertaa kävin Sciossa, ennen kuin ameba lähti. Mutta ei se tsapperoinnilla lähtenyt, vaan sillä yrttilääkkeellä. Kun katsot käyttämääni annostelua, niin siitä näkee, että pari pulloa (100 ml) menee aika pian. Niitä on mennyt aika monta pulloa, en ole edes laskenut. Otan sitä vieläkin pipetillisen, kaksi, päivässä ennalta ehkäisevästi. Nyt kun vatsa on onnettoman huonossa kunnossa ja vastustuskyky heikko, niin voi helposti tulla uusi pöpö. Aion ottaa sitä niin kauan, kunnes vatsa on ihan kunnossa. Ei siitä mitään sivuoireita ole tullut.

      Scio ei pysty määrittämään amebalajia. Näkee vain, että on ameba.

      Taisin joo saada homeopaatilta jotain hiivahelmiä. Ei hiiva ole sillä lähtenyt. Ihan turhalta tuntuu sitä vastaan tapella niin kauan kuin vatsa on huono. Korvien takana on vieläkin rähmää ja se on mielestäni yhteydessä hiivaan.

      Millä sait diagnoosisi? Onnistuivatko ihan normaaliterveydenhuollossa ulostenäytteestä analysoimaan?

      Kauan on sinullakin ollut. Toipuminen kestää kauan, sillä sinullakin on mennyt maksaan (koska uupumus). Kirjoittelenkin jossain vaiheessa maksanhoito-ohjeita, joita olen nyt itse käyttänyt. Yrteilllä puhdistan. Mutta ensin on munuaisten toivuttava. Jos sinulla on turvotusta, niin siitä tiedät, että munuaiset on puhdistettava ennen kuin maksa.

      Tsemppiä sinullekin. Kyllä se tästä. Tre Örter on hyvä tökötti tähän vaivaan ja jos jaksat ruokavalion pitää, niin sillä pääset toipumaan.

  3. Kiitokset Virpi vastauksistasi. Odottelen innolla lisäpostauksiasi maksan ja munuaisten puhdistuksesta ja muistakin aiheistasi, sillä blogiasi on ollut ilo lukea ja olen jo poiminut monia hyviä vinkkejä postauksistasi. Millainen vointi sinulla on tällä hetkellä? Toivon mukaan suunta on hitaasti ja varmasti parempaan päin.

    Minulla on nyt Tre Örter-kuuri päällä annostuksiesi mukaan (itse ajattelin vetää 3,5ml kymmenennen päivän jälkeen, sillä olen melkein parikymmentä kiloa painavampi kuin sinä) ja ensimmäinen bioresonanssiaikakin on varattuna (käsittääkseni sama juttu kuin scio). Toivon, että en joudu ihan yhtä monta pulloa vetämään kuin sinä, sillä ensimmäinen antibioottikuurini oli todella tehokas. Sain niistä kovat die-off -oireet, mutta joitakin ameeboja saattoi vielä jäädä jäljelle, tämä selvinnee kontrollinäytteistä ja bioresonanssista. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin heti lääkekuurin jälkeen alkanut vetää Tre Örteriä, varmuuden vuoksi.

    Minä myös sain ameebani Aasian matkalta (todennäköisesti sinullakin oli juuri tuo E.Histolytica, kun se oli maksaan mennyt). Alkuoireena minulla oli erittäin kova turistiripuli kuumeen kera (syöminen ja veden juominen sattui ja painoa putosi hetkessä 5kg). Pian tämän jälkeen alkoivat todella pahat uniongelmat (saatoin olla valveilla neljäkin vuorokautta putkeen) ja jatkuva jano ja virtsaamisen tarve. Lääkärissä otettiin salmonella, diabetes- ja kilpirauhaskokeet sekä perusverenkuva, ja kaikki oli ok. Lääkäri diagnisoi, että olen masentunut ja kärsin kenties burnoutista, koska en nuku. Itse yritin pitkään selostaa, että mieli on heti virkeämpi, kun saan hieman nukuttua, mutta tuloksetta. Jonkin ajan päästä olin niin uupunut, että aloin itsekin uskoa tähän.

    Uniongelmiini sain lopulta helpotusta akupunktiosta. Ensimmäiset pari vuotta olivat yhtä helvettiä, sitten sain uniongelmat joten kuten kuriin sekä nostettuani hieman yleiskuntoani. Ulosteet vaihtelivat normaalin ja löysän välillä, happo-ongelmia ja vatsaturvotusta oli usein. Olen lueskellut kauhulla tuota sinun lisääntyvien ruoka-aineallergioiden määrää (ja monilla muillakin ameebapotilailla on ollut hirveä määrä allergioita), ja olen todella kiitollinen, että itse olen pystynyt syömään jokseenkin normaalisti. Itselläni viljat, peruna, riisi yms. aiheutti ongelmia ja löysin helpotusta Vhh-dietistä sekä mittavasta lisäravinteiden käytöstä. Vatsani oli ajoittain todella ärtynyt ja silloin en oikein pystynyt syömään mitään, lääkärien määräämät happosalpaajat eivät tähän auttaneet vaan tähänkin sain avun akupunktiosta. Tämän lisäksi kärsin matalasta verenpaineesta, pulssista ja ruumiinlämpötilasta, päänsäryistä, pahoista PMS-oireista, aivosumusta, huimauksesta, näköhäiriöstä, yleisestä väsymyksestä sekä toistuvista flunssista.

    Viime syksynä oloni huonontui merkittävästi ja tajusin, että tämä ei voi olla masennusta/burn outia, sillä elämässäni on kaikki hyvin ja mitään suurempaa stressiäkään ei ollut, olin myös huolissani jatkuvasta sairastelustani. Kävin sisätautilääkärillä, joka otti vaikka ja mitä kokeita, mutta mitään ei löytynyt. Sattuman kautta päädyin Mehiläiselle Erkki Antilan vastaanotolle, joka epäili heti vakavaa Ferritiini-vajetta, ja ameebaa. Hän oli molemmissa analyyseissa oikeassa ja E. Histolytica löytyi MDD:n laajasta ruoansulatusanalyysistä. Omituisinta oli, että Ameeba ei näkynyt ameebavärjäyksissä vaan vain mikroskoopilla tutkittuna havaittiin kystiä ja trophosyyttejä, jotka olivat syöneet punasoluja. Olen siis Antilalle ikuisesti kiitollinen diagnoosista. Aion myös jatkaa hänen hoidossaan, mikäli kontrolliulostenäytteet tai bioresonanssi osoittaa positiivista. Hän tosin ei välttämättä suostu jatkamaan, jos ulostetestit näyttävät negatiivista ja bioresonanssitulokset positiivista, paha sanoa. Siinä tapauksessa pitkä Tre Örter-kuuri on ainoa mahdollisuus.

    Julkisen terveydenhuollon kontrollinäytteeni tulivat juuri takaisin negatiivisena. Olen kuitenkin lähettänyt kontrollinäytteet myös MDD:lle ja sitten minulla on vielä Bioresonanssiaika, jonka toivon tuovan vastauksia siihen onko ameeba vielä jäljellä ja kuinka voimissaan. 70% E. Histolyticaan sairastuneiden ulostenäytteissähän ei tätä parasiittia näy ja sen havaitseminen on entistä vaikeampaa lääkekuurin jälkeen. Myös nämä verestä ja ulosteesta otettavat vasta-aineet näyttävät useilla amebiaasiin sairastuneilla negatiivista. Paras tapa on kuulemma ottaa näyte peräsuolen limakalvolta, ja tutkia se heti. Tätä ei ilmeisesti kuitenkaan Suomessa tehdä, ja maailmallakin on vain muutamia lääkäreitä, jotka tätä tekevät. Ei siis ihme, ettei sinunkaan ameebaa havaittu julkisessa terveydenhuollossa.

    Elättelen siis vielä toiveita, että ameeba olisi kuollut ja nämä oireet, mitä minulla on tällä hetkellä johtuisivat vain siitä, että keho on shokissa, kun ameeba on poissa ja kun se joutuu totuttautumaan elämään ilman ameebaa lähes seitsemän vuoden jälkeen. Ulkomaisilla keskustelupalstoilla ihmiset ameebasta toipuneet sanovat, että ameebaoireita saattoi olla jopa kuukausia ameebasta eroon pääsemisen jälkeen. Kuten sanoit, toipuminen on tosi hidasta ja välillä tulee takapakkia.

    Tulipas pitkä postaus, toivottavasti jaksoit lukea. Ja tsemppiä toipumiseen ja muista nauttia näistä kesän viimeisistä päivistä :)

    • Hei, luin tosi mielenkiinnolla. Voi, minunkin olisi pitänyt lähettää näyte MDD:lle, niin olisin saanut diagnoosin. Mutta kun olin niin poikki, etten jaksanut selvittää ja hoitaa asioita. Keväällä, kun ameba lähti uuteen nousuun, yritin vielä, että olisin saanut diagnoosin. Antibiootteja en olisi huolinut, koska tiesin, että Tre Örter auttaa ja siitä ei tule sivuoireita. Mutta diagnoosi olisi ollut minulle tärkeä. Erkki Antilalle oli kuukausien jonot ja enkä voinut niin kauaa odottaa, sillä olin todella huonossa hapessa. Menin toiselle Mehiläisen lääkärille, jota ei asia sitten vähääkään kiinnostanut, kun ulostenäyte ja vasta-aineet olivat negatiivisia ja maksa-arvotkin enimmäkseen jo normaalin rajoissa. Mutta hyvin selitit tuon, miksi sitä amebaa ei osata täällä havaita.

      Mullekin PHKS:n lääkäri ehdotti happosalpaajia, kun sanoin, että on raskas hengittää. Eihän ne happosalpaajat auta, kun ei niitä happoja juurikaan ole. Vatsa ärtyy siitä, kun ruoka ei sula. Jännä juttu, että sinun ruokavaliosi on ihan päinvastainen. Millaisella ruokavaliolla olet ollut? Poistiko ruokavalio oireitasi, mm. aivosumun? Se kun minun kokemukseni ja oppimani mukaan tulee proteiineista, jotka eivät pilkkoudu kunnolla.

      Kiitos kysymästä, minun vointini on huomattavasti kohentunut viimeisten parin kuukauden aikana, vaikka en terve vielä olekaan. On pitänytkin kirjoittaa vointikuulumisia, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kovin samoja oireita meillä on ollut. Parantuminen on varmasti pitkä prosessi vielä sittenkin, kun ameba on poissa. Kestäähän siinä, ennenkuin keho korjaantuu sen ameban jäljiltä. Jos vaikka ajattelee sitä, että levitessään elimistössä se syö tiensä kudosten läpi ja inflammoi joka paikan, jossa on ollut. Niin onhan siinä koko joukko reikiä paikattavana. Maksan toipumisessa menee kuukausia.

      Haluaisitko kertoa tarinasi minun blogissani? Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että haluaisin mukaan joitakin lukijan tarinoita, muiden amebakokemuksia. Se voisi auttaa muitakin näistä epämääräisistä oireista kärsiviä havahduttamaan, että ei tämä nyt niin mahdottoman harvinainen juttu ole ja se voi olla muillakin kuin minulla. Voisit lähettää sen tuohon blogipostiini ja keksiä sille jonkun otsikon.

      Ja nautittu ollaan. Olen kerännyt marjoja ja keitellyt hilloja ja mehua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.