Ihanaa olla taas kotona. Kun se kotiinpaluunkaipuu iskee, niin silloin on päästävä kotiin ja heti. Rovaniemeltä lähtiessäni alkoi jo tuntua siltä, että tämä matka on nyt valmis tältä erää ja joudan kotiin täältä. Mutta ajattelin, että kun nyt kerran näinkin pitkälle olen tullut, niin onhan se jatkettava ihan tunturi-Lappiin asti. Suunnitelmissani silloin oli vielä palata Kemijärvelle mökkeilemään ja miettisin sitten siellä, että mihin suuntaan Lappia lähtisin. Mieleni teki niin patikoimaan ja Pallastunturia mietin. Mutta kotiinpäin se suunta sitten kuitenkin tuli. Vielä kun koko Lappiin luvattiin tulevalle viikolle vesisadetta ja alta 10°C lämmintä, niin se oli siinä. Sunnuntaina iltapäivällä starttasin ja ajelin saman tien kotiin asti. Yhtään en malttanut enää mitään kierrellä ja pidentää matkaani yhdelläkään yöllä.
Hieno oli valoisassa kesäyössä ajella tyhjiä pikkuteitä. Aniliininpunainen auringonlasku takana ja lähes täysikuu edessä.
Mutta enpä ole malttanut paljoa kotona olla. Olen tehnyt päiväretkiä lähipaikkakunnille ja käynyt kesäteattereissa, elokuvissa ja tervehtimässä kavereitani. Jos kuka vain ruotsin kieltä ymmärtää, niin suosittelen lämpimästi Pernajan Lurensin ruotsinkielistä kesäteatteria, jonne aivan suunnittelematta päädyin. Peukaloisen retket oli hienosti toteutettu ja eläinpuvut havainnollistivat selvästi, että minkä sortin otuksesta oli kyse. Katsomo on joka penkkiriviltä porrastettu, joten sieltä varmasti näkee joka paikasta. Lisäksi katsomo on pyörivä, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin näyttämöihin ja toteuttaa sujuvasti kohtausten vaihdot. Ruotsinpyhtään ruukin kesäteatteri, jonne alun perin olin ollut menossa, ei puolestaan ollut mitenkään hääppöinen. Mukahauskaa koheltamista kirpputorivaatteissa eikä katsomon kaikilta paikoilta voinut nähdä koko näyttämöä. Läksin puoliajalla pois. Muutoin Ruotsinpyhtää eli Strömforsin ruukki ja sen käsityöläispajat ovat mukava käyntikohde ja siellä on ihan majoitustakin.
Kesäyön aurinkoa Kemijärvellä.
Pohjoisen matkallani kävin muuten kansanparantajalla, sekä Rovaniemelle mennessäni että sieltä lähtiessäni. Jokaisella parantajalla on omat menetelmänsä, tämä paineli kipeitä paikkoja kunnes kipu hellitti. Hän paineli eri elinten ja kehonosien vastepisteitä jaloista, kävi läpi vatsaa ja laittoi selkärangan nikamat paikoilleen. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen olin aika pökkyräinen ja se selvisi parin tunnin nokosilla. Toisen kerran jälkeen en ollut pökkyrässä, mutta seuraava päivä meni vuoroon nukkuessa, vuoroon itkiessä. Parannushoidot korjaavat usein myös henkistä puolta ja oli ihan aiheellista purkaa niitä suruja ja pettymyksiä, jotka ovat tämän sairastelun aikana painolastiksi kertyneet. Kun toisen hoitokerran jälkeen ajelin sieltä pois, mieleeni iski ajatus, että nyt on jokin korjaantunut. En vielä tiedä mikä, mutta ainakin oloni on sen jälkeen ollut ihanan normaali. Ei enää sitä väsymyksen ja uupumuksen tunnetta kehossa lainkaan. Eilen uskaltauduin kokeilemaan partajogurttia ja sen kanssa mansikoita ja se oli kyllä taivaallisinta, mitä olen aikoihin syönyt. Tai ehkä ikinä. Nyt vielä ainakaan ei olo tunnu sumealta ja olen muutoinkin jo arvellut, että se olisi ureakierto, joka on lähtenyt toimimaan taas.
...rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa, huumaa.
Nyt olen päättänyt, että syyskuulla uudestaan, ruskaretkelle. Silloin ajan yhtä päätä vähintään Rovaniemelle asti, jottei koti-ikävä ehdi iskeä vielä siinä vaiheessa ja silloin menen tuntureille patikoimaan, mikä nyt jäi tekemättä. Ja takaisin tulen poro takakontissa.
Kesän ensimmäiset herkkutatit Kemijärvellä.