Heipä hei Rovaniemelle

Olen ollut Rovaniemellä nyt viikon verran ja todella nauttinut olemisestani. Viime syksy ja mennyt talvi olivat sellaista aikaa, että tympäännyin ihmisiin, koko ihmiskuntaan. Välinpitämättömyyttä, epäuskoa, itsekkyyttä, ymmärtämättömyyttä, suoranaista ilkeyttä ja typeryyttä. Lähellä ja tukemassa ei ketään. Kyllä on ottanut pattiin useammankin kerran ja kunnolla. Nyt olen saanut olla seurassa, johon tunnen kuuluvani ja se on pistänyt minut miettimään, että jospa en ryhtyisikään ihan erakoksi, vaan jopa valitsisin asuinpaikkani siten, että lähellä on minulle tärkeitä ihmisiä. Ruokavalioni ja amebatarinani on otettu asiallisesti ja se siitä. Sitten on puhuttu kaikesta muusta: sinkkuudesta ja parisuhteesta, palapeleistä, pähkinänakeista ja kanadanposkihanhista, kollektiivisesta tajunnasta sekä tietenkin suomalaisen terveydenhoidon tasosta ja koululääketieteen keinoista. Ollaan saunottu joka päivä ja pelattu korttia yötä myöten niin, että vuorokausirytmi on aivan sekaisin. Olen väsynyt, mutta oikein hyvällä mielellä.

Toipuminen on hidasta, mutta huomaan jotain kuitenkin tapahtuneen. Eilen jaksoin olla kaupungilla kokonaiset viisi tuntia ja pärjäsin sen ajan pelkällä riisiannoksella ruokatermarissa. Muutenkin syömävälini ovat ehkä jonkin verran lyhentyneet, eikä minun tarvitse syödä ihan koko aikaa. Noin kuukausi sitten punnitsin kaikki ruokani muutaman päivän ajan ja Finelin ruokakorin avulla laskin päivittäisen syömäni kalorimäärän pyörivän 3000 kcal:n paikkeilla ja silti oli koko ajan nälkä. Vaakaa ei ole matkassa, mutta luulen pärjääväni jo vähemmällä, mikä tarkoittaisi sitä, että ruoka sulaa paremmin eikä kaikki tule vain läpi. Vatsakaan ei enää pömpötä niin mahdottomasti. Mutta niin paljoa ei ruoansulatukseni ole parantunut, että voisin ottaa jotain uusia proteiinipitoisia ruokia ruokavaliooni. Kokeilin ruisleipää ja olin seuraavan päivän aivan pökkyrässä, väsynyt eikä pää pelannut kunnolla. Kasvikset eivät ole maistuneet aikoihin, mutta nyt alkoi tehdä niitä mieli ja ostin eilen kesäkurpitsaa ja porkkanoita perunan seuraksi kasvissosekeittoon. Ajatuskin sosesopasta on tökkinyt tähän asti, mutta nyt tuntuu siltä, että se voisi olla ihan hyvää.

Tänään jatkan matkaa Rovaniemeltä, mutta en pitkälle. Menen Kemijärvelle erään toisen tuttavani mökille. Olin ensin ajatellut yöpyä teltassa Korouoman ulkoilualueella, mutta sade ja alle kymmenen asteen lämpötila ei paljoa telttailemaan houkuttele. Pekka Pouta eilen lupaili vähän luntakin tänne Lappiin. Saavatpahan hyttyset kyytiä, sillä niitä on ihan kiitettävästi ja näköjään tykkäävät tällaisesta etelän hetelmästä. Tosin hyttysten lisäksi vaarassa paleltua on tämän vuoden hillasatokin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *