Siitä on nyt parisen viikkoa, kun kävin homeopaatilla scio-syynissä. Laite ei enää löytänyt amebaa. Sanoi että ”not present” eli ”ei läsnä” ja se ei tarkoita vain lepotilaa, vaan sitä, että önniäistä ei enää ole. Mutta toipuminen tulee viemään aikansa. Ehtihän se ameba olla siellä kuusi vuotta ja sinä aikana kyllä jo saa aikaan yhtä ja toista.

Loiset kaivavat kudoksiin käytäviä liikkuessaan paikasta toiseen. Scion mukaan maksani on melko ehjä, mutta sappitiehyet eivät ole oikein kunnossa eikä sapen kierto toimi. Maksassa ei ole enää kehon ulkopuolelta tulleita myrkkyjä, mutta suolistotoksiineja on sitten senkin edestä ja ne tukkivat maksaa. Munuaisissa näkyi jonkin verran raskasmetalleja ja molemmissa ammoniakkia. Kunhan olen saanut maksani toipumaan jonkin verran, niin sitten alkaa sen puhdistaminen. Maksan puhdistamiseen ja sappikivien poistoon tiedän keinoja, mutta en ole niitä koskaan kokeillut. Jos munuaisten puhdistamiseen löytyy jokin konsti, niin varmaan kokeilen sitäkin.

Suolisto on jonkin verran ärtynyt. On sulamattomien proteiinien aiheuttamia inflammaatiotiloja ja kramppeja ja pientä imeytymishäiriötä, mutta ei mitään aivan kauhean vakavaa. Vatsani on aivan turvoksissa, kuin olisin pitkällä raskaana, ja suolistoni bakteerikanta on varmasti aivan vinksallaan. Jouduin syömään pari antibioottikuuriakin tässä kevättalven aikana ja se ei ainakaan auta asiaa. Raakaa ruokaa minun pitää nyt karttaa, sillä se ärsyttää.

Molemmissa poskionteloissa on tulehdus ja streptokokkia. Eli niinhän siinä kävi, että se tulehtunut hammas tulehdutti poskiontelot eivätkä antibiootit tappaneet kaikkia pöpöjä.

Selkääni minä kerään kaikki murheet ja henkiset taakat ja se onkin aivan jumissa. Onneksi niitä vinksahduksia ei ole enää tullut ja selkä tuntuu muutenkin vahvemmalta ja uskallan jo kyykkiä ja kumarrella ja nostella tavaroita. Lähellä selkärankaa kulkee parasympaattinen hermosto ja selän jumit haittaavat jo tämän hermoston toimintaa. Parasympaattinen hermosto säätelee mm. ruoansulatuksen toimintaa ja suolen peristaltiikkaa (suolen liikehdintä, joka kuljettaa suolen sisältöä eteenpäin).

Olo on melko samanlainen ollut siitä lähtien, kun tuo viimeisin yrttikuuri alkoi vaikuttaa. Välillä on ihan toimivia päiviä, välillä väsyttää niin, ettei saa mitään tehtyä. Onneksi minun ei ole mikään pakko saada mitään tehtyä. Teen sitten, kun siltä tuntuu. Hetken vointini on paljolti riippuvainen ruokavaliosta ja sitä säädän vieläkin. Huomasin pähkinöiden uuvuttavan. Niissähän on melko paljon proteiineja ja ovat melko tiukkaa tavaraa. Jätin niiden napostelemisen pois ja parin päivän kuluttua olin virkeämpi. Mutta onneksi nyt toimivia päiviä tuntuu olevan aina vaan enemmän eikä väsymys ole enää niin voimakasta ja lamauttavaa kuin se on ollut.

Nyt kun asiaa taaksepäin tarkastelen, niin helppohan tuosta amebasta oikeastaan oli päästä eroon, kun ensin sai tietää, minkä kanssa on tekemisissä ja mitä sille pitää tehdä. Samoin kun saa ruokavalion kohdalleen, jottei väärä ruoka rasita elimistöä ja luo sinne lisää myrkkyjä. Ihan turhaan tällaisen kanssa piti kuusi vuotta elämästänsä heittää – jonnekin. En nyt sano, että hukkaan, sillä eihän tämä aika ole hukkaan mennyt, mutta olisi se elämä varmasti maistunut paljon nautinnollisemmalta ilman tätä pientä vierasta. Opettavaista tämä kyllä on ollut ja tuonut minulle ravinnon ja sen merkityksen terveyteen ja sairauksiin ihan sydämenasiaksi.

Mutta, nyt tuntuu kivalta ajatus siitä, että edessä on vapaa kesä, josta voin viimeinkin päästä nauttimaan ihan oikeasti. Toipuminen tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa ja on tavattoman palkitsevaa, kun hoitaa itseään ja näkee sen tuottavan tulosta. Voin taas tehdä suunnitelmia ja ajatella, että jonain päivänä olen taas ihan kunnolla terve ja pirteä ja voin tehdä ihan mitä vain.