Lisäravinteista

Olen sitä mieltä, että terveellä ihmisellä, joka syö normaalia perusruokaa, ei ole mitään tarvetta käyttää ravintolisiä. Mutta jos ruokavalio on rajoittunut, tai elimistön kyky ottaa ravinteita ruoasta heikentynyt, silloin erilaisista napeista on apua.

Lisäravinteita on jos jonkinmoista purkkia ja löytääkseen sieltä ne laadukkaat ja järkevät vaihtoehdot, täytyy olla jonkin verran perehtynyt asiaan. Siihen, mitä ravinteita tämän hetkisestä ruokavaliosta puuttuu, missä muodossa ne purkista otettuna parhaiten imeytyvät ja mikä on laadukas tuote. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että markettilisäravinteet voi noin suurin piirtein unohtaa tykkänään. Esittelen nyt ne, mitä minä tällä hetkellä käytän ja mitkä olen homeopaattini ja ravintoneuvojakurssiopettajani suosituksesta, syynäämällä ja vertaamalla tuoteselosteita tai kirjallisuuden avulla laadukkaiksi todennut.

B12-vitamiini

B12-vitamiinia saadaan vain eläinkunnan tuotteista ja paitsi vegaaneilla, sen saanti ei yleensä ole ongelma. Suurempi ongelma on imeytyminen. B12-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan vatsalaukun erittämää ns. sisäistä tekijää ja sen eritys/toimivuus häiriytyy helposti jos vatsahappoja ei ole tarpeeksi ja vatsalaukun pH ei ole riittävän alhainen. Ja vaikka F-tekijää olisikin, niin vastaan tulee B12-vitamiinin sitoutumiseen tarvittavien entsyymien puute ohutsuolessa. Täten B12-vitamiinin syöminen tabletteina ei juurikaan auta. Ihmisellä on kehossa monen vuoden tarpeet B12:a, joista suurin osa maksassa. Minulla ilmeisesti maksa heitti varastonsa pihalle viime syksynä, päätellen aivan ylikorkeasta veren B12-arvosta. Jokin aika sitten homeopaatti totesi B12-tason olevan minulla alhainen, jolloin aloin käyttämään kielen alta imeytettävää Solgarin B12-valmistetta. Otan yhden tabletin joka 4. päivä.

Chlorella

Oikeastaan chlorella ei ole mikään ravintolisä, vaan ruokaa. Mutta nappi kuin nappi, niin olkoot tällä listalla mukana. Pidän sitä mukana ruokavaliossani koska se sisältää runsaasti helposti sulavaa proteiinia ja rautaa ja onhan siinä paljon muutakin tarpeellista. Annokseni on 5g päivässä.

C-vitamiini

On vaikea selittää tunnetta jolloin kroppa sanoo, että jotain ei pidä syödä tai että nyt tarvitaan jotain tiettyä. Ehkä se, että jotain ei pidä syödä, on helpompi. Silloin tulee kokovartalovastenmielisyys kyseistä ruoka-ainetta kohtaan. Se ei välttämättä maistu pahalle eikä siitä tule mitään välittömiä oireita, mutta sitä ei vain tee mieli yhtään tai ajatuskin sen syömisestä tuntuu pahalta. Muutama viikko sitten minusta alkoi tuntua siltä, että nyt tarvitaan C-vitamiinia. Oli minulla mielitekoakin sellaisiin kirpakoihin ruoka-aineisiin kuin sitruuna, ruusunmarja ja kiivi, jotka kaikki sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten oli siinä jonkinlainen järkipuolikin mukana, mutta enempi sen perstuntuman takia menin ja ostin C-vitamiinini.

Vähän myöhemmin olin sähköpostivaihdossa ravintokurssiopettajani kanssa, kerroin amebatarinani ja hän sanoi, että ” Det bästa sättet att bygga upp levern igen är stora doser C-vitamin. Det är leverns viktigaste substans. Dessutom kan homeopati stödja tillväxten. Men framför allt C-vitamin. Neutraliserad och utan socker! Mellan 5-10 g/dag.” eli että ”Paras tapa korjata maksaa on C-vitamiini isoina annoksina. Se on maksan tärkein ainesosa. Myös homeopatia voi tukea, mutta ennen kaikkea C-vitamiini. Neutralisoitu ja sokeriton, 5-10g päivässä.” Annosta nostetaan vaiheittain ja kuulostellaan omaa oloa sen suhteen, että mikä on sopiva annos. Hyvä C-vitamiinilisä on happoneutraloitu ja pitkävaikutteinen, 1000 mg. Pitkävaikutteinen siksi, että C-vitamiinin imeytymistehokkuus heikkenee voimakkaasti annosten suurentuessa. Lifella on omalla tuotemerkillä tällainen C-vitamiini Super Fruits, josta en kuitenkaan löytänyt kuvaa netistä ja toinen hyvä on Super C complex 1000.

Hivenaineet

Nutramedixin Trace Minerals sisältää 70 erilaista hivenainetta. Nestemäisenä sen voi imeyttää suoraan suun limakalvoilta. Auttoi todella paljon hartioiden ja selän lihasjännityksiin.

Jodi

Tämä kaikki on vaikuttanut kilpirauhaseenkin, joka ei sitten ole jaksanut toimia kunnolla. Sitä herätellään jodilla ja jos vain on mahdollista, niin otan kaikki ravinteet mieluummin ruoasta kuin purkista ja jodin kohdalla se on mahdollista merilevällä. Päiväannos tällä on ¼ tl. Otan sen kahdessa erässä ruokaan sekoitettuna. Keiton seassa menee hyvin alas.

Kalsium

Maitotuotteiden puuttuessa lisäkalsium on tarpeen. Purkkikalsiumin imeytyminen ei ruoan kalsiumiin verrattuna ole koskaan samanarvoista, joten halusin tabletin, jonka voi imeskellä. Ainoa löytämäni purutabletti, joka ei sisällä sokeria tai mitään keinotekoisia makuaromeita oli Kalcipos-D. Tabletti sisältää 500mg kalsiumia ja sitä on saatavilla kahdella D-vitamiinipitoisuudella: 10 tai 20 mg/tabletti. Kalsiumin päiväsaantisuositus on 800 mg/päivä ja valmisteiden pitkäaikaisten käytön enimmäismäärä 1500 mg/päivä. Purkin ohjeen mukaan Kalciposia suositellaan otettavan yksi tabletti päivässä. Olen ottanut toisinaan kaksikin ja siksi käytän niitä alhaisemmalla D-vitamiinipitoisuudella olevia. Otan kalsiumin aterioiden välillä, sillä on aineita, joiden kanssa se voi muodostaa liukenemattomia yhdisteitä ja koska tuotteen sisältämät karbonaatit neutraloivat vatsahappoja, jotka eivät tässä vaiheessa ole niin kovin tehokkaita muutenkaan. Kalciposia myyvät apteekit.

Magnesium

Magnesiumin puute alkaa tuntua kehossa nopeasti paikkojen jäykkyytenä ja erityisesti pohkeiden lihaskramppeina. Magnesiumia tarvitaan lähes kaikkien entsyymien toimintaan ja glukoosin muuttamisessa energiaksi. Magnesiumin puute johtaa energiavarastojen tyhjentymiseen ja siten solukuolemaan. Lisäravinteissa on magnesiumia kemiallisesti monessa eri muodossa ja näistä huonoiten imeytyvä on magnesiumoksidi, MgO. Tällä hetkellä käytän magnesiumglysinaattia (Kirkman). Olen käyttänyt myös kelatoitua magnesiumia (Solgar) ja kunhan vatsan toiminta paranee, siirryn edullisempaan magnesiumsitraattiin (Solgar). EU ravintosuositusten mukaan magnesiumia tulisi saada 375 g päivässä. Hikoillessa magnesiumia poistuu elimistöstä ihon läpi ja siten aktiivisten liikkujien tulisi saada enemmän magnesiumia kuin vähemmän fyysisiä aktiviteetteja harrastavien. 100 mg magnesiumkapseleita otan päivässä kaksi. Magnesium otetaan aterioiden yhteydessä.

Omega3-rasvahapot

Oikeastaan ainoa lisäravinne, mitä voisin terveellekin ihmiselle suositella, jos tämä ei syö runsaasti kalaa tai muita mereneläviä, on EPA eli eläinperäinen omega3 rasvahappo. Omega3:a hehkutetaan aika paljon, mutta siinä menevät eläinperäiset ja kasvisperäiset omegat sekaisin. Hyvien omega3-rasvahappojen avulla mainostetaan mm. pellavaöljyä ja rypsiöljyä, joista on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä rasvahappojen terveellisyyttä ajatellen. Röyhkein näkemäni omega3-terveysjulistus oli punajuurisalaattirasian kyljessä: ”Sisältää omega3-lähteen”. Uteliaisuuttani katsoin, että mistä muka punajuurisalaatissa saadaan omega3:a. Olihan siellä: joku prosentti, pari rypsiöljyä. Rypsiöljyssä puolestaan on kymmenisen prosenttia kasvisperäistä omega3:a (ALA), josta ihmisen elimistö kykenee muuttamaan EPA:ksi noin 5%. Eli äkkiseltään laskettuna teoriassa 100 g:sta tuota punajuurisalaattia saisi 0,1 mg EPAa. Päivätarve on noin 1000 mg.

EPAa tarvitaan paitsi kaikkiin soluihin yleensäkin, niin varsinkin aivoihin ja muuhun hermostoon, joista 70% on rasvaa. Myös sydänlihas tarvitsee EPAa. EPAa saadaan parhaiten rasvaisista, villinä kasvaneista kaloista ja muista luonnollista ravintoa saaneista eläimistä sekä esim. pellavansiemeniä saaneiden kanojen munista. Vilja sisältää runsaasti omega6-rasvahappoja ja näin ollen myös viljalla ruokittujen eläinten liha sisältää enemmän omega6:a ja heikosti tai ei lainkaan omega3:a. Omega6-rasvahapot ovat inflammatorisia ja omega3:t anti-inflammatorisia. Ihmisen tulisi saada näitä ravinnostaan 1:1, mutta suhteen arvioidaan olevan tämän päivän länsimaisella ruokavaliolla 1:25. Eli kalaa ja muuta luonnollista eläinperäistä ravintoa tarvitaan, jotta EPAn, joka on elimistölle välttämätön rasvahappo, saanti täyttäisi elimistön tarpeen.

Hyvässä EPA-valmisteessa on EPAa vähintään kolme kertaa niin paljon kuin DHA:ta ja tämän vaatimuksen täyttää MorEPA (EPAa 590 mg, DHA:ta 130 mg /kapseli). Yksi kapseli päivässä riittää, sillä EPAa kertyy kuitenkin jonkin verran ihan normaaliravinnostakin.

Vitamiinivalmisteet, monimultiyhdistelmät

Yleensä vältän monivitamiinivalmisteita, sillä ne ovat vähän sekalainen soppa ja harvoin koostumus on sellainen, jota juuri sattuu tarvitsemaan. Nyt olen kuitenkin tehnyt tässä poikkeuksen. Ihan aluksi ennen kuin aloin tunkea mitään pillereitä kitusiini, aloin käyttää nestemäistä Mivi Total Plussaa. Siinä on aika paljon kaikkea ja nestemäisenä pidin sitä vatsaystävällisempänä kuin tabletteja ja kapseleita, joissa on aina sidosaineita mukana. Siinä on kuitenkin ihan tarpeettoman paljon B-vitamiineja suhteessa muuhun sisältöön, joten jätin sen, kun alkoi tuntua siltä, että elimistö alkaa sietää paremmin erilaisia aineita.

Olen alkanut homeopaattini suosituksesta käyttää Metagenicsin Ultra Clear Sustainia, jonka koostumus hoitaa ruoansulatuskanavaa. Otan sitä puolet ohjeistetusta päiväannostuksesta eli kaksi mitallista päivässä. On mielestäni pahan makuista pelkästään veteen sekoitettuna, mutta aivan ihana smoothien ainesosana. Se sisältään jonkin verran mineraaleja ja hivenaineita, etenkin B-ryhmän vitamiineja, inuliinia ja joitakin aminohappoja.

Tähän päälle sitten vielä lääkkeet eli loismyrkyt ja elimistön toimintaa ja toipumista tukevat yrtit ja homeopaattiset valmisteet. Nappi- ja tippaähky on aika lähellä ja todella odotan sitä, että voin jättää näistä yhden ja toisenkin pois valikoimistani. Mutta on niistä ollut apua.

Viitteet (EU-saantisuositukset): tri Sarah Brewer: Suuri Ensyklopedia – Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *