Ruokavaliolla, osa 2/2

Edellisessä postauksessani luettelin läjän ruoka-aineita, joita joudun välttämään. Lista ei ollut mitenkään suppea. Mutta mitä sitten saa syödä? Puhtaita perusraaka-aineita ja niin täyttä tavaraa kuin mahdollista, mutta kuitenkin helposti sulavaa. Kaikki nämäkään eivät minun vatsassani taida kunnolla sulaa, mutta näin syön silti, sillä jotainhan ihmisen on syötävä – ja ainakin vointini paranee koko ajan.

Aamiainen on vatsan tilasta riippuen joko helposti sulavaa valkoista riisiä veteen keitettynä vellinä tai kaurapuuroa. Sekä riisin että puuron sekaan laitan reilun ruokalusikallisen kirkastettua voita. Luomukaura on todella hyvän makuista ja kun puuron keittää kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä, on se aivan eri makuista kuin minuutin mikropuuro. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että mikro tappaa ruoasta jotakin. En tiedä, mitä ja miten, mutta näin sen koen. Mikrossa lämmitetty ruoka tuntuu kuolleelta.

Välipalana on kaksi kertaa päivässä smoothie, johon tulee:
• Reilu dl mustikoita
• 1 tl chlorellajauhetta
• 30 ml Ultra Clear Sustain vitamiinijauheravintolisää
• 1/2 tl tyrnijauhetta
• Puolikas banaani (banaanin oltava kunnolla kypsä, ei raakaa)
• Vettä
Ja sauvasekoittimella kaikki sekaisin.

Lämpimiä aterioita tulee syötyä useita päivässä ja perusta on yleensä sama: veteen keitettyä jotakin keittoa, johon tulee mukaan kalaa. Keitän joko pilkotut perunat tai tumman riisin reilussa vedessä kypsäksi. Keittämisen loppuvaiheessa heitän kattilaan jotakin kasvista: roomansalaattia, paksoita, persiljaa, tilliä tai pihalta nokkosia. Keitän näitä vihreitä juuri sen verran, että ehtivät vähän pehmitä. Lautaselle pilkon savukalaa tai kylmäsavulohta ja kaadan sopan päälle. Jos minulla on tuoretta kalaa fileenä, niin laitan sen mukaan kiehumaan hiukan ennen kasviksia. Peruna on siitä parempi kuin riisi, että siinä on runsaammin kaliumia ja nämä perunakeitot yhdessä porkkanamehun kanssa vastaavat pääosin päivän kaliumin saannista.

Kalaa syön vaihtelevasti eri sorttisia ja tuoreena sekä savustettuna. Pussilohta ja kaikkea kasvatettua vältän, samoin Aasiasta saakka tuotua kalafilettä. Ensimmäistä siksi, että se maistuu pahalle ja sisältää ties mitä, jälkimmäistä ihan eettisistä syistä. Suosin muikkuja, makrillia, kuhaa, siikaa, joskus silakkaa jos se on muualta kuin Suomenlahdelta. Tuoreena tai savustettuna. Atlantin puolen silliä kun saisi, se olisi todella hyvää ja sisältää paljon rasvaa. Poikkeuksen pussiloheen teen Myrskyläläisen Safun kylmäsavukirjolohen kohdalla. En tiedä mikä siinä on, mutta suorastaan himoitsen tuota kalaa. Kerran ostin jotakin muuta kylmäsavulohta kaupasta ja se oli aivan kammottavaa höttöä. Eli joko Safun lohta tai sitten ei lohta ollenkaan. Jos ei ole villiä saatavilla. Kalan valmistan siis joko keittäen tai uunissa. Paistaminenkin onnistuu, jos käyttää rasvana kylmäpuristettua kookosrasvaa.

EPAt eli eläinperäiset omega3-rasvahapot ovat elintärkeitä ja kalasta niitä saa eniten. Villistä enemmän, kasvatetusta vähemmän. Jos osan tuoretta kalaa, ostan mieluiten kokonaisen ja keitän päästä ja ruodoista liemen, jonka sitten perkaan ja siivilöin. Tähän kalakeittoon tulee lisäksi lanttua, kokojyväriisiä ja jotain vihreää kasvista.

Leipää en ole syönyt muutamaan vuoteen, mutta nyt kun olen ottanut kauran ruokavaliooni, niin olen ruvennut syömään kauraleipää. Olen löytänyt yhden ainoan leivän, joka ei sisällä kauran lisäksi myös vehnää ja se on Perheleipureiden Kaura100. Keltaruskea pussi, jossa pyöreitä kakkaroita.

Porkkana on minulle kysymysmerkki. A. Vogel sanoo kirjassaan Maksa ja terveys porkkanan olevan varsinaista maksalääkettä. Homeopaattini Scio-laite sanoo, että porkkana ei sovi minulle. Olen ratkaissut tämän dilemman pettämättömällä naisen logiikalla: en syö porkkanoita, vaan teen niistä mehua. Mehuakaan en juo siltään, vaan kaadan aamulla tekemästäni isosta lasillisesta aina vähän riisivelliini ja keittoihini liemeksi. Rasva edistää karoteenin imeytymistä, joten syön porkkanaliemen runsaan rasvan kanssa eli mukaan reilu ruokalusikallinen kirkastettua voita. En ole huomannut, että minulle tulisi porkkanasta jotenkin huono olo, joten jatkan näin, kunnes viisastun tässä asiassa suuntaan tai toiseen.

Mehulinko on muutenkin ollut ystäväni näiden vuosien aikana. Raa’at vihannekset menevät kyllä mehuna. Ongelmana vain tällä hetkellä on, että en tiedä, mistä mehuni tekisin – muusta kuin porkkanasta. Punajuuria en käytä, sillä ne sisältävät melko paljon sakkaroosia. Kurkussa ei ole oikein mitään vitamiineja eikä kivennäisaineita, selleriä ei tee yhtään mieli, paprikakin (jossa muuten on ihan hurjasti C-vitamiinia, enemmän kuin sitrushedelmissä) tökkii ja kaalit ovat liian vahvoja juotavaksi. Hapankaali on kyllä hyvä. Se myötävaikuttaa suoliston hyvään bakteerikantaan ja siinä on melko paljon C-vitamiinia.

Hedelmistä syön banaania ja avokadoa. banaanissakin on sokeria, joten niitä vain yksi tai korkeintaan kaksi päivässä. Banaani menee smoothien seassa, toisinaan pilkon sen avokadon kanssa salaatiksi.

Perunoiden ja riisin lisäksi käytän hirssiä. Quinoakin olisi hyvää, mutta olen huomannut sen sulavan huonosti. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin lisätä sen ruokavaliooni. Aamupuuroon voi tuoda vaihtelua tattarilla. Lihaa en syö, mutta jos jossain on poroa tai hirveä tyrkyllä, niin kyllä napsaisen suuhuni palan tai pari. Ydinluusta keitetty liemi on hyvä keiton liemeksi.

Lisäksi syön kaakaota. Se on ihan parhaimpia magnesiumin lähteitä ja sisältää runsaasti myös rautaa. Joskus juon kaakaoni, makeuttamattoman, 100% kaakaon, kuumana veteen sekoitettuna, mutta eniten sitä menee suklaana. Joulukalenterin luukussa nro 18 esittelin teille saamani suklaan reseptin. Siitä tuli mielestäni liian rasvaista ja höttöistä, joten olen muokannut reseptiä vähän. Kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Mielestäni kirkastettu voi antaa suklaalle paremman rakenteen kuin kookosrasva. Tähän satsiin laitan puoli teelusikallista sitä kiellettyä hunajaa antamaan edes pikkuisen makeutta tähän suklaaseen, joka on muutoin todella tuhtia tavaraa.

Mausteina käytän pääasiallisesti vain suolaa. Joko meri- tai vuorisuolaa. Lisäksi minulla on Hiposal, kaliumsuola, jossa on paljon kasviksia ja yrttejä. Herbamare sopisi myös. Joskus laitan kurkumaa (on anti-inflammatorinen) tai hieman inkivääriä. Fenkoli, anis ja kumina käyvät myös. Mutta kaikkea vain pieninä määrinä.

Suurin piirtein näillä aineksilla nyt mennään, joka päivä melkein samat eväät. Ravintosisällöllisesti tuossa on aika hyvin kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Ongelmana on ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ja siksi ruoan tulee olla todella terveellistä, jotta siitä saa kaiken, mitä keho tarvitsee jaksaakseen parantua. Väsypäiviä on vieläkin hyvien päivien välillä ja yleensä ne aina liittyvät väärin syömiseen. Sen olen ainakin huomannut, että jos syön liikaa proteiinia, niin seuraavana päivänä olen väsynyt. Paras on, kun proteiinin määrä on n. 1g omaa painokiloa kohti. Tällöin proteiinien aminohapot menevät sellaiseen käyttöön, jossa aminohappoja tarvitaan, eivätkä energian polttoon, jolloin niistä jää ainesosia yli, jotka maksan ja munuaisten pitää poistaa jätteenä.

Kalsium tuosta puuttuu. Kun mitkään maitotuotteet, pähkinät ja siemenet, soijamaito eikä riisimaitokaan käy, niin jäljelle jää aika vähän hyviä kalsiumin lähteitä. Siksi otankin kalsiumia tabletteina ja vähän muitakin nappeja. Lisäravinteista tulossa oma postauksensa.

4 vastausta artikkeliin ”Ruokavaliolla, osa 2/2

  1. Hei!Ootko kokeillut kefiiriä,sen pitäs sopia jopa laktoosille herkillekin ihmisille.Lady kefirin sivuilta löytyy tietoa.

    • En ole kokeillut kefiiriä. Kun ongelmana on maidon proteiini, niin silloin mitkään maitotuotteet eivät käy. Laktoosi taas on maidon sokeri ja en tiedä, onko se ongelma, mutta sillä ei tässä vaiheessa vielä ole merkitystä. Sen näkee sitten, kun voi maitotuotteita ylipäätään alkaa käyttämään, että tarvitseeko valita laktoositonta.

  2. Tulin etsimään tietoa siitä, voinko saada liikaa A-vitamiinia kun syön paljon porkkanaa. Linkoan mehua päivittäin 2-3 dl heti aamulla ja siemaisen sitä heti aamulla ainakin desin pellavasiemenoöljylusikallisen seuraksi. Vielä ”linkousjätteestä” eli kuorista teen leipää tai lättyjä . Olen käyttänyt porkkanaa näin paljon noin kuukauden ajan ja uskon että alkaa tökkiä, josta tiedän, että nyt täytyy vaihtaa porkkana johonkin muuhun. Muuten, viljelen itse lehtikaalia ja sekin on tosi hyvää syysruokaa. Nyt siis herkutellaan ja syödään varastoon, jos mahdollista, talvenkin varalle. Minulla on reuman oireita. Mikähän olisi niihin paras puolustautumis- ja paratamiskeino? Olen jo 75-vuotias, mutta aika vahva ämmä vielä.

    • Jostain muistelen kuulleeni tai lukeneeni, että ”liika”karoteeni ei ole ollenkaan sama juttu kuin liika- A-vitamiini. Elimistö muuntaa karoteenista A-vitamiiniksi sen, minkä se tarvitsee ja loput menevät hukkaan. Muutoin suuret määrät porkkanaa – niin kuin suuret määrät mitä tahansa – eivät ole hyväksi. Porkkana on kuitenkin aika vahva aines. En tosin tiedä, millä tavoin se elimistössä käyttäytyy jos sitä syö liikaa, mutta esim. itselleni ei porkkana käy nyt lainkaan, sen karoteeni on liian vahvaa. Syön sen sijaan bataattia, joka on miedompi.

      Reumaan en parannuskeinoa tiedä, kun sitä en ole itse joutnut läpi käymään, mutta muistelen siihen liittyvän (tai sen syynä olevan) niveliin kitetytynyttä virtsahappoa eli munuaistenpuhdistuskuuri voisi olla paikallaan, tai useampikin sellainen välillä n. kuukauden taukoa pitäen. Eli munuaisten toimintaa ja niitä puhdistavia yrttejä teenä juoden, 1,5-2 litraa päivässä (+suunnilleen saman verran vettä): nokkosta, koivua, kultapiiskua, peltokortetta, siankärsämöä, juolavehnän juurta. Luontaistuotekaupoista löytyy yrttejä yksittäin (tai ehkä keräät ja kuivaat niitä itse) tai valmiina sekoituksina ja varmaan on erilaisia pillereitä ja jauheitakin siihen tarkoitukseen. Tai sitten homeopaattisilla valmisteilla. Itse kokeilisin tätä konstia. Siihen ei paljoa rahaa kulu eikä siitä ole mitään haittaakaan.

      Pellavansiemenöljyä en muuten suosittele. Sen omega3-rasvahapoista ei ole ihmisen elimistölle juurikaan hyötyä ja lisäksi se härskiintyy erittäin helposti ja siihen muodostuu sinihappoa. Mieluummin ihan kunnon EPA-kapseli päivittäin (esim. Vitamar 1000 on hyvälaatuinen).

      Hyvin olet itsestäsi huolta pitänyt ja terveellisesti syönyt ja liikkunut. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *