Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2012

Taraxacum officinalis

, kirjoittanut
9

Voikukka on vanha rohtoyrtti, jota käytetään nesteenpoistoon ja sappivaivoihin. Lehdet sisältävät nestettä poistavia aineita ja juuri lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta, vahvistaa maksaa ja auttaa elimistöä poistamaan myrkkyjä itsestään. Puhdistava voikukkakuuri kerran kesässä tekisi hyvää itse kullekin, ei vain maksaoireisille.

Minä läksin tekemään itselleni maksalääkettä:

Niin, muistinko kertoa muuttoni yhteydessä, että nyt minulla on puutarha? Se näkyy tuottavan runsaasti voikukkaa ja nokkosta, muita syötäviä sitten huomattavasti vähemmän.

Ei ollut juurien kaivaminen ihan helppoa hommaa. Syvällä olivat ja menivät herkästi poikki. Työ tekijäänsä neuvoo ja tekniikka kehittyi jonkin verran kaivausten edetessä.

Noin puolentoista tunnin saalis. Mietin kaivaessani pula-ajan ihmisiä, jotka ovat juuria kaivaneet henkensä pitimiksi. Minusta ainakin tuntui, että tämä ottaa enemmän kuin antaa.

Pesin juuret. Ja pesin ja pesin ja pesin.

Isoimmat juuret kuorin, sillä niistä oli vaikeinta saada multa pois, kun olivat niin kyhmyräisiä. Pienemmät olivat suorempia ja helpompi saada puhtaaksi. Sitten viipaloin kaikki ohuiksi ja asetin ritilän päälle aurinkoon kuivumaan.

Silppusin kuivuneet juurisuikaleet saksilla pieniksi ja sekoitin kaupasta ostettuun kuivattuun voikukkaan, joka sisältää myös lehtiä. Näin yrttiteestä tuli maksarohtoisempaa, sillä siinä valmiissa tavarassa oli aika vähän juurta seassa.

Voikukkahan on todella kaunis, kun sitä lähemmin tarkastelee. Sitä ei vain tule katsoneeksi ja arvostaneeksi, kun on enemmänkin rikkaruohon statuksen saanut. Hyvä tuoksukin siinä on.

Toipumiskuulumisia

, kirjoittanut
2

Siitä on nyt parisen viikkoa, kun kävin homeopaatilla scio-syynissä. Laite ei enää löytänyt amebaa. Sanoi että ”not present” eli ”ei läsnä” ja se ei tarkoita vain lepotilaa, vaan sitä, että önniäistä ei enää ole. Mutta toipuminen tulee viemään aikansa. Ehtihän se ameba olla siellä kuusi vuotta ja sinä aikana kyllä jo saa aikaan yhtä ja toista.

Loiset kaivavat kudoksiin käytäviä liikkuessaan paikasta toiseen. Scion mukaan maksani on melko ehjä, mutta sappitiehyet eivät ole oikein kunnossa eikä sapen kierto toimi. Maksassa ei ole enää kehon ulkopuolelta tulleita myrkkyjä, mutta suolistotoksiineja on sitten senkin edestä ja ne tukkivat maksaa. Munuaisissa näkyi jonkin verran raskasmetalleja ja molemmissa ammoniakkia. Kunhan olen saanut maksani toipumaan jonkin verran, niin sitten alkaa sen puhdistaminen. Maksan puhdistamiseen ja sappikivien poistoon tiedän keinoja, mutta en ole niitä koskaan kokeillut. Jos munuaisten puhdistamiseen löytyy jokin konsti, niin varmaan kokeilen sitäkin.

Suolisto on jonkin verran ärtynyt. On sulamattomien proteiinien aiheuttamia inflammaatiotiloja ja kramppeja ja pientä imeytymishäiriötä, mutta ei mitään aivan kauhean vakavaa. Vatsani on aivan turvoksissa, kuin olisin pitkällä raskaana, ja suolistoni bakteerikanta on varmasti aivan vinksallaan. Jouduin syömään pari antibioottikuuriakin tässä kevättalven aikana ja se ei ainakaan auta asiaa. Raakaa ruokaa minun pitää nyt karttaa, sillä se ärsyttää.

Molemmissa poskionteloissa on tulehdus ja streptokokkia. Eli niinhän siinä kävi, että se tulehtunut hammas tulehdutti poskiontelot eivätkä antibiootit tappaneet kaikkia pöpöjä.

Selkääni minä kerään kaikki murheet ja henkiset taakat ja se onkin aivan jumissa. Onneksi niitä vinksahduksia ei ole enää tullut ja selkä tuntuu muutenkin vahvemmalta ja uskallan jo kyykkiä ja kumarrella ja nostella tavaroita. Lähellä selkärankaa kulkee parasympaattinen hermosto ja selän jumit haittaavat jo tämän hermoston toimintaa. Parasympaattinen hermosto säätelee mm. ruoansulatuksen toimintaa ja suolen peristaltiikkaa (suolen liikehdintä, joka kuljettaa suolen sisältöä eteenpäin).

Olo on melko samanlainen ollut siitä lähtien, kun tuo viimeisin yrttikuuri alkoi vaikuttaa. Välillä on ihan toimivia päiviä, välillä väsyttää niin, ettei saa mitään tehtyä. Onneksi minun ei ole mikään pakko saada mitään tehtyä. Teen sitten, kun siltä tuntuu. Hetken vointini on paljolti riippuvainen ruokavaliosta ja sitä säädän vieläkin. Huomasin pähkinöiden uuvuttavan. Niissähän on melko paljon proteiineja ja ovat melko tiukkaa tavaraa. Jätin niiden napostelemisen pois ja parin päivän kuluttua olin virkeämpi. Mutta onneksi nyt toimivia päiviä tuntuu olevan aina vaan enemmän eikä väsymys ole enää niin voimakasta ja lamauttavaa kuin se on ollut.

Nyt kun asiaa taaksepäin tarkastelen, niin helppohan tuosta amebasta oikeastaan oli päästä eroon, kun ensin sai tietää, minkä kanssa on tekemisissä ja mitä sille pitää tehdä. Samoin kun saa ruokavalion kohdalleen, jottei väärä ruoka rasita elimistöä ja luo sinne lisää myrkkyjä. Ihan turhaan tällaisen kanssa piti kuusi vuotta elämästänsä heittää – jonnekin. En nyt sano, että hukkaan, sillä eihän tämä aika ole hukkaan mennyt, mutta olisi se elämä varmasti maistunut paljon nautinnollisemmalta ilman tätä pientä vierasta. Opettavaista tämä kyllä on ollut ja tuonut minulle ravinnon ja sen merkityksen terveyteen ja sairauksiin ihan sydämenasiaksi.

Mutta, nyt tuntuu kivalta ajatus siitä, että edessä on vapaa kesä, josta voin viimeinkin päästä nauttimaan ihan oikeasti. Toipuminen tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa ja on tavattoman palkitsevaa, kun hoitaa itseään ja näkee sen tuottavan tulosta. Voin taas tehdä suunnitelmia ja ajatella, että jonain päivänä olen taas ihan kunnolla terve ja pirteä ja voin tehdä ihan mitä vain.

Lisäravinteista

, kirjoittanut
Vastaa

Olen sitä mieltä, että terveellä ihmisellä, joka syö normaalia perusruokaa, ei ole mitään tarvetta käyttää ravintolisiä. Mutta jos ruokavalio on rajoittunut, tai elimistön kyky ottaa ravinteita ruoasta heikentynyt, silloin erilaisista napeista on apua.

Lisäravinteita on jos jonkinmoista purkkia ja löytääkseen sieltä ne laadukkaat ja järkevät vaihtoehdot, täytyy olla jonkin verran perehtynyt asiaan. Siihen, mitä ravinteita tämän hetkisestä ruokavaliosta puuttuu, missä muodossa ne purkista otettuna parhaiten imeytyvät ja mikä on laadukas tuote. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että markettilisäravinteet voi noin suurin piirtein unohtaa tykkänään. Esittelen nyt ne, mitä minä tällä hetkellä käytän ja mitkä olen homeopaattini ja ravintoneuvojakurssiopettajani suosituksesta, syynäämällä ja vertaamalla tuoteselosteita tai kirjallisuuden avulla laadukkaiksi todennut.

B12-vitamiini

B12-vitamiinia saadaan vain eläinkunnan tuotteista ja paitsi vegaaneilla, sen saanti ei yleensä ole ongelma. Suurempi ongelma on imeytyminen. B12-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan vatsalaukun erittämää ns. sisäistä tekijää ja sen eritys/toimivuus häiriytyy helposti jos vatsahappoja ei ole tarpeeksi ja vatsalaukun pH ei ole riittävän alhainen. Ja vaikka F-tekijää olisikin, niin vastaan tulee B12-vitamiinin sitoutumiseen tarvittavien entsyymien puute ohutsuolessa. Täten B12-vitamiinin syöminen tabletteina ei juurikaan auta. Ihmisellä on kehossa monen vuoden tarpeet B12:a, joista suurin osa maksassa. Minulla ilmeisesti maksa heitti varastonsa pihalle viime syksynä, päätellen aivan ylikorkeasta veren B12-arvosta. Jokin aika sitten homeopaatti totesi B12-tason olevan minulla alhainen, jolloin aloin käyttämään kielen alta imeytettävää Solgarin B12-valmistetta. Otan yhden tabletin joka 4. päivä.

Chlorella

Oikeastaan chlorella ei ole mikään ravintolisä, vaan ruokaa. Mutta nappi kuin nappi, niin olkoot tällä listalla mukana. Pidän sitä mukana ruokavaliossani koska se sisältää runsaasti helposti sulavaa proteiinia ja rautaa ja onhan siinä paljon muutakin tarpeellista. Annokseni on 5g päivässä.

C-vitamiini

On vaikea selittää tunnetta jolloin kroppa sanoo, että jotain ei pidä syödä tai että nyt tarvitaan jotain tiettyä. Ehkä se, että jotain ei pidä syödä, on helpompi. Silloin tulee kokovartalovastenmielisyys kyseistä ruoka-ainetta kohtaan. Se ei välttämättä maistu pahalle eikä siitä tule mitään välittömiä oireita, mutta sitä ei vain tee mieli yhtään tai ajatuskin sen syömisestä tuntuu pahalta. Muutama viikko sitten minusta alkoi tuntua siltä, että nyt tarvitaan C-vitamiinia. Oli minulla mielitekoakin sellaisiin kirpakoihin ruoka-aineisiin kuin sitruuna, ruusunmarja ja kiivi, jotka kaikki sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten oli siinä jonkinlainen järkipuolikin mukana, mutta enempi sen perstuntuman takia menin ja ostin C-vitamiinini.

Vähän myöhemmin olin sähköpostivaihdossa ravintokurssiopettajani kanssa, kerroin amebatarinani ja hän sanoi, että ” Det bästa sättet att bygga upp levern igen är stora doser C-vitamin. Det är leverns viktigaste substans. Dessutom kan homeopati stödja tillväxten. Men framför allt C-vitamin. Neutraliserad och utan socker! Mellan 5-10 g/dag.” eli että ”Paras tapa korjata maksaa on C-vitamiini isoina annoksina. Se on maksan tärkein ainesosa. Myös homeopatia voi tukea, mutta ennen kaikkea C-vitamiini. Neutralisoitu ja sokeriton, 5-10g päivässä.” Annosta nostetaan vaiheittain ja kuulostellaan omaa oloa sen suhteen, että mikä on sopiva annos. Hyvä C-vitamiinilisä on happoneutraloitu ja pitkävaikutteinen, 1000 mg. Pitkävaikutteinen siksi, että C-vitamiinin imeytymistehokkuus heikkenee voimakkaasti annosten suurentuessa. Lifella on omalla tuotemerkillä tällainen C-vitamiini Super Fruits, josta en kuitenkaan löytänyt kuvaa netistä ja toinen hyvä on Super C complex 1000.

Hivenaineet

Nutramedixin Trace Minerals sisältää 70 erilaista hivenainetta. Nestemäisenä sen voi imeyttää suoraan suun limakalvoilta. Auttoi todella paljon hartioiden ja selän lihasjännityksiin.

Jodi

Tämä kaikki on vaikuttanut kilpirauhaseenkin, joka ei sitten ole jaksanut toimia kunnolla. Sitä herätellään jodilla ja jos vain on mahdollista, niin otan kaikki ravinteet mieluummin ruoasta kuin purkista ja jodin kohdalla se on mahdollista merilevällä. Päiväannos tällä on ¼ tl. Otan sen kahdessa erässä ruokaan sekoitettuna. Keiton seassa menee hyvin alas.

Kalsium

Maitotuotteiden puuttuessa lisäkalsium on tarpeen. Purkkikalsiumin imeytyminen ei ruoan kalsiumiin verrattuna ole koskaan samanarvoista, joten halusin tabletin, jonka voi imeskellä. Ainoa löytämäni purutabletti, joka ei sisällä sokeria tai mitään keinotekoisia makuaromeita oli Kalcipos-D. Tabletti sisältää 500mg kalsiumia ja sitä on saatavilla kahdella D-vitamiinipitoisuudella: 10 tai 20 mg/tabletti. Kalsiumin päiväsaantisuositus on 800 mg/päivä ja valmisteiden pitkäaikaisten käytön enimmäismäärä 1500 mg/päivä. Purkin ohjeen mukaan Kalciposia suositellaan otettavan yksi tabletti päivässä. Olen ottanut toisinaan kaksikin ja siksi käytän niitä alhaisemmalla D-vitamiinipitoisuudella olevia. Otan kalsiumin aterioiden välillä, sillä on aineita, joiden kanssa se voi muodostaa liukenemattomia yhdisteitä ja koska tuotteen sisältämät karbonaatit neutraloivat vatsahappoja, jotka eivät tässä vaiheessa ole niin kovin tehokkaita muutenkaan. Kalciposia myyvät apteekit.

Magnesium

Magnesiumin puute alkaa tuntua kehossa nopeasti paikkojen jäykkyytenä ja erityisesti pohkeiden lihaskramppeina. Magnesiumia tarvitaan lähes kaikkien entsyymien toimintaan ja glukoosin muuttamisessa energiaksi. Magnesiumin puute johtaa energiavarastojen tyhjentymiseen ja siten solukuolemaan. Lisäravinteissa on magnesiumia kemiallisesti monessa eri muodossa ja näistä huonoiten imeytyvä on magnesiumoksidi, MgO. Tällä hetkellä käytän magnesiumglysinaattia (Kirkman). Olen käyttänyt myös kelatoitua magnesiumia (Solgar) ja kunhan vatsan toiminta paranee, siirryn edullisempaan magnesiumsitraattiin (Solgar). EU ravintosuositusten mukaan magnesiumia tulisi saada 375 g päivässä. Hikoillessa magnesiumia poistuu elimistöstä ihon läpi ja siten aktiivisten liikkujien tulisi saada enemmän magnesiumia kuin vähemmän fyysisiä aktiviteetteja harrastavien. 100 mg magnesiumkapseleita otan päivässä kaksi. Magnesium otetaan aterioiden yhteydessä.

Omega3-rasvahapot

Oikeastaan ainoa lisäravinne, mitä voisin terveellekin ihmiselle suositella, jos tämä ei syö runsaasti kalaa tai muita mereneläviä, on EPA eli eläinperäinen omega3 rasvahappo. Omega3:a hehkutetaan aika paljon, mutta siinä menevät eläinperäiset ja kasvisperäiset omegat sekaisin. Hyvien omega3-rasvahappojen avulla mainostetaan mm. pellavaöljyä ja rypsiöljyä, joista on itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä rasvahappojen terveellisyyttä ajatellen. Röyhkein näkemäni omega3-terveysjulistus oli punajuurisalaattirasian kyljessä: ”Sisältää omega3-lähteen”. Uteliaisuuttani katsoin, että mistä muka punajuurisalaatissa saadaan omega3:a. Olihan siellä: joku prosentti, pari rypsiöljyä. Rypsiöljyssä puolestaan on kymmenisen prosenttia kasvisperäistä omega3:a (ALA), josta ihmisen elimistö kykenee muuttamaan EPA:ksi noin 5%. Eli äkkiseltään laskettuna teoriassa 100 g:sta tuota punajuurisalaattia saisi 0,1 mg EPAa. Päivätarve on noin 1000 mg.

EPAa tarvitaan paitsi kaikkiin soluihin yleensäkin, niin varsinkin aivoihin ja muuhun hermostoon, joista 70% on rasvaa. Myös sydänlihas tarvitsee EPAa. EPAa saadaan parhaiten rasvaisista, villinä kasvaneista kaloista ja muista luonnollista ravintoa saaneista eläimistä sekä esim. pellavansiemeniä saaneiden kanojen munista. Vilja sisältää runsaasti omega6-rasvahappoja ja näin ollen myös viljalla ruokittujen eläinten liha sisältää enemmän omega6:a ja heikosti tai ei lainkaan omega3:a. Omega6-rasvahapot ovat inflammatorisia ja omega3:t anti-inflammatorisia. Ihmisen tulisi saada näitä ravinnostaan 1:1, mutta suhteen arvioidaan olevan tämän päivän länsimaisella ruokavaliolla 1:25. Eli kalaa ja muuta luonnollista eläinperäistä ravintoa tarvitaan, jotta EPAn, joka on elimistölle välttämätön rasvahappo, saanti täyttäisi elimistön tarpeen.

Hyvässä EPA-valmisteessa on EPAa vähintään kolme kertaa niin paljon kuin DHA:ta ja tämän vaatimuksen täyttää MorEPA (EPAa 590 mg, DHA:ta 130 mg /kapseli). Yksi kapseli päivässä riittää, sillä EPAa kertyy kuitenkin jonkin verran ihan normaaliravinnostakin.

Vitamiinivalmisteet, monimultiyhdistelmät

Yleensä vältän monivitamiinivalmisteita, sillä ne ovat vähän sekalainen soppa ja harvoin koostumus on sellainen, jota juuri sattuu tarvitsemaan. Nyt olen kuitenkin tehnyt tässä poikkeuksen. Ihan aluksi ennen kuin aloin tunkea mitään pillereitä kitusiini, aloin käyttää nestemäistä Mivi Total Plussaa. Siinä on aika paljon kaikkea ja nestemäisenä pidin sitä vatsaystävällisempänä kuin tabletteja ja kapseleita, joissa on aina sidosaineita mukana. Siinä on kuitenkin ihan tarpeettoman paljon B-vitamiineja suhteessa muuhun sisältöön, joten jätin sen, kun alkoi tuntua siltä, että elimistö alkaa sietää paremmin erilaisia aineita.

Olen alkanut homeopaattini suosituksesta käyttää Metagenicsin Ultra Clear Sustainia, jonka koostumus hoitaa ruoansulatuskanavaa. Otan sitä puolet ohjeistetusta päiväannostuksesta eli kaksi mitallista päivässä. On mielestäni pahan makuista pelkästään veteen sekoitettuna, mutta aivan ihana smoothien ainesosana. Se sisältään jonkin verran mineraaleja ja hivenaineita, etenkin B-ryhmän vitamiineja, inuliinia ja joitakin aminohappoja.

Tähän päälle sitten vielä lääkkeet eli loismyrkyt ja elimistön toimintaa ja toipumista tukevat yrtit ja homeopaattiset valmisteet. Nappi- ja tippaähky on aika lähellä ja todella odotan sitä, että voin jättää näistä yhden ja toisenkin pois valikoimistani. Mutta on niistä ollut apua.

Viitteet (EU-saantisuositukset): tri Sarah Brewer: Suuri Ensyklopedia – Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet

Proteiinit ja maksa

, kirjoittanut
7

Alkuun oli vaikea jäljittää oireideni syytä, mutta pikkuhiljaa niiden ärhäköityä ja vasteajan lyhennettyä huomasin proteiinipitoisten ruoka-aineiden aiheuttavan minulle todella kovia oireita. Noin vuorokausi, kaksi, sellaisten ruokien syömisen jälkeen oireet alkoivat aivosumulla ja hartiaseudun ja niskan jäykkyydellä, joka sitten eteni migreeniksi. Väsymys oli kova ja monesti tähän liittyi myös pahoinvointia. Tätä sitten podettiin sängyssä vuorokausi, pari nukkuen 5-6 tunnin pätkissä, välillä heräten juomaan ja käymään vessassa ja todeten, että hereillä ei jaksa olla vieläkään ja takaisin sänkyyn. Hikoilin kovasti, selän kipu oli polttava ja silmät ja naama turposivat. Oireisiin kuului myös itkuisuus ja varsin synkät ajatukset.

Mitä tarkemmin sain oireiden aiheuttajat selville ja kartoin niitä, sitä paremmin voin. Pientä tai kovempaa väsymystä on ollut koko ajan, mutta noita aivan hulluja oireita pystyin välttämään silloin, kun en syönyt muita varsinaisia proteiinin lähteitä kuin kalaa. Silloin, kun en kyennyt syömään muuta kuin tärkkelystä ja tosiaan pitäydyin siinä, olin aivan virkeä, oireita ei ollut lainkaan. Tosin voimat sitten loppuivat muuten, eihän kukaan pelkällä perunalla ja rasvalla pidemmän päälle pärjää.

Ihminen käyttää ravinnokseen proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Näitä kaikkia elimistö voi käyttää energiantuotantoon, mutta uusia kudoksia, entsyymeitä ja hormoneja ei voi rakentaa vain hiilihydraateista ja rasvasta, vaan siihen tarvitaan aina proteiineja. Proteiinit eroavat rasvoista ja hiilihydraateista siinä, että ne sisältävät typpeä. Jotta elimistö voisi hyödyntää proteiineja kudosten, entsyymien ja hormonien rakentamiseen, on sen ensin pilkottava proteiinit perusosasiinsa eli aminohapoiksi. Nämä aminohapot sisältävät amiiniryhmän, NH2, ja siinä tuo N on se typpi.

Jos proteiineja syödään yli sen määrän, mitä elimistön rakennusaineiksi tarvitaan, muutetaan loput energiaksi. Tällöin tuo amiiniryhmän typpi jää tarpeettomaksi ja se poistetaan elimistöstä aineenvaihdunnan kuona-aineena. Maksan tehtävänä on valmistaa typpijätteistä ureaa, joka sitten poistuu munuaisten kautta. Amiini eli NH2 muuntuu ensin ammoniakiksi NH3, joka sitten muunnetaan ureaksi NH2-CO-NH2. Nyt jos maksa ei jaksakaan tehdä töitänsä kunnolla, jää elimistöön ammoniakkia, jonka tiedetään olevan neurotoksiini eli hermostolle vahingollinen. Minulla scio on nähnyt elimistössä ammoniakkia ja syksyllä, kun niitä verikokeita otettiin enemmänkin, pyysin kerran, että katsoisivat veren pH:n. Se oli aavistuksen ylärajan yläpuolella eli liian emäksinen ja ammoniakkihan on vahva emäs. Elimistölle haitallisia aineita syntyy proteiineista myös siinä tapauksessa, että ne eivät pilkkoudu täydellisesti.

Maksaenkefalopatia on vaikeaan maksasairauteen liittyvä oireyhtymä, jonka ravitsemushoidossa rajoitetaan proteiinien käyttöä, sillä niiden tiedetään aiheuttavan aivo-oireita. Myös maksakirroosipotilaalla voi aivo-oireiston laukaista liika proteiinin syöminen. Aivo-oireiden syytä ei vielä täysin tunneta, mutta aiheuttajiksi on esitetty mm. ammoniakkia ja erilaisia rikkiyhdisteitä (merkaptaanit). Myös tiedetään erilaisten bakteeritulehdusten, nestetasapainon häiriöiden sekä diureettien ja rauhoittavien lääkkeiden käytön voivan pahentaa oireita.

Minun maksani ei ollut ihan niin huonossa kunnossa, että olisin maksakoomaan asti joutunut. Toisaalta, en tiedä, mitkä olisivat voineet olla seuraukset jos olisin syönyt vaikkapa ihan normaalin aterian silloin, kun elimistöni ei suostunut ottamaan vastaan mitään muuta kuin perunaa tai valkoista riisiä ja sitä kirkastettua voita. Ruokavaliolla on tässä ihan ratkaiseva merkitys, niin tällaisissa lähes ääritapauksissa kuin myös pienemmissäkin toimintahäiriöissä.

Lähdekirjallisuus:
Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa: Ravitsemustiede, 2007
J. Koolman, K. H. Roehm: Color Atlas of Biochemistry, 2005

Ruokavaliolla, osa 2/2

, kirjoittanut
4

Edellisessä postauksessani luettelin läjän ruoka-aineita, joita joudun välttämään. Lista ei ollut mitenkään suppea. Mutta mitä sitten saa syödä? Puhtaita perusraaka-aineita ja niin täyttä tavaraa kuin mahdollista, mutta kuitenkin helposti sulavaa. Kaikki nämäkään eivät minun vatsassani taida kunnolla sulaa, mutta näin syön silti, sillä jotainhan ihmisen on syötävä – ja ainakin vointini paranee koko ajan.

Aamiainen on vatsan tilasta riippuen joko helposti sulavaa valkoista riisiä veteen keitettynä vellinä tai kaurapuuroa. Sekä riisin että puuron sekaan laitan reilun ruokalusikallisen kirkastettua voita. Luomukaura on todella hyvän makuista ja kun puuron keittää kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä, on se aivan eri makuista kuin minuutin mikropuuro. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että mikro tappaa ruoasta jotakin. En tiedä, mitä ja miten, mutta näin sen koen. Mikrossa lämmitetty ruoka tuntuu kuolleelta.

Välipalana on kaksi kertaa päivässä smoothie, johon tulee:
• Reilu dl mustikoita
• 1 tl chlorellajauhetta
• 30 ml Ultra Clear Sustain vitamiinijauheravintolisää
• 1/2 tl tyrnijauhetta
• Puolikas banaani (banaanin oltava kunnolla kypsä, ei raakaa)
• Vettä
Ja sauvasekoittimella kaikki sekaisin.

Lämpimiä aterioita tulee syötyä useita päivässä ja perusta on yleensä sama: veteen keitettyä jotakin keittoa, johon tulee mukaan kalaa. Keitän joko pilkotut perunat tai tumman riisin reilussa vedessä kypsäksi. Keittämisen loppuvaiheessa heitän kattilaan jotakin kasvista: roomansalaattia, paksoita, persiljaa, tilliä tai pihalta nokkosia. Keitän näitä vihreitä juuri sen verran, että ehtivät vähän pehmitä. Lautaselle pilkon savukalaa tai kylmäsavulohta ja kaadan sopan päälle. Jos minulla on tuoretta kalaa fileenä, niin laitan sen mukaan kiehumaan hiukan ennen kasviksia. Peruna on siitä parempi kuin riisi, että siinä on runsaammin kaliumia ja nämä perunakeitot yhdessä porkkanamehun kanssa vastaavat pääosin päivän kaliumin saannista.

Kalaa syön vaihtelevasti eri sorttisia ja tuoreena sekä savustettuna. Pussilohta ja kaikkea kasvatettua vältän, samoin Aasiasta saakka tuotua kalafilettä. Ensimmäistä siksi, että se maistuu pahalle ja sisältää ties mitä, jälkimmäistä ihan eettisistä syistä. Suosin muikkuja, makrillia, kuhaa, siikaa, joskus silakkaa jos se on muualta kuin Suomenlahdelta. Tuoreena tai savustettuna. Atlantin puolen silliä kun saisi, se olisi todella hyvää ja sisältää paljon rasvaa. Poikkeuksen pussiloheen teen Myrskyläläisen Safun kylmäsavukirjolohen kohdalla. En tiedä mikä siinä on, mutta suorastaan himoitsen tuota kalaa. Kerran ostin jotakin muuta kylmäsavulohta kaupasta ja se oli aivan kammottavaa höttöä. Eli joko Safun lohta tai sitten ei lohta ollenkaan. Jos ei ole villiä saatavilla. Kalan valmistan siis joko keittäen tai uunissa. Paistaminenkin onnistuu, jos käyttää rasvana kylmäpuristettua kookosrasvaa.

EPAt eli eläinperäiset omega3-rasvahapot ovat elintärkeitä ja kalasta niitä saa eniten. Villistä enemmän, kasvatetusta vähemmän. Jos osan tuoretta kalaa, ostan mieluiten kokonaisen ja keitän päästä ja ruodoista liemen, jonka sitten perkaan ja siivilöin. Tähän kalakeittoon tulee lisäksi lanttua, kokojyväriisiä ja jotain vihreää kasvista.

Leipää en ole syönyt muutamaan vuoteen, mutta nyt kun olen ottanut kauran ruokavaliooni, niin olen ruvennut syömään kauraleipää. Olen löytänyt yhden ainoan leivän, joka ei sisällä kauran lisäksi myös vehnää ja se on Perheleipureiden Kaura100. Keltaruskea pussi, jossa pyöreitä kakkaroita.

Porkkana on minulle kysymysmerkki. A. Vogel sanoo kirjassaan Maksa ja terveys porkkanan olevan varsinaista maksalääkettä. Homeopaattini Scio-laite sanoo, että porkkana ei sovi minulle. Olen ratkaissut tämän dilemman pettämättömällä naisen logiikalla: en syö porkkanoita, vaan teen niistä mehua. Mehuakaan en juo siltään, vaan kaadan aamulla tekemästäni isosta lasillisesta aina vähän riisivelliini ja keittoihini liemeksi. Rasva edistää karoteenin imeytymistä, joten syön porkkanaliemen runsaan rasvan kanssa eli mukaan reilu ruokalusikallinen kirkastettua voita. En ole huomannut, että minulle tulisi porkkanasta jotenkin huono olo, joten jatkan näin, kunnes viisastun tässä asiassa suuntaan tai toiseen.

Mehulinko on muutenkin ollut ystäväni näiden vuosien aikana. Raa’at vihannekset menevät kyllä mehuna. Ongelmana vain tällä hetkellä on, että en tiedä, mistä mehuni tekisin – muusta kuin porkkanasta. Punajuuria en käytä, sillä ne sisältävät melko paljon sakkaroosia. Kurkussa ei ole oikein mitään vitamiineja eikä kivennäisaineita, selleriä ei tee yhtään mieli, paprikakin (jossa muuten on ihan hurjasti C-vitamiinia, enemmän kuin sitrushedelmissä) tökkii ja kaalit ovat liian vahvoja juotavaksi. Hapankaali on kyllä hyvä. Se myötävaikuttaa suoliston hyvään bakteerikantaan ja siinä on melko paljon C-vitamiinia.

Hedelmistä syön banaania ja avokadoa. banaanissakin on sokeria, joten niitä vain yksi tai korkeintaan kaksi päivässä. Banaani menee smoothien seassa, toisinaan pilkon sen avokadon kanssa salaatiksi.

Perunoiden ja riisin lisäksi käytän hirssiä. Quinoakin olisi hyvää, mutta olen huomannut sen sulavan huonosti. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin lisätä sen ruokavaliooni. Aamupuuroon voi tuoda vaihtelua tattarilla. Lihaa en syö, mutta jos jossain on poroa tai hirveä tyrkyllä, niin kyllä napsaisen suuhuni palan tai pari. Ydinluusta keitetty liemi on hyvä keiton liemeksi.

Lisäksi syön kaakaota. Se on ihan parhaimpia magnesiumin lähteitä ja sisältää runsaasti myös rautaa. Joskus juon kaakaoni, makeuttamattoman, 100% kaakaon, kuumana veteen sekoitettuna, mutta eniten sitä menee suklaana. Joulukalenterin luukussa nro 18 esittelin teille saamani suklaan reseptin. Siitä tuli mielestäni liian rasvaista ja höttöistä, joten olen muokannut reseptiä vähän. Kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Mielestäni kirkastettu voi antaa suklaalle paremman rakenteen kuin kookosrasva. Tähän satsiin laitan puoli teelusikallista sitä kiellettyä hunajaa antamaan edes pikkuisen makeutta tähän suklaaseen, joka on muutoin todella tuhtia tavaraa.

Mausteina käytän pääasiallisesti vain suolaa. Joko meri- tai vuorisuolaa. Lisäksi minulla on Hiposal, kaliumsuola, jossa on paljon kasviksia ja yrttejä. Herbamare sopisi myös. Joskus laitan kurkumaa (on anti-inflammatorinen) tai hieman inkivääriä. Fenkoli, anis ja kumina käyvät myös. Mutta kaikkea vain pieninä määrinä.

Suurin piirtein näillä aineksilla nyt mennään, joka päivä melkein samat eväät. Ravintosisällöllisesti tuossa on aika hyvin kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Ongelmana on ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ja siksi ruoan tulee olla todella terveellistä, jotta siitä saa kaiken, mitä keho tarvitsee jaksaakseen parantua. Väsypäiviä on vieläkin hyvien päivien välillä ja yleensä ne aina liittyvät väärin syömiseen. Sen olen ainakin huomannut, että jos syön liikaa proteiinia, niin seuraavana päivänä olen väsynyt. Paras on, kun proteiinin määrä on n. 1g omaa painokiloa kohti. Tällöin proteiinien aminohapot menevät sellaiseen käyttöön, jossa aminohappoja tarvitaan, eivätkä energian polttoon, jolloin niistä jää ainesosia yli, jotka maksan ja munuaisten pitää poistaa jätteenä.

Kalsium tuosta puuttuu. Kun mitkään maitotuotteet, pähkinät ja siemenet, soijamaito eikä riisimaitokaan käy, niin jäljelle jää aika vähän hyviä kalsiumin lähteitä. Siksi otankin kalsiumia tabletteina ja vähän muitakin nappeja. Lisäravinteista tulossa oma postauksensa.

Se on poissa

, kirjoittanut
26

Kuollut. Död. Borta. Ei ole enää sitä.

Se on voitettu. Kukistettu. Nujerrettu. Tapettu. Nitistetty. Myrkytetty. Väsytetty. Selätetty. Nirri pois.

Vapaus. Uuden alku. Uusi elämä. Elämä ylipäätään.

Ruokavaliolla, osa 1/2

, kirjoittanut
11

Olen kuullut amebatapauksesta, jossa ameba ei ollut vaikuttanut ruoansulatukseen lainkaan, vaan oli nivelissä. Tällöin ei tietenkään ruokavaliolla ole merkitystä. Mutta kun ameba vaikuttaa maksan toimintakykyyn, on ruokavaliolla olennainen merkitys sairauden hoidossa. Tällöin ruokavaliossa on otettava huomioon sekä se, että mikä sulaa parhaiten eli rasittaa suolistoa vähiten ja että ruoka-aineet ovat sellaisia, etteivät ärsytä maksaa. Lista on pääosin peräisin omista kokemuksistani; siitä mitkä ovat aiheuttaneet minulle kipuja ja huonoa oloa, osin A. Vogelin kirjasta Maksa ja terveys.

Ehdottomasti sopimattomia ovat
• Alkoholi
• Sokeri
• Käristetyt rasvat (ja muutenkin huonolaatuiset rasvat). Paitsi kylmäpuristettu kookosrasva, sillä voi maksapotilaskin paistaa, sillä kookosrasva on 100% tyydyttynyttä rasvaa eikä näin ollen hapetu paistaessa.

Kaikki tietävät alkoholin rasittavan maksaa ja että siksi se ei maksapotilaalle käy. Kaikki tietävät myöskin, mitä tulee hiivasta, sokerista ja vedestä sopivan lämpöisissä olosuhteissa. Eli kun ruoansulatuskanavassa ei ole riittävästi vatsalaukussa vatsahappoja ja ohutsuolessa sappinesteitä ja maksan entsyymejä ja ruoka ei sula kunnolla, niin suoliston bakteerikanta ei ole kunnossa. Siellä on hiivaa, jonka aineenvaihdunnan tuloksena sokerista tulee alkoholia ja näin sokeri rassaa maksaa koko ajan. Eli koska sokeri (sakkaroosi) ja kaikki, mikä sisältää sokeria on kielletty, ovat kiellettyjä myös
• Makeat hedelmät (ananas, mango, luumut, viinirypäleet, melonit, …)
• Kuivatut hedelmät (luumut, rusinat, taatelit, papaija, mango, …)
• Riisimaito (sisältää sokeria sakkaroosina 4g/dl)
• Hunaja, siirappi

Edellä mainittujen lisäksi maksaa tai maksan vajaatoiminnan johdosta elimistöä muuten ärsyttäviin ruoka-aineisiin ja siten kiellettyjen listalle kuuluvat
• Appelsiini
• Tomaatti
• Keitetyt kaalit
• Voimakkaat mausteet, varsinkin chili ja muskottipähkinä, sekä kaneli, joka sisältää maksalle haitallista kumariinia. (Paitsi Sri Lankalaista kanelia voi käyttää, se ei sisällä.)

Koska maksa on vajaakykyinen, ei sitä tulisi kuormittaa turhilla kemikaaleilla ja siksi olisi syytä välttää ja minimoida
• Lisäaineet
• Keinotekoiset makeutusaineet
Ja muutenkin tulisi syödä niin puhdasta ja ravintopitoista ruokaa kuin mahdollista.

Ameba tekee aineenvaihdunnassaan rikistä jotain haitallista, josta tulee aivan kammottava olo, joten sopimattomia ovat
• Kaiken sortin sipulit

Seuraavia proteiinipitoisia ruoka-aineita ei elimistöni näköjään sulata ja olen listannut ne siihen järjestykseen, jossa olen itse kokenut niiden oireita aiheuttavan, ärhäköin ensimmäisenä:
• Palkokasvit eli herneet, linssit, pavut ja soija ja kaikki soijatuotteet
• Vehnä.
• Sian-, naudan- ja lampaanliha sekä broileri.
• Kananmunat.
• Maitotuotteet.
• Muut gluteenilliset viljat eli ruis ja ohra
• Poronliha, riista.
• Pähkinät ja siemenet.

Ruoka-aineiden sopimattomuus voi johtua myös siitä, että ne eivät huonovatsaisella tahdo sulaa ja siten rasittavat ruoansulatuselimistöä ja kuormittavat kehoa. Jos ruoansulatus on heikentynyt, on syytä tilanteen parantumiseen asti jättää pois seuraavat ruoka-aineet ja itse laittaisin ne suurin piirtein tähän järjestykseen pahimmasta alkaen:
• Sienet.
• Raa’at vihannekset ja kasvikset. Jos vatsa on huonossa kunnossa, niin sinne ei tule työntää mitään raakaa. Kun asiat ovat oikein huonosti, niin silloin ei edes raakoja hedelmiä, mutta lähinnä raa’at kasvikset ovat ne hankalat. Itse olen normaalisti kasvisten ystävä, mutta nyt syön raakana vain lehtisalaattia enkä sitäkään paljoa.
• Uudet perunat.
• Punainen riisi.

Muuta ei-suositeltavaa ovat
• Hiilihappo eli kaikki hapotetut juomat – ärsyttävät vatsaa.
• Kaikki kylmä eli vesikin tulisi juoda vähintään huoneenlämpöisenä – kylmä lamauttaa entsyymien toimintaa ja jos niitä on muutenkin heikosti, niin ei ole syytä vaikeuttaa niiden työtä.
• Kahvi ja musta tee.
• Ihokosketus kemikaaleihin, koska imeytyvät ihon läpi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Sama pätee myös haihtuvien yhdisteiden hengittämiseen, esim. maalien liuottimet ja erilaiset aerosolit.

Kun rupeaa ruokapakkausten tuoteselosteita lukemaan, niin voi todeta, että jos tätä ruokavaliota aikoo noudattaa, niin kaikki valmisruoat ja –juomat saa jättää sovinnolla kaupan hyllylle. Äkkiseltään voi näyttää, että eihän jäljelle jää mitään, mutta on sitä vielä. Ihan perusraaka-aineet ja kraanavesi ovat parasta.

Lahjoja hammaskeijulle

, kirjoittanut
Vastaa

Perjantaina lähti sitten toinenkin poskihammas. Sekin oli haljennut ja arka kuin mikä. Lämmin tuntui, viileä tuntui, suun kautta hengittäminen tuntui, kieli tuntui, hammasharja tuntui. Hammaslääkäri ehdotti, että jos juurihoidolla yritettäisiin, kun hammas ei kerran ollut pohjia myöten halki. Minä en jaksanut ruveta siihen rääkkiin. En nyt. Varsinkaan, kun sen juurihoidon auttamisesta ei olisi mitään takeita.

Edellisen hampaan menetystä itkin ja surin pitkään ja hartaasti ja niin oletin käyvän tämänkin hampaan lähdön jälkeen. Mutta eipä harmittanutkaan enää. Tunsin vain helpotusta, kun se oli poissa ja voisin taas monen kuukauden jälkeen alkaa käyttämään sitäkin puolta suustani. Kai olin tämän surrut valmiiksi asti jo etukäteen.

Olen vähän miettinyt, että kai se pitää Aasian matka vielä tehdä ja hankkia sieltä jostain implantit. Sitä jos lähtee tekemään, niin samahan se sitten enää on, että onko niitä laitettavana yksi vai kaksi. Onpahan enemmän syytä lähteä ja mitä useampi, niin sitä enemmän säästää. En ole ollut Thaimaassa enkä tiedä esimerkiksi Bangkokin hintatasoa, mutta sieltä luulisi löytyvän huippuhammaslääkäreitä ja kahden suomalaisen implantin hinnalla saavan kaksi Bangkokilaista sekä lentoliput ja hotellit päälle.

Kun nyt olen alkanut homeopaattisia lääkkeitä kokeilla, niin kerronpa tässä kokemukseni Arnicasta(D30). Olihan minulla niitä helmiä jo edellisenkin hampaanpoiston aikaan, mutta en muistanut niitä ennen kuin vasta muutama tunti jälkeenpäin. Otin silloin sen viisi helmeä ja aika hyvin meni. Hampaan paikkaa jomotti jonkin verran, mutta ei niin, että olisin mitään särkylääkkeitä kaivannut ja enkähän minä niitä olisi ottanutkaan, vaikka olisin kaivannutkin. Tällä kertaa muistin nuo Arnica-helmeni ja otin viisi kappaletta puoli tuntia ennen operaatiota ja toiset viisi takaisin kotiin päästyäni. Puudutus häipyi aikanaan, mutta hampaankoloa ei alkanutkaan särkeä. Ei yhtään. Ei tuntunut edes, että siellä ikenessä oli tuore ja verinen aukko.

Eikös se niin ole, että hammaskeiju aina jättää joka hampaasta jonkin lahjan hampaan lahjoittajan tyynyn alle? Ei vaan ole mitään minun tyynyni alla näkynyt. No, jospa sieltä olisi jotain isompaa tulossa. Sitten joskus.

Amebainfektion oireet

, kirjoittanut
6

Netin syövereistä varmastikin löytyy lukuja siitä, kuinka monen ihmisen maapallolla arvioidaan amebainfektiota kantavan, mutta en nyt lähde niitä tähän kaivamaan. Hämärästi muistan jossain nähneeni sellaiset luvut kuin että Yhdysvalloissa tartuntoja olisi 50-80 miljoonaa. Arviolta. Suurin osa amebainfektioista on täysin oireettomia, joten niitä ei edes lähdetä diagnosoimaan ja oireisenkaan tartunnan diagnosointi ei oman kokemukseni perusteella näyttäisi olevan helppoa. Ameba on vaikea ulostenäytteestä löytää. Vasta-aineiden kuuluisi verikokeesta näkyä, mutta syystä, jota en tiedä, ei itseltäni noita vasta-aineita löytynyt. Jostain luin, että tuon verikokeen virhemarginaali olisi jopa muutaman kymmenen prosenttia.

Kun amebainfektio voi olla täysin oireeton tai sitten aiheuttaa todella vakavia maksa- ja ruoansulatusongelmia, niin siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Eli yhdellä voi olla yhtä ja toisella toista, osin eri oireita, osin samoja mutta ehkä eri vahvuisina. Täten oireet voivat vaikuttaa varsin epämääräisiltä. Jotkin oireista ovat suoraan ameban aiheuttamia, mutta suurin osa on välillisiä, maksan toimintahäiriöistä ja ravinteiden puutteesta johtuvia.

Ameba-tartunnan saa ruoan ja juoman mukana. Täten se joutuu ensimmäisenä vatsalaukkuun. Terveellä ihmisellä, jolla vatsahapot ovat kunnossa, ameban matka saattaa päättyä jo tähän. Ihmisen puolustuskyky on suurelta osin vatsassa, jossa hapot tekevät selvää ulkoapäin tulevista mikrobeista.

Tyypillisesti ensimmäinen ameban aiheuttama reaktio on ripuli, mahdollisesti yhdessä oksennustaudin kanssa, jotka johtuvat siitä, että elimistö yrittää heittää tunkeutujan pihalle. Kuratauti päättyy aikanaan, mutta ameba ei välttämättä ole lähtenyt sen mukana pois, vaan jäänyt elimistöön. Itse en muista tällaista turistiripulia sairastaneeni, mutta siitä seuraavat ensimmäiset oireet muistan kyllä: kutinan peräaukon seutuvilla.

Ameba leviää verenkierron mukana koko elimistöön. Ruoansulatuskanavasta se hakeutuu maksaan, joka näyttäisi olevan sen lempipaikka. Sieltä se matkaa eteenpäin keuhkoihin ja pienen verenkierron matkassa aivoihin. Niveliin se menee mieluusti, saa aikaan inflammaatiota eli tulehdusreaktion ja siitä seurauksena on viiltävä kipu nivelissä, joka ensimmäisenä ja selvimmin tuntuu polvissa. Oikeassa kyljessä voi tuntua kipua. Itselläni ei kylkikipuja ole ollut, polvikipuja on.

Maksassa ja haimassa ameba saa paljon tuhoa aikaan. Kun maksa tilttaa, niin tilttaa koko ihminen. Maksan entsyymituotanto heikkenee ja sitä myötä heikkenee ruoansulatus. Kun ruoka ei sula kunnolla, alkaa se mädäntyä suolistossa, vatsa turpoaa, suolisto ärtyy ja ajan myötä syntyy vuotava suoli, jossa suolen seinämän läpäisevyys on lisääntynyt niin, että suolen sisältöä tihkuu muualle elimistöön. Ulosteessa on sulamatonta ruokaa ja tyypillisesti ripuli ja ummetus vuorottelevat tai sitten on jatkuvaa ummetusta, kivikovaa lampaanpapanaa. Suolen bakteerikanta vinksahtaa ja hiiva pääsee kasvamaan liikaa. Naisilla hiivan kasvu aiheuttaa helposti emättimen hiivainfektioita ja valkovuotoa. Korvantaustojen rähmiminen on jollain lailla kytköksissä suoliston huonoon tilaan.

Maksan kyky poistaa kuona-aineita heikkenee ja siitä tulee aikaa myöten väsynyt ja tukkoinen olo. Kun maksa ei jaksa hoitaa jätehuoltoa kunnolla, rasittuvat munuaiset ja seurauksena on turvotusta. Silmän ympärystät turpoavat, joskus myös kädet ja loppupäivästä sääret ovat turvoksissa. Säärten turvotus voi johtua paitsi munuaisista, myös sydämen tai lymfan toimintahäiriöistä – joita niitäkin seuraa, jos tilanne jatkuu pitkään. Kun normaalit kuonanpoistokanavat ovat ylikuormittuneet, puskee elimistö jätteitä ulos ihon kautta. Yöllinen hikoilu on maksan kuormittumisen merkki. Myös liikkuessa hikoilee erittäin helposti ja välillä voi tulla kohtauksia, jolloin tuskanhiki pukkaa päälle. Kuona-aineiden kertyminen näkyy kasvojen ihossa epäpuhtauksina ja rasvoittumisena. Rinnassa, kaulassa ja selässä voi olla pieniä talinäppylöitä, jotka kuivuessaan kutiavat. Ruumiinlämpö laskee ja paleltaa helposti. Itse mittasin pahimpina aikoina normaaliruumiinlämpötiloja 35,9-36,0°C.

Maksa on ihmisen energiavoimala ja kun se alkaa käydä vajaalla, on seurauksena uupumus. Maksan tehtäviin kuuluu hiilihydraattien muuntaminen osin glukoosiksi, joka päästetään verenkiertoon elimistölle polttoaineeksi, osin glykogeeniksi, jota se varastoi ja muuntaa glukoosiksi sitä mukaa kuin on tarvis. Maksa muuntaa myös muut ravintoaineet eli proteiinit ja rasvat energiaksi silloin, kun niitä on ylimäärin elimistön muihin tarpeisiin nähden. Kun lähes kaikki ravinteet kulkeutuvat suolesta ensin maksaan, on siellä asuvalla ameballa pöytä katettuna. Se popsii kaiken suihinsa ja isännälle ei paljoa tähteitä jää. Paitsi ravinteista, niin ihan energiastakin on puute, koska maksassa ei sitä normaalia energiavarastoa ole ja kun virta loppuu, se loppuu kerralla ja ruokaa on saatava heti tai tulee todella huono olo. Olen myös huomannut sen, että jos yhtenä päivänä touhuaa vähän normaalia enemmän, niin seuraava päivä menee sängyssä. Tällaiseksi touhuamiseksi riittää esimerkiksi kauppareissu lähikaupungissa ja parin muun asian hoitaminen samalla. Isot marketit imevät mehut niin, että en aina jaksa etsiä kaikkea tarvitsemaani, vaan pois on päästävä ja heti, kun voimat alkavat hiipua. Yleensä minulta jää aina ostamatta jotakin, mitä olen listaan kirjoittanut eikä siksi, että en muistaisi, vaan siksi, etten jaksa. Pahimpina aikoina uupumus oli totaalisen lamauttavaa ja näiden kuuden ja puolen vuoden aikana on kulunut paljon aikaa ihan vain sängyssä pötköttämiseen, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä – ja niinhän tuota kuluu vieläkin. Varsinkin aamuisin energian puute voi olla niin paha, että sitä vain tärisee eikä oikein jaksa olla edes jalkeilla. Helpottaa sitten, kun saa syötyä. Muutenkin nälkä on lähes jatkuvasti ja syödä pitää parin tunnin välein. Minnekään ei voi lähteä ilman eväitä tai voi käydä niin, että veto loppuu kesken eikä kotiin ennätä ennen kuin huono olo iskee.

Maksan kiukkuileminen voi aiheuttaa migreeniä, niskan jumittumista ja yläselän kipuja. Itselläni nämä oireet olivat todella rajuja ja aina yhteydessä ruoka-aineisiin, joita elimistöni ei pystynyt käsittelemään tai jotka suoranaisesti ärsyttivät maksaa. Yläselän polttavat kivut ovat yksi sapen oireista. Ihon keltaisuus on merkkinä siitä, että maksa ei jaksa hajottaa vanhoista punaisista verisoluista peräisin olevaa bilirubiinia. Alhainen hemoglobiini ja veren rauta on yksi maksahäiriön merkki. Itselläni ainakin on ollut koko ajan kova jano, joka on jo helpottanut, mutta juon vieläkin painooni nähden liikaa nestettä. Homeopaattini mukaan kehossani on silti nestevaje.

Nukkuminen menee huonoksi, unta on vaikea saada ja helposti heräilee aamuyöllä valvomaan joksikin aikaa. Maksan ärtyminen vaikuttaa myös mielialaan saaden aikaan herkkäitkuisuutta ja pahimmillaan todella mustia fiiliksiä, jolloin tuntee olevansa niin tuhoon tuomittu, ettei halua edes elää. Näitä tuli aina yhdessä migreenin ja selkäkipujen kanssa ja niin ollen myös ne olivat yhteydessä sopimattomiin ruoka-aineisiin. Palaan tähän maksan ja mielialan yhteyteen jossain vaiheessa myöhemmin tarkemmin.
Tulee ns. aivosumua, ajatus ei kulje eivätkä reaktiot pelaa. Ei jaksa ajatella, eikä oikein edes puhua. Meteliherkkyyttä. Oman arvioni mukaan nämä johtunevat ihan energian puutteesta.

Ravinteiden puute saa sitten pitkään jatkuessaan aikaan jo vaikka mitä. Lihasten kankeus ja selkäongelmat johtuvat paitsi kertyneistä kuona-aineista, myös mineraalien puutteesta. Hampaat reikiintyvät helposti, kynnet ovat pehmeät ja viiruiset. Muutkin elimistön toiminnat alkavat reistailla ravinteiden puutteista, esim. kilpirauhasen toiminta heikkenee jodin puutoksen seurauksena, joka puolestaan heikentää ruoansulatusta entisestään. Sydän kärsii EPA-rasvahappojen puutteesta ja minulle ainakin on tullut hetkiä, jolloin sydän alkaa ihan levossakin yhtäkkiä hakata aivan hulluna.

Pahimpana aikana eli silloin, kun elimistöni kieltäytyi ottamasta vastaan mitään muuta ravintoa kuin tärkkelystä ja rasvaa, maksa-arvoni olivat – lääkäreiden mukaan marginaalisesti – koholla. Oloni on kohentunut niistä ajoista todella paljon. Maksa-arvoni ovat normalisoituneet, mutta ei se maksa silti vielä ihan kunnossa ole. Voin jo syödä ilman, että reagoin ruokiin, mutta ongelmana on ruoan sulamattomuus. Olen vieläkin melkoisen voimaton ja aikani kuluu pääasiassa syöden ja leväten, mutta varsinaiset huonovointisuudet, tärinät ja huippaamiset ovat jo poissa. Vaikken olekaan saanut amebaa yrttilääkkeillä hengiltä, niin olen saanut pidettyä sen sentään lepotilassa, jolloin ruoansulatukseni aina alkaa toimia paremmin ja sitä myöten olen päässyt toipumaan ja vahvistumaan. Olen käyttänyt maksaa ja munuaisia vahvistavia yrttejä ja homeopaattisilla hoidoilla on pönkitetty elimistön omaa vastustuskykyä. Minulla on kokonainen arsenaali ravintolisiä ja noudatan aika tiukkaa ruokavaliota, sillä se on tässä se kaikkein tärkein tekijä. Näistä kirjoittelen ihan kohtapuoliin tarkemmin.

Vaikka maksaan ja ruoansulatukseen liittyvät oireet vaikuttaisivatkin täsmäävän, niin kyseessä ei välttämättä ole ameba. Maksansa saa kyllä oireilemaan muutenkin. Siihen ei tarvita muuta kuin runsaasti tätä meidän nykyisin niin tavallista länsimaista ruokavaliota, johon kuuluu paljon ravintoarvoltaan köyhiä valmiseineksiä ja muuta teollista ruokaa lisäaineineen sekä sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Kuitenkin, jos epäilee amebaa eikä ole ollut kaukomatkoilla tai edes Suomea pidemmällä, niin on hyvä muistaa, että ameban saadakseen ei välttämättä tarvitse edes matkustaa: niitä on täällä meilläkin.

Lääkettä amebaan 2

, kirjoittanut
2

Tre Örter on toiminut hyvin. Tunnen oloni vahvistuneen ja hyviä päiviä on alkanut olla enemmän. Eli niitä, jolloin jaksan tehdä jotakin. Mutta on vielä niitäkin, jotka menee ihan vain levätessä.

Pidin kuukauden tauon homeopaatilla käymisessä ja nyt käydessäni voitiin todeta arvojeni parantuneen huomattavasti ja että viimeinkin oma vastustuskykyni on aktivoitunut. Nyt kehoni jaksaa jo käydä tunkeilijoiden kimppuun. Ameba ei ole vieläkään kuollut, mutta se on yhä lepotilassa ja se antaa minulle mahdollisuuden kerätä voimia.

Muutin annosteluani Tre Örterissä. Ohjeen mukaan alkukuurin jälkeen sitä olisi otettu 10 ml kerran viikossa. Otin tuon 10 ml joka viides päivä. Mutta se ei oikein riittänyt, vaan tuntui, että ameba pääsi siinä välissä jo nostamaan päätään, sillä voimattomuus palasi. Siispä muutin annostelun pullon kyljessä lukevaan 2,5 ml:aan päivässä. Eli tähän astisten kokemusteni perusteella tuon yrttilääkkeen käytöstä suosittelen seuraavanlaista annostelua:

Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-10: 10 ml

Tämän jälkeen 2,5 ml päivässä niin kauan, kunnes toipuminen on niin pitkällä, että ameba on joko kuollut tai että ainakin oma vastustuskyky jo riittää sen nujertamiseen. Lääke otetaan aina pieneen vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 10 min ennen ruokailua.

Quinan teho jäi minulta selvittämättä. Noin viikko sen käytön aloittamisesta vatsani turvotus lisääntyi ja aloin epäillä, että mahtaakohan se tappaa myös niitä hyviä suolistobakteereita, joista minulla on tällä hetkellä muutoinkin pulaa. En tiedä onko näin, mutta varmuuden vuoksi lopetin sen käytön. Tosin turvotus ei senkään jälkeen hävinnyt. Nyt olen alkanut käyttää homeopaattista lääkettä Candidaan ja kolmantena päivänä käytön aloittamisesta turvotus hellitti.

Aioin pitää tauon Tre Örterissä ja kokeilla vaihteeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria ja Composor13. Composor13 sisältää reilusti valkosipulia ja siten siis myös rikkiä, joka ei minulle käy. Tulin tuosta todella sairaaksi. Mutta Salicariaa otan nyt tuon Tre Örterin rinnalla. 1 ml vesitilkkaan sekoitettuna kolme kertaa päivässä ja eri aikaan kuin Tre Örter.