Tie luovuuteen

Julia Cameron on kirjoittanut kirjan Tie Luovuuteen. Se on 12 viikon mittainen ohjelma, jossa kirjoitetaan aamusivuja, tehdään tehtäviä, käydään taiteilijatreffeillä, pohditaan sitä, mitä oikeasti elämältä halutaan ja mikä estää sitä tavoittelemasta.

Tein tuon ensimmäisen kerran keväällä 2006 ja nyt aloitin uudestaan. Ensimmäisen viikon tehtävissä ovat kuvitteelliset elämät. Jos sinulla olisi viisi muuta elämää elettävänä, mitä tekisit niillä? Ideana on, että nämä elämät olisivat hauskempia kuin nykyisesi ja mitään rajoituksia ei ole, kaikki olisi mahdollista.

Muistan, että tuolloin 2006 jossakin kuvitteellisista elämistäni oli maalla asumista ja lampaita. Keksin sen silloin ihan ensimmäistä kertaa ja idea tuntui hyvältä. Tehdä itse itselleen töitä ja omaan tahtiin, keksiä itse omat tekemisensä ja keinonsa ansaita elatonsa, päättää itse, kokeilla, keksiä uusia juttuja. Asua maalla ja luoda itse omat aikataulunsa.

Nyt kaikki kuvitteelliset elämäni alkavat samalla tavoin: ”Asuisin maalla omassa talossa ja…” Kaikkiin liittyy jonkin luominen, jota myydä, sekä aiheen tiimoilta ihmisten ilmoilla käyminen luentoja pitämässä ja opettamassa.

Vuonna 2004 olin kotiutunut Göteborgiin. Minulla oli oma asunto ja hyvä ja varma työpaikka. Mutta jokin mätti. Aloin ajatella, että tätäkö minun loppuelämäni nyt sitten tulee olemaan. En edes viihtynyt siinä, en tehnyt sitä, mitä oikeasti halusin. Eniten tökki joka aamuinen lähtö: aina samaan aikaan ja illalla takaisin. Lähes kaksi tuntia päivästä ratikassa istumista. Aloin haluta jotain omaa, jossa saan itse keksiä ja toteuttaa ideoitani.

Mutta en minä tiennyt, mitä minä oikeasti halusin, eikä minulla ollut mitään sellaista osaamista, jota myydä. En keksinyt mitään, mitä joku haluaisi minulta ostaa. En ollut minkään alan asiantuntija. Pelkällä yleisnäppäryydellä ei pitkälle pötkittäisi ja kaikki osaamiseni tuntui liittyvän työhöni ja siihen, mitä olin siellä ollessani oppinut.

Aloin sanoa iltaisin nukkumaan käydessäni ääneen: ”Jag vill hitta min grej” – ”Haluan löytää oman juttuni.” Eikähän siinä kauaa mennytkään, kun jo alkoi rytistä.

Elämäni ei päällepäin katsottuna todellakaan näytä miltään unelmalta: olen työtön ja työkyvytön ilman lääkäreiden todistusta työkyvyttömyydestäni, hoksottimeni eivät kehuttavammin säteile ja olen väsynyt. Fyysiset voimani ovat olemattomat ja olen kuihtunut aikamoiseksi kukkakepiksi. Asun yksin ja vuokralla, minulla ei ole perhettä ja kaiken tämän sairasteluni myötä ovat todelliset ystävät osoittautuneet olevan varsin harvalukuiset. En ole rikas eikä minulla ole tuloja, elän sillä, mitä asuntokaupasta yli jäi. Silti uskon olevani lähempänä unelmaani kuin silloin, kun kaikki vielä oli niin sanotusti hyvin, enkä kaipaa takaisin tuohon vanhaan elämääni.

7 vastausta artikkeliin ”Tie luovuuteen

  1. Mulla on vähän sama homma: ei mitään ”oikeita” töitä tai tuloja, mutta ei elämä paljon tän mielenkiintoisemmaksi voisimuuttua… no, ehkä vähän.

    • Hei!! Tiedätkö, ihan juuri äsken lueskelin piiiitkästä aikaa sun blogia ja totesin, että on se vaan vieläkin siellä. :D

      Olet näköjään vaihtanut paikkaa. En ihan kaikkia rästikirjoituksia lukenut, enkä siis tiedä, miten asiat johtuivat siihen pisteeseen, että sait tarpeeksesi. Mutta kusettajia ne ovat, viime kädessä. Ottavat irti kaiken minkä saavat. Mitenhän on heidän lojaalisuutensa toisilleen tai maanmiehilleen?

      • Ne kuvittelevat osaavansa pyörittää hostellia nyt ihan itse, mutta paikka tulee kuolemaan, koska kaikki mainostaminen oli minun tekemääni. Eivät he sitä osaa. Eivät osaa käyttää edes internettiä. Mutta ilmoittivat minulle, että kaikki tullot ovat nyt heidän. Oli siinä lieventäviäkin asianhaaroja. Esim. veli nai han-kiinalaisen tytön, joka sai vauvan ja perheen äiti on nyt vauvaa hoitamassa Shangri-lassa eli kotona on vaan isä ja isovanhemmat.

        Ovat kyllä toisille tiibetiläisille hyvin lojaalejaja käsitykseni mukaan uskovat olevansa hyviä ihmisiä. Olen kuullut moneen kertaan kuinka tiibetiläiset kertovat kiinalaisille turisteille kuinka he tiibetiläiset eivät osaa huijata koska ovat buddhalaisia. HAH HAH! Mutta he siis ihan oikeasti uskovat omiin puheisiinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *