Lääkettä amebaan

Aika kova paikka oli tuo, kun ei pöpöä vieläkään löytynyt. Olin niin kovasti toivonut saavani sairaudestani oikean diagnoosin ja sen perusteella voivani nostaa kanteen noita törkylääkäreitä vastaan. Mutta eipä ollut mitään. Sen ymmärrän, että ameba on erittäin vaikea saada ulostenäytteestä kiinni, mutta en ymmärrä, miksi minulla ei näy ameban vasta-aineita. Tuon arvon kuuluisi olla koholla, jos ameba on edennyt vatsaontelosta muualle elimistöön. Olen miettinyt, että voisiko se johtua siitä, että kun immuunipuolustus on ihan nollissa, niin elimistö ei jaksa mitään vasta-aineitakaan muodostaa. Jos joku tietää tähän selityksen, niin kertokaa ihmeessä.

Enää en jaksa tuota diagnoosia jahdata, olkoot. Kunhan vain pääsisin tästä eroon. Huolimatta siitä, mitä lääkärit sanovat tai eivät sano, niin jos minussa on jokin, joka aiheuttaa amebainfektion oireet ja reagoi loislääkitykseen kuin ameba, niin silloin se on minulle ameba. Tai jokin muu loinen, mikä lie, mutta loinen joka tapauksessa.

Lääkäristä hain siis ensisijaisesti diagnoosia, en lääkitystä. Mitä olen netistä näitä amebajuttuja lukenut, niin antibiootit eivät aina edes auta ja lisäksi sellaisista hevoskuureista tulee todella huono olo. Suomi24:n Blastocystis Hominis –ketjussa on ihan mielenkiintoisia kokemuksia aiheesta. Niinpä olin jo ennen tuonne Mehiläiseen menoani päättänyt, että antibiooteille en rupea ennen kuin vasta kun kaikki muu on kokeiltu.

Ensimmäinen löytämäni loisia tappava yrttilääke oli Tre Örter. Pullon ohjeen mukaan sitä otetaan päivittäin 2,5ml vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 20 min. ennen ateriaa. Otin tällä annostelulla kuurin marraskuun puolivälistä joulukuun loppuun. Vointini koheni paljon sinä aikana ja helmikuun puoleen väliin asti meni ihan hyvin, mutta sitten ameba heräsi lepotilastaan ja levisi todella nopeasti ja vointini romahti.

Odotin noita Mehiläisen laboratoriokokeita ennen uuden kuurin aloittamista. Nyt otin lääkettä tällaisen ohjeen mukaan:
Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-8: 10 ml ja tämän jälkeen 10 ml kerran viikossa pullo (100 ml) loppuun.
Minä otin tuohon vielä muutaman kerran kiellon päälle eli päivät 9-10 10 ml ja sen jälkeen olen ottanut 10 ml 4-5 päivän välein ja aion käyttää tähän kuuriin kaksi pullollista. Samalla lailla pieneen vesitilkkaan sekoitettuna ja 20 min ennen ateriaa.

Kuurin kuudentena päivänä vointini parani selvästi: ruoka alkoi sulaa paremmin ja tunsin saavanikin siitä jotain. Kaksi viikkoa kuurin aloittamisesta nousi kuume ja olin viisi päivää ihan reippaassa kuumeessa. Kuume on tässä tilanteessa todella hyvä merkki. Se tarkoittaa, että immuunipuolustus aktivoituu ja alkaa taistelu pöpöjä vastaan. Niitä minussa on vaikka kuinka. Flunssaa en ole sairastanut moneen vuoteen, mikä ei tarkoita sitä, että olisin niin rautaisessa kunnossa, että minuun eivät virukset pääse, vaan että virukset kävelevät minuun sisään kuin avoimista ovista eikä immuunipuolustukseni jaksa pistää hantiin sentin vertaa.

Nutramedixin valmistaman Quinan väitetään tehoavan bakteereihin ja alkueläininfektioihin. Aloitin tämän kuurin noin viikko sen jälkeen, kun Tre Örterin pääannokset oli otettu. Quinaa otetaan kaksi kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Alkuun 1 tippa 120 ml:aan vettä ja Quinan määrää lisätään hitaasti 15 tippaan asti. En tiedä, paljonko on hitaasti. Ihan joka päivä en ole määrää kasvattanut, osin siitä syystä, että en aina muista paljonko olen edellisenä päivänä ottanut ja osin siksi, että neljän tipan kohdalla tuli pahoinvointia, joten jäin siihen annostukseen, kunnes ei enää tuntunut miltään. Saa nähdä tehoaako tuo amebaan, mutta jos yhtään minkään pöpöjen kasvua hillitsee, niin hyvä sekin. Kaikki on tässä tilanteessa kotiin päin. Mainittakoon vielä, että mitään muita sivuvaikutuksia tai huonoja oloja en ole huomannut näiden yrttien aiheuttaneen kuin tuon yhden kerran huonovointisuuden. Silloin olin aika korkeassa kuumeessa ja olo hutera jo muutenkin, joten silläkin on saattanut olla osuutensa asiaan.

Toivon tietenkin, että saisin näillä tököteillä ameban tapettua, mutta sekin on jo puoli voittoa jos saan sen edes pysymään lepotilassa. Tällöin se ei tee elimistössä tuhojaan eikä kuluta voimavarojani ja on mahdollista, että elimistöni toipuu riittävästi, jotta oma immuunijärjestelmäni voi listiä sen lopullisesti.

Jos ei noista edellisistä ole apua, niin minulla on vielä yksi konsti takataskussa kokeilematta. Tähän sain vinkin eräältä amebaa puolitoista vuotta sairastaneelta, joka oli jo syönyt kaksi antibioottikuuria ilman, että olivat auttaneet ja lääkärit tarjosivat ratkaisuna lisää samaa antibioottia mutta tuplasti vahvemmalla annoksella. Tästä hän kieltäytyi, koska oli mennyt niin huonoon kuntoon jo edellisistä kuureista ja meni hakemaan homeopaatilta apua, joka antoi lääkkeeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria (rantakukka) ja Composor13, joka on yhdistelmäuute ja sisältää valkosipulia, jalosauramoa, timjamiöljyä ja merimarunaa. Näitä otetaan kumpaakin 1 ml kolme kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Ameba oli kuulemma tuolla kuurilla lähtenyt.

A. Vogel, monien luontaistuotteiden ja yrttilääkkeiden kehittäjä, kertoo kirjassaan Maksa ja Terveys saaneensa Intiasta loisen, joka oli mennyt maksaan ja parantuneensa siitä papaijakapseleiden avulla. Raa’assa papaijassa on jotakin loisia tappavaa ainetta.

Tre Örteriä olen ostanut täältä: Shopping4net.fi.

Soria Naturalin tuotteet tilasin täältä (ulkomailta saa varmaan halvemmalla):
Salicaria, Composor13

Quinan sain homeopaatiltani, mutta sitä voi tilata ainakin Nutramedixin kotisivuilta.

Tie luovuuteen

Julia Cameron on kirjoittanut kirjan Tie Luovuuteen. Se on 12 viikon mittainen ohjelma, jossa kirjoitetaan aamusivuja, tehdään tehtäviä, käydään taiteilijatreffeillä, pohditaan sitä, mitä oikeasti elämältä halutaan ja mikä estää sitä tavoittelemasta.

Tein tuon ensimmäisen kerran keväällä 2006 ja nyt aloitin uudestaan. Ensimmäisen viikon tehtävissä ovat kuvitteelliset elämät. Jos sinulla olisi viisi muuta elämää elettävänä, mitä tekisit niillä? Ideana on, että nämä elämät olisivat hauskempia kuin nykyisesi ja mitään rajoituksia ei ole, kaikki olisi mahdollista.

Muistan, että tuolloin 2006 jossakin kuvitteellisista elämistäni oli maalla asumista ja lampaita. Keksin sen silloin ihan ensimmäistä kertaa ja idea tuntui hyvältä. Tehdä itse itselleen töitä ja omaan tahtiin, keksiä itse omat tekemisensä ja keinonsa ansaita elatonsa, päättää itse, kokeilla, keksiä uusia juttuja. Asua maalla ja luoda itse omat aikataulunsa.

Nyt kaikki kuvitteelliset elämäni alkavat samalla tavoin: ”Asuisin maalla omassa talossa ja…” Kaikkiin liittyy jonkin luominen, jota myydä, sekä aiheen tiimoilta ihmisten ilmoilla käyminen luentoja pitämässä ja opettamassa.

Vuonna 2004 olin kotiutunut Göteborgiin. Minulla oli oma asunto ja hyvä ja varma työpaikka. Mutta jokin mätti. Aloin ajatella, että tätäkö minun loppuelämäni nyt sitten tulee olemaan. En edes viihtynyt siinä, en tehnyt sitä, mitä oikeasti halusin. Eniten tökki joka aamuinen lähtö: aina samaan aikaan ja illalla takaisin. Lähes kaksi tuntia päivästä ratikassa istumista. Aloin haluta jotain omaa, jossa saan itse keksiä ja toteuttaa ideoitani.

Mutta en minä tiennyt, mitä minä oikeasti halusin, eikä minulla ollut mitään sellaista osaamista, jota myydä. En keksinyt mitään, mitä joku haluaisi minulta ostaa. En ollut minkään alan asiantuntija. Pelkällä yleisnäppäryydellä ei pitkälle pötkittäisi ja kaikki osaamiseni tuntui liittyvän työhöni ja siihen, mitä olin siellä ollessani oppinut.

Aloin sanoa iltaisin nukkumaan käydessäni ääneen: ”Jag vill hitta min grej” – ”Haluan löytää oman juttuni.” Eikähän siinä kauaa mennytkään, kun jo alkoi rytistä.

Elämäni ei päällepäin katsottuna todellakaan näytä miltään unelmalta: olen työtön ja työkyvytön ilman lääkäreiden todistusta työkyvyttömyydestäni, hoksottimeni eivät kehuttavammin säteile ja olen väsynyt. Fyysiset voimani ovat olemattomat ja olen kuihtunut aikamoiseksi kukkakepiksi. Asun yksin ja vuokralla, minulla ei ole perhettä ja kaiken tämän sairasteluni myötä ovat todelliset ystävät osoittautuneet olevan varsin harvalukuiset. En ole rikas eikä minulla ole tuloja, elän sillä, mitä asuntokaupasta yli jäi. Silti uskon olevani lähempänä unelmaani kuin silloin, kun kaikki vielä oli niin sanotusti hyvin, enkä kaipaa takaisin tuohon vanhaan elämääni.