27.3.2012

”Ameba on shokissa.” On se hilpeä laite tuo Scio tai ohjelmoijalla on ollut huumori kohdillaan. Näin alkoi tämänpäiväinen scio-sessioni homeopaatin luona.

Tänään on 7. päivä uudella parasiittilääkekuurilla. Samaa yrttiä kuin loppuvuodestakin, mutta otan nyt isommilla annoksilla. Aika äkkiä se olossa tuntuu. Toissapäivänä olin vielä siinä kunnossa, että päivä meni enimmäkseen pitkällään leväten ja torkahdellen. Eilisaamuna tuntui selvä käänne; jaksoin jo olla jalkeilla ja käydä ulkonakin. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että liikun joka päivä, etten aivan jähmety, mutta nyt ei enää muutamaan viikkoon ole riittäneet voimat. Tuo ameba tekee näköjään sen, että en saa ruoastani juurikaan mitään. En ravinteita enkä edes energiaa.

Kun kuuntelee sitä, mitä kaikkea tuon scio-laitteen avulla ihmisen elimistöstä näkee, niin se kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta. Jos tuollaista laitetta kerran ei lääkäreillä ole käytössä, niin eihän siihen voi olla muuta syytä kuin että se on ihan täyttä humpuukia. Minunkin on vaikea uskoa, että se voi skannailla tunne-elämäni klikkejä, mutta hyvin sen kertomat täsmäävät vointini kanssa ja sen antama ameba-vaste korreloi ihan täysin sen kanssa miten alussa (syyskuu 2011) vaste oli korkea ja seuraavissa mittauksissa nyt tammikuussa ja helmikuun alussa pieneni, kun olin ottanut loislääkitystä ja taas vaste oli kohonnut maaliskuun alun mittaukseen ihan niin kuin vointinikin oli romahtanut. Nyt aloittamani lääkitys näkyi ameban ”shokkina”.

Tällä kertaa laite kertoi, että tämän hetken pahimmat paikat minulla ovat maksa, sydän ja hormonijärjestelmä. Maksa on ärtynyt ja on pulaa maksan tuottamista ruoansulatusentsyymeistä. Sen kyllä olen huomannut, että ruoka ei sula ja kärsin ummetuksesta. Sydän kaipaa rasvahappoja. Mitä rasvahappoja, sitä kone ei pysty kertomaan, mutta uskon olevan kyse omega3-rasvahapoista. Ihan hiljattain säädin ruokavaliotani jättäen taas maitotuotteet ja gluteenilliset viljat pois ja aloin syömään kalaa. Omega3-kapseleita minulla on kaapissa, mutta niiden ottaminen on tuntunut ihan turhalta; kalliiden tuotteiden hukkaan heittämistä, kun eivät ne rasvat kuitenkaan pilkkoudu ja imeydy.

Hormoneista on pulaa vähän kaikista. Kilpirauhasarvot ovat alhaalla, adrenaliinia voisi olla enemmän. Estrogeeniä ei ole eli turha tulla vikittelemään, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tosin kiinnostuksen puute voi helposti olla molemminpuolista, sillä estrogeenin puuttuessa testosteroni hallitsee. Päässä eivät karvat pysy, mutta sääret ovat sitten kyllä kuin etelänmaan gigololla ja partakarvojakin pitää nyppiä paksumpia pois. Serotoniiniarvoni olivat nousseet ja ovat nyt lähes normaalitasolla.

Ameba aiheuttaa tulehdusta kudoksissa, joissa se on ja sen perusteella kone näkee, että ameba on tällä hetkellä maksassa, ikenissä, sappinesteessä, keuhkopinnassa ja nivelissä. Amebahan on sellainen, että se menee ruoansulatuskanavaan ja maksaan ja sieltä hyvin mielellään niveliin, keuhkoihin ja aivoihin. Ameban aiheuttaman tulehduksen jälkiä näkyy niin, että sen voi nähdä käyneen lähes kaikkialla kehossani. Vain hermosto on säästynyt siltä toistaiseksi kokonaan. Aivolisäkkeessänikin ameba on ollut, mutta poistunut.

Aivolisäkkeessäni näkyi myöskin myrkkyjä: bentseeniä ja asetaatteja. Asetaatit ovat mitä todennäköisimmin peräisin pesuaineista ja bentseeniä on ainakin petrokemian tuotteissa. Nämä puhdistuvat kehosta sitten aikanaan, kun maksa alkaa taas toimia kunnolla ja toimittaa jätteenkäsittelylaitoksen virkaansa. Koneen mukaan liiallinen toksiinien määrä on amebainfektioni takana; toksiinit ovat haitanneet valkosolujen toimintaa ja näin ameba on päässyt jylläämään vastustuskyvyttömässä kehossani. Elohopeaahan minulla oli niin, että se aivan maistui suussa silloin, kun vielä söin pelkkää perunaa. Myöhemmin ruoka peitti sen maistumasta. Scio-mittauksissa elohopeani vaste pysyi samana syyskuusta tammikuuhun, arvossa >200. Elohopeaa poistin kehostani syömällä kaksi purkillista Tolosen karnosiinia (2 tabl aamuisin). Ensimmäisen purkillisen jälkeen vaste oli 140, nyt 94, mikä on näissä olosuhteissa elävän ihmisen normiarvo eli vähän on, mutta siihen on tyytyminen.

Viime kerralla veressä näkyi hiivaa, mikä tulee suolistossa olevasta hiivan liikakasvusta, sekä ammoniakkia. Nämä olivat nyt poissa. Pulaa on sinkistä ja magnesiumista. Magnesiumlisää olen ottanut joka päivä ja sellaista, joka on mahdollisimman helposti imeytyvässä muodossa, mutta eipä auta. Pohkeeni ovat jonkin verran krampissa, mikä on hyvin tyypillinen magnesiumvajeen oire. Nyt ostin nestemäisen magnesiumvalmisteen, joka on tarkoitettu (jalka)kylpyveden sekaan. Teen ihovoidetta ja pistän tuota sekaan.

Sitten katsottiin selkärankaa. Niskanikamat 4-7 ovat lukossa, nro 5:ssä on hermopinne. Rintarangan kolmannessa on tulehdusta, 5 ja 6 ovat huonossa asennossa, 7 ja 10 ovat tulehtuneet. Toiseksi alimmassa on vanha vamma (jota en muista) ja yksi nikamista kärsii mineraalivajeesta. Lannerangassa oli vastaavanlaista hässäkkää, mutta en ehtinyt kirjoittaa yksityiskohtia muistiin. Ai niin, se jokin mikä selästäni niksahti pois paikoiltaan muljuili sittemmin itsestään takaisin, mutta kylläpä kerkisi säikäyttää. Aika kovia hermosätkyjä antoi ja mielessä kerkisi jo käydä selkäleikkaus ja ei_enää_ikinä_liikuntaa.

Tämän hetkisen kiputilanteeni sanoin olevan lievä. Vähän tuntuu, mutta ei pahasti. Koneen mittaama kipuni oli 3,3 asteikolla 0-10. Osa kivusta on kouristustilassa olevista lihaksista, osa hermoperäistä. Hermoperäinen lienee samaa kuin psyykkinen, oletan. Biologinen ikäni oli helmikuun alussa 41, nyt 39. Eli tässähän nuorrutaan ihan silmissä.

Henkisistä puolista kone kertoo minun kärsivän aivosumusta, kroonisesta univajeesta, pelosta ja että keskittymiskykyä ei tällä hetkellä ole. Allekirjoitan. Löytyy myös surua ja purkamatonta vihaa. Niin varmasti löytyy ja tuon vihan tiesinkin jo ennestään. Se on vanhaa perua, ei tämän ajan aiheuttamaa.

Laite paitsi mittaa epäkohtia, myös korjaa ja hoitaa. Tuolla tsapperoidaan eli tapetaan viruksia, bakteereja ja loisia. Yksinään tsapperi ei riitä ainakaan tätä amebaani tuhoamaan, mutta on hyvänä apuna.

Että sellainen laite tuo on. Vein kerran erään nuoren tuttavani tuonne scio-mittaukseen. Ongelmana oli kasvoissa, selässä ja käsivarsissa oleva akne-näppy. Selkää ei otettu itse puheeksi, mutta kone havaitsi hänen skolioosinsa. Amebani se diagnosoi jo ensimmäisessä kahden tunnin sessiossa, kun lääkärit eivät löytäneet mitään viikossa sairaalassa. Saksassa ihan oikeilla lääkäreillä kuulemma on näitä käytössä.

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia tästä sciosta ja ennen kaikkea tähän voisi kerätä yhteystietoja niistä terapeuteista ja lääkäreistä – jos heitä on – ketkä tätä laitetta käyttävät. Itse käyn täällä Lahdessa: www.scio.fi.

Scio-analyysejä Helsingissä Hietalahdessa: ajanvaraus puh. 050-5588704 tai yazka@yazka.com.
Omat Scio nettisivut ovat pian auki: http://www.lovescio.com.

15.3.2012

Kerrotaanpa vointikuulumisia pitkästä aikaa. Homeopaattinen lääkitys on pikkuhiljaa poistanut kipureaktiot ruokaan. Marras-joulukuu meni vielä osin oireillessa ruoan takia, mutta tammikuun alkupuolelta lähtien olen kyennyt syömään täysin ilman oireita. Tosin ruoka sulaa hyvin huonosti.

Tammikuu olikin hyvä kuukausi. Koko joulukuun käytin yrttilääkitystä loisia vastaan ja se auttoi. Ruoka alkoi sulaa paremmin, sain voimia ja olin selvästi virkeämpi. Juuri sopivasti niin, että sain muuttoni hoidettua. Jatkoin homeopaatilla käyntiä ja scio-mittaukset näyttivät ameeba-vasteen pienentyneen.

Noin kuukausi sitten alkoivat voimat huveta taas ja viime viikolla tehty scio-mittaus näytti ameeban jylläävän jälleen. Jossain vaiheessa tammikuuta punnitsin itseni ja totesin saaneeni painoani takaisin 8kg niistä lukemista, joista alimmillaan olin. Nyt siitä on taas puolet lähtenyt eli olen laihtunut 4kg reilussa kuukaudessa. Syön mielestäni paljon ja monta kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ruokani menee parempiin suihin enkä saa ravintoaineita käyttööni.

Ei ole enää epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi ameeba, sanokoot herrat gastroenterologian erikoislääkärit mitä hyvänsä. Arvelen käyneen niin, että olen saanut jonkin sortin seuralaisen jo 2006 ja nyt Kambodzan matkaltani toisen ja ärhäkämmän, koska siellä oloni huononi ja oireeni pahenevat ihan mahdottomiksi.

Etsin netistä ihmisten kokemuksia ameeboista ja josko löytyisi joku lääkäri, jolla jo on kokemuksia tällaisista asioista. Helsingin antioksidanttiklinikan lääkäreille Päivi Mäkeläiselle ja Erkki Antilalle ei ollut aikoja lainkaan. Mehiläisen kautta Erkki Antilalle olisi päässyt toukokuun loppupuolella. Kysyin sitten josko heillä olisi joku trooppisiin tauteihin erikoistunut lääkäri ja näin päädyin Kristiina Peldanille, jolle sain ajan ensi viikolle.

Vähän hirvittää, että miten tuosta Helsingin reissusta selviydyn. Voimat ovat niin tipotiessään, että pelkkä pystyssä oleminenkin on haparoivaa ja kun ravitsemustilanne menee huonoksi, niin siitä seuraa vaikka minkälaista muuta riesaa. Menetin hampaan, joka oli lohjennut ja tulehtunut todella pahasti ja sitä vähän suren, kun se on niin lopullista. Selkä on ollut pahasti jumissa; lihaksethan kramppaavat mineraalien puutteesta. Nuo kireät lihakset ovat vetäneet lantioni vinoon, jonka seurauksena toinen lonkkani on inflammoitunut ja käveleminen tekee kipeää. Sain homeopaatiltani nestemäistä mineraalivalmistetta ja se auttoi heti. Jo seuraavana päivänä hartiakipuni olivat poissa ja selkäni selvästi rennompi. Varmaankin sen rentoutumisen johdosta noustessani ylös kumarasta alaselässäni vinksahti jotain. Lihaskipu on jo hellittänyt ja voin jo oikaista itseni ja pääsen kävelemään, mutta pitää kävellä varoen, sillä jotain sinne rankaan jäi, joka vihlaisee aina sopivaan asentoon osuttuaan.

Että ei paljon naurata. Nyt yritän selviytyä tuonne lääkärille ja toivon saavani tilastani kunnollisen diagnoosin ihan mustaa valkoisella ja virallisesti hyväksytyn lääkärin kirjoittamana. Katsotaan sitten, miten eteenpäin.