Joulukalenteri luukku 14

Kuvagalleria: Kambodzalainen työpäivä

Kalastajaveneet suuntaamassa merelle Sihanoukvillen edustalla.

Ravintolan keittiössä.

Tien viivojen maalausta Sen Moronomissa. Yksi kulki edeltä ja puhdisti tietä pölystä jollain lehtipuhaltimen tyyppisellä älämölöhanurilla ja perässä kulki tuo etualalla kyykkivä mies, joka taltalla ja lekalla hakkasi maalinroiskeet pois.

Kambozassa huoltoasemilta, niinkuin kaikista muistakin paikoista, saa vielä palvelua ja jos jotain Kambodzasta kaipaan, niin se on juuri sitä.

Kalastaja Mekongilla.

Naiset keittävät ja myyvät palmusokeria Siem Reapin lähistöllä tien varressa, jossa kulkee paljon turisteja matkalla temppeleille.

Munkit käyvät kerjäämässä almunsa ja ruokansa joka päivä aina klo 11:een mennessä.

Rakennusmiehiä Phnom Penhissä.

Tästä kuvasta käy paremmin ilmi missä korkeuksissa nuo edellisen kuvan rakennusmiehet telineillään tasapainoilevat. Kuva on otettu hotellin parvekkeelta kolmannesta kerroksesta.

Joulukalenteri luukku 13

Ajatuksiani onnellisuudesta

Juurikaan kukaan ei sano rahan tai vallan tekevän ihmistä oikeasti onnelliseksi. Silti monet ajattelevat niin. ”Kun saan sen uuden auton, ylennyksen, talon tai käsilaukun, niin sitten olen onnellinen.” ”Jos voittaisin lotossa ja voisin tehdä mitä haluaisin, niin sitten olisin onnellinen.” Useammin sanotaan onnen koostuvan pienistä asioista. Tai että terveys ja hyvät ihmissuhteet ovat onnellisuuden tae.

Minä olen eri mieltä. Eivät asiat, eivät isot eivätkä pienet, tuo onnellisuutta, eivät myöskään toiset ihmiset. Jos ihminen ei jo valmiiksi ole onnellinen, niin ei kukaan voi tehdä tätä onnelliseksi, ei vaikka olisi kuinka hyvä ja rakastava ja huolehtivainen puoliso, kumppani tai ystävä. Kivat asiat tuovat toki mielihyvää, tekevät mielen iloiseksi ja jos on onnellinen, niin iloitsee helpommin niistä pienistäkin asioista. Onni on kuitenkin jotain muuta kuin mielihyvä tai iloinen mieli.

Minulle onni on tunne, joka asuu ihmisen sisällä ja siihen voi olla tiiviimpi tai löyhempi kontakti tai se voi olla täysin hukassa. Mutta silti se on siellä, koko ajan. Mielialat vaihtelevat, tulevat ja menevät, mutta onni on pysyvä olotila. Onni ei ole samaa kuin iloisuus. On mahdollista olla surullinen, itkeä tillittää ja silti samaan aikaan tuntea olevansa pohjimmiltaan onnellinen. Kun sen onnen tunteensa on kerran löytänyt, voi siihen kurottaa ja tuntea sen vaikka olisi kuinka yksin, kuinka kipeä ja särkyinen ja kuinka vailla tuloja, omaisuutta ja kotia.

Mutta ei se sisällä tuntuva onnellisuus silti sitä tarkoita, että jos on yksin, sairas ja persaukinen, että asiaintilaan tarvitsisi olla tyytyväinen. Toki toivon tulevaisuudelta paljonkin ja juurikin näitä maallisia asioita kuten tuloja, talon, isomman auton ja voisi se uusi käsilaukkukin olla ihan kiva. Tämän onnellisemmaksi ne minua tuskin kuitenkaan tekevät, mutta tyytyväisemmäksi kyllä ja helpottavat kummasti elämää. Ei maallisen hyvän tavoittelussa mitään pahaa ole eikä siitä pidättäytyminen ketään autuaammaksi tee, mutta varsinaista onnea, tyhjän tilan täyttäjää tai pahan olon poistajaa sieltä tai toisista ihmisistä on turha hakea.

No jos sitten uskotaan, että se onni ihmisessä jo valmiiksi asuu vaikka siltä ei kyllä yhtään tunnu, niin miten sen sitten sieltä esiin kaivaa? Minun kokemukseni mukaan se on enemmän ja lisää ja syvempää kontaktia itseen. Kuunnella, tunnustella miltä minusta tuntuu, rehellisyyttä sille mitä minä oikeasti asioista ajattelen, mitä pelkään, mitä välttelen ja millä keinoin. Katsomista syvälle peiliin. Hiljentymistä, itsen kanssa olemista. Ja sitten, kun se oma ääni alkaa kuulua, niin sen uskollista seuraamista vaikka välillä tuntuu, että nyt tulee kyllä tehtyä se vihoviimeinen munaus ja tyräys ja purettua kaikki se elämän turva, jota on tähän asti niin huolella rakentanut. Sitten, kun joskus pääsee niin pitkälle, että tietää kuka on, mitä elämältä haluaa ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja uskaltaa sen varaan heittäytyä, on saanut kaiken.

Vaikka helpompaahan se on arkikielessä sanoa, että on onnellinen siitä ja tästä. Juuri tällä hetkellä minä tunnen onnea pimeästä vuodenajasta, kynttilöiden tuomasta valosta ja villasaalin lämmöstä harteillani. Olen onnellinen ulkona puhaltavasta viimasta ja pyrystä, sillä minä saan olla sisällä lämpimässä ja kuivassa. Olen onnellinen uudesta untuvatakistani ja toivon paukkupakkasia ja paljon lunta. Olen onnellinen teekupin lämmöstä käsiäni vasten ja siitä, että ylipäätään voin juoda teetä. Olen onnellinen ystävästä, joka kärsivällisesti jaksaa patistaa minua menemään takaisin sairaalaan ja hakemaan apua lääkäreiltä sairauteeni, vaikka minä jääräpäisesti vänkään enää ikinä meneväni sairaalasta apua hakemaan, en, vaikka tulisi syöpä. Olen onnellinen siitä, että saan olla olemassa ja että minä olen juuri minä ja että saan elää omaa elämääni enkä kenenkään toisen. Olen onnellinen ihan vain siitä, että saan tuntea olevani onnellinen.

Joulukalenteri luukku 12

Sahramipullavuoka

Lucian päivää vietettiin eilen eli siis myöhästyin luciapullareseptini kanssa. Tarkoitukseni oli olla liikkeellä päivää ennen ja olin puolihuolimattomasti netistä katsonut Lucian päivän olevan 13. joulukuuta. Mutta se oli kai viime vuonna se. Tänä vuonna Lucian päivä oli 11. päivä. Nyt opin siis, että Lucian päivä on aina sunnuntaina. Tämä on taas yksi osoitus siitä, että Lucian päivä on todellakin enemmän ruotsalaisten kuin meidän suomalaisten juttu. Mutta vaikka en Ruotsin vuosieni aikana Lucia-perinnettä tämän enempää sisäistänytkään, opin kuitenkin siellä ollessani pitämään noista sahramilla maustetuista pullista kuin myös mantelimassasta laskiaispullien täytteenä.

Nyt kun Lucian päivä ehti jo vilahtaa ohi, niin perinteisten luciapullien sijaan pistänkin tähän pullavuokareseptin, jossa on sekä sahramia että mantelimassaa ja joka on sopivan jouluinen ihan suomalaiseenkin joulupöytään.

Taikinaan tarvitset:
25 g              hiivaa
8,5 dl            vehnäjauhoja
2,5 dl            maitoa
0,5 g             sahramia
0,5 dl            hienoa sokeria
75 g              huoneenlämpöistä voita
1                   muna
hyppysellinen suolaa

Täyte:
75 g              huoneenlämpöistä voita
2 tl                kanelia
75 g              mantelimassaa
1 (n.75g)      pieni omena
1                   muna, voiteluun
Raesokeria

  1. Murenna hiiva taikinakulhoon.
  2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Hienonna yhdessä sahrami ja hieman sokeria ja sekoita ne lämpimään maitoon.
  3. Kaada maito taikinakulhoon ja liuota hiivamurut siihen.
  4. Sekoita suola jauhoihin ja lisää ne sekä loppu sokeri, voi ja muna.
  5. Alusta taikina huolellisesti. Joko 5 min. koneella tai ainakin 10 min. ajan käsin.
  6. Peitä taikina ja anna kohota 40 min.
  7. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi n. 1 cm paksuksi levyksi.
  8. Levitä taikinalevylle voi, johon on sekoitettu kaneli ja raasta päälle mantelimassa. Kuori ja raasta omena, anna mahdollisesti muodostuneen mehun valua pois ja levitä päälle omenaraaste.
  9. Kääri taikinalevy rullalle ja leikkaa paksuiksi paloiksi (16-18 kpl). Lado pullat uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin niin, että paistamisen aikana niillä on hieman tilaa kohota mutta että valmiina ne osuvat toisiinsa täyttäen koko vuoan.
  10. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista uunin keskitasossa 200°C:ssa 20-25 min.

 

Lussekatter eli Lucian päivän sahramipullat näyttävät perinteisesti tältä. Taikinaohjeella voi tietenkin leipoa myös tällaiset perusluciapullat, kun jättää täytteen pois.

Edit 16.12.2011: Ihan pakko on tähän vielä korjata kömmähdyksiäni: kyllä se Lucian päivä oli sittenkin se kolmastoista…

Joulukalenteri luukku 11

Kambodzalainen iltasatu nelijalkaisesta lääkäristä

Vielä toinenkin kambodzalainen tarina alkuperäisenglannilla kerrottuna:

Before you fall as sleep, here is a Cambodian tale called ”The four-footed doctor”

Once upon a time there was a family of millionaire with five children who were all sons and the fifth of whom was born crippled. He had only arms and torso, but no legs.

The parents felt very embarrassed at having such a crippled son who they thought did not suit their honor and ordered a maid to put the baby boy in cooking pot and floated it in the river.

The pot containing the poor baby boy floated quickly down the stream the whole night and finally arrived at a border village in which there was a Brahman with medical knowledge.

To his great pleasure, the Brahman found the pot with the legless baby boy still alive. He brought the boy up like his own and named him “Komphak Komar”

As for the maid who floated the boy away, when coming back home she felt pity for the infant boy so much that she could not sleep. At the mid-night, she decided to run away from her boss in order to search for the boy to take care of him. She met the baby at the Brahman’s house on that night, but she did not say anything except that she offered to serve the Brahman free of charge.

The Brahman was surprised and thought: “This baby really brings me good luck because I have a maid once I have brought him home”.

Eight years passed by “Komphak Korma” could now speak and was able to understand everything. Then the maid took a chance and told the boy everything. Upon learning the truth, the boy with tears in his eyes felt pity for himself, thinking that he was both a crippled and homeless boy who was abandoned like a long and that he was never able to make himself a rich or ranking man. He then asked the maid to take him to the Brahman, his adopted father, to tell him the truth.

Having heard the boy out, the Brahman comforted him and said: “Wealth and social ranks do not come from arms and legs, parents or from relatives. They are really from perseverance and industriousness. Even a drop of water which is a soft senseless parentless and limbless object still can pierce through a mountain rock due to dropping one drop at a time everyday” “As for you,” the Brahman said, adding: “You only have no legs, but if you have perseverance and industriousness, you will be far better than those who have legs. You see! Beggars have both arms and legs, but why do they have no wealth and ranks? On the other hand, why was the ten-faced giant called Dasakantha, who also had a thousand arms, in the Ramayan story still defeated by Prah Ream and Haknukman.”

The Brahman went on to say: “My dear son! From today on, you should try to learn literacy and medicine from me. I’ll teach you.”

Twelve years later, “Komphak Komar” learned literacy and medicine very well and skilfully. His adopted father took him to capital to sit an examination in which he was ranked fist as a medical doctor who became famous all over the capital.

The king conferred a highest distinction upon him as a higher honorary dignitary and gave him two strong men and a hammock with a carrying pole as vehicle. Since then, “Komphak Komar” had been called “The four-footed doctor” because he had two men to carry on the hammock as vehicle.

As for “Komphak Komar” ’s four brothers, who were all dear to the parents, they were poorly educated owing to their absorption in great pleasure. Some married wives at their own will and some even run away from their parents, bringing along much property as they could take with them.

One day the millionaire fell seriously sick. Despite variety of treatment given by several doctors, his illness did not in the least seem better. The millionaire then ordered a servant to send for the “four-footed” doctor as he was known to be very famous.

The servant met the maid, who was serving the “four-footed” doctor, she did not tell him the secret. She said “Nowadays I serve the “four-footed” doctor but he is too busy to treat your boss, so please go back and tell him.” The servant came back to tell everything to the millionaire. The millionaire and his wife were not complaisant and ordered the servant to come to send for the doctor again. They told servant to tell the doctor that he would give him all the millionaire’s property if he could cure him.

On hearing what the servant had said, the maid took him to see the “four-footed” doctor, but she did not tell the doctor that the millionaire was his father. The doctor agreed. He completely cured the millionaire of his illness and the millionaire gave all his property to him as promised.

During the time when the millionaire gave the property to the doctor, the maid show up and said: “This four-footed” doctor is your most hated son, whom you had ordered me to floated away in a cooking pot”. Once the maid finished her last word, the millionaire and his wife rushed to embrace the doctor with great job and asked him to forgive them. The doctor was absolutely delighted to meet his parents and to be recognized as their son.

The doctor took the Brahman to live in the millionaire’s house together with his parents. He also upgraded the maid as his natural elder sister, who lived together ever since.

This story gives you two concepts:
• Once should not look down on a child in whatever modest family the child may be born or however crippled or naughty it may because its future can not be predicted and it might enjoy both wealth and social rank freely.
• Perseverance and industry are seeds of wealth and social ranks of the people of all strata.

GOOD NIGHT!

Sadekauden loppupuolta Kambodzassa Sihanoukvillessä marraskuussa 2010.

Joulukalenteri luukku 10

Kambodzalainen iltasatu suuresta miljonääristä ja köyhistä kyläläisistä

Kambodzassa eräässä hotellissa Siem Reapissa oli tapana toimittaa illalla huoneisiin pieni lautasellinen hedelmiä ja punaisella langalla sidottu paperikäärö. Noissa paperikääröissä oli iltasaduksi kambodzalainen tarina. Pari niistä jäi talteen mukanani kotiin asti kannettavaksi. Tässä on tarina miljonääristä ja köyhistä. En yritäkään suomentaa sitä vaan toistan sen sellaisena kuin sen sain, sillä paitsi itse tarina, myös käytetty englannin kieli on hyvin kambodzalaista enkä halua hukata sen erityistä sävyä lähtemällä kääntämään tarinaa toiselle kielelle.

BEFORE YOU FALL AS SLEEP, HERE IS A CAMBODIAN TALE CALLED
“The Great Millionaire and The Poor”

Once up on the time, in India lived a great millionaire who had plenty of both movable and immovable property. He had thousands of cows, buffalos, horses and elephants and thousands of hectares of paddy fields. He also had hundred of warehouses in which silver, gold; diamonds and a wide variety of wealth were stored.

The great millionaire had only one son named Thorn Serey, who later succeeded him as a great millionaire.

One day, the great millionaire, Thorn Serey thought: “My parents have plenty of wealth, but they were so naïve that they were always friendly to tens of thousands of poor with everything. It is no use helping of tens of thousands of poor people with their living.”

From that day on, the villagers who used to borrow money from the previous great millionaire to do their business came to see Thorn Serey to borrow money to do their respective businesses as they had done before with the previous great millionaire, but the great millionaire, Thorn Serey did not care a fig. He never thought of giving alms to either the poor or the old people because he thought that it was no use communicating with the poor when he had such abundant wealth.

Later on without money loaned as capital to do their businesses, the villagers became very poor and starved so badly that they started stealing and robbing one another. After nothing left for them to steal or rob among themselves, they gathered together and said: “Previously we did not starve as we do now because the previous great millionaire had lent us his money and rice seeds, soybean, sesame, cows and buffalos to our business or to do farming. And when we harvested our crops, he could take half of the total output and gave us half. Now, the great millionaire Thorn Serey, who is his son, does not need us, so we have to steal his property to sustain our lives”.

The villagers then started stealing cows and buffalos and even rice, soybean and sesame, stored in the warehouses. The warehouse keepers reported it to the great millionaire and said “The local villagers are not starving and theft has prevailed everywhere. And there is nothing to be gained for putting in the warehouses as before.” Therefore, Your lordship should spend money helping the poor as Your lordship’s father did before in order to attain peace and prosperity.”

“I am not so naïve as my parents,” replied the great millionaire, Thorn Serey, adding, “We have to arrest those who steal my property and send them to the competent authorities to punish them according to the law. I don’t need to have any contact with the poor”

The great millionaire’s wealth as soon gradually decreased due to no inputs and thefts. In spite of the fact that he asked the competent officers to search for the thieves, the failed to catch one because the thieves were all the villagers. Eventually the great millionaire was reduced to a poor man who was afterward killed by some villagers in disguise. And his remaining wealth was put in the state’s warehouse.

This story gives you two concepts:
• Both the wealthy and the high-ranking people should not look down on the poor, nor should they be unfriendly to them for fear of cheapening themselves. Because there are no rich people without the poor and there are no high-ranking people without cheapened none ranking ones. And this is the nature for the world.
• Between humans and humans, we have to help and save one another. We should not help and save only the rich and high-ranking people and hate the poor or the non ranking people. We should have respect for mankind’s rights, freedom, equality and fraternity to deserve ideal because the poor and the non ranking are also humans and the rich and the high-ranking are also humans. But try not to exercise your rights, freedom and fraternity beyond ideal so much that you don’t even recognize who your parents and teachers are or the respectable ones.

GOOD NIGHT!

Asutusta maaseudulla Kambodzassa Mekong-joen varressa Kratien lähistöllä.

Joulukalenteri luukku 9

Joulunodotusta menninkäismetsässä

Göteborgissa Skatåsin metsässä odotetaan jo innolla joulua.

 

Lille-Knutia joulu vähän jännittää.

 

Astrid epäilee, josko mitään joulupukkia on olemassakaan. Majlis on tyrmistynyt moisesta anarkismista.

 

Nils tietää, että joulupukki on olemassa ja että joulupukki asuu Suomen Korvatunturilla. Nils on laskenut lyhimmän reitin kaavaa käyttäen, että moneltako jouluaattoiltana joulupukki saavuttaa Göteborgin. Tiukoille vetää. Kaikki riippuu nyt siitä, aloittaako joulupukki Ruotsin reittinsä Pohjois- vaiko Etelä-Ruotsista. Nilsistä tulee isona insinööri. Insinööreillä on paljon tärkeää laskemista.

 

Torbjörnillä venähtivät eilisiltana pikkujoulupippalot vähän pitkiksi. Pari helangåria vähempikin olisi piisannut.

 

Hasse ei oikein tiedä mitä ajatella koko joulusta. Tai juuri mistään muustakaan.

 

Ada, Lise-Lotta, Manda ja Lars-Gustav päättivät jo lähteä joulupukkia vastaan. Adasta paikka näyttää kumman tutulta; ihan kuin he olisivat juuri menneet tästä. Lars-Gustav ihmettelee, että koska ylipäätään oikein lähdetään.

 

Tanjalla on joulu joka päivä.

 

Lisa tietää, että joulun alla tontut tarkkailevat lapsia ja kannattaa olla kiltti. Varmuuden vuoksi Lisa on ollut kiltti aina ihan joka päivä. Koulussa Lisa istuu etupulpetissa kynät siististi riviin järjestettynä ja aina seuraavankin päivän läksyt tehtynä. Fröken kehuu Lisaa koko luokalle.

 

Myös Rune on kuullut tonttujen tarkkailevan lapsia. Mutta hän ei oikein tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

 

Vanha Sigmund kyllä tietää jo totuuden joulupukista. Hän toivonut pukilta tänä vuonna partavahaa ja rasiallisen nuuskaa.

 

Kajsa lähettää terveisiä Suomeen ja toivottaa kaikille hyvää joulunalusaikaa!

Joulukalenteri luukku 8

Pähkinäisellä toscalla päällystetty brie

Näitä tarvitset:

200 g kokonaisia tai hyvin karkeiksi pilkottuja manteleita, saksanpähkinöitä ja hasselpähkinöitä.
200 g voita
1 dl sokeria
½ dl hunajaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 valkohomejuustopyörylä, n. 600 g
Koristeluun päärynää, physalis- ja sharon-hedelmiä.

1. Paahda pähkinöitä paistinpannulla ilman rasvaa n. 5 min.
2. Sulata voi, sokeri ja hunaja. Lisää jauhot ja pähkinät ja anna kiehua 5 min.
3. Levitä tosca-täyte valkohomejuuston päälle.
4. Paista uunissa 200°C:ssa n. 8 minuuttia, kunnes täyte on saanut hieman ruskistunut.
5. Koristele hedelmillä.

Bongasin reseptin Lantliv Jul & Pyssel –lehdestä nro 1/2011. Lehden kuvassa tämä brie-kakku näytti tosi herkulliselta ja lisään tähän kuvan heti, kun olen päässyt niin pitkälle, että voin jo syödä pähkinöitä ja maitotuotteita. Brie onkin yksi eniten kaipaamistani herkuista. Reseptiä voisi kokeilla myös vuohenjuustoon.

Valitse ”kakkupohjaksi” pienehkö pyöreä brie.

Joulukalenteri luukku 7

Vandra i Sydostasien – Patikkaretki Laosissa osa 2/2

Jos Vietnamin vaellus oli ollut rankka, niin ei tasamaata ollut liiemmin tarjolla täälläkään.

Polulla yhytimme nuoren miehen, joka oli matkalla kotikyläänsä. Kysyimme, josko saisimme yösijan hänen kylästään ja meille kerrottiin olevamme tervetulleita. Nuori mies osoittautui kyläpäällikön vanhimmaksi pojaksi.

Nuori isäntämme puhui yllättävän sujuvaa englantia. Hän oli kylästä ensimmäinen, joka kävi yliopistoa pääkaupungissa Vientianessa. Sanoi opiskelleensa englantia vuoden koulussa ja sen jälkeen jatkaneensa omin päin. Tämä oli kylävierailuista ehdottomasti mielenkiintoisin, kun pystyimme näin suoraan keskustelemaan keskenämme ja kertomaan kumpikin omasta elämänmenostamme.

Olimme ensimmäiset valkonaamavieraat kylässä, joten uteliaita riitti.

Vanhemmat lapset pitivät huolta pienemmistä ja kantoivat näitä mukanaan.

Lapset kulkivat perässämme, kun kiersimme katselemassa kylää.

Lapset olivat kiitollinen ja ehtymätön kuvauskohde. Heistä oli hauskaa nähdä oma kuvansa kameralta.

Oppaamme ostamassa kyläläisiltä kasviksia illallistamme varten.

Majoissa on sisällä avoimet tulisijat.

Meitä oli varoitettu puskaan asioille mennessämme pitämään silmällä sikoja, jotka olivat aina ahnaasti kärkkymässä ulosteita herkkupaloikseen. Yöllä säkkipimeydessä yhtäkkiä takaa kuuluvat röhkäisyt ja tien etsiminen takaisin omaan majaan, kun ne mustassa sumussa taskulampun valossa näyttivät kaikki samanlaisilta, tekivät öisestä vessaretkestä ikimuistoisen kokemuksen.

Aamulla taas matkaan.

Päivästä tuli kuuma ja lounastauko pienen puron varressa tarjosi mahdollisuuden pestä edellisenkin päivän tomut ja hiet pois. Viime öisessä kyläpaikassamme kaivolle oli matkaa ja iltahämärissä jäivät kaikki peseytymistoimet hoitamatta.

Retkieväänä meillä oli aamulla keitettyä riisiä ja paahdettuja maapähkinöitä. Niin pakkauksina kuin piknikviltteinäkin toimivat banaaninlehdet.

Kuljimme koko päivän ja hämärän tullessa pysähdyimme taas seuraavaan kylään yöksi.

Matkan patikkaosuudet olivat tässä. Laosista kuljettiin päivä bussilla Vietnamiin rannikolle, jossa olisi ollut mahdollisuus päivän rantalomaan. Pahaksi onneksi sää oli kaikkea muuta kuin lämmin. Näin marraskuun puolivälissä kelit voivat näköjään olla melkein mitä vain ja näin kylmään en ollut varautunut. Sen vietnamilaisen rannikkokylän torilta ostin villakäsineet lämmikkeeksi.

Sitten yöjunalla Hanoihin, jossa kuljeksin omin nokkineni muutaman päivän ennen kotiin paluuta. En oikeastaan olisi halunnut palata kotiin lainkaan. Tältä matkalta jäi itämään ajatus kaiken – eli käytännössä työn ja asunnon – jättämisestä ja lähtemisestä pitkälle matkalle. Totaalisesta elämänkäänteen tekemisestä.

Joulukalenteri luukku 6

Vandra i Sydostasien – Patikkaretki Laosissa osa 1/2

Viimeinen asemapaikkamme Laosissa oli Nong Het, josta käsin läksimme kolmipäiväiselle patikkaretkelle vuoristokyliin.

Vauhdin huumaa kuorma-auton lavalla.

Patikkamatkamme alkoi varsin sumuisissa merkeissä.

Kuraa. Kourakaupalla kenkiin takertuvaa painavaa liisterikuraa.

Sumun taidetta.

Teimme pienen mutkan matkaan ja poikkesimme katsomaan vesiputousta. Polku alas oli jyrkkä ja kosteudesta niljakkeinen, mutta maisema kaunis; rehevän vihreä ja paljon suuria ja vanhoja puita.

Itse vesiputous jäi meiltä näkemättä, sillä olimme tulleet sen yläpuolelle. Sen sijaan äkkäsimme putouksen seurankipeät asukit: iilimadot, jotka tulivat päälle kuin yleiset syyttäjät.

Päästyämme laaksosta ylös alkoi perusteellinen varpaanvälitarkastus. Iilimatoja oli kömpinyt ihan kaikkien kenkiin.

Iilimadot olivat 3-5 cm:n mittaisia ja seisoivat maassa kiinni takapäästään pääpuolen heiluessa ympäriinsä kuin antenni lämpöä etsien. Paikoillaan ei tarvinnut seisoa montaakaan sekuntia, kun sinut oli äkätty ja iilimatoarmeija lähti ryntäämään kohti ja mittarimatotekniikalla ne liikkuivat ihan häkellyttävän nopeaa vauhtia.

Iilimatoepisodin jälkeen opimme, että laaksoissa tulee pysähtyä ainoastaan veteen tai veden ympäröimille kiville, sillä nämä iilimadot asustivat ainoastaan maalla.

Joulukalenteri luukku 5

Vandra i Sydostasien – Laos

Tervetuloa Laosiin. Jotain eri Kaakkois-Aasian maiden välisistä mentaliteettieroista kertoo seuraava sanonta: "Vietnamilaiset kylvävät riisin, kambodzalaiset kastelevat sen ja laosilaiset katsovat sen kasvavan."

Sillan virkaa toimitti varsinainen nokivasara veneeksi, joka tuuppasi lossia edestakaisin rantojen väliä. Tässä luovuimme bussistamme, sillä veneen vuokraaminen vastarannalle tuli halvemmaksi kuin bussin kuljettaminen lossilla ja muutenkin matkamme jatkuisi seuraavana päivänä veneellä pitkin jokea.

Sähköviritelmät hotellissamme Muong Khaissa olivat sitä luokkaa, että valokatkaisijaankin koskeminen epäröitti joka kerralla.

Puolen päivän mittainen venematka Muong Khouasta pitkin Nam Ou -jokea Muong Ngoihin.

Pysähdyimme ostoksille joen varren kylään, jossa kudotaan silkkihuiveja.

Yksityiskohta Luang Prabangin kuninkaanpalatsin temppelistä.

Luang Prabangin yömarkkinoista pidin. Laosilaiseen tapakulttuuriin kuuluu hillitty käytös, joten myyjätkään eivät olleet mitenkään aggressiivisia kaupantuputtajia. Yömarkkinoilla on myös ruokamarkkinat ja noutopöydissä on monenlaista paikallista ruokaa valittavana. Kasvisbuffet maksoi 50c.

Luang Prabangissa löysin saunan ja hetihän sitä piti kokeilla. Sauna oli pieni pimeä yrtintuoksuinen höyryinen huone, jonka ymmärsin olevan yhteiskäytössä sekä miehille että naisille vasta, kun ovi aukeni ja oven takaa tulevaa valoa vasten höyryn seasta erottui iso hahmo, joka möreällä äänellä puhui ranskaa. Siinä vaiheessa katsoin tarkemmin vastapäisellä laverilla makaavaa saunakumppania ja totesin tämänkin olevan vastakkaista sukupuolta. Ei siinä mitään; saunamajurilta mukaan saatu sarong vain takaisin siivommin ympärille ja ranskalaismiehen kanssa matkakuulumisia vaihtamaan. Kuvassa saunan kiuas, josta johdettiin höyry yläkerrassa olevaan "löyly"huoneeseen.

Ruukkutasangolla Phonsavanin lähistöllä. Ruukut ovat parituhatta vuotta vanhoja eivätkä tutkijat ole saaneet selville mihin niitä tarkalleen ottaen käytettiin. Ruukkujen koko vaihtelee tällaisista pienistä sellaisiin, joiden sisään mahtuisi parikin ihmistä.

Laos oli maa, josta en ennalta tiennyt yhtään mitään. Vasta siellä ollessani opin, miten valtavasti Laosia pommitettiin Vietnamin sodan aikana. Phonsavanissa näytetään aiheesta dokumenttielokuvia päivittäin.