Joulukalenteri luukku 24

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista joulua!

(Suosittelen videon katsomiseen koko ruudun näyttötilaa, jonka saa päälle oikeasta alakulmasta napsauttamalla sitten, kun videon on ensin käynnistänyt.)
http://www.youtube.com/watch?v=iQPxxCygZis&feature=related

Joulukalenteri luukku 23

Unelmien täyttymisestä

(Kirjasta Själens Fem Stadier, oma suomennos)

Unelman loppu ei siis ole se, että unelmamme ei täyty tai toteudu niin kuin olemme odottaneet. Sen loppu tulee luonnollisena seurauksena siitä, että henkinen kasvumme on tehnyt vanhat unelmamme merkityksettömiksi ja korvannut ne syvemmällä, vahvemmalla todellisuudella. Tämä muutos tapahtuu aikanaan, osana prosessia. Se kasvaa esiin itsekseen. Meidän tarvitsee vain kylvää siemen ja ravita sitä toivon, mietiskelyn ja henkisen taiston vedellä. Kunnes se eräänä päivänä puhkeaa kukoistukseen kuin hyvin hoidettu puutarha. ”Etsi ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan”, sanotaan Raamatussa, ”niin myös tämä kaikki muu annetaan teille.”

Olipa kerran kolme miestä, erään sufikertomuksen mukaan, jotka asuivat karavaanireitin varressa keskellä erämaata ja olivat neuvoja vailla. Nämä miehet eivät tienneet puutarhanhoidosta mitään, joten he elivät kädestä suuhun ja elättivät itsensä vaihtokauppaamalla pikkutavaraa, jota sattuivat milloinkin hiekan seasta löytämään. Jokainen heistä vaali sisimmässään syvintä haavettaan: tulla mestaripuutarhuriksi ja kasvattaa ja viljellä omia puita, kukkia ja muita kasveja.
Eräänä päivänä ilmoitettiin vanhan puutarhamestarin saapuvan seuraavan karavaanin matkassa.
Ensimmäistä miehistä ei uutinen kiinnostanut. ”Kaikki mitä tulee tietää, on löydettävissä kirjoista ja ajan kanssa itse tekemällä oppii loput”, sanoi hän itsekseen.
Kahdella muulla miehellä oli enemmän odotuksia mestarin saapumisen suhteen ja he odottivat innokkaasti hänen tuloaan.
Kun karavaani oli saapunut paikalle, vieraili mestari ensimmäisen miehen talossa ja totesi pian, että tämä oli tyytyväinen siihen mitä hänellä oli ja halusi vain tehdä niin kuin oli tähänkin asti tehnyt.
Niinpä mestari meni seuraavan miehen luo, joka kerjäsi ja rukoili mestaria vihkimään hänet puutarhanhoidon salaisuuksiin. Mestari, joka oli hyväsydäminen mies, suostui, mutta yhdellä ehdolla: miehen tuli noudattaa hänen ohjeitaan viimeistä piirtoa myöten.
Sitten mestari pyysi saada olla rauhassa tulevan puutarhan alueella muutaman päivän ajan. Kun hän oli lopettanut mystisen työnsä, antoi hän miehelle omituisia ja odottamattomia ohjeita. Sen sijaan, että olisi kertonut puutarhanhoidon periaatteista, osoitti hän miehelle ohjauspyörää pihamuurin vieressä ja käski tämän säännöllisesti ja ilman poikkeuksia vääntää pyörästä muutaman minuutin ajan joka päivä. Sen jälkeen hän poistui ilman enempiä selityksiä.
Mies oli pettynyt saamiinsa ohjeisiin ja hänen oli vaikea jaksaa uskoa ratin pyörittämisen voimaan. Hän oli odottanut saavansa kuulla kasvamisen ja kukoistuksen kosmisia salaisuuksia. Sen sijaan häntä pyydettiin toistamaan jotain merkityksetöntä piperrystä, jolla ei edes näyttänyt olevan mitään tekemistä asian kanssa. Alussa hän teki niin kuin oli käsketty, mutta lopetti ratin pyörittämisen jonkin ajan kuluttua ja lopulta unohti sen kokonaan. Mitään ei koskaan lähtenyt kasvamaan hänen kuivalla tontillaan. Kun ihmiset kysyivät häneltä hänen saamistaan puutarhanhoito-opeista, vastasi hän joutuneensa huijarin höynäyttämäksi.
Sillä välin puutarhurimestari jatkoi kolmannen miehen luokse. Tämäkin mies tunsi pettymystä kuultuaan mestarin ohjeet. Hän silti uskollisesti jatkoi pyörän pyörittämistä, kuten hänen oli käsketty tehdä. Mutta mies ei tiennyt, että pyörä oli osa taitavasti maan alle rakennettua kastelujärjestelmää, jonka mestari oli kaivanut hänen tontilleen.
Eräänä päivänä, kun kolmas mies tarkasteli puutarhaansa, huomasi hän, että joitakin pieniä taimia oli työntynyt maasta esiin. Säännöllinen kastelu oli saanut siemenet itämään. Mutta miehen ilo sekoittui hämmennykseen siitä, että hän ei tiennyt mitä hänen tulisi seuraavaksi tehdä. Mietittyään asiaa aikansa, päätti hän edelleen seurata saamiaan ohjeita ja siis jatkaa ratin pyörittämistä.
Niinpä hän eräänä aamuna koki jotain, joka muutti hänen elämänsä. Kun hän katsoi maassa kasvavia taimia, näki hän jokaisen kasvin lehdissä lukevan jotain hyvin pienin kirjaimin. Hän hieraisi silmiään hämmästyksestä ja luki. Hänen ilokseen ja yllätyksekseen sanoista koostui yksityiskohtaiset ohjeet miten hänen tuli toimia, miten kitkeä ja harventaa kutakin puutarhan osaa.
Tämä kolmas mies jatkoi työskentelyä ja opiskelua ja vähitellen hän oppi kaikki kastelujärjestelmän, kasvien ja maanviljelyn salat. Lopulta hänen taloaan ympäröi paratiisimaisen runsas kasvillisuus ja vehreys. ”Kaikki tapahtui niin luonnostaan”, sanoi mies kun ihmiset tulivat katsomaan. ”Päätin vain olla ilman ennakko-odotuksia ja sitkeästi jaksaa jatkaa.”

Joulukalenteri luukku 22

Kuvagalleria: Eräänä ihan tavallisena kiinalaisena aamuna

Palataanpa kesäkuun alkuun ja Kiinaan, Xingpingiin Wangin perheeseen. Joka arkiaamu, lauantait mukaanlukien, Chao vei Yuen kouluun ja kävi torilta ostamassa päivän ruokatarpeet ravintolaan ja perheelle.

Mini lähti aina mukaan. Kotikadulla vanhassa kaupungissa Mini sai juosta vapaana, mutta isolla tiellä ja torin vilskeessä Minin paikka oli visusti rattaiden alaosassa.

Päivän banskut.

Taro on perunan tapainen juures. Todella ruokaisa ja jykevää rakenteeltaan. Hyviä kuin mitkä. Durianin lisäksi näitä olen vähän jäänyt kaipaamaan.

Yue hyöri äidin mukana ostoksilla aina jonkin aikaa ennen kouluun menoa.

Yue vietiin kouluun ja sitten palattiin jatkamaan ostoksia.

Meikäläisten standardien mukaan myyntitilat nyt olivat mitä olivat, mutta kyllä kasvikset olivat järestään paremman näköisiä ja tuoreempia kuin meillä kaupoissa keskimäärin.

Tuoretta on lihakin. Pomppiikin vielä.

Paistinsa voi myös kasvattaa itse.

Vaa'at olivat toiminnaltaan idioottivarmoja. Hyvä on silti tarkistaa, ettei tule lukuvirheitä.

Tässä on sitten jotain josta en tiedä, että mitä se oikein on, mutta se kuulemma pitää käärmeet ja muurahaiset loitolla. Jauhe liuotetaan alkoholiin ja ruiskutetaan talon ympäri. Minulla on tätä nyt pikkuinen nyssäkkä siltä varalta, että se tuleva taloni maalla joskus joutuisi muurahaisinvaasion kohteeksi.

Takaisin vanhassa kaupungissa. Mini saa taas juoksennella vapaana ja kipittää kohti kotia.

Joulukalenteri luukku 21

Korvaläppämyssy paukkupakkasiin

Vaikka myssy onkin nopeatekoinen, niin silti aika ahkeraan saa pistellä, jos vielä meinaa pukin konttiin ehtiä. Mutta ehtii hyvinkin, jos ei muita kiireitä satu olemaan ja kenelläpä semmoisia näinä päivinä…

Malli ainakin on niin omakeksimä, että jos tällaisen joskus kadulta bongaan, niin tulen kyllä sanomaan moi ja utelemaan myssyn alkuperää.

Näitä tarvitset:

3 kerää Tokyo-lankaa (pienempään päähän voi myssyn juuri ja juuri saada aikaiseksi kahdellakin kerällä)
2 kerää (á 50g) jotain lankaa, johon puikkosuositus on nro 4

2 kpl sukkapuikkoja nro 3
2 kpl sukkapuikkoja nro 5
Palmikkopuikko (ei välttämätön, apupuikkona voi käyttää mitä tahansa muutakin)
Pyöröpuikot nro 3
Pyöröpuikot nro 4
Virkkuukoukku nro 2,5-3,5 (ei niin tarkkaa)
Virkkuukoukku nro 6
Parsinneula

Luo ohuemmasta langasta kaksinkertaisella langalla 14 s sukkapuikoilla nro 5 ja neulo palmikkokaistale seuraavasti:
Oikea krs: nosta reunasilmukka, 2 n, 8 o, 2 n, 1 o.
Nurja krs: nosta reunasilmukka, 2 o, 8 n, 2 o, 1 n.
Palmikko tehdään keskimmäisillä 8 s:lla ja palmikonkierto joka 10. krs.
Tee palmikkokaistaleesta päänympärystän pituinen, päätä silmukat, ompele kaistale päistään yhteen renkaaksi ja päätä langat. Saumakohta jää myssyn keskikohdaksi niskan puolelle.

Ota Tokyo-lanka ja koukku nro 6 ja palmikkolenkkiä myötäpäivään kiertäen virkkaa 1 ks jokaiseen palmikkokaistaleen reunasilmukkaan. Laske silmukat. Tämän myssyn tein 66 s:lla. Jos silmukoita tulee enemmän, älä kuitenkaan hyppää yhdenkään palmikkolenkin reunasilmukan yli, vaan kavenna ylimääräiset silmukat vasta virkkuun 2. krs:lla. Joka kerroksen alussa tehdään 1 kjs ennen kuin aloitetaan tekemään ks:ia.

Koska tästä langasta on vaikea nähdä missä silmukat oikein menevät ja ne joutuu toisinaan käsikopelolla paikantamaan, olen jo silmukoita tehdessäni laskenut ne joka kerroksella varmistaakseni, että niiden määrä pysyy samana kerroksesta toiseen, sekä merkinnyt kerroksen alkusilmukan tökkäämällä parsinneulan siihen.

1.-6. krs: 66 s/krs. Aloita kavennukset 6. krs:n jälkeen
7. krs: *virkkaa 10 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 60 s/krs.
8. krs: *virkkaa 9 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 54 s/krs.
9. krs: *virkkaa 8 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 48 s/krs.
10. krs: *virkkaa 7 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 42 s/krs.
11. krs: ei kavennuksia = yht. 42 s/krs.
12. krs: *virkkaa 6 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 36 s/krs.
13. krs: *virkkaa 5 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 = yht. 30 s/krs.
14. krs: *virkkaa 4 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 24 s/krs.
15. krs: *virkkaa 3 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 18 s/krs.
16. krs: *virkkaa 2 ks, hyppää yhden s:n yli*, toista 6 krt = yht. 12 s/krs.
17. krs: virkkaa ks joka toiseen s:aan = yht. 6 s/krs.

Päälaen patukat:
Tee eri pituisia patukoita haluamasi määrä, kiinnitä ne aukon reunoihin ja kursi loppu reikä umpeen muutamalla ks:lla ja ps:lla. Käytä patukoihin molempia lankoja.

Venytä silmukka pitkäksi lenkiksi.

Kieputa lenkki sormen tai puikoin avulla napakaksi nyöriksi.

Taita kieputettu lenkki keskeltä ja anna sen kiertyä itsensä ympäri. Kiinnitä patukka ps:lla aukon reunaan, sikäli kuin reikää on vielä auki, tai sitten vain keskelle päälakea.

 

 

 

 

 

 

Lue loppuun

Joulukalenteri luukku 20

Kuvagalleria: Etelän hetelmiä

Yksi matkallaolon huvituksista on kokeilla tuntemattomia ruokia. Hedelmät ovat tähän hupaan kiitollinen kohde, sillä ne ovat lähes poikkeuksetta hyviä, eivät maksa juuri mitään ja ovat etelän mailla paremman näköisiä ja makuisia kuin kotomarketista ostettuna. Durian on tietysti hedelmien kunkku ja on jo ihkaoman esittelynsä saanutkin ja banaanitkin olen kehunut, mutta vielä piisaa hyviä. Seuraavana eräitä muita suosikkejani Kambodzasta.

Nämä rapeat tikkutakut olivat tuontitavaraa Thaimaasta.

Kuoren saa murrettua käsin auki. Maku on kirpakka ja siinä on paljon mansikkaa. Lohkon sisällä on kivi.

Mangostani on kirpakanmakea mehukas hedelmä, josta syödään vain valkoiset lohkot. Minua opastettiin hedelmien valinnassa niin, että ei ole tärkeää onko väri tumma vai kirkkaampi punainen, kunhan väri on tasainen. Lisäksi kuoren pitää antaa puristettaessa hieman periksi. Näissä onkin seassa paljon huonoja ja kun mangostani on huono, on se sitten todellakin ihan kokonaan syötäväksi kelpaamattoman huono.

 

Jakkipuun hedelmä on aikamoinen rumahinen ja monen kilon painoinen mötkäle.

Myyjät perkaavat jakkihedelmät ja ostaa voi sen kokoisen annoksen kuin haluaa.

Hedelmä ei ole tirskuvan mehukas, vaan palat ovat pinnastaan enempikin nahkeita. Maku on ananasmainen, makeahko ja raikas.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Nämä jotkin myydään ilmeisesti jollain lailla kypsennettyinä, pinnassa olevasta noesta tai tuhkasta päätellen. Kerran kun satuin näitä ostamaan, niin olivat aivan lämpöisiä pinnasta.

Maku on mieto, päärynämäinen, ja rakenne vanukasmaisen pehmeä. Sisällä on paljon mustia siemeniä, joita ei syödä.

 
 
 

Näitä karvapalleroita olen nähnyt meilläkin kaupoissa, mutta enpä muista mitä ovat nimeltään.

Kuori halkaistaan kahtia veitsellä, "hattu" poistetaan ja sisällön voi pullauttaa suuhun. Sisällä on kivi. Makea ja mehukas.

Nämä lienevät noiden karvapallojen sukulaisia. Hyvin samantapaisia ja -makuisia, pienempiä vain ja hedelmälihaa on vähemmän.

Nämä pikkumangot ovat yksiä suosikeistani; kypsinä makeita ja mehukkaita. Nuo vihreätkään eivät ole raakoja, vaan niitä on sekä keltaisina että vihreinä. En tiedä mitä eroa niillä on, maussa en ainakaan mitään huomannut.

Pistetäänpä tähän vielä ohje, miten mango leikataan tarjoilukuntoon:

Mangon kivi on litteä lätyskä. Leikkaa hedelmä halki kiven kylkeä pitkin.

Leikkaa hedelmälihaan ruutuviillot kuoreen asti.

Leikattuna puolisko painetaan auki jolloin sen voi syödä käsin.

Joulukalenteri luukku 19

Makeankirpakoita sitruksia jouluisessa mausteliemessä

Ohjeessa hedelmät neuvotaan laittamaan kuorineen, mutta jos haluat vähemmän kirpeyttä, kuori hedelmät.

n. 1,3 l:
4 appelsiinia
1 verigreippi
150 g kumkvatteja
1 l vettä
1,2 l sokeria
1 vaniljatanko, josta siemenet poistettu
3 kanelitankoa
2 tähtianista
5 neilikkaa
2 mustapippuria

1. Pese hedelmät huolellisesti. Lohko appelsiinit ja verigreippi ja puolita kumkvatit, kaikki kuorineen.
2. Kuumenna vesi, sokeri ja mausteet kiehuvaksi. Anna kiehua matalalla lämmöllä n. 10 min. Lisää sen jälkeen pilkotut hedelmät ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi.
3. Lado hedelmät puhtaisiin, steriloituihin purkkeihin (purkit on hyvä käsitellä atamonella). Kaada päälle liemi niin, että hedelmät peittyvät kokonaan. Tarvittaessa keitä lisää lientä.

Joulukalenteri luukku 18

Tehdään suklaata

Suklaa on nautinto ja kaakao aivan ylivoimaisesti paras magnesiumin lähde, puhumattakaan muista sen sisältämistä hyödyllisyyksistä. Sain oheisen maidottoman suklaan ohjeen ekologisesta kaupasta Lilliputiikista Porvoossa, jossa vietin kaupan omistajan kanssa mieleenpainuneen mukavan juttutuokion teetä juoden. En ole itse ehtinyt ohjetta vielä kokeilemaan, mutta jemmassa on tulevaisuuden varalle, sillä tumma suklaa on ihan ykkösherkkujani.

Tarvitset:
150 g            kylmäpuristettua kaakaovoita
1 dl               kylmäpuristettua kookosrasvaa
100 g            raakakaakaojauhetta
100 g            lucumajauhetta
2 rkl              hunajaa
Ripaus raffinoimatonta meri- tai vuorisuolaa

Mausta ja sekoita joukkoon esim:
Vaniljaa
Kaakaonibsejä
Sokeroitua inkivääriä
Appelsiinin kuorta
Kanelia
Chiliä
Cayennepippuria
Kuivattuja marjoja/hedelmiä/rusinoita
Pähkinöitä

Pilko kaakaovoi veitsellä ja sulata vesihauteessa kookosrasvan kanssa. (Huom. käytä kylmäpuristettua kookosrasvaa, ei sitä kaupan foliopaketissa myytävää munkkirasvaa) Sulata rasvan joukkoon hunaja sekä mahdolliset mausteet ja suola, sekoita hyvin. Voit laittaa levyn pois päältä melko aikaisin, jotteivat rasvat kuumene liikaa – pelkkä sulattaminen riittää. Ota kulho pois vesihauteesta ja sekoita kuivat ainekset sulaan rasvaan hellästi sekoittaen tavoitteena sileä, juokseva massa. Kaada lopuksi massa muotteihin ja aseta pakastimeen jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Lucumajauheen osuutta vähentämällä ja vastaavasti kaakaojauhetta lisäämällä saadaan aikaan tummempi, voimakkaampi suklaa. Itse myös kokeilisin kirkastettua voita kookosrasvan sijaan.

Lisäys 10.5.2012:

Olen nyt tehnyt itse suklaata muutaman kerran ja tuollaisenaan tuon reseptin suklaa oli minun makuuni rasvaista mussua. Siispä olen muokannut sitä ja suklaisempi tulos on tullut, kun kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Rakenne paranee myös siitä, kun sekoittaa massaa ihan jonkin aikaa ennen sen kaatamista muotteihin.

Koska minulle ei sokeri käy, olen laittanut tuohon määrään vain n. 1/2 tl hunajaa. Seuraavaksi kokeilen fruktoosilla makeutetulla inkiväärillä ja ilman lucumaa ja hunajaa, jolloin kaikki makeus tulee inkivääristä.

Kaakaovoin ja raakakaakaon tilaan täältä.

Joulukalenteri luukku 17

Kuvagalleria: Valittuja paloja Kambodzasta

Miehet iltakalassa Sihanoukvillessä. Verkko on heitetty veteen. Taustalla kalastusveneiden jono mennä puksuttaa avomerelle päin.

Tässä on jotain niin perin herttaista ja tyypillisen kambodzalaista.

Pikaruokaa tienvarresta.

Bambusilta Mekong-joella Kampong Chamissa. Silta puretaan joka vuosi tulvakauden ajaksi ja kasataan sitten uudelleen.

Joulukuinen auringonlasku Kepissä.

Häiden toisen päivän aamuna auringon noustessa sulhanen ja tämän suku tuovat morsiamelle lahjoja.

Häihin pukeudutaan tietysti komeasti ja kaikki nuo koristeet ommellaan pukuihin käsin.

Lohikäärmeiden tanssi kiinalaisena uutena vuotena.

Joulukalenteri luukku 16

Esittelyssä lempikirjani

Kun kerroin aloittavani joulukalenterin, taisin lupailla kertovani jotain viisauksia lempikirjastani. Olen nyt viikon verran pyöritellyt tuota opusta kädessäni ja todennut, että sen lukemisesta on vierähtänyt jo muutama vuosi ja etten muista siitä enää juurikaan mitään – muuta kuin että pidin siitä ja siinä oli hyviä ajatuksia ja elämän viisauksia. Muistan siinä olleen hyviä tarinoita, lainauksia vanhoista kirjoituksista, mutta en nyt löydä juuri niitä, joita haluaisin lainata. Pitäisi lukea koko kirja läpi ensin. Olen päässyt nyt sivulle 32. Enää reipas 400 sivua jäljellä.

Joten aloitetaanpa alusta. Tästä se lähtee:

”Aika alkaa käydä vähiin”, sanoo hiljainen ääni, kuin huokaus.
On aurinkoinen heinäkuun aamu ja kesäloma. Tai ehkäpä rauhallisen viikonlopun iltapäivä. Olet yksin kotona. Ei ole ketään, jolle sinun tarvitsisi juuri nyt soittaa, ei ketään, jota sinun pitäisi juuri nyt tavata. Päivä on yksin sinun.
Viimeinkin sinulla on aikaa ja vetäydyt kauan kaipaamasi kirjan pariin. Mutta pian pistät sen sivuun – lukeminen saa sinut levottomaksi. Joten menet sen sijaan kävelylle, mutta sekään ei tunnu hyvältä. Jokin häiritsee sinua eikä siihen tunnu auttavan mikään tavanomaisista ajankuluista.
Kun olet päässyt takaisin kotiin, on näkymä olohuoneesi ikkunasta yhä sama kuin eilen ja toissapäivänä. Puhut ystäväsi kanssa puhelimessa ja se saa ajan kulumaan joitakin minuutteja. Mutta lopetettuasi puhelun laskeutuu hiljaisuus takaisin.
Oikeastaan mikään ei ole vialla. Ei ole mitään tai ketään, joka vaatisi sinulta jotain. Koko vuoden olet odottanut näitä lomapäivien joutilaita hetkiä. Miksi sitten on niin vaikeaa olla tekemättä mitään ja vain nauttia?
Lopulta tajuat, mikä sinua häiritsee. Se on se hiljainen ääni taas, niin pian kuin ympärilläsi tulee aivan hiljaista se antaa kuulua itsestään: ”Oliko tässä kaikki?”, se kysyy. ”Tämä koti? Tämä puoliso? Tämä työ? Tämä elämä?”
”Aika alkaa käydä vähiin”, se kuiskaa. ”Suuri osa elämästäni on jo ohi. Eikö asioiden pitäisi muuttua paremmiksi? Tai ainakin toisenlaisiksi?”
Mutta paremmiksi kuin mikä?
Toisenlaisiksi kuin mikä?
Emme me tiedä. Ainoa, minkä tiedämme on se, että jokainen meistä, rikas ja köyhä, menestynyt tai epäonnistunut, eräänä aamuna herää ja havahtuu siihen, että jokin vaivaa mieltä: nainen, joka on aina halunnut saada lapsia mutta huomaa jo ohittaneensa hedelmällisen iän, rakastavat vanhemmat joiden lapset ovat aikuistuneet ja lähteneet kotoa, urapyrkyri joka ajatteli valloittavansa maailman, mutta on nyt jumittunut työhönsä ilman etenemismahdollisuuksia tai jolla ei ole työtä lainkaan, ne huomaamatta harmaantuneet ihmelapset jotka aina ajattelivat olevansa ns. nuorempia kuin muut, erittäin hyvin menestyneet liikemiehet jotka ovat ansainneet pienen omaisuuden mutta eivät nyt täysin kykenekään nauttimaan siitä, taiteilijat ja kirjailijat ja runoilijat joiden nuoruuden haaveet makaavat hautautuneina roskiin heitettyjen luonnosten vuoren alle, väsyneet rakastajat ja rakastajattaret ja ne jotka ovat olleet jo kahdesti tai kolmesti naimisissa – he kaikki ovat jo alkaneet tajuta, että rakkaussuhteet eivät loppujen lopuksi kykenekään täyttämään syvää tyhjyyttä heidän sisimmässään.
Monet meistä tavalla tai toisella päätyvät siihen tylyyn havaintoon, että elämä ei annakaan meille sitä, mitä siltä halusimme. Mutta sitä, mitä me sitten elämältä todella haluamme, emme kuitenkaan oikein tahdo osata sanoa.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja: sillä hiljaisella äänellä on kyky herättää levottomia ajatuksia.
”Eikö ollut tarkoitus, että elämä muuttuisi ajan myötä paremmaksi ja paremmaksi? Enkö muka ole tehnyt sen, mitä minulta odotettiin: käynyt kouluni, tehnyt kovasti töitä, täyttänyt velvollisuuteni?”
Nyt olemme kolmekymmentäneljä. Tai neljäkymmentäneljä. Tai viisikymmentäyhdeksän. Eivätkä vuodet ole antaneet sitä mielihyvää ja iloa, jonka luulimme saavamme tuntea, tai niitä suuria lahjoja, joista aina haaveilimme. Toki saamme silloin tällöin vastaanottaa palkintoja ja tunnustusta, mutta niiden tuoma onni ei kestä mitenkään erityisen pitkään. Ja toki elämässämme on kohokohtia ja valopilkkuja, mutta miksi taka-alalla aina jäytää tunne siitä, että jokainen päivä on aina sitä samaa? George Orwell ilmaisi asian näin: ”Useimmat ihmiset kokevat onnen hetkiä elämänsä aikana, mutta elämä kokonaisuutena on yhtä kärsimystä ja vain hyvin nuoret tai hyvin hölmöt luulevat sen olevan jotain muuta.”
”Olen hallinnut yli viisikymmentä rauhan ja menestyksen vuotta”, sanoi kerran suuri kalifi Abdul Rahim. ”Tänä aikana olen ollut kansani rakastama, vihollisteni pelkäämä ja liittolaisteni kunnioittama. Minulle on langennut yllin kyllin rikkautta ja kunnianosoituksia, valtaa, iloa ja huvituksia, eikä minun harvinaisen onnellisesta olemassaolostani ole puuttunut mitään maallisia nautintoja. Näiden vuosien aikana olen huolellisesti laskenut jokaisen päivän, jona olen tuntenut puhdasta ja aitoa onnea. Niitä on neljätoista.”
Ja niin seisomme elämämme tienhaarassa yhdessä taiteilijoiden, ihmelapsien ja kuninkaiden kanssa ja kuten Janus tähyilemme eteen ja taakse ja yritämme saada selville mitä mahtaa tuoda tullessaan se, mitä maallisesta elämästämme on vielä jäljellä. Yritämme luoda strategian. Yritämme saada selville minne onnen ja täyttymyksen kulta-aarre on piilotettu. Yritämme saada selville josko mitään aarretta ylipäätään edes on olemassa.
Ja sitten kuulemme sen hiljaisen äänen taas: Aika alkaa käydä vähiin. Oliko tässä todellakin kaikki?

Näin alkaa Harry R Moodin kirjoittama teos Själens Fem Stadier – den andliga utvecklingen under livet (alkuperäisteos The Five Stages of Soul, 1997). Harry R Moody on filosofian tohtori, joka on vuosien ajan tutkinut ihmisen henkistä kehitystä eri elämänvaiheissa, kouluttanut ja luennoinut vanhenemis- ja keski-iän seminaareissa ja haastatellut tuhansia ihmisiä heidän tuntemuksistaan ja näkemyksistään näissä asioissa.

Tuo tähän kirjan ruotsinkielisestä painoksesta kääntämäni alku (tietääkseni kirjaa ei ole suomennettu) jo kertookin, mistä kirjassa on kyse ja mihin kysymyksiin vastauksia etsitään. Pidän erityisesti kirjoittajan hyvin maanläheisestä otteesta aiheeseen, vaikka käsitelläänkin henkisiä asioita. Jos nämä kysymykset sattuvat olemaan ajankohtaisia, antaa kirja paljon ajateltavaa ja mahdollisuuksia oivalluksiin siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Suosittelen lämpimästi kaikille elämäänsä pohtiville.