Chlorellaa ja kolmea yrttiä

 29.11.2011 Tampere
 

Voi hyvä tavaton miten voi ihmistä nukuttaa. Tuntuu kuin taivas olisi pudonnut niskaani ja kaikki maailman univelka langetettu minun maksettavakseni. En tahdo päästä mihinkään. Aamiaisen jälkeen kömmin takaisin petiin ja nukun kolme tuntia lisää. Noustuani ylös syön ja taas väsyttää. Selkäni on jo aivan jäykkänä makaamisesta ja nytkin tekisi hyvää vääntäytyä ulos kävelylle, mutta oikeasti painuisin mieluiten takaisin petiin. Pelottaa tämmöinen, kun en tiedä onko kyse hyvästä ja kehoa korjaavasta nukkumisesta vaiko siitä, että reagoin negatiivisesti johonkin mitä syön. Silmäni ainakin ovat jatkuvasti makkaralla ja naama turvoksissa vaikka särkyjä ei olekaan.

Eipä tässä ihmeitä voi ruokavalioon lisäillä. En tiedä missä määrin sokeri vielä häiritsee, mutta kun en ainakaan tule siitä välittömästi kipuihin, niin olen uskaltautunut ottamaan riisimaidon ruokavaliooni. Se sisältää luonnostaan hieman sakkaroosia, joten en ole sitä aiemmin voinut käyttää. Nyt saan siitä sitä niin kovin kaipaamaani kalsiumia. Hapankaalia olen alkanut syödä ja toivon sen sopivan, sillä sekin sisältää kalsiumia ja maitohappokäymisellä valmistetut tuotteet auttavat pistämään vatsan bakteerikantaa kuntoon. Vitamiineja ja muita hyvää tekeviä sitä sun tätä tankkaan nestemäisestä mineraali- ja vitamiinivalmisteesta MiviTotal:sta ja se maistuu niin hyvin, että välillä iskee mieliteko huitaista koko pullo kerralla. Juureksia olen keittänyt riisin ja perunoiden sekaan ja siinä se sitten melkein onkin, mitä uutta nyt olen voinut ruokavaliooni ottaa.

Minulta kysyttiin, miten voin tuntea suolen olevan korjaantunut tai miten niin voin sanoa, että suoli tuntuu löysältä lerpulta, joka ei jaksa työntää ruokamassaa eteenpäin. Voin hyvin kuvitella, että terve normaalisti elämäänsä eteenpäin tohottava ihminen, joka ei kiinnitä mitään huomiota siihen mitä milloinkin suustansa alas mättää, ei kehoaan samalla tavalla tunne ja kuule tai kuuntele. Mutta tässä kyllä herkistyy. Kun monen vuoden ajan kuuntelee lähes jokaisen suupalansa aikaansaamaa reaktiota kropassaan ja mikä tuntuu miltäkin ja missäpäin kehoa, niin ei kaikista ruoka-aineista tarvitse syödä itseänsä enää kipeäksi asti tietääkseen, että kyseinen ruoka ei sovi. Monista ruoka-aineista riittää pelkkä sen ajatteleminen tuntemaan, että haluaako keho sitä vai hylkiikö.

Viime viikolla tuli sellainen hetki, että mieleni teki aivan julmetusti chlorellaa ja sieluni silmien editse vilisi virtana pieniä vihreitä chlorella-nappeja. Eli ei epäilystäkään siitä, etteikö nyt olisi ollut oikea aika aloittaa syömään chlorellaa. Chlorella on sinivihreä levä, josta n. 60% on erittäin helposti sulavaa ja hyvälaatuista proteiinia. Määräthän tietysti ovat mitättömän pieniä, mutta minulle huima lisäys aiempaan tilanteeseeni verrattuna. Hyvän proteiinin lisäksi chlorellassa on mukavasti mm. karotenoideja ja rautaa ja sillä on kyky sitoa itseensä raskasmetalleja ja puhdistaa elimistöä. Nostan päiväannokseni pikkuhiljaa n. 5-6 grammaan, joka on rajana puhdistavan vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Yhtä vahvana intuitiona kuin tämä chlorellan syöminen minulle tuli heti perään se, että maitotuotteet ovat nyt ehdottomasti kiellettyjen listalla. Sanoohan sen toki järkikin, että ei elimistöni jaksa tässä vaiheessa käsitellä noita vaikeammin sulavia proteiineja. Olen ajattellut lisääväni ruoka-aineita siinä käänteisessä järjestyksessä, jossa niistä aikanaan jouduin luopumaan eli ensimmäisten joukossa mukaan tulisivat kala ja proteiinipitoisemmat kasviskunnan tuotteet, sitten muna, maito, gluteenilliset viljat ja viimeisenä liha – ja ah, punaviini. Kokeilinkin jo kalan syöntiä, mutta näyttää siltä, että reagoin siihen. Nyt reaktioni ruoka-aineisiin tulevat entistä pidemmällä viiveellä ja oireet rakentuvat ja lisääntyvät pikkuhiljaa, joten ei ole ihan helppoa heti nähdä mikä sopii ja mikä ei. Hirssiä kokeilin, joka on gluteenitonta ja pitäisi olla helposti sulavaa, mutta vatsa turvahti siitä ihan palloksi niin, että tuli tukalan huono olo ja kun tuo jo näyttäisi olevan noin sopimatonta, niin sen myötä saavat tiukemmatkin viljat toistaiseksi olla.

Käydessäni sillä homeopaatilla, joka elimistöni kuntoa iirisanalyysin avulla katsoi, meille tuli puhetta siitä, että on olemassa loisiin – myös ameebaan – tehoava ruotsalainen yrttilääke nimeltään Tre Örter. Siinä heti ei minulla mikään kello kilahtanut, mutta joitakin viikkoja myöhemmin tuli sellainen ”kokovartalotietoisuus” siitä, että tuota yrttilääkettä minun kannattaa alkaa käyttämään. Gastroskopian kudosnäytetulokset ovat viimeinkin tulleet eikä niissäkään ollut mitään viitteitä parasiiteista, mutta en pääse vieläkään irti vakaumuksestani, että sisäelimissäni ovat jotkin pikku vierailijat saaneet toimintoja sekaisin. Tre Örter on nimensä mukaisesti kolmen yrtin sekoitus ja vahvimmin siinä maistuu mausteneilikka. Lääkettä otetaan kerran päivässä 2,5 ml sekoitettuna pieneen määrään vettä ja 20 minuuttia ennen ruokailua.

Näillä eväillä mennään kohti joulua. Tällä hetkellä kaipaan kaikkein eniten omaa kotoa, saada olla hiljaa omassa rauhassa, pitää huolta itsestäni, poltella kynttilöitä ja kirjoittaa. Minun tekee ihan älyttömän vastustamattomasti mieleni kirjoittaa! Voin nähdä itseni istumassa itsekseni pienen mökkini hiljaisessa rauhassa ja kirjoittavan ja kirjoittavan.

Joulu ja jo joulun alusaikakin on aina ollut minulle sellaista mukavaa ja rauhallista aikaa, johon sisältyy paljon tunnelmallisia valoja ja ihania tuoksuja ja makuja. Maut taitavat tältä joululta jäädä osaltani enimmäkseen sivu suun, mutta joulutunnelmiin haluan mukaan silti. Omaa mökkiäni ja oikeiden tarinoiden kertomista odotellessani haluan näin harjoitusluonteisesti purkaa kirjoitusinspiraatiotani avaamalla blogiini joulukalenterin. Luvassa on sekalaista sälää eli yllätyksiä – ihan niin kuin joulukalenterin luukuissa tulee ollakin. Tulen kaivelemaan valokuva-arkistojani ja toivottavasti löydän matkan varrella uuttakin kuvattavaa, jaan kanssanne otteita lempikirjastani ja ehkäpä saan kasatuksi järkeävään muotoon joitain omia ajatuksiani elämästä ja yritän keksiä mukaan myös jotain jouluaiheista. Vakaana aikomuksenani on saada aikaan joka päivälle oma luukku. Jos jonain päivänä ei luukkua löydykään, niin ei kannata huolestua. Todennäköisesti olen vain nukkunut pommiin kokonaisen vuorokauden!

Kotona Göteborgissa jouluna 2009.

12 vastausta artikkeliin ”Chlorellaa ja kolmea yrttiä

  1. Tässäkin kirjoituksessa on positiivinen ja tulevaisuudenuskoinen pohjavire. Toivottavasti samat tuntemukset jatkuvat ja tilasi kohenee.
    Pysy kuitenkin erossa tästä: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/takaisinvedot/?bid=2816

    Kokeilitko kasvatettua vai luonnonkalaa? Kasvatetussa kalassa saattaa olla rehuperäisiä aineita joita et vielä siedä.

    ”Gastroskopian kudosnäytetulokset ovat viimeinkin tulleet eikä niissäkään ollut mitään viitteitä parasiiteista, mutta en pääse vieläkään irti vakaumuksestani, että sisäelimissäni ovat jotkin pikku vierailijat saaneet toimintoja sekaisin.” Hae ihmeessä lisävarmuutta tähän niin ei tarvitse murehtia asiaa (ainakaan niin paljoa). Husissa on oma yksikkö trooppisille sairauksille: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,2052,11786,14487,21883 Jos oikein harvinainen pöpö on puraissut niin eivät ehkä tuollakaan löydä sitä mutta eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee.

    Mukavaa adventtiaikaa!

    • Kalaa olen kokeillut sekä että. Pyrin kyllä pysymään erossa viljellystä kalasta, mutta joskus tulee sitäkin syötyä. Uskon kyllä reagoineeni ihan siihen kalaan itseensä. Koska minulla ei keliakiaa ole, niin ei ole kyse siitä, että olisin reagoinut kalan rehuna käytettyyn viljaan. Tosin onhan siinä viljellyssä kalassa mahdollisesti kaikkea muutakin mömmöä kuin vain gluteenin jämiä.

      Lahdessa on kuulemma joku klinikka, jossa on erityisesti perehdytty loisiin. Mutta kun ei meinaa jaksaa. On aika rajallista se, että kuinka moneen eri tahoon jaksaa kerralla olla yhteydessä ja selvittää tätä olemistaan. Odotin kyllä, että siinä gastroskopian näytteissä olisi jotain paljastunut, mutta ei sitten.

  2. Mulla on sellainen kokemus kasvatetusta kalasta tai siis ei itselläni mutta yhden tutun poika ei voi syödä kasvatettuja lohia kun on soija allergia ja kalat kasvatetaan soijarehulla. Luonnon kaloja voi syödä ilman mitään ongelmia.

    • Mielestäni on ihan älytöntä, että kaloille syötetään viljaa ja soijaa. Kuvitella lohiparvea mellastamassa viljapellossa! Petokalat syövät luonnossa pienempiä kaloja ruoakseen eivätkä mitään pullaa. Ihan luonnotonta touhua tuollainen. Mutta kalatiskiltä kun kysyy, että mitäs viljelemätöntä kalaa on saatavilla, niin muikku ja pikkusiika ovat ainoat. Niin ja silakka, mutta Itämeren silakassa on sitten muut juttunsa. Göteborgissa söin Atlantin puolelta pyydettyä silakkaa – tai joka korkeamman rasvapitoisuutensa johdosta onkin sitten jo silliä – ja siihen verrattuna huomasin miten Itämeren silakka tuoksahtaa ihan ”siltä ihteltään”.

      • Onko sulla siellä kalastusta harrastavia tuttuja? Tee tilaus tuoreesta kalasta!
        Joku hyvä kalakauppa kyllä järjestää ainakin ahventa, kuhaa ja haukea jos teet tilauksen. Ja kohta alkaa myös madekausi.

        • Matikat yök!! Eipä tosiaan ole vielä aika minun kalaa syödä. Nyt kun lopetin kalakokeilut, niin olen taas päässyt jalkeille. Kalastaminen on kivaa. Sitä voisi opetella harrastamaan ihan itse. Eikä muikuissakaan mitään vikaa ole, hyviä ovat. Joskus jos saisi ihan oikeaa merilohta tai taimenta, niin se olisi huippuhyvää. Kyllä on eroa maussa pussiloheen verrattuna!

          • Kalastaminen on kivaa ja rentouttavaa vaikka ei mitään saisikaan. Se on se tunnelma… Ja lasten kanssa kun kalastaa niin viiden sentin särkikin saa aikaan mahtavia riemunkiljahduksia!

            Ostin kerran Stockmannilta villiä meritaimenta, hintaa kysymättä. Pyysin sellaisen reilun kimpaleen, samanlaisen kuin olen tuttunut halpaa norjanlohta (5 e/kg) ostamaan. Taisi maksaa kalanpala pitkälle yli kolmekymppiä, mutta oli kyllä hyvää.
            Hyvää on myös kampela, kun itse tekee. Lounasravintolat saavat siitä mautonta ja rasvaista leivittämällä sen jotenkin oudosti.
            Yksi parhaista kaloista on meriantura. Se on jonkin sortin kampela ja sitä kalastetaan kai Ruotsin länsirannikolla mutta välillä sitä saa Suomestakin.
            (Vähän epäreilua fiilistellä kalaherkuilla kun et pysty niistä nauttimaan – vielä. Mutta sekin aika tulee!)

          • Minä fiilistelen kaikenlaisilla herkuilla ajatellen, että sitten kyllä syön sitä ja laitan tätä ja herkuttelen sillä ja tuolla. Onkohan meriantura sama kuin rödspätta (suomentaisin puna-anturaksi), tai ainakin hyvin samantapainen. Se on juuri se, mitä olen kaivannut viime aikoina. Hyvin pehmeä, valkoinen liha. Sitä söin usein Göteborgissa asuessani.

  3. Nyt päästiin taas minun takapihalle – yrtteihin ja tinktuuroihin ;)
    Tre Örter: Koiruohoa, Neilikkaa, Mustaherukan vihreätä kuorta ja alkoholia.
    Kaikilla kolmella yrtillä on loisia tuhoavan vaikutuksen lisäksi muutakin:
    Koiruoho avittaa myös ruoansulatuksessa, joten oikeiaan suuntaan ollaan menossa.
    Neilikalla on tulehduksia estävä vaikutus ja mikä parasta – anesteettinen …zzZZZ
    Mustaherukan kuori edistää mm. munuaistoimintoja.

    Kiva lukea että progressiota on tapahtunut. Siitä se lähtee eteenpäin – vauvan askelin.
    Tsemppiä täältäkin – kaukomailta :)

    • Ahaa, mielenkiintoista tietää miten nuo vaikuttavat. Ilmeisesti tulevat tarpeeseen, kun sitä tököttiä niin kovasti tekee mieli ottaa ja maistuukin hyvältä.

    • Kauko Matkailija: Tarkoitatko mustaherukan kuorella marjan kuoriosaa vaiko rungon / oksan kuorta? Olen käyttänyt mustaherukan lehtiä mm. kurkkujen säilönnässä ja pohtinut voisiko kasvin puumaisiakin osia käyttää jotenkin hyödyksi. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti.
      Toinen mitä olen pohtinut on sitruunan lehdet. Siellä teilläpäin sitruunan lehtiä kai käytetään mausteena? Olen kasvattanut siemenestä noin parimetrisen sitruunapuun ja kesät se viettää parvekkeella. Uusista tuoreista lehdistä tulee huumaava sitruunan tuoksu. En oikein tiedä missä vaiheessa niitä pitäisi kerätä ja miten niitä voisi käyttää. Koetin liottaa lehtiä myös saunan löylyvedessä vihdan tapaan, mutta mitään suurta tuoksuelämystä siitä ei tullut.

  4. Meriantura voisi olla rödspätta. Minäkin olen syönyt rödspättaa Ruotsissa, mutta luulen että kokkikaan ei aina tiedä eri lajeja. Välillä ruokana oli myös plattfiskiä mikä sekin oli jonkinlainen kampela. Mielestäni merianturan file on vähän isompi ja paksumpi kuin tavallinen kampela. Valkoinen liha ja erittäin hienon makuinen.

Vastaa käyttäjälle Kauko Matkailija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *