29.11.2011 Tampere

 

Voi hyvä tavaton miten voi ihmistä nukuttaa. Tuntuu kuin taivas olisi pudonnut niskaani ja kaikki maailman univelka langetettu minun maksettavakseni. En tahdo päästä mihinkään. Aamiaisen jälkeen kömmin takaisin petiin ja nukun kolme tuntia lisää. Noustuani ylös syön ja taas väsyttää. Selkäni on jo aivan jäykkänä makaamisesta ja nytkin tekisi hyvää vääntäytyä ulos kävelylle, mutta oikeasti painuisin mieluiten takaisin petiin. Pelottaa tämmöinen, kun en tiedä onko kyse hyvästä ja kehoa korjaavasta nukkumisesta vaiko siitä, että reagoin negatiivisesti johonkin mitä syön. Silmäni ainakin ovat jatkuvasti makkaralla ja naama turvoksissa vaikka särkyjä ei olekaan.

Eipä tässä ihmeitä voi ruokavalioon lisäillä. En tiedä missä määrin sokeri vielä häiritsee, mutta kun en ainakaan tule siitä välittömästi kipuihin, niin olen uskaltautunut ottamaan riisimaidon ruokavaliooni. Se sisältää luonnostaan hieman sakkaroosia, joten en ole sitä aiemmin voinut käyttää. Nyt saan siitä sitä niin kovin kaipaamaani kalsiumia. Hapankaalia olen alkanut syödä ja toivon sen sopivan, sillä sekin sisältää kalsiumia ja maitohappokäymisellä valmistetut tuotteet auttavat pistämään vatsan bakteerikantaa kuntoon. Vitamiineja ja muita hyvää tekeviä sitä sun tätä tankkaan nestemäisestä mineraali- ja vitamiinivalmisteesta MiviTotal:sta ja se maistuu niin hyvin, että välillä iskee mieliteko huitaista koko pullo kerralla. Juureksia olen keittänyt riisin ja perunoiden sekaan ja siinä se sitten melkein onkin, mitä uutta nyt olen voinut ruokavaliooni ottaa.

Minulta kysyttiin, miten voin tuntea suolen olevan korjaantunut tai miten niin voin sanoa, että suoli tuntuu löysältä lerpulta, joka ei jaksa työntää ruokamassaa eteenpäin. Voin hyvin kuvitella, että terve normaalisti elämäänsä eteenpäin tohottava ihminen, joka ei kiinnitä mitään huomiota siihen mitä milloinkin suustansa alas mättää, ei kehoaan samalla tavalla tunne ja kuule tai kuuntele. Mutta tässä kyllä herkistyy. Kun monen vuoden ajan kuuntelee lähes jokaisen suupalansa aikaansaamaa reaktiota kropassaan ja mikä tuntuu miltäkin ja missäpäin kehoa, niin ei kaikista ruoka-aineista tarvitse syödä itseänsä enää kipeäksi asti tietääkseen, että kyseinen ruoka ei sovi. Monista ruoka-aineista riittää pelkkä sen ajatteleminen tuntemaan, että haluaako keho sitä vai hylkiikö.

Viime viikolla tuli sellainen hetki, että mieleni teki aivan julmetusti chlorellaa ja sieluni silmien editse vilisi virtana pieniä vihreitä chlorella-nappeja. Eli ei epäilystäkään siitä, etteikö nyt olisi ollut oikea aika aloittaa syömään chlorellaa. Chlorella on sinivihreä levä, josta n. 60% on erittäin helposti sulavaa ja hyvälaatuista proteiinia. Määräthän tietysti ovat mitättömän pieniä, mutta minulle huima lisäys aiempaan tilanteeseeni verrattuna. Hyvän proteiinin lisäksi chlorellassa on mukavasti mm. karotenoideja ja rautaa ja sillä on kyky sitoa itseensä raskasmetalleja ja puhdistaa elimistöä. Nostan päiväannokseni pikkuhiljaa n. 5-6 grammaan, joka on rajana puhdistavan vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Yhtä vahvana intuitiona kuin tämä chlorellan syöminen minulle tuli heti perään se, että maitotuotteet ovat nyt ehdottomasti kiellettyjen listalla. Sanoohan sen toki järkikin, että ei elimistöni jaksa tässä vaiheessa käsitellä noita vaikeammin sulavia proteiineja. Olen ajattellut lisääväni ruoka-aineita siinä käänteisessä järjestyksessä, jossa niistä aikanaan jouduin luopumaan eli ensimmäisten joukossa mukaan tulisivat kala ja proteiinipitoisemmat kasviskunnan tuotteet, sitten muna, maito, gluteenilliset viljat ja viimeisenä liha – ja ah, punaviini. Kokeilinkin jo kalan syöntiä, mutta näyttää siltä, että reagoin siihen. Nyt reaktioni ruoka-aineisiin tulevat entistä pidemmällä viiveellä ja oireet rakentuvat ja lisääntyvät pikkuhiljaa, joten ei ole ihan helppoa heti nähdä mikä sopii ja mikä ei. Hirssiä kokeilin, joka on gluteenitonta ja pitäisi olla helposti sulavaa, mutta vatsa turvahti siitä ihan palloksi niin, että tuli tukalan huono olo ja kun tuo jo näyttäisi olevan noin sopimatonta, niin sen myötä saavat tiukemmatkin viljat toistaiseksi olla.

Käydessäni sillä homeopaatilla, joka elimistöni kuntoa iirisanalyysin avulla katsoi, meille tuli puhetta siitä, että on olemassa loisiin – myös ameebaan – tehoava ruotsalainen yrttilääke nimeltään Tre Örter. Siinä heti ei minulla mikään kello kilahtanut, mutta joitakin viikkoja myöhemmin tuli sellainen ”kokovartalotietoisuus” siitä, että tuota yrttilääkettä minun kannattaa alkaa käyttämään. Gastroskopian kudosnäytetulokset ovat viimeinkin tulleet eikä niissäkään ollut mitään viitteitä parasiiteista, mutta en pääse vieläkään irti vakaumuksestani, että sisäelimissäni ovat jotkin pikku vierailijat saaneet toimintoja sekaisin. Tre Örter on nimensä mukaisesti kolmen yrtin sekoitus ja vahvimmin siinä maistuu mausteneilikka. Lääkettä otetaan kerran päivässä 2,5 ml sekoitettuna pieneen määrään vettä ja 20 minuuttia ennen ruokailua.

Näillä eväillä mennään kohti joulua. Tällä hetkellä kaipaan kaikkein eniten omaa kotoa, saada olla hiljaa omassa rauhassa, pitää huolta itsestäni, poltella kynttilöitä ja kirjoittaa. Minun tekee ihan älyttömän vastustamattomasti mieleni kirjoittaa! Voin nähdä itseni istumassa itsekseni pienen mökkini hiljaisessa rauhassa ja kirjoittavan ja kirjoittavan.

Joulu ja jo joulun alusaikakin on aina ollut minulle sellaista mukavaa ja rauhallista aikaa, johon sisältyy paljon tunnelmallisia valoja ja ihania tuoksuja ja makuja. Maut taitavat tältä joululta jäädä osaltani enimmäkseen sivu suun, mutta joulutunnelmiin haluan mukaan silti. Omaa mökkiäni ja oikeiden tarinoiden kertomista odotellessani haluan näin harjoitusluonteisesti purkaa kirjoitusinspiraatiotani avaamalla blogiini joulukalenterin. Luvassa on sekalaista sälää eli yllätyksiä – ihan niin kuin joulukalenterin luukuissa tulee ollakin. Tulen kaivelemaan valokuva-arkistojani ja toivottavasti löydän matkan varrella uuttakin kuvattavaa, jaan kanssanne otteita lempikirjastani ja ehkäpä saan kasatuksi järkeävään muotoon joitain omia ajatuksiani elämästä ja yritän keksiä mukaan myös jotain jouluaiheista. Vakaana aikomuksenani on saada aikaan joka päivälle oma luukku. Jos jonain päivänä ei luukkua löydykään, niin ei kannata huolestua. Todennäköisesti olen vain nukkunut pommiin kokonaisen vuorokauden!