Joko tai

5.11.2011 Myrskylä 

Olen aivan tyrmistynyt lääkäreiden toiminnasta. Käsitykseni lääkäreistä noin yleensä ei ollut mitenkään korkealla vielä ennen tätäkään, mutta keskussairaalatasosta olin odottanut sentään pikkuisen enemmän. Kukaan ei voi tietää eikä osata kaikkea, enkä odottanutkaan kenenkään osaavan heti eikä edes kovin helpolla pystyvän selvittämään oirevyyhtiäni. Mutta sellainen on törkeätä, että kun oireyhtymä kuulostaa vähänkin oudolta ja menee lääkärin osaamisalueen ulkopuolelle, niin potilas tuomitaan psyykkiseksi tapaukseksi jo ennen kuin on edes tutkittu kunnolla.

Sain kuulla, että kyllä nyt on tutkittu hyvinkin laajasti. Ehkä niin, mutta siinä tapauksessa ei olla tutkittu oikeita asioita. Koska kyllä jossain näkyy, kun vain oikeasta kohdasta osaa katsoa ja kun tapaus ei ole ihan simppeli, niin niitä oikeita kohtia pitää etsiä ja jäljittää yhteistyössä potilaan kanssa. Vaikka sitten syy olisikin korvien välissä, niin siitäkin pitäisi voida keskustella sen sijaan, että vain tullaan ja jyrätään ja yksipuolisesti langetetaan tuomio. On vääränlaista ammattiylpeyttä tyrmätä ja mitätöidä potilaan kertomukset tämän omista havainnoista ja viitata kintaalla ja sulkea pois sellaiset merkit, joita ei ymmärrä. Pyysin tutkimaan maksaa tarkemmin koepalalla, pyysin ravintotippaa, pyysin mineraalitippaa. En saanut mitään noista, koska diagnoosi oli päätetty jo. Eikä psykiatrin konsultaatiota ole vielä edes tehty. Rintakehän ahdistuksen sanottiin johtuvan närästyksestä ja että siihen voisi ottaa happosalpaajia. Särkyihin suositeltiin Panadolia. Jatkohoitona minulle on annettu ulostenäytepurkki, taas samojen maksa-arvojen mittaaminen verestä ensi viikolla ja lääkärin puhelinaika laboratoriokokeita seuraavana päivänä.

Tulin eilen pois sairaalasta ja keitin ensi töikseni kaliumsoppaa tankatakseni itseeni mineraaleja koska niiden saanti jäi sairaalassa normaaliakin vähemmälle ja polte hartioissani ja käsivarsissani oli hirvittävä. Kaliumsoppa tehdään pilkkomalla erilaisia juureksia noin sentin viipaleiksi ja annetaan kiehua kauan, jotta mineraalit liukenevat keitinveteen. Juuresten on hyvä olla sen verran ohuiksi leikattuja, että mineraalit pääsevät niistä ulos, mutta kuitenkin sen verran tanakoita paloja, etteivät mene hajalle keitettäessä. Keitetään ensin pari tuntia ja ei kovin runsaassa vedessä. Liemi siivilöidään talteen ja keitetään vielä ainakin puoli tuntia edellistäkin niukemmassa vedessä, jotta saadaan loputkin mineraalit imutettua liemeen. Kasvikset heitetään pois ja lientä juodaan ainakin kaksi litraa päivässä. Kaliumsoppa on kotikutoinen lääke helpottamaan kihdin ja reuman oireita ja neutraloimaan kehon happamuutta. Tällä kertaa jätin maksaani ajatellen makeat ja karoteenipitoiset porkkanan ja punajuuren pois ja käytin lanttua, palsternakkaa, varsiselleriä ja perunaa.

Tarkoitukseni on nyt siis syödä. Ei mitenkään ylimäärin ottaen huomioon tähän astisen vähäisen syömiseni, mutta se siedätyshissuttelu, jota olen koko kesän harrastanut, saa nyt riittää. Nyt syön sen verran, että se joko nostaa oireet ihan reilusti tai sitten räjäyttää ”olen sairas”-kuplani, mikäli tämä tosiaan on psyykkistä. Minua ei uskottu lainkaan, kun sanoin, että saan tällä tärkkelysruokavaliollani maksa-arvoni pysymään noin alhaisina, koska tärkkelys ei rasita maksaa ja siksi maksa-arvoni näyttävät melko normaaleilta. Katsotaan pitääkö teoriani paikkansa ja kun syön itseni oireisiin asti, niin miltä maksa-arvoni sitten näyttävät.

Nyt kun hoksasin korvennuksen harteissani johtuvan todennäköisesti virtsahapoista, luin puriinista ja sen muuntumisesta elimistöstä virtsahapoksi, jonka munuaisten pitäisi poistaa. Puriinia sisältävät monet proteiinipitoiset ruoka-aineet ja siinä voi olla syy särkyihini proteiinia syötyäni. Yritän nyt tässä syömisiäni valitessani välttää pahimpia puriinin lähteitä, sillä se korventava kipu on aivan kamala. Migreenissä ja pahoinvoinnissakin on ihan riittävästi kestämistä.

Sairaalassaoloaikanani tuo korvennus lisääntyi ihan huomattavasti loppupäiviä kohden ja paitsi ruoka-aineet, niin myöskin stressi saa aikaan virtsahapon muodostumista ja olinkin kyllä todella stressaantunut saamastani kohtelusta ja siitä, että mitään toivoa tilanteeni selviämiseen ei näyttänyt enää olevan. Asun sukulaisperheeni luona ja minua sairaalasta hakemaan tullut sukulaiseni kysyi lääkäriltä, että kenen on vastuu jos minun tilani huononee ja kupsahdan. Vastuu on kuulemma yksin minun. Järkyttävää. Olin oikeasti luullut, että Suomessa jokaisella on oikeus saada lääkärinhoitoa eikä potilasta saa jättää heitteille, jos tämän tila on sellainen, että se hoidotta voi johtaa vakaviin pysyviin seurauksiin tai kuolemaan.

Mutta huomisaamuna se sitten nähdään, että olenko sairas vai hullu. Olen päivän aikana juonut runsaasti keittämääni kaliumsoppaa, lisännyt riisimaitoa (sisältää hieman sakkaroosia) tavanomaiseen velliini ja syönyt puolikkaan porkkanan, puoli palaa ruisleipää ja siivun kylmäsavulohta. Päätäni on särkenyt koko päivän, hartioissa polte on tallella, mutta lievittynyt ja muuten vain tuntuu siltä, että elimistöni vetelee ihan viimeisiään. Näkyvät oireet kuten silmien turvotus ja naaman kalman ilme ehtivät kyllä ilmaantua aamuun mennessä, mikäli ovat tullakseen. Silloin joko ne ovat päällä tai sitten huomaan olevani oireeton ja siis terve. Kumpikin on mahdollista enkä tiedä itsekään, mitä tästä ajatella.

14 vastausta artikkeliin ”Joko tai

  1. En tunne itse ketään, joka olisi lääkäristä saanut apua AF/suolenvuoto ongelmaan, usassa tilanne on erilainen, ja siellä on endokrinologeja, jotka osaavat hoitaa sitä.

    Ennenhän luultiin chronic fatigue syndromaa mielisairaudeksi, sittemmin niiltä cfs potilailta on löytynyt ruumiinavauksissa mm. muutoksia selkärangassa, eli sekin on ihan oikea sairaus.

    Voisit kokeilla vielä colostrumia? Se on ternimaitoa, esim. iherbista saa sitä tilattua, tulee helposti suomeen, postikulut 4 dollaria- http://www.iherb.com/Symbiotics-Colostrum-Plus-Powder-6-3-oz-178-6-g/5457?at=0

    Reviews kohdasta löytyy ihmisten omia kokemuksia siitä, ja googlella löytyy lisää tietoa mm. leaky gut + colostrum haulla.

    Se lopettaa yleensä sen vuotamisen jo ekasta annoksesta, ei ole tietenkään mitään takuita, että se 100% auttaisi kaikilla, mutta se on kokeilemisen arvoinen, koska suurin osa saa siitä pysyvän avun suolen vuotoon, ja AF ongelmaan.

    En suosittele ostamaan sitä suomesta, koska täällä on myynnissä useita merkkejä, joissa ei ole oikeasti colostrumia, ja tehot eivät ole samat kuin tuossa yllä olevassa. Tuore colostrum on ihan hyvä myös, mutta akuuttivaiheessa annokset on niin isoja, että sen metsästäminen isoina annoksina tuoreena, voi olla vähän liian vaikeaa.

    • Ai tuollaistakin on olemassa, hyvä tietää. Itseltäni suolen vuotaminen on jo parantunut. Se hoitui näköjään tuolla tärkkelys+rasva ruokavaliolla ja homeopaattisella rakenteellisella lääkityksellä. Tässä on nyt vain näitä muita juttuja vielä jäljellä.

      Juu ei ihme, etteivät meidän lääkärit tarjoa apua vuotavaan suoleen, kun heidän mukaansahan sellaista ei edes ole olemassa. Ei ainakaan sen gastroenterologian erikoislääkärin mukaan, jonka juttusilla ihan ensimmäiseksi kävin kertomassa ongelmistani. Papereissani kaikki oireeni on summattu lauseella ”epämääräisiä vatsavaivoja”.

    • Kiitos kovasti kysymästä. :)

      Kovin olen ollut väsynyt, oireissa ja päänsäryissä. On tehnyt mieli kirjoittaa ja raportoida, mutta en ole jaksanut. Yritän nyt nollailla tilannetta palaamalla taas pelkälle tärkkelykselle ja jospa sitten saisin aikaiseksi kertoa nämä parin viikon kuulumiset.

      Lueskelen nyt noita saamiani linkkejä funktionaalisesta lääketieteestä ja mietin, josko jaksaisin pistää sähköpostia Helsingin antioksidanttiklinikalle. Kyllä ottaa päähän tuo lääkäreiden suunnaton typeryys!

      • Olen jo hetken miettinyt kommentoimista, mutta on aina jäänyt… Mutta siis meillä täällä hyvinvointivaltiossa lääkärit osaavat olla järkyttäviä.

        Toisaalta haluan sanoa, että se psykiatrilla käynti ei välttämättä ole pahasta. Näin oli ainakin isäni kohdalla, kun neurologi yritti vyöryttää syytä psykologiseksi, niin psykiatrilla käynti oli lyhyt ja lopputulos selvä; ei sellaista ongelmaa päässä. Tahdon siis sanoa, että toivottavasti sinäkin saisit samantyyppisen lausunnon psykiatrilta, josko sitten alkaisit saada enemmän apua.

        Ja Helsingin antioksidanttiklinikasta; jotkut tykkäävät paikasta ja jotkut eivät. Halpaa siellä asioiminen ei ole. Tiedän Hyvinkäältä erään yksityisen sisätautilääkärin, joka voisi olla aika hyvä. Hän ei ole alkuperältään suomalainen vaan juuri jostain aasian maista. On ainakin mulle reuman yhteydessä puhunut mm. ruokavaliosta yms. Jos kiinnostaa, voin laittaa yhteystiedot.

        Oikein paljon jaksamisia ja tsemppiä päiviin!

        • Heips Emmye!

          Kävin yhden istunnon tämän psykiatrin luona ja ei siinä mitään, fiksumpi hän oli kuin tuo tapaamani koko lääkärikööri yhteensä. Mutta sitten kun luin tuosta psykiatrin tapaamisesta tehtyä raporttia; ”vanhempien 1/1 lapsi”, ”ottaa katsekontaktia” yms, niin rupesi tuntumaan ihan lapselliselta pelleilyltä tämä. Alunperinhän suostuin psykiatrin konsultaatioon juuri siksi, että tehtäisiin loppu tuollaisista masennus/anoreksia/syömishäiriöinen -puheista ja saisin lääkärit ottamaan minut tosissaan. Mutta kun osastolla ollessani he niin vakaasti päättivät, ettei minua vaivaa muu kuin syömishaluttomuus niin ajattelin, että olkoon: johan he ovat päätöksensä tehneet. Eikä minulla ole mitään takeita siitä, että psykiatrilta tervejärkisen paperit saisin, sillä ovathan he kaikki samasta talosta ja yhteistyössä toimivat. Harvalla on kanttia lähteä yksinään esittämään kokonaisen yhteistyökumppanijoukon mielipiteestä eriävää näkemystä. Rupesi niin näppimään tuo koko touhu ja kun ei kauheasti ole jaksamista ramppaamaan eri paikoissa, niin peruin jäljellä olevat kaksi käyntiä. Annetaan nekin resurssit jollekin, joka niitä ihan oikeasti tarvitsee ja voi niistä apua saada. En minä siellä psykiatrin luona itseni takia käynyt, vaan lääkäreiden takia, enkä tunne olevani velvollinen moiseen pompottamiseen suostumaan.

          Katsoin noita antioksidanttiklinikan hintoja ja tosiaan maksaa hunajaa. Mutta jos on valittava kuoleman ja pankkilainan väliltä, niin aika moni kallistunee pankkilainan puoleen. Kela näyttäisi korvaavan osan laboratoriotesteistä, mikäli potilaalla on niihin lääkärin lähete. Katsotaan nyt vielä, ei tämä episodi Päiksin kanssa vielä ihan loppu ole. Huomenna on labrakokeita ja aion tänään syödä itseni oikein kipeäksi huomiseksi. Siihen riittää pikkuisen oikeaa ruokaa ja muutama pala marmeladia. Sokeri on minulle ihan sitä pahinta myrkkyä.

          • Onnittelen sinua terävistä huomioistasi. Lääkärit ovat kokemukseni mukaan juuri niin lojaaleja ja kollegiaalisia (liekö oikea sana) toisiaan kohtaan kuin arvelet. Jos vaikka ovatkin erimieltä eivät sitä sano, parhaassa tapauksessa ovat hiljaa.
            Kokemusta minullakin, vaikkei sen kummemman asian tautta kuin katkenneen jalan, taannoin. Ja tietenkin vuosien sairaalassa työskentelyn kautta.
            Mutta olet kuitenkin heidän liepeissään vielä kiinni, älä irrota…pakko sen on vielä valjeta sinunkin kohdaltasi. Vaikka sitten tohtorien liepeet repien, pruukasi viisas tätini sanoa.
            Puhtia toivottain edelleen. Leena

          • Nyt olen taas saanut sen verran uutta puhtia ja koonnut itseni uskomaan, että kyllä se tosiaan jonain päivänä valkenee. Tavalla tai toisella.

          • No just. Mä olin iskän tapauksessa yllättänyt psykiatrin reaktiosta, kun samassa sairaalassa ovat kuitenkin töissä. Harmi, että sinun tapauksessa asiat eivät menneet ihan niin. Ja toivottavasti nyt saat sieltä apua. Tai edes jostain.

            Ja tottakait kuka tahansa tekee, mitä tahansa, että parantuisi tai saisi edes paremman olon. Itse olen maannut sängyn pohjalla maaliskuusta asti, kun perustauti on äitynyt niin pahaksi. Joten jotenkin voin aavistaa, miten kamala ja uuvuttava tilanteesi on. Tosin mulla on kaksi hyvää lääkäriä, jotka oikeasti uskovat mua.

            Täytyy myös entisenä syömishäiriöisenä sanoa, että en kyllä kirjoituksiesi perusteella sinusta sellaista saa. Ja olen tässä viime viikon aikana lukenut kuitenkin koko blogisi läpi. En siten voi ymmärtää, että joku ammattilainen ei sitä näe.

            Jaksamisia!

          • Eipä kuulosta kovin kivalta sitten sinunkaan tilanteesi. Luulenpa, että vain sellainen, jolta on tuolla lailla elämä viety voi tajuta, miltä voi tuntua se kyvyttömyys toimia. Siitä on laiskuus ja viitsimättömyys kaukana.

            Ammattilaisilla ei ole aikaa perehtyä ihmiseen eikä ymmärrystä – kun se omakohtainen kokemus puuttuu – tulkita muuta kuin numeroita eli labratulosten ja tutkimusten faktaa. Sikäli ymmärrän tuon psykiatrille lähettämisen, ehkä he ovat ajatelleet tällä olevan paremmin osaamista siihen. Mutta ei sinne silti pitäisi vielä heti ensi tapaamiselta lähetettä laittaa, ellei ihminen sitten silmin nähden ajele vajailla vaihteilla.

            Wau, hauska kuulla, että olet jaksanut kahlata läpi koko vuoden jorinat! :)

  2. ensiksi kiitos mielenkiintoisesta blogista! itse kärsin epämääräisistä oireista (myös ollut välillä löytää sopivia ruokia), fibromyalgia-diagnoosin sain vuosia sitten, mutta oireet ovat pahentuneet vuosi vuodelta ja vaikka valitan uupumusta niin mitään ei tehdä, sanotaan vain että minulla on jo yksi parhaista lääkkeistä uupumukseen jne. viime vuoden puolella pyysin päästä tutkimuksiin lihas ja hermo sairauksien poissulkemiseksi, pääsinkin, mutta silloin lähettävä lääkäri sanoi että jos tulokset tulevat negatiivisina takaisin niin sitten minun pitäisi vaan antaa asioiden olla. miten voin antaa asioiden olla jos väsyn ihan kaikesta? ja sitten kysytään ”onko stressiä?” no, oliskohn lääkärillä itsellään stressiä jos ei pystyisikään elättämään itseään, maksamaa asumiskulujaan ja muita laskujaan kun ei kykene työntekoon, mutta kuitenkaan ei ole mitään ”Kunnollista” diagnoosia jonka yhteiskunta hyväksyisi. tottakai itsekin välillä mietin osaanko kuvitella kaikki nämä vaivat ja krempat itselleni, mutta kun muistan elämän ennen sairastumista, ja kuinka paljon olen jaksanut silloin, niin eihän kukaan nyt oikeasti haluaisi elää tällaista elämää!!! kovasti tsemppejä sulle, itse raahaudun taas vaihteeksi lääkäriin ensi viikolla, luultavasti tuun sieltä tyhjin käsin takaisin…..

    • Niinpä. Mietin pitkään, että mitä sanoisin, mutta en osaa sanoa mitään. Tällaista tämä on. Olen viime aikoina miettinyt, että missä mättää, kun ei taida olla lääkäreitä, jotka oikeasti haluaisivat auttaa ja heti kun menee vähän ongelmalliseksi, niin vedetään hullu-kortti esiin. Näitä tarinoita on ihan liian paljon. Ihan liian paljon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *