Myrskylä 25.8.2011
Perunakuuri on toiminut hyvin. Siis silloin, kun olen malttanut syödä pelkkiä perunoita ja olla kokeilematta yhtään mitään muuta. Olen ollut energinen ja aktiivinen ja voinut hyvin. Olen jaksanut tehdä asioita tavalla, jolla en ole toiminut vuosiin. Sairauteni aikana on koko ajan ollut sellainen väsymys päällä, että kaikenlainen oleminen ja tekeminen on ollut kuin ajaisi autoa käsijarru päällä. Itsensä pakottamista ja väkisin liikkeelle vääntämistä. Hyvät päivät ovat kuluneet aamusta iltaan kaikenlaisissa pienissä kotiaskareissa ja olen tehnyt puutarhatöitä, ulkoillut ja käynyt marjassa ja nauttinut siitä, että kykenen ja on virtaa tehdä.
Mutta sitten on ollut hyvin paljon niitä huonoja päiviä ja ne ovat kyllä olleet ihan itse aiheutettuja. Heinäkuun puolen välin tienoilla kolmen viikon tiukalla perunakuurilla olon jälkeen tunsin oloni niin mainioksi, että ajattelin voivani jo pikkuhiljaa ruveta syömään vähän muutakin. Söin pikkuisen kalaa ja se oli kyllä ihan vihoviimeinen virhe. Seuraavana aamuna tutut oireet: polte hartioissa, niska jumissa, migreeni, naama turvoksissa ja tuskanhiki päällä. Heti perään tulivat helteet ja tuntui, että olo ei helpota sitten millään.
Tuosta kun toivuin, kokeilin vähän puristaa tuoretta porkkanamehua ja sitten marjamehua, mutta ei. Nokkostee rupesi tuntumaan vastenmieliseltä parin päivän jälkeen, vaikka en juonut kuin sen yhden kupillisen aamuisin. Jätin pois nuo kaikki, mutta olo ei vain parantunut, enkä enää ymmärtänyt, että missä on vika. Kunnes sitten palattuani taas peruna-vesivelliin ja siinä yhtenä päivänä syötyäni kokonaisena keitettyjä perunoita tajusin, että kokoperunat eivät mene. Ne tukkivat suolistoni. Todennäköisesti siksi, että niiden kanssa en tullut nauttineeksi yhtä paljon nestettä ja eikähän niitä saa yhtä hienoksi pureksimalla kuin muusiksi hienontamalla; aina siinä joku kökkäre livahtaa kurkusta alas.
Mustikkamehu tuntui alkuun hyvältä, mutta sitten tökkäsi ihan pahemman kerran. Parin päivän juomisen jälkeen heräsin aamuyöstä siihen, että tuntui kuin joka solu olisi tihkunut sitä mehua ulos yrittäessään hyljeksiä sitä. Kieleni sinersi. Sain siitä kahden päivän migreenin ja väsymyksen ja poltteen hartioihini, joka levisi myös käsivarsiin asti. Olin juonut mehua päivässä kolme mukillista reilusti laimennettuna, siis ihan liikaa. Oikeampi määrä olisi kai ollut ruokalusikallinen raakamehua päivässä. Sitä kokeilinkin myöhemmin, mutta en juonut edes kupillista loppuun, kun se jo tuntui väärältä liikkeeltä. Sitä polttavaa särkyä potiessani mietin, että tätäkö on fibromyalgiakin? Että syystä tai toisesta kudoksiin kertyy runsaasti kuona-aineita. Miksi niitä sitten sinne tulee? Itsestäni tiedän – tai ainakin luulen tietäväni – että suoleni vuotaa kuin seula eikä maksanikaan todennäköisesti ole tehokkaimmillaan. Voisiko siis fibromyalgiankin taustalla olla suoliston lisääntynyt läpäisevyys ja sitä kautta kuona-aineiden pääsy elimistöön kiertoon?
Tuosta mehusta toivuttuani kokeilin vielä kuitenkin sitä suklaata, sokeritonta ja maidotonta, kun se oli niin pitkään mielessäni pyörinyt. Ihan vain puoli palaa kaksi kertaa päivässä. Kolmen päivän ajan, joka päivä yhä väsyneemmäksi ja väsyneemmäksi muuttuen ja sohvalla päiväni viettäen ja lopulta olin taas siinä samassa väsymyksessä, jossa ei jaksa hoitaa mitään asioita, ei lukea, ei edes katsoa teeveetä eikä viitsi avata sähköpostiakaan, kun tietää jo, ettei jaksa kenellekään vastata. Saati sitten harrastaa jotain aktiviteetteja, kun joka kerta ylös noustessa päästä huippaa ja olo on kaikkinensa heikko. Siinä päätin, että nyt saavat kaikki ”pitää syödä muutakin kuin perunaa” –kokeilut olla. Minä voin parhaiten, kun syön vain perunaa, sanoipa järki siitä ruokavaliosta mitä hyvänsä.
Tämä lopullinen pelkkää perunaa –päätös oli nyt maanantaina, kolme päivää sitten. Mutta sitten kävi niin, että tiistaina ei kaupassa ollutkaan enää vanhaa perunaa eikä sitä kuulemma enää saa edes tilaamalla ja eilen jo sain todeta, että tämän kesän peruna ei käy, ei edes se jo kookkaammaksi kasvamaan ehtinyt, mitä kesäperunaksi kutsutaan. On liian tiukkaa kamaa minun ruoansulatukselleni. Systeemi pamahti tukkoon, väsyin taas ja vatsaa alkoi jo vähän korventaakin. Löysin jääkaapista vielä puolikkaan pussin vanhaa perunaa ja se riittää täksi päiväksi. Sitten on loppu.
Varasin ajan yksityiselle Lahden Terveystaloon ja pääsen huomenna vatsaelinsairauksiin erikoistuneelle lääkärille. Katsotaan mitä siellä on tarjota.