Perunakuurilla

14.7.2011 Espoo

Olen ollut kohta neljä viikkoa perunakuurilla. Perunaa, kirkastettua voita ja suolaa. Alkuun söin myös kasviksia, mutta lopulta nekin jäivät viimeistä bataattia myöten pois. Sittemmin tajusin myös, miksi niiden syömisessä ei tässä vaiheessa ole mitään järkeä. Paitsi että ne sisältävät suolelle vaikeaa selluloosaa, ei niissä ole erityisesti mitään sellaista mitä ei perunasta saisi. Kun perunaakaan en meinaa jaksaa syödä niin paljoa, että saisin päivälle tarpeellisen kalorimäärän kasaan, niin on ihan turhaa täyttää vatsaa vieläkin kaloriköyhemmillä ja heikommin sulavilla vihanneksilla.

Rasvana käytin aluksi kirkastetun voin lisäksi kylmäpuristettua kookosrasvaa, mutta huomasin sitten, että se ei sula. Voi toimii paremmin, vaikka sitäkään en voi ihan määrättömiä kitusiini mättää. Voissa on lyhyempiä tyydyttyneitä rasvahappoja kuin kookosrasvassa ja ilmeisesti sen vuoksi se on elimistölle helpompi käsitellä. Kookosrasvasta en päänsärkykohtausta saanut, mutta turposin kuin laktoosi-intolerantti maitolitran päälle ja sippasin ihan unitokkuraan asti.

Olin ehtinyt olla vajaan viikon pelkällä perunalla ja jo eräänä iltana todeta, että vatsa ei ole yhtään turvoksissa, kun koitti juhannus ja uudet perunat. Olivathan ne ihan hyviä, mutta menin niistä ihan tukkoon. Niiden tärkkelys on jollain tavalla erilaista kuin vanhan perunan ja ne eivät sulaneet.

Sitten piti kokeilla suklaata. Ideana oli kalorien eli päivittäisen energian lisääminen ja eikähän se suklaa mitenkään huonolle suussa maistu. Maidotonta suklaata löytyi, mutta sokerista tuli ihan hullu olo, jonkinlainen levottomuus koko kroppaan. Syömäni määrä oli niin pieni (50g), että reaktioni ei edennyt migreeniksi asti, mutta tulipahan todettua, että en vieläkään kestä tavallista sokeria. Xylitolilla ja sorbitolilla makeutetusta suklaasta rupesi paristakin palasta tuntumaan aika levottomalla vatsassa – noillahan on laksatiivinen vaikutus – ja 100% suklaata en sitten arvannut edes kokeilla, sillä siinä proteiinipitoisuus on jo lähemmäs 10%. Eli se siitä suklaasta sitten tässä vaiheessa.

Ja vielä yksi ansa olivat paistetut perunat. Kullanrapeiksi paistetut perunaviipaleet vain maistuivat niin paljon paremmilta kuin keitetty peruna tai veteen murskattu perunavelli, että innostuin syömään vain paistettuja perunoita. Kolmen päivän jälkeen tulivat sameus, väsy ja migreeni. Vaikka voirasva melko hyvin paistamista kestääkin, niin sen verran siinäkin on tyydyttymättömiä rasvahappoja, että pikkuisen pääsee transrasvoja kuumennettaessa kehittymään ja oikeastaan tiesin jo niihin reagoivani, joten oli ihan tyhmää edes lähteä noita paistettuja syömään.

Uskon maksani toimivan vähän vajaalla, sillä en kestä yhtään alkoholia, ja sekä sokeriin että transrasvoihin reagoimiseni yhdistän maksan alentuneeseen suorituskykyyn. Tavallinen sokeri muodostuu kahdesta kemiallisesti erilaisesta sokeriyksiköstä: glukoosista ja sakkaroosista. Glukoosi on se sokerin muoto, jonka elimistö päästää verenkiertoon ja jota solut käyttävät energiantuotantoonsa. Sokerit imeytyvät suolen läpi vereen, joka virtaa ensin maksaan ja sitten muualle elimistöön. Kaikki muut sokerimuodot maksa muuntaa glukoosiksi ja päästää ne vasta sitten eteenpäin. Voin syödä hieman sokeria, mutta esimerkiksi tuon suklaamäärän sokeri oli liikaa. Päättelen negatiivisen reaktioni sokeriin johtuvan siitä, että maksani ei kykene muuntamaan tehokkaasti kaikkea sokerin sisältämää sakkaroosia glukoosiksi ja verenkiertoon pääsee maksan läpi vääränlaista sokeria eli sakkaroosia. Oletan, että transrasvojen kanssa on jokin samantapainen juttu, koska kestän niitä pienen määrän, mutta en paljoa. En tosin tiedä, mitä maksa transrasvoille tekisi ja miksi keho niihin sitten niin ärhäkkäästi reagoi.

Noita pieniä kompastuskiviä lukuun ottamatta olo on ollut melkoisen hyvä. Kovin vahva en ole ja nukkumiset ja jaksamiset ovat aika epäsäännöllisiä. Yhtenä päivänä on enemmän virtaa ja toisena sitten vähemmän. Mutta olen kuitenkin tehnyt taas asioita, joita en ole vuosiin jaksanut tehdä ja nautin siitä, että kykenen ihan oikeasti toimimaan. Olen nauttinut maalaiselämästä ja kesästä. Olen pessyt mattoja, perannut perunamaata ja kitkenyt nokkosia marjapuskien juuresta. Olen pyöräillyt pieniä hiekkateitä nuuskien heinän tuoksua ja katsellut haja-asutusalueen tönöjä ja tiloja haaveillen siitä omasta mökistä maalla; omasta perunamaasta, marjapensaista, kissasta ja vapaana pihalla kulkevista viidestä ruskeasta kanasta. Olen elänyt kuin jotain lapsuuden kesää: aurinkoista ja lämmintä ja kesän ja loman loppumiseen tuntuu olevan ikuisuus. Ihana vapaus.

6 thoughts on “Perunakuurilla

  1. Kiva kuulla toipumisestasi.Aloin jo huolestua,kun ei ole kuulunut mitään vähään aikaan.Itsekin olen perunakuurilla nyt ja tietysti voin kera,koska se vaan on niin hyvää tähän aikaan.Talvella syön vähemmin perunaa paitsi joskus herkuttelen niiden kuorilla.Eli kuorin ne karkeasti ja friteeraan oliiviöljyssä valkosipulin kera.Yksi kesän herkuistani on uudet punajuuret keitettynä perunoiden tapaan voin kanssa.On tietysti vähän hölmöä kirjoittaa omista ruokanautinnoistaan tietäen ongelmastasi.On todella vaikeaa kuvitella millaista elämä olisi ,jos ei pysty syömään juuri mitään.Kaksi kertaa olen Helsingissä ravintolassa syötyäni mustekalaa saanut ruokamyrkytyksen ja se ei ollut kivaa.Oliskohan ollut liian kauan pakasteessa?Niin. Niitä nokkosia,joita kitket pois,älä heitä hukkaan vaikka et niitä söisikään,vaan pistä ne veteen ämpäriin likoamaan pariksi viikoksi ja lannoita muita kasvejasi niillä.Pitää kirvat ym. loitolla.Tuoksuu kylläkin lähes durianilta.Tsemppiä.

    • Nuo mainitsemani takapakit ovat väsyttäneet ja sitten niiden välissä kun on ollut hyvä olo, olen hingunnut päästä tekemään asioita, joten kirjoittaminen on jäänyt nyt vähän taka-alalle.

      Olen tehnyt sellaisen huomion, että ruoka näkyy olevan se pääpuheenaihe nyt tavatessani tuttavia, joita en ole pitkään aikaan nähnyt. Ja ei siinä mitään, mielenkiintoinen puheenaihehan se on ja kyllä joskus vielä tulee minunkin vuoroni.

      Hyvä vinkki nokkosista, kiitos. Ei varmasti mene hukkaan, vaikka nuo kitkemäni nokkoset jo menivätkin. Pistän muistiin vastaisuuden varalle.

  2. Uskon, että jonkin ajan kuluttua menevät jo uudetkin perunat. Uusia perunoita kun ei voi antaa pienille lapsillekkaan, silloin niille opetetaan perunan syöntiä, niin ei ihme että sisuksesi menivät niiden kanssa tukkoon.

    • Vertailin Finelin sivuilta uuden ja vanhan perunan ravintosisältöjä. En tiedä onko sattunut kovin eriarvoiset lajikkeet testiin vai mitä, mutta vanha peruna näyttäisi ravinteidensa puolesta paremmalta. Sen rasvahappokoostumus on edullisempi (enemmän omega3:a ja vähemmän omega6:a), se sisältää enemmän proteiinia, sekä tärkeimpiä kivennäisaineita ja C-vitamiinia, kuin uusi peruna.

      Mutta hyviähän uudet perunat ovat. Ensi kesänä sitten (jos olen Suomessa), kun voin varmasti taas syödä silliäkin.

  3. Tuli jotenkin sama mieleeni kuin Marjutilla ja pitäisikö sinun alkaa opetella syöminen uudelleen kuin lapsena. En tiedä mitään asiasta mutta sellainen intuitio vain mieleeni tuli. Mieleeni tuli myös ternimaito. Kanattaisiko kokeilla. No varmaan olet miettinyt kaikkea ja sisäistänyt mikä sopii ja mikä ei sekä miten etenet. Hyvää kesänjatkoa.

    • Jotain sen tyyppistähän tässä kai on menossa. Erona on se, että porkkana- yms. soseet eivät tässä vaiheessa hyödytä, sillä niistä tulee suolta rasittavaa selluloosaa ja perunasta saa jo samat kivennäisaineet ja vitamiinit. Lapsi saa rasvansa ja proteiininsa äidinmaidosta, mutta minulle on maidon proteiinit vielä liian kovaa kamaa pilkottavaksi ja rikkinäinen suoli päästäisi ne proteiinit lävitseen elimistöön. Ternimaito kuulostaa hyvältä ja ravitsevalta, sitä voisinkin kokeilla sitten, kun niin pitkälle olen päässyt, että voin maitotuotteita taas syödä. Mutta tunnustan nyt jo, että en ole miettinyt eikä minulla ole mitään suunnitelmaa tästä eteenpäin. Täytyy vain luottaa siihen, että kun on aika jotain ruoka-ainetta repertuaariin lisätä, niin perstuntuma sen sitten sillä hetkellä kertoo.

      Mukavaa kesänjatkoa sinullekin. Kyllä Suomen kesä nuo etelän auringot hakkaa mennen tullen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.