Vuotavan suolen syndrooma ja proteiinit

15.6.2011 Myrskylä

Kun suolen pinta ärtyy ja inflammoituu, sen läpäisevyys kasvaa ja kehittyy niin sanottu vuotavan suolen syndrooma (engl. leaky gut syndrome, ruots. läckande tarm). Tällöin suoli alkaa päästää lävitseen elimistöön muutakin kuin sinne tarkoitettuja ravinteita. Heikentynyt ruoansulatus ja suolen ärtyminen kehittyvät käsi kädessä. Jatkuva stressi heikentää ruoansulatusta ja ruoka alkaa mädäntyä suolessa synnyttäen toksiineja, jotka pitkällä aikavälillä aiheuttavat suoleen inflammaatiotilan. Paitsi stressillä, myös epäterveellisillä elämäntavoilla ja suoliston bakteeriflooraa vahingoittavilla lääkkeillä voi saada itsensä tähän tilaan.

Suolesta pääsee elimistöön tällöin muutakin sinne kuulumatonta kuin proteiineja, mutta keskityn tässä nyt nimenomaan proteiineihin, sillä juuri niiden kanssa olen joutunut kamppailemaan eniten viime vuosien aikana. Minulta kesti kauan jäljittää migreenikohtaukseni ja lamauttavan uupumukseni syömiini proteiineihin, sillä syömisestä oireiden ilmaantumiseen kului aikaa yhdestä kahteen vuorokautta. Lisäksi kun ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä ei ollut vain yksi tai muutama, vaan lähes kaikki proteiinia sisältävät ruoat aiheuttivat reaktiot, niin tuon koko läjän eliminoimiseen ja ruokatottumusten totaaliseen uudelleen järjestelyyn kului useampi vuosi.

Tyypillinen proteiinireaktioni alkaa raskaan väsyneellä ja aivosumuisella ololla. Hartioihin tulee polttava särky, niska menee jumiin ja niskarangan oikealle puolelle nousee pahkura. Sitten alkaa päänsärky, joka voimistuu muutaman tunnin kuluessa ja lopulta alkavat pahoinvointi, nihkuinen tuskanhiki ja ”maailmanlopun fiilikset” eli mielialaan tuo vaikuttaa myös. Nämä kohtaukset kestävät yhdestä kahteen vuorokautta ja ne vievät petiin yhdeksi tai kahdeksi vuorokaudeksi. Nukun noin kuuden tunnin pätkissä, valvon pari kolme tuntia maaten ja nukahdan taas. Tuona aikana en pysty syömään, juon vain hieman vettä. Tiedän tuon johtuvan proteiineista, sillä niin usein olen tuohon tilaan joutunut ja ajan kuluessa oppinut ymmärtämään mistä se johtuu. Myös rokotuksista olen saanut samat oireet. Viime vuosien influenssahysteriat olen sivuuttanut hömpötyksinä enkä ottanut niihin yhtä ainutta rokotusta, mutta viime kesänä ennen matkalle lähtöä otin piikkejä kahteen otteeseen ja molemmilla kerroilla sama juttu. Tällöin vain vasteaika oli lyhyempi – olivathan proteiinit ruiskutettu suoraan elimistöön – ja oireet rajummat. Päänsärky oli kuin olisi työnnetty kuuma veitsi niskasta ylös päähän ja tuntui, että kroppa säröilee sisältä rikki.

Vaikka minulla onkin tuon vuotavan suolen lisäksi lisämunuaisuupumus, voin olla lähes normaalin toimintakykyinen silloin, kun onnistun täysin välttelemään proteiineja ja saan ruokani säännöllisesti. Mutta se uupumus ja väsymys, joka tulee pienistäkin proteiinihipuista ei ole mitenkään verrattavissa muutamasta huonosti nukutusta yöstä johtuvaan väsymykseen. Tämä uupumus on lamauttavaa. Se vie potkun askelista ja halun ryhtyä yhtään mihinkään. Mielessä on, että pitäisi toimia ja tehdä sitä ja tätä ja haluaisi haluta innostua, mutta kun ei. Ajatus kulkee hitaasti eikä itseään tahdo saada vintturillakaan ylös ja liikkeelle.

En tiedä mitä kaikkea elimistössä ja soluissa tuolloin proteiinikohtauksen aikana tapahtuu, mutta ymmärrän periaatteen siitä, miten se tapahtuu. Lisämunuaisuupumus vaikuttaa koko ruoansulatuselimistön toimintaan, joten vatsahapoista on puutetta eivätkä haiman ja maksan entsyymituotanto ole normaalit. Siksi ruoansulatuselimistöni ei pysty pilkkomaan proteiineja kokonaan aminohapoiksi asti. Tällöin nämä proteiinijämät päätyvät vuotavan suolen läpi elimistöön. Immuunipuolustuksen tehtävä on reagoida ja eliminoida elimistöstä vieraat proteiinit, sillä niitähän taudinaiheuttajat ovat: esimerkiksi bakteerit ovat elimistölle vieraita proteiineja. Normaalisti elimistö ottaa ruoansulatuskanavan kautta aminohappoja ja käyttää niitä ravinteina, mutta nyt sieltä pääsee läpi proteiineja, joihin immuunipuolustus reagoi. Lisämunuaisuupumuksessa immuunipuolustus ei käyttäydy normaalisti, vaan voi olla tiettyjen asioiden suhteen yliaktiivinen ja toisten suhteen aliaktiivinen. Minulla se nyt sattuu näiden proteiinien kohdalla reagoimaan yli.

Vuosien 2007-2009 aikana karsin ruokavaliostani pois lihan, kanan, maitotuotteet, munat, gluteenin (eli käytännössä kaiken leivän, kun eivät ne viljat tuntuneet sopivan muutenkaan), soijan, pavut ja linssit ja pähkinät. Kalaa ja äyriäisiä pystyin syömään vielä viime vuoden lopulle asti, kunnes sitten lopulta viime huhtikuussa tajusin, että olen alkanut saamaan oireita niistäkin. Ihmettelin nyt kevään aikana, että miksi ruoansulatukseni menee koko ajan vain huonommaksi, vaikka muutoin tunsin toipuvani uupumusoireistani. Lopulta tajusin, että tässä tilanteessa proteiinien syöminen oli se, joka ruoansulatustani huononsi.

Kun viime vuoden lopussa parin kuukauden hyvän levon jälkeen tunsin oloni niin paljon paremmaksi, kokeilin noin kuukauden ajan, josko voisin jo ruveta taas pikkuhiljaa syömään lihaa ja sain sillä itseni uudestaan huonompaan kuntoon, eikä se olo asettunut enää kohdilleen koko kevään aikana. Suunnattomassa maksanhimossani helmikuun aikana söin vielä useaan otteeseen jonkin verran maksaa ja näin jälkeenpäin tajuan tehneeni sillä itselleni vahinkoa. Noilla kokeiluillani heikensin ruoansulatustani niin, että lopulta kalakaan ei enää ollut minulle hyvästä, mutta sitä en tuolloin tiennyt, joten jatkoin sen syömistä. Miksi vatsahapot sitten heikkenivät liian vaikeiden proteiinien syömisestä oletan liittyvän (ainakin) histamiiniin. Histamiinia kuluu joka kerta, kun immuunipuolustus aktivoituu. Elimistöön tunkeutuneen vieraan uhan havaitessaan solut tyhjentävät histamiinivarastonsa. Mutta histamiinia tarvitaan myös stimuloimaan vatsahappojen eritystä (http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/digestion/stomach/parietal.html). Jos immuunireaktio on koko ajan päällä, voi kuvitella, että ainakaan ihmisellä, jolla kehon systeemit ovat näin pahasti sekaisin ja kaikki käy vajaalla, histamiinia ei enää riitä ruoansulatukseen. Ja tietäähän sen perusterveistä ihmisistäkin, että sairaana ei ruoka maistu eli on olemassa jokin syy miksi luonto haluaa jarruttaa ruoansulatuselimistön kuormitusta silloin, kun immuunipuolustus työskentelee aktiivisesti.

Tuon syy-seuraus –yhteyden proteiinien syömisen ja ruoansulatuksen huonontumisen välillä tajusin toukokuussa Wangin perheessä ollessani, kun lupaavan alun jälkeen, jolloin vatsahappoja alkoi taas kehittyä, ne uudelleen katosivat. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin saamaan hieman proteiinia ruokaani huonosti kirkastetusta voista. Pakko oli saada jostain rasvaa ruokavaliooni ja yritin kirkastaa voita, mutta se jäi hieman sameaksi. Ajattelin, että ei kai noin vähä voi haitata ja syönhän sitä vain pari ruokalusikallista päivässä, mutta muutaman viikon kuluttua tajusin, ettei poikkeuksellinen väsymykseni johdukaan uusista lääkkeistä, vaan koko ajan tulevasta pienestä proteiinikuormasta.

Kun määrät olivat niin pieniä, oireet eivät tulleet niin selkeänä kohtauksena, vaan pitivät vain olon vetämättömissä ja sitten lopulta kolmen viikon kuluttua kumuloituivat päänsäryksi ja hartiakivuiksi. Juuri päänsäryn puhkeamista edeltävänä päivänä olin hieronnassa ja siinä tajusin, miten suoleni kunto on suoraan yhteydessä hartiasärkyihini. Kun hieroja paineli vatsaani, tunsin siellä arempia paikkoja kuin aiemmilla käynneilläni, sekä miten niistä painettaessa kipu heijastui hartioihini. Kun proteiinioireet seuraavana päivänä puhkesivat, ymmärsin miten voimakkaasti nuo sulamattomat proteiinit suolta ärsyttävät. Ymmärsin myös sen, että hartioillani olen kipuillut vatsaani jo vuosikaudet. Vatsahan minulla ei ole ollut kipeä koskaan, mutta hartiasärkyjä ja niskajumeja on ollut sitten senkin edestä.

Vuotava suoli yhdistetään moniin autoimmuunisairauksiin, ruoka-aineallergioihin ja iho-ongelmiin. Nyt tätä ruoka-ainekamppailuani taaksepäin katsoessani kiitän ylireagointiani proteiineihin, sillä muutoin olisin jatkanut niiden syömistä normaalisti, immuunivasteeni olisi ollut koko ajan koholla ja olisi saattanut lopulta laukaista jonkin autoimmuunisairauden. Sillä vaikka oireet eivät olisikaan niin rajut kuin minulla, niin tokihan elimistön immuunipuolustus noihin proteiineihin reagoi, sillä niin normaaliterveenkin ihmisen immuunipuolustus toimii. Vuotava suoli käsitteenä ei vaikuta olevan yleisesti tunnettu, mutta kovin epätavallinen se ei silti ole. Kun ajattelee allergioiden ja autoimmuunitautien lisääntymistä, niin uskon vuotavan suolen eri asteissaan olevan nykypäivänä paljon yleisempi ilmiö kuin mitä tiedetäänkään. Proteiinireaktioni auttoivat minua myös ymmärtämään miten tätä voi hoitaa ja nyt lähdenkin hoitamaan vatsaani, ruoansulatustani ja koko aineenvaihduntaani kuntoon suoliystävällisen ja lähes täysin proteiinittoman ruokavalion avulla.

11 thoughts on “Vuotavan suolen syndrooma ja proteiinit

  1. Huh huh Virpi.Sinun itsetutkiskelutaitosi menee menee jo melkein yli-inhimilliseksi.Sinusta olisi pitänyt insinöörin sijaan tulla lääkäri: Psykiatreista ja psykoanalyytikoista parhaita ovat ne,joilla on ollut mahdollisimman paljon sisäisiä lapsuuden aikaisia haavoja ja papeista ,evankelistoista parhaimpia ne ,joilla ollut eniten syntiä listoillaan.Outoa ,että alunperin Kampodseasta kiinnostuneena kirjoitan tällaisia kommentteja.Tai onko sittenkään.Olet vaan lumonnut minut kertomuksillasi.Siis : arjesta unelmiin.Kiitos VIRPI.

    • Mä ajattelin ihan samaa kuin Risto, mutta sitten tajusin, että tässähän on insinööri saanut koko elämän kokoisen haasteen ja pulman, ongelman jota pitää ratkaista (insinöörihän ei halua jättää mitään ongelmia ratkaisematta ja uskoo vahvasti kykyynsä ratkaista asiat loogisen päättelyn, faktojen, fysiikan lakien ja empiirisen tutkimuksen avulla). Musta näyttää siltä, että insinöörimäinen lähestymistapa vie nyt vauhdilla eteenpäin! Ei mitään sumeaa logiikkaa vaan ihan systeemiteoriaa ja fysiikkaa (tässä tapauksessa omaa fysiikkaa) ja loogisia riippuvuussuhteita. Hienoa Virpi! Yhdistämällä sun insinööriosaaminen, into ratkaista pulmia ja rakentaa palapelejä niin sulla olisi vahvasti annettavaa kokonaisvaltaiseen luontaishoitoon, jossa myös omat kokemukset varmaan kantaa enemmäin kuin kirjaviisaus!

      • Kun katson näitä reilua viittä vuotta ja oikeastaan koko elämääni taaksepäin, niin näyttää siltä, että tätähän tässä on vain koko ajan pedattu ja valmisteltu ja viimeiset viisi vuotta olleet jonkinlainen huipentuma, jolloin kaikki on noussut pinnan alta esiin. Olen aina pitänyt itseäni nimenomaan kokemuksesta ja tekemällä oppijana enkä ole ikinä tykännyt pänttäämisestä. Mutta tämä alkaa olla jo, ettenkö sanoisi, naurettavaa. Kai näistä olisi edes jotain voinut opetella kirjoista lukemalla, ettei olisi ihan kaikkea tarvinnut itse käydä läpi. Jatkoa seuraa. Mielessä on jo monta juttua samaa sarjaa, kun vain saisin kirjoitetuksi.

        • Tuo ylläoleva diagnostointi tuntuu osuvan naulan kantaan.
          Samanlaiset oireet tuli vaimollekin, kun joutui olemaan viikon verran ilman päivittäistä katkerolääkettään hormonihoidon takia. Nyt tilanne on taas hallinnassa ja diagnosointini sai varmennuksen.
          Tässä tyhjentävä artikkeli ”insinöörikielellä” vuotavasta suolesta: http://www.leakygut.co.uk/Laurel%20Garwin%20Leaky%20Gut%20Syndrome.pdf
          Se vain vahvisti omia päätelmiäni. Parasta kaikessa on, että valmistamassani katkero uutteessa on samoja lääkekasveja joita artikkelissa mainitaan :)

          Kaikkea hyvää parantumisen polulle. Toivottavasti sinut joskus vielä nähdään näillä kulmilla.

          • Yritin etsiä postaukseni liitteeksi jotain asiallista linkkiä aiheesta, mutta en jaksanut kovin pitkälle etsiskellä ja muutaman ei_niin_vakavan_oloisen sivun lukemisen jälkeen luovutin. Tuo vaikuttaa hyvältä. Hyvä, kun linkitit sen tähän.

            Kiitos kiitos. Kyllä minulla on kovasti aikeissa vielä matkaan lähteä. Jotenkin koen olevani matkalla nytkin, koko ajan. Tämä matka nyt vain sattui koukkaamaan Suomen kautta. :)

    • Risto, ihana kuulla, että olet vieläkin kiinnostunut seuraamaan, vaikka aiheet ovat vaihtuneet Kambodzasta terveyteen. Itsetutkistelua olen tehnyt lähes kokopäiväisesti viimeiset viisi ja puoli vuotta ja blogiin siitä ei ole ehtinyt kuin pikkuriikkisen alkua vasta.

  2. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Olen myös kärsinyt hyvin samanlaisista migreenikohtauksista, jotka ovat kestäneet pari päivää. En pystynyt nostamaan päätä ollenkaan oksentamatta. Syöminen ei tullut kuuloonkaan. En kuitenkaan koskaan kytkenyt tätä proteiineihin vaan hormonitoimintaan ja myös siitepölyallergiakohtaus toimi triggerinä. Olen myös sairastanut lisämunuaisen uupumisen.
    Miten diagnostisoit vuotavan suolen? Syöt siis käytännössä hiilihydraatteja ja rasvaa. Minkälainen on tyypillinen päiväsi aterioiden suhteen?

    • Jaa-a, mitenhän tuon diagnosoinnin voisi selittää, kun se perustuu niin omiin tuntemuksiin. Kyllä sen tunsi, että suolisto oli jotenkin herkkä ja hauras. Pahimipina aikoina tumma riisikin oli liian karkeaa ja aiheutti verenvuotoa.

      Nyt on tyypillinen päivä aamulla kaurapuuroa (pehmeää kauraa meidän omasta kylämyllystä, ei kaupan elovenoja) + kirkastettua voita ja nyt voin jo heittää muutaman mustikankin sekaan. Pari lämmintä ateriaa koostuen höyryttämällä kypsennetyistä bataatista, kukka- ja parsakaalista sekä kalaa, avokadoa ja valkosipulia. Lisäksi keittoa, jossa joko tummaa riisiä tai hirssiä, jotain juuresta (lanttua, selleriä), sipulia ja kalaa. Näillä samoilla on menty jo varmaan vuoden. Sokerisia hiilihydraatteja, kuten hedelmät, joudun hiivan takia välttelemään. Siis vieläkin, vaikka tästä blogipostauksesta on kulunut jo reilu pari vuotta ja syykin viimeinkin selvinnyt ja hoidettu pois.

  3. Moi, olen käynyt läpi vastaavia ongelmia. Tutustuessani omaan sairauteeni törmäsin myös lisämunuaisen uupumus-käsitteeseen. Lääkärit eivät ottaneet todesta, että joku ei muka pysty syömään lääkkeitä tai marjoja tai hedelmiä. Olen elintarvikeinssinä tutustunut laajasti ravitsemukseen ja kahlannut läpi tutkimuksia liittyen uupumukseen varmaan enemmän kuin yksittäinen keskiarvolääkäri elämänsä aikana. Löysin pari asiaa, jotka ehkä sinunkin kannattaisi vielä käydä läpi. Ruoka-aine allergiat ja ruoka-aine intoleranssi voi aiheuttaa väsymysoireyhtymän kaltaisia oireita, jotka usein myös sekoitetaan lisämunuaisen uupumusoireisiin. Australiassa tiedetään tästä paljon. Noin puolet tutkituista tapauksista parani oikealla ruokavaliolla. Ei mitään huuhaata vaan oikeaa tutkimustietoa dieettejä myöten. Crohnin tautiin kuuluu myös samoja oireita. Näistä ei tavalliset lääkärit tiedä eikä edes kaikki suolistoerikoislääkärit. Erityisesti silloin kun Crohnin tauti on lähellä vatsalaukkua suoliston yläosassa, voi oireet olla rajujakin. Crohnin tautia sirastavilla on usein vuotava suoli, kuten minulla. Jos erikoislääkärit ei tunne näitä asioita niin miten sitten tavalliset terv keskus lääkärit. Pyytäisin lääkäriä ottamaan Calprotektiini rvon verestä. Sillä voisi saada tietää onko sulla tulehduksellinen suolistotauti. Oletko löytänyt apua ongelmaasi?

    • Kiitos paljon tästä. Olen tosiaan näiden vuosien aikana saanut tuntea, miten itselleni sopimattomat ruoka-aineet väsyttävät ja miten oikealla ruokavaliolla pysyn hyvinkin toimintakykyisenä jo nykyään. Hakemista ja opettelemistahan tämä on ollut, ei kantapään vaan suoliston kautta. Jokaisen virheen tuntee nahoissaan. Tuolloin aikanaan uskon kyllä kärsineeni myöskin lisämunuaisuupumuksesta burn outin ja pitkän stressikauden seurauksena ja sen palautuminen ei varmaan mitenkään nopeutunut tämän ameban aikaansaamasta elimistön sekasotkusta. Mutta nyt se jo lienee takanapäin jo aikaa sitten. Nykyisellään väsymyksen ymmärrän aiheutuvan siitä, mitä suolistobakteerini syömisistäni valmistavat, niiden aineenvaihduntatuotteista. Bakteerikanta kun on vielä aivan vinksallaan eikä maksakaan niin tikissä, etteikö ne suolistosta tulevat myrkyt tuntuisi. Mutta oikealla ruokavaliolla pärjään jo ihan hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.