4.5.2011 Xingping, Kiina
Reilu viikko on nyt Xingpingissä mennyt, enkä ole vielä ehtinyt edes kertoa tästä paikasta mitään. Tämä on pikkuinen kylä Li-joen varressa paremmin tunnettujen isompien naapuriensa Guilinin ja Yangshuon välissä. Xingpingillä on kuitenkin jotain, mitä noilla isommilla paikoilla ei ole ja joka vetää tänne massoittain turisteja ja se jokin on maisemat joella. Kiireiset kiinalaisturistit pyörähtävät täällä yhden päivän ja Li-joen risteilyt on tehokkuusmaksimoitu siten, että laivat eivät kuljekaan pääsääntöisesti Guilin-Yangshuo –väliä, vaan mennään pienillä bambulauttaputkuttimilla vain se maisemiltaan kaikkein upein väli eli Xingpingistä pätkän matkaa virtaa ylöspäin toiseen tuppukylään, Yangdiin. Toki tuollaisen bambulauttakyydin voi ostaa menemään mihin vain tällä välillä, rahallahan sellainen järjestyy. Näkyy tuossa joella isompiakin risteilyaluksia kulkevan, mutta en tiedä mitä reittejä niiden ohjelmistosta löytyy.

Xingpingin laivalaituriin näkyy muutama bambulauttakin parkkeeranneen, mutta lähinnä tästä lähtevät vain isommat veneet. Sivumpaa löytyy sitten lautta poikineen.
Turisteja täällä käy paljon, enimmäkseen kiinalaisia. Ilmeisesti turismi on löytänyt pikkuisen Xingpingin vasta melko hiljattain, sillä ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja myyjät maltillisia. Tai sitten kotimaan turismi luo vähemmän sitä ikävää kulttuurin ja varallisuuserojen vastakkainasettelua, jota näki Vietnamin ja Kambodzan ykkösturismikohteissa ja jonka seurauksena kumpikin osapuoli näkee toisensa vain välttämättömänä pahana ja yrittää vain repiä tilanteesta kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn irti. Turismin ansiosta täällä on paljon pieniä ravintoloita, joten syötävän suhteen on mistä valita. Majoituskapasiteettia on niukasti massoihin nähden, mutta tänne tullaankin enimmäkseen vain päiväseltään käymään. Paikallisbussit Yangshuosta sahaavat tänne monta kertaa tunnissa, käydään pyörähtämässä risteilyllä ihailemassa jokimaisemia ja kiiruhdetaan illaksi takaisin.

Xingpingin linja-autoasema sijaitsee kaupungin toisessa päässä kauimpana rannasta. Sieltä turistit kyyditetään kuvan oikeassa reunassa olevien kaltaisilla ”avoautoilla” rantaan lauttojen lähtöpaikalle.

Turismi on tuonut Xingpingiin paitsi läjäpäin ravintoloita, myöskin matkamuistojen myyntiä.
Kiinalaiset näkyvät juttelevan mielellään (länsi?)vieraiden kanssa. Kysellään mistä tullaan ja minne mennään ja sitten totta kai halutaan poseerata samassa kuvassa matkamuistoksi. Nyt kun istuskelen tässä perhemajoituspaikkani ravintolassa ja täällä käy kiinalaisturisteja syömässä, niin varmaan muutaman kerran päivässä joku kysyy josko tulisin samaan kuvaan. Mikäs siinä, ei ainakaan vielä hermostuta. Tietysti kysytään myös kuinka kauan aion olla täällä ja kun alkuun sanoin viipyväni ihan kokonaisen viikon, oli jo sekin monen mielestä hirveän pitkä aika olla täällä. Mutta täällä on muutakin tekemistä kuin käydä risteilyllä. Maaseutu on ihan kävelymatkan päässä ja pienet tiet kauniin maiseman keskellä mukavia kulkea ja ihailla ja ihmetellä näkemäänsä. Täällä on luolia ja patikkapolkuja joidenkin vuorien huipulle. Noita aion käydä tutkailemassa, kunhan ehdin ja jaksan.

Maaseutua Xingpingin ja Yangshuon välillä.
Yöpymispaikoista täällä voin suositella ainakin hostellia This Old Place. Puhdasta oli, viihtyisät oleskelutilat ja monenlaisia huonevaihtoehtoja tarjolla. Kannattaa vain varata ajoissa, on helposti täynnä näin turistisesongin aikaan. Vastaanoton henkilökunnasta ainakin suuri osa, jolleivat kaikki, olivat turismiopiskelijoita. Nuoria, auttavaisia ja jotkut puhuivat hyvääkin englantia. Yleensäkin olen nyt tässä Xingipingissä ollessani törmännyt enemmän ja paremmin englannin kieltä osaaviin kuin matkani aikana aiemmin. Lisäksi täällä on muutama umpikiinalaisempi paikka ja perhemajoitusta, jota ei netistä löydy vaan niitä voi sitten paikan päällä kysellä ja etsiskellä. Tuo majoituskapasiteetti on varmaan ihan vain ajan kysymys. Tuskin menee montaa vuotta, kun täällä jo on uusia hotelleja ja enemmän ”kaikkea”.

Xingpingin pääkatua.

Xingpingin vanhaa keskustaa. Täällä vanhat talot ovat oikeasti vanhoja eivätkä kuten esimerkiksi Pekingin mallihutongit eli uusiksi vanhaan tyyliin rakennettuja.
Säätä tässä huhti-toukokuun vaihteessa on ehditty kokea jo monenlaista, joten ihan mahdotonta sen perusteella sanoa, että mikä on tyypillinen sää. Ensimmäiset päivät olivat kuumia. Repussa mittarikello näytti 36°C. Sitten enää 25°C, mutta oli niin kosteaa, että hiki virtasi vaikka ei muuta kuin paikoillaan istunut. Koko eilisen päivän satoi vettä ja lämmintä oli enää alta 20°C, niin että kaikki vetivät lämpimämpää vaatetta päälleen ja turistit lähes hävisivät kaduilta. Yhteistä koko ajalle täällä on kuitenkin ollut kosteus. Talvella lämpötila kuulemma tipahtaa alimmillaan parille plusasteelle ja silloinkin on kosteaa.

Näkymää kortteerini kattoterassilta vanhan keskustan kattojen yli. Perinteiset kiinalaiset talot ovat niin sanotusti hyvin ilmastoituja ja keskuslämmitystä ei ole.