Hiljaa leväten

29.5.2011 Xingping, Kiina

Nihkeää on ollut kirjoittamisen kanssa. Kaksi kertaa olen aloittanut, mutta molemmat jutut ovat jääneet kesken. Olen ollut suunnattoman väsynyt ja inspiraatio kirjoittaa on ollut kokonaan poissa.

Olen ollut täällä Wangin perheen hoivissa nyt paria päivää vaille kuukauden. Sellainen hyvä asia tänä aikana on ainakin tapahtunut, että pystyn taas jotenkuten syömään ja olen saanut vatsani tuottamaan edes jonkin verran vatsahappoja. Hääppöistähän se ei ole vieläkään ja vatsa on turvoksissa joka aterian jälkeen, mutta tuollaisten asioiden korjaantuminen kokonaan vie kuukausia.

Vietän nyt totaalista hiljaiseloa. Jaksan tehdä jotain tunnin, pari ja sitten lepään hetken. Ja ne jotain tekemiset, joiden päälle joutuu lepäämään, ovat niinkin hurjia aktiviteetteja kuin tietokoneelta lukemista ja ristipistoja. Toisinaan levätessäni nukahdan, useimmiten vain maata pötköttelen sängyllä. Illansuussa teen yleensä pienen kävelylenkin rantaan. Ehkä istun siellä hetken aikaa ja ihailen noita vihreitä vuoria. Niiden kauneus ei ole vieläkään lakannut hämmästyttämästä minua.

Kiitän lukijaani, joka lähetti minulle linkin karpparifoorumin keskusteluketjuun, jossa muut lisämunuaisuupumuksesta kärsivät pohdiskelevat tätä sairauttaan; oireita, uupumukseen johtaneita tekijöitä, uupumuksen fysiologiaa, ruokavaliota ja toipumisen eri vaiheita. Tuosta on ollut minulle paljon apua. Olen saanut sieltä puuttuvia palikoita paikoilleen oman taudinkuvani määritykseen sekä ideoita ruokavalioni kasaamiseen. Aika monimutkaisella tavalla se kroppa vaikuttaa sekaisin olevan ja välillä ihmettelen, että miten tuo voi tuosta enää korjautua, mutta on tästä näköjään toipunut muitakin – ajan kanssa ja oikealla ruokavaliolla. Minulle oli uutta se, että tähän samaan tilaan saa itsensä ilmankin, että polttaa itsensä loppuun stressaamalla. Tähän on ihmisiä päätynyt himoliikunnalla, tiukalla karppaamisella, pitkäaikaisilla laihdutuskuureilla ja niukkakalorisilla dieteeillä ja yleensäkin sellaisilla elämäntavoilla, joissa pitkään eletään kehon tarpeita kuuntelematta ja niistä piittaamatta ja jätetään aterioita väliin.

En vieläkään ole saanut luetuksi tuota ketjua loppuun. Jaksan lukea korkeintaan kymmenisen sivua päivässä. Ensimmäisenä päivänä linkin saatuani luin suurella mielenkiinnolla 15 sivua ja oikein keskittyneesti yritin ymmärtää kaikki lukemani fysiologiset kiemurat. Huomasin kyllä jo iltapäivällä, että nyt tuli ponnisteltua liikaa ja seuraavan päivän olinkin sitten niin väsynyt, että vain lepäsin koko päivän. Aivoista ihan yksinkertaisesti tuntuu loppuvan virta, jos joudun keskittymään johonkin. Se loppuu usein ihan vaikka kesken keskusteluakin, jos kyseessä on hiemankaan epämiellyttävä tai vaativa asia, toinen osapuoli puhuu paljon ja nopeasti tai huonolla englannilla niin, että joudun ponnistelemaan ymmärtääkseni. Se virran loppuminen tulee yhtäkkisenä väsähtämisenä. Tuntuu, että on ihan pakko päästä saman tien lepäämään tai muuten tulee huono olo. Tämä ei ole mitenkään uusi asia, vaan tätä on ollut jo ihan koko sairauskauteni ajan. Ihan alkuun burn outin jälkeen en jaksanut tavata yhtään ketään enkä kestänyt kuunnella edes musiikkia. Hiljaisuus oli parasta lääkettä tuolloin. Yhä vieläkin pakenen pahinta hälinää ja joudun rajoittamaan sosiaalisia kontakteja yrittämällä tehdä nopean lopun keskusteluista, joiden aihe tai seura ei tunnu inspiroivalta.

Pää ei pelaa kunnolla ja se on ollut minulle ihan selvää jo kauan. Tilanne on kuitenkin parantunut huomattavasti pahimmista ajoista ja selkeästi on tapahtunut paljon tämän viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen saanut olla tarvitsematta pahemmin mitään ajatella. Mutta nyt vain jotenkin tuntuu siltä, että on sopiva aika ruveta tuota pääkoppaa herättelemään. Hiljattain aloittamani ristipistotyö toimii hyvänä aivojumppana, sillä insinöörin käsissä sen tekemiseen saa mahdutettua koko joukon laskemista ja reittioptimointeja. Parin tunnin tuollaisen jumpan jälkeen yritän lepuuttaa aivojani olemalla tekemättä ja ajattelematta yhtään mitään ja se tuntuu hyvältä. Myös syömisissäni keskityn nyt siihen, että aivot saavat koko ajan energiaa ja Chaolta saan tunnin päähieronnan melkein joka päivä. Fyysinen jumppaaminen sitä vastoin tuntuu ihan väärältä. Koko kroppa huutaa nyt, että sitä ei saa rasittaa.

Lääkkeissä siirryttiin aika pian apteekkitavaraan. Ne itse tehdyt mustat kikkareet taisivat olla minulle liian vahvoja ja nyt syön miedompia mustia palleroita, joita saa apteekista, mutta jotka myöskin ovat jotain perinteisen kiinalaisen lääketieteen tuotoksia. Mustat ovat sitä varsinaista lääkettä ja ruskeat ovat aterian jälkeen ruoansulatusta tukemaan. Eli noita osaisin ostaa nyt apteekista itsekin, joten sen puoleen en ole tästä kortteerista riippuvainen. Ruoka ja ateriat ovat kuitenkin nyt niin tärkeät, että normaalilla hotelliasumisella en pärjäisi. Jos en tässä olisi, niin sitten pitäisi etsiä paikka, jossa voisin itse laittaa ruokani.

Kommunikoinnista sen verran, että ainahan siinä on vähintään kaksi osapuolta säätämässä. Jos jokin kontakti ei tunnu toimivan, niin aina kumpi tahansa voi korjata sen muuttamalla jotain omassa käyttäytymisessään tai asenteissaan. Ne omat viat ovat vain aina niin paljon vaikeampia tunnistaa kuin toisen. Olen omalta osaltani yrittänyt miettiä tätä kommunikointiamme ja huomannut sortuvani lapsen rooliin ruokakeskustelussa vanhemman kanssa. Nythän on niin, että minun ei enää ole pakko syödä kaikkea, mitä eteen kannetaan ja olen yrittänyt jämäköityä tuossa ja jättää jopa turhan kohteliaisuuden pois tapauksissa, joista on ihan selvästi aiemmin puhuttu. Toinen yleensäkin huono, mutta useasti käytetty tapa kommunikoida on se niin tavallinen ”älä tee noin” –kielto. Aika useinhan itse kunkin tulee sanottua milloin kellekin ympäristössään, että ei saa tehdä sitä eikä tätä tai niin tai noin, mutta harvemmin sitten kerromme sille toiselle, että kuinka sen sijaan tulisi toimia. Nyt minulla on ollut pitkä lista kiellettyjä ruoka-aineita, joista tavan ruokavalioon tottuneelle varmasti nousee hämmästys, että mitä tässä enää jää jäljelle. Joten kun sain itselleni uuden ruokavalion hahmoteltua, niin kirjoitin ateriat ja kellonajat paperille, kerroin mitä haluan syödä ja se on toiminut hyvin.

Huomaan kyllä, että olemme edelleen eri mieltä varsinkin proteiinien aiheuttamista oireista. Omaa tyhmyyttäni olen saanut viime päivien aikana hieman maitoproteiineja – epäonnistuneesti kirkastetusta voista – ja vietin eilisen päivän päänsäryssä sängyssä, mikä kuitattiin isä-Wangin taholta ”pieneksi vilustumiseksi”. En tiedä miten hyvin hän tajuaa taudinkuvaani ylipäätään, sillä puhumme niin erilaisin termein länsimaisen fysiologian ja kiinalaisen lääketieteen välillä. Siinä missä minä puhun lisämunuaisista, kortisolin puutteesta, vähistä vatsahapoista, sulamattomista proteiineista, ärtyneestä ja liian läpäisevästä suolesta, hänen terminologiansa mukaan munuaisista kuuluisi tulla ilmaa eikä kaasua. Että tiedä sitten, onko meidän diagnoosimme sama. Tosin sen verran tajuan ja siitä olen yhtä mieltä hänen kanssaan, että qi on huono. Mutta niin kauan kuin hän ei usko proteiinien huonontavan oloani, niin kauan suhtaudun häneen kuin lääkäriin, joka tekee diagnoosin kuuntelematta minun oireitani. Eli olen itse oman sairauteni asiantuntija ja pidän koko ajan oman harkintani mukana ja ruokavalioni suunnittelun tiukasti omissa käsissäni.

Tulevaisuuden suunnitelmista on kai turha puhua mitään, kun ei sitä näköjään koskaan tiedä mistä itsensä löytää. Mutta sellaista olen ajatellut, että jos vaikka yhden kuukauden olisin vielä tässä saadakseni kerätyksi sen verran voimia, että jaksan ja uskallan matkustaa. Mieleni tekisi Daliin. Se on ollut minulla mielessä yhtenä matkakohteena jo yli puoli vuotta. Elokuisen Tiibetin kiertomatkan suhteen jouduin jo uskomaan, että periksi on annettava ja peruin sen. Varatessani sen viime vuoden lopulla olin ihan varma, että kyllähän minä nyt elokuuhun mennessä olen jo toipunut, mutta enää ei siltä näytä. Ei minusta ole viiden päivän patikkaosuuteen jossain 4000 metrin korkeudessa enkä usko tuolloin vielä kykeneväni syömäänkään niin monipuolisesti, että pärjäisin ruokien suhteen ongelmitta. Mutta uskon edelleen viettäväni ensi talven Nepalissa. Jostain syystä Nepalista on mielessäni muodostunut jonkinlainen päämäärä koko matkalleni.

Eli lupaan tulevaisuudessa vielä matkajuttujakin ja uusia paikkoja ja maita, mutta lähiaikoina juttuni keskittynevät tähän lisämunuaisuupumukseen ja siitä toipumiseen, sen fysiologisiin mekanismeihin sen verran kuin niistä ymmärrän, hormoneihin ja pohdintoihini tähän johtaneista syistä, joista päästäänkin lapsuuteen, mieleen ja tunnelukkoihin ja taas hormoneihin ja sitä kautta aineenvaihduntaan ja terveyteen yleensä. Alan ymmärtämään yhä paremmin sitä yhtälöä, miten lapsuuden tunnetraumat jäävät piilevinä psyykeemme muokaten tunnereaktioitamme ja ohjaten käyttäytymistämme ja kuinka ne myöhemmin konkretisoituvat ihan fyysisinä sairauksina, jos niitä ei missään vaiheessa pureta.

36 vastausta artikkeliin ”Hiljaa leväten

  1. Hei Virpi,
    olen lukenut tarinaasi jo joitakin kuukausia ja halunnut sanoakin jotain ilmaistakseni kiinnostukseni. Sanat pakenevat täsmällistä ilmaisua ja sanomatta on jäänyt. Nyt tekstiäsi lukiessa tuntui siltä, että olet saanut pysähdyttyä, rauhoituttua, joten lisäkuukausi kuulostaa todella armolliselta itseäsi kohtaan. Pysy siinä, ota vastaan se hyvä, minkä siellä saat. Asenteella, jonka ilmaiset kommunikointitekstissä, pääset pitkälle.
    Voimia, lepoa ja verkkaisuutta toivotan. Uskon, että olet ensi talvena Nepalissa.

    • Nokkonen on ollut monesti mielessä, mutta en ole koskaan jaksanut lähteä keräämään. Pitäisi kerätä keväällä nuorina ja kuivattaa. Olen toki ostanut kuivattua nokkosta ja juonut teenä. Nuo ovat tuollaisia lisiä ja jotkin niistä toimivat stimulantteina, mutta ei ole olemassa mitään yksittäistä ihmeainetta, joka aineenvaihdunnallisen sekamelskan korjaisi. Terveellisiä nuo toki ovat ja monet hyvänmakuisiakin, mutta kokonaisuus on aina se, joka ratkaisee. Oi, nyt rupesikin tekemään mieli nokkosteetä. Täytyypä kysäistä isännältä, että olisiko hänellä.

        • Google translatorilla saan kyllä käännettyä muita kieliä kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi – olen nyt oppinut. Tosin käännökset eivät ole läheskään aina oikein. Mutta minun koneellani ei voi kirjoittaa pinjiniä ja saada noita kiinalaisia merkkejä – kieliasetuksista kai kiinni. Mutta kun en sitä noin päin tarvitsekaan, niin en ole lähtenyt asiaa penkomaan.

          Minulle ei kuulemma nokkonen ole hyväksi, koska se maistuu kitkerältä ja on reumalääkettä.

          • Kukas sellaista on kieltänyt? Nokkosessa on paljon rautaa, on diureettinen (auttaa reumassa). Kitkeryys on juuri sitä mitä tarvitset. Kitkeryys auttaa vatsan erittämään suolahappoa! Minä olen keitellyt vaimolle 3 kitkerän yrtin sekoitusta ja tulokset alkoivat näkyä heti. Seuraavaksi teen Swedish Bitter sekoituksen. Säilyy paremmin kuin keittämällä tehty eikä tarvitse juoda kuppikaupalla.

            Tässä kuitenkin viimeisimmät ja tarkistetut nokkosnimet paikallisella kielellä:
            红小麻 Hong xiao ma (Laportea interrupta)
            异株荨麻 Yi zhu qian ma (Urtica dioica)

          • Mitähän luulisit, että kuka kaikentietävä täällä kieltää? Tiedän, että karvasaineet olisivat hyväksi, mutta en viitsi ruveta tappelemaan tuollaisesta. Ehkä niissä saamissani lääkkeissä on.

          • Google Translator ymmärtää Pinyin’ia. Ruksaat ensin: Allow phonetic typing ja sitten vain copypaste/kirjoitat kenttään. ? kertoo kuinka toimitaan.

    • Hei EsaT
      Ikävä kyllä näillä kulmilla ei nokkosta kasva :( Siitä syystä olenkin pyydellyt siemeniä ystäviltäni, jotta pääsisin yrittämään niitten kasvattamista farmillani. Samoin on tarkoitus kokeilla voikukan kanssa.
      Taidat pikkuhiljaa luulla että täällä kuumuudessa rupeaa hulluus vaivaamaan. Saattaa hyvinkin vaivata :D
      Superfood’ista ei ole pulaa. Viime vuonna tajusin että farmilla kasvaa Noni hedelmiä kantavia puita. Mm. Goji marjoja saa 3 eurolla kilon verran :) sekä paljon muutakin mukavaa on kaupat ja torit pullollaan.

      • Hei Kauko Matkailija

        Pieni hulluus on vain hyväksi… Onkohan siellä liian kuuma nokkosille ja voikukille? Suomessa on tällä hetkellä kaikki paikat täynnä kukkivia voikukkia, noita pieniä aurinkoja. Olen odotellut koskahan joku ryhtyy viljelemään voikukkaa kaupallisesti. Jos niitä kasvattaa pimeässä niin lehdet jäävät valkoisiksi ja ovat kuulemma hienon makuisia. Täytyykin kerätä siemeniä ja kokeilla itse.

        Exotic Garden http://www.exoticgarden.fi/ myy nokkosen siemeniä, mutta voikukan siemeniä en löytänyt myytäväksi, ilmassa niitä sen sijaan lentelee.
        Frantsilalla http://www.frantsila.com/ ei näköjään ole nettikauppaa, mutta suostuisivatkohan myymään sinulle jos jotakin haluat. Vastaavia nettikauppojakin varmaan löytää kun vähän etsii. Onkohan siellä päässä maahantuonnille jotakin rajoitteita?

      • Haha! Siinä saatkin sinne oikein maanvaivan, jos saat voikukan juurtumaan ja leviämään. Ei sitten kerrota kellekään, että se olit sinä.

        Mutta vakavasti ottaen: mä olen jotenkin noita ei-kotoperäisten lajien muualle levittämistä vastaan. Huonoja kokemuksia on niin eläimistä kuin kasveistakin sen suhteen, miten ne ovat valloittaneet elintilaa paikallisilta eliöiltä. Aina ne kumminkin pääsevät leviämään sieltä aiotusta karsinasta.

        • EsaT: Voikukan kasvuolosuhteemme ovat ihanteelliset. Nokkosen kanssa voi tulla ongelmia, ellei viileä talvikausi auta siinä asiassa. Olen jopa idättänyt koivun siemeniä joista kasvoi jo komeat taimet kunnes ukkoskuuro pirstoi kasvitarhan katon ja hukutti ne :(
          Männyt kuitenkin kasvavat meidän korkeuksilla, joten eiköhän yhdet nokkoset menesty vanhan sikalan takana puoli varjossa.

          Virpi: Kiitos huolestuneisuudestasi.
          Voikukkaa kasvaa tuossa pohjoisrajan takana, joten ei sen kotoperä niin kaukana kotoa ole ;)
          Tuo leviämisriski on aluistavasti otettu huomioon. Nyt vain pitää pitää huolta että nokkoset ja voikukat korjataan ennen kuin ovat kasvaneet siihen vaiheeseen että siemenet ovat lisääntymiskykyisiä. Siementämistä varten varatut kasvatetaan verhotussa kasvihuoneessa.
          Toki sieltä ajan mittaan pääsee jotain karkuun. Siinä ei auta muu kuin kulkea nokka multaa kohden ja etsiä mahdollisia karkulaisia. Voikukan voi onneksi nähdä kaukaakin. Nokkoset menevät varmasti omiin suihin ennen kuin kerkiävät kukkia.

  2. Hienoa! Mä jo odotinkin tätä postausta. Nyt ehdin juoda jo oman yrttiteen ja täytyy siirtyä sänkyyn ennenku pää kopsahtaa nappikselle. Palailen paremmalla ajalla. Lepäile!

  3. Sinulla on varmaan weissä vikaa. Aina kun kiinalaisilla on vatsan seuduilla ongelmia, se johtuu wein toiminnasta. Olen yrittänyt selvittää, mikä tämä wei on. Surkea sanakirjani kääntää sen vatsaksi, mutta ei se kuitenkaan ole se meidän vatsalaukku. Ehkä länkkäreillä ei ole weitä?

    • Hei Nomad,

      Lähdekirjallisuudessani on muutamissa paikoissa mainittu Wei 危 tarkoittanee vatsalaukkua tai vaaraa. Onkohan kyse samasta sanasta?
      Yleisesti sitä kuitenkin käytetään seuraavasti:

      Wei (=defensive) Wei Qi (=immune system). Stomach Qi 胃气虚

      Ling Shu talks about the formation of wei qi as follows :
      ”Man’s qi is retrieved from grain (gu). Grain enters the stomach and (the refined part) is sent to the lung (on its way to) the five zang and six fu, so they can all receive their portion of qi. The clear (qing) part is ying qi, the turbid (zhuo) is Wei Qi.”
      This relationship between the spleen and wei qi, which describes the role of each of the five zang as follows:
      ”Among the five zang and six fu, the heart is the sovereign…the lung is the prime minister, the liver is in charge of planning, the spleen is in charge of defending (wei), the kidney is in charge of supporting.”

      Kaikissa lähteissäni määrätään yrttihoidon lisäksi akupuntiota ja/tai painepsitehierontaa (pressure point therapy).

      Suosittelen. Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia jopa selkärangan nikamien (C3-C4) hiusmurtumien hoidossa. Säästyin mittavalta operaatiolta, joka olisi jättänyt minut jäykkäniskaiseksi.

      • Mutta vatsa on tuzi (tyhmä koneeni ei lue eikä kirjoita kiinaa). Sanaa käytetään kun on maha kipeä (tuzi teng), joten kun wei on kipeä, on kyse jostain muusta.

          • Isä Wang puhuu aika usein pernasta. Itse en ole koskaan edes ajatellut koko pernaa, enkä tiedä, mikä sen rooli tässä kaikessa on. Ehkä länsimaalaisilla ei tosiaan tavallaan ole sitä, kun ei sitä oteta millään lailla huomioon.

        • 肚子疼 = vatsakipu

          Voit tehdä ”tyhmän” koneesi viisaaksi käyttämällä Google Translator’ia. Se ymmärtää Pinyin’ia. Parempi vaihtoehto on asentaa uusi versio Google Chrome’sta. Se kääntää sivut vauhdilla, tosin riippuen nettiyhteytesi nopeudesta.

          • Niin, osaan itse kyllä kirjoittaa ja lukea kiinaa, mutta kone ilmoittaa merkit neliöinä, joissa on numeroita. Eli se ei osaa ellei siihen erikseen asenneta ohjelmaa, joka noi tajuaa. Ja kaiken lisäksi rakkine on ostettu Kiinasta.

        • Koska en tiedä mikä käyttöjärjestelmä ja -kieli on koneessasi en voi antaa yksityiskohtaista neuvoa kiinalaisten kirjasimien näytön suhteen. Kaikissa yleisimmissä selaimissa on mahdollista muuttaa kirjasimien koodausta: Character encoding. Jos valikosta ei löydy kiinalaista koodausta täytyy se asentaa erikseen. Ilmoita niin laitan sinulle linkin mistä se setti löytyy, jos on tarvis.

          • Tarvii asentaa erikseen. Asennus levyä on aina kyselly kun olen sitä urittänyt. Kaiken lisäksi kone ei ymmärrä lainkaan kiinaa, nettisivutkin on niitä neliöitä kun on Kiinalaisista sivuista kyse. Pitäisi ilmeisesti asentaa kaikenlaista. Käyttöjärjestelmä windows XP englanniksi. Koska halusin englanninkielisen version, eivät tumpelot laittaneet kiinaa ollenkaan. Tarviis sit juu, kun tohon graduunkin pitäis kiinaa kirjotella.

  4. Olen ruvennut tekemään entsyymijuomia ja ne tekevät todella hyvää. Vaimonkin vatsan toiminta on parantunut huomattavasti ainoastaan viikon nauttimisen jälkeen. Häntä jo rupesi kyllästyttämään voikukanjuuri-uutteen nauttiminen :D
    Tässä yksi linkki kiinalaisille sivuille entsyymin valmistamiseksi: http://chinese2.cari.com.my/myforum/viewthread.php?tid=672078&extra=&page=1
    Käännätä pitkä alkukappale Google Translatorilla niin pääset kärryille mitä siinä on, samoin kuin isäntäsi.
    Tuota tavaraa on siellä varmasti valmiinakin mutta kotitekoinen on aina parasta. Ajan säästämiseksi ostanet ensin valmista tavaraa kokeiltavaksi jos vaikka saisit pysymään sen sisällä ilman pahoja oireita. Suosittelen kokeilemaan :)

    • Ei aukea täällä tuo sivu. Ja en tiedä, jaksaisinko edes ruveta asiasta vääntämään. Tuntuu olevan niin omat mielipiteet siitä, mikä on hyväksi ja mikä ei, että mulla meinaa tällä hetkellä mennä jo tämän ruoan kanssa puljaamiseen kaikki jaksaminen.

      • OK! Laitan tulemaan privana molemmilla kielillä. Sillä välillä googleta: Making your own fruit enzymes
        Olet kauan sitten kysellyt etsyymeistä. Nyt sitä tietoa sitten olisi….
        Älä nyt noin helpolla anna periksi. Emme mekään antaneet!
        Tsemppiä :)

        • Jos olisin omassa keittiössä, tilanne olisi eri. Tiedä vaikka kohta olisinkin. Olen tällä hetkellä pakkaamassa reppuani äskeisen mielipiteiden vaihtomme jäljiltä. Ei ollut oikein paikka ruveta ehdottelemaan entsyymien valmistusta…

          • OK! Ymmärrän.
            Voit ainakin huokaista helpotuksesta etten aio tehdä mitään peruuttamatonta; Nokkonen esiintyy myös Thaimaassa :) Metsästelenkin nyt sen siemeniä/juuristoja paikallisesta maatalousyliopistosta.
            Heillä on myös voikukkaa, joten taidankin päästä helpolla :)

  5. Nyt kun olen tottunut lukemaan blogiasi niin iltapäivälehtien mainoksetkin tarttuvat silmiin eri tavalla kuin aiemmin: http://acetium.com/fi/tunne-vatsasi Ei tossa varmaan sulle mitään uutta ole mutta laitan silti tiedoksesi kun kokoat tiedonmurusia vatsasi parhaaksi.

    • Se on hyvä, että joku lukee lehdet puolestani ja poimii sieltä minua kiinnostavat asiat. Kiitän suuresti. :)

      Aika perusjuttua on tuo artikkeli. Sen sijaan kiinnostuneena klikkasin sinne Gastro Panelin sivuille. Mutta eipä se menetelmä sitten ollutkaan vatsalaukun pH:n testaamiseen. Tiedän toki, että minulla pH on liian korkea eli happoa on liian vähän, mutta olisi kiinnostavaa tietää, että missä pH-arvoissa nyt mennään ja jatkossa testata seurannan vuoksi.

      • Onko ph:n testaukseen joku helppo kotikonsti?
        Löysin tämän http://www.charlespoliquin.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/27/Maksimoi_suorituskykysi_suolahapon_avulla_.aspx?lang=FI mutta siinä ei kerrottu sen tarkemmin miten pitää menetellä. Mahtaisiko tuo lankatesti toimia ph-liuskan kanssa?
        Jossakin blogikommentissa oli joskus samansuuntaista ohjetta kuin tuossa linkissä. Ja jutun lopussa on hyvä lause: ”Jos epäilet kärsiväsi liian alhaisesta vatsahappotasosta, ota ongelma vakavasti.”

          • Asiallinen artikkeli kilpirauhasen vajaatoiminnan perusteista. Lisäravinteiden suhteen mulla on samanlainen kanta kuin mitä juuri sanoin tuosta suolahappotabletista: ei niillä pidä yrittää vikojen pysyvää korjausta, vaan pitää katsoa, mistä se puutos johtuu. Onko se huonossa ravinnossa vai huonossa ravinnon imeytymisessä ja mistä sitten puolestaan se jälkimmäinen on kiinni. Aina kuitenkin päädytään elintapoihin ongelman lähteenä. (poislukien synnynnäiset viat ja onnettomuuksista aiheutuneet pysyvät vammat)

            Nyt tuossa artikkelissa ei mainittu lainkaan lisämunuaisten vajaatoiminnan osuutta kilpirauhasen vajaatoimintaan, vaan keskityttiin vain kilpirauhaslähtöiseen vajaatoimintaan. Tai hieman oli aivolisäkkeestä ja stressistä, mutta siihen kuvioon pitää sitten ottaa lisämunuainenkin mukaan. Ja se kun on taustalla vaikuttamassa, niin siihen ei mitkään seleeni- tai muutkaan lisät auta.

            Noita nappejahan voi vetää kaikenlaisia ja olen senkin vaiheen käynyt läpi. Ihan turhaa ja loputon suo. Mulla on nyt käytössä omega3:t ja magnesium ja se saa riittää. Kokonaisuus ratkaisee.

        • Tuo lankatesti on noista ainoa, joka teoriassa voisi testata suoraan vatsalaukun pH-arvoa. Muut testit ovat joko välillisiä tai eivät anna tulokseksi mitään tiettyä pH:ta. Tosiaan siinä ei kerrottu mitään noista muista testeistä kuin että oli kopioitu tuohon suoraan se Solgarin suolahappotablettien annostuksen määritysohje.

          Artikkelissa ei suoraan sanottu, että millä noita vatsahappotasoja on korjattu. Mutta rivien välistä luin, että ottamalla suolahappoa. Eihän tuollaiset ole vakituiseen käyttöön tarkoitettu. Jos vatsan happotasoissa on vikaa, niin pitää etsiä se vian aiheuttaja ja korjata sieltä päästä. Tabletit olkoot vain avuksi matkalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *