Halong Bay, osa 2/2

17.4.2011 Hanoi, Vietnam

Toisen päivän aamu oli kostea, kaikki tuntui vähän nihkeältä, niin peti kuin vaatteetkin. Lämmintä oli hieman päälle 20°C, mutta vaatteiden alle iholle asti hiipivä kosteus teki olon viluiseksi. Rinkkakin tuntui aiempaa painavammalta. Kiitin itseäni siitä, että olin jostain syystä Kambodzasta lähtiessäni ottanut vesitiiviin pakkauspussini viimeinkin käyttööni ja pakannut siihen kaikki vaatteeni, joten ne olivat kuivassa. Kosteassa ilmanalassa saa vaatteisiin helposti tuplaten painoa lisää.

Laivat heräilemässä yöpuultaan sumuisen kosteassa aamussa.

Aamiaisen jälkeen ryhmiä järjesteltiin uusiksi ja kahden ja kolmen päivän retkeläiset jaettiin kumpikin omaan laivaansa. Meidän kolmipäiväläisten laiva suuntasi keulan kohti Cat Ba –saarta, jossa meidät lastattiin linja-autoon. Ensimmäinen pysähdys oli Cat Ban luonnonpuistossa, jossa oli ohjelman mukaisesti puolentoista tunnin patikkaretki.

Cat Ban luonnonpuisto ei ole mitään tasamaata. Patikkapolku alkaa tien päästä.

Olen patikoinut Vietnamissa aiemminkin ja voin sanoa, että se ei ole mitään leppoisaa kävelyä metsässä maisemista nauttien, vaan se on ylös ja alas kiipeämistä. Olin todella odottanut tätä patikointiosuutta, sillä pidän metsässä ja luonnossa kulkemisesta, mutta olin aivan unohtanut millaista se täällä voi olla. Kiipeäminen ylös oli raskasta ja alaspäin tullessa jalat olivat sen verran hyvin tärinässä, että tiesin tämän tulevan tuntumaan seuraavana päivänä nykyisellään niin olemattoman treenaamattomissa lihaksissani. Kuviin on vaikea saada korkeuseroja kunnolla näkyviin, mutta kokeillaan:

Alkumatkasta oli juhlavasti portaat, joita oli helppo astella. Miten voikin kuvassa jyrkät portaat ylös näyttää vievän alaspäin?

Olin lähtenyt aika reippaasti liikkeelle saadakseni kävellä omaa tahtiani ja rauhassa muiden pölötykseltä metsän ääniä kuunnellen. Tässä kohtaa pysähdyin. Mutta pakkohan sen polun oli tästä mennä, sillä muutoin se olisi lakannut olemasta. Tähän loppui kuvaaminen, sillä tästä eteenpäin tarvittiin myös molempia käsiä ”patikoimiseen”.

Huipulla 225 metrin korkeudessa. Näköalojen vuoksi tänne ei kannata kiivetä, liikunnan vuoksi kylläkin.

Näköalatornin alimmalle tasanteelle kiipeäminen riitti minulle. Tutisevin reisin kapusin portaat takaisin alas ja samalla totesin täkäläisten turvamääräysten poikkeavan melkoisesti meikäläisistä.

Sen pikkukaupungin nimen, jossa Cat Balla yövyimme, olen jo onnellisesti unohtanut, jos sitä koskaan oikeastaan tiesinkään. Siellä ei ole oikeastaan yhtään mitään. Pieniä hotelleita kadun varressa vieri vieressä, muutama kahvilaksi itseään mainostava paikka ja paikallisten kotiensa edustalle virittämiä tee-piippu-muovijakkara –kahviloita, joista voi ostaa myös juomia, makeisia ja hedelmiä. Jotkut ryhmästä vuokrasivat iltapäiväksi mopon ja tutkailivat sillä lähiympäristöä. Minä olin ilmoittautunut mukaan Monkey Islandin (Apinasaari) retkelle.

Matkalla Monkey Islandille ohitimme ihan aidon oloisen kelluvan kylän:

Monkey Islandilla on myös kansallispuistoalue ja siellä patikkapolkuja. Rantalomailun sijaan läksin kohti polun päätä aikomuksenani tehdä kiva pieni kävelylenkki metsässä, mutta käännyin saman tien takaisin, kun näin kallioisen vuorenseinämän, jolla polku edessäni lähes pystyssä aukeni. Olin saanut tuota lajia jo ihan tarpeekseni tälle päivälle. Liityin siis rannalle jääneiden joukkoon ja uskaltauduin jopa pulahtamaan hetkeksi veteenkin, vaikka se oli mielestäni aika lailla kylmää.

Monkey Islandin rantaa.

Täällä ulompana vesi oli jo uimakelpoisen puhdasta ja kirkasta, mutta kyyyylmäääää….

Siinä ne toisen päivän merkittävimmät tapahtumat sitten olivatkin. Saarelta ajoimme takaisin Cat Balle ja hotelliin illalliselle. Loppuillan viihdytin itseäni paikallisessa internet-kahvilassa, sillä ehkä ensimmäistä kertaa matkani aikani olin hotellissa, jossa ei ollut langatonta nettiä tai edes koneita.

Viimeiselle päivälle ei jäänyt muuta kuin turistikarjalauman kotiin ajo. Bussilla Cat Ban venesatamaan, yllättävän lyhyt venematka Halong Bay Cityyn, sitten tunnin verran bussin odottelua veneterminaalin portailla, lounaalle, taas bussin odottelua, koska ensimmäinen bussi oli tullut liian täyteen ja yhtiö sumpli kuljetuksia useammalle eri turistiryhmälle samanaikaisesti. Paluumatka Halong Bay Citystä Hanoihin kesti yli neljä tuntia. Matkaa ei taida olla kahtakaansataa kilometriä, mutta tässä liikenteessä keskinopeudet jäävät alhaisiksi ja lisäksi Hanoihin saavuttiin juuri loppuiltapäivän ruuhka-aikaan.

Pientä yhteenvetoa retkestä. Halong Bayn retkiä on 1-3 päivän mittaisia. Jotkut yöpyvät yhden yön laivalla ja yhden hotellilla, kun taas jotkut haluavat yöpyä kaksi yötä laivalla. Kaikki eivät osallistu kaikille oheisretkille. Esimerkiksi Monkey Island oli pakettiin kuulumaton ja sen sai pientä lisämaksua vastaan. Yhtiöllä oli useampia laivoja ja ihmisiä luotsattiin laivalta toiselle ja ryhmiä koostettiin uudelleen joka päivä sen mukaan millaisen paketin itse kukin oli ostanut. Tämän yhtiö hoiti uskomattoman sujuvasti. Se, mikä tuossa oli huonoa, oli että opas ja ryhmän koostumus vaihtuivat koko ajan eikä oppaan ja ryhmän välille syntynyt minkäänlaista suhdetta. Koko logistiikka muistutti massakarjanajoa. Turisteja oli todella paljon näillä retkillä, mikä ei sinänsä haitannut, mutta mitä ilmeisimmin paikallisista monikin tässä turistibisneksessä työskentelevistä on täysin leipääntynyt työhönsä ja länsimaalaisiin. Kohtasin laivan, hotellin ja Cat Ban turisti-informaation henkilökunnan taholta sellaista töykeyttä ja auttamishaluttomuutta, joka löi minut täysin ällikällä. Kambodzassa en ollut koko sen puolen vuoden oleskeluni aikana törmännyt sellaiseen epäystävällisyyteen kuin täällä näiden muutaman päivän aikana. En oikein jaksa uskoa vietnamilaisten ihmisinä olevan yhtään sen tylympiä kuin kambodzalaistenkaan, mutta täällä on vain tainnut massaturismi ehtiä jo tehdä tehtävänsä.

Maksoin retkestäni 45$ ja yhden hengen huonelisää 7$/yö. Maisemat olivat ehdottomasti näkemisen arvoiset ja laivaan ja yöpymistiloihin siellä olin todella tyytyväinen. Hotelli ei ollut hääppöinen, mutta kyllä se yhdeksi yöksi asiansa ajoi. Juttelin laivalla erään miehen kanssa, joka oli itse järjestänyt retkensä ajaen Halong Bay Cityyn paikallisbussilla ja sitten hankkinut sieltä laivaliput. Hänen retkensä ei ollut tullut yhtään sen halvemmaksi ja kaikki asioiden selvittämisen vaiva päälle. Tosin hän oli maksanut ylihintaa laivalipustaan, kuten helposti käy silloin kun ei tiedä mikä oikea hinta on.

Tämän kokemukseni perusteella valitsisin järjestetyn retken omatoimiretkeilyn sijaan ja vaikka retken aikana sattuneiden asiakaspalvelutilanteiden ja kolmannen päivän ”hällä väliä kunhan ajetaan tää lauma jonnekin” –logistiikan johdosta jäi vähän huono maku suuhun, niin maisemat olivat niin hienoa nähtävää, että kävisin uudestaan jos en olisi noita paikkoja vielä nähnyt. Mielestäni tuo kolmen päivän paketti on paras, koska matkoihin menee vähintään puoli päivää suuntaansa. Oma retkeni oli varmaan sieltä halvimmasta päästä. Kalleimpia kuulemiani hintoja vastaavalle retkelle oli 110$ ja 25$ yhden hengen huonelisää. Laivoissa ei ainakaan päällisin puolin suuria eroja näyttänyt olevan ja siellä samoissa maisemissa ne kaikki seilasivat. Eroja voi löytyä sitten aterioiden laadusta ja hotelliyöpymisen tasosta. Oman retkeni varasin supertehokkaalta emännältäni Star Old Quarters hotellista, Bat Dan kadulla nro 29.

Hyttini laivalla oli positiivinen yllätys. Esitteen kuva oli luvannut paljon pienempää ja vaatimattomampaa koppia.

13 vastausta artikkeliin ”Halong Bay, osa 2/2

  1. Komeita maisemia. Hyvinkö jaksoit kiipeillä vuorilla? Jyrkkien mäkien kiipeäminen on raskasta vaikka olisi ihan tervekin. Miten siellä tropiikissa, oliko niissä tippukiviluolissa kylmä? Käymissäni eurooppalaisissa tippukiviluolissa on aina ollut kylmä vaikka ulkona olisi minkälainen helle.

    Eikö se ollut siellä ekassa Kambodzan talossasi jossa opettelit ajamaan mopolla? Oletko sen jälkeen kokeillut? Kiinassakin pääsisit liikkumaan kevyemmin mopolla.

    • Olin kyllä poikki, kun huipulle pääsin ja jalat tutisivat alas tullessa ihan hyytelönä. Nyt olen ihmetellyt itsekin, että millä voimilla oikein tuolloin menin.
      Tippukiviluolassa ei ollut kylmä, ihme kyllä. Olin henkisesti siihen varautunut sisään mentäessä, mutta ei ollut sen kylmempää kuin ulkonakaan.
      Joo, siellä oli mun elämäni ekat mopokokeilut. En mä ehtinyt siinä ajassa oppia kunnolla ajamaan enkä ole sen jälkeen kokeillut. Nyt olen niin pienellä paikkakunnalla, että tämän kylän kävelee päästä päähän vartissa. Yangshuohon, joka on lähin kaupunki, pääsee bussilla reilussa puolessa tunnissa ja busseja menee koko ajan. Paljonhan ihmiset täälläkin mopoilla ja skoottereilla ajelevat. Jouduin käymään viisumiasioissa kaupungissa sekä eilen että toissapäivänä ja molempina päivinä näkyi mopo kyljellään kadulla. Toista olivat poliisit juuri tulossa viemään pois ja toisessa olivat vielä osapuolet ja ambulanssikin paikalla.

  2. Moikkamoi!!!
    Koitetaanhan tätä kommentointia tänne jälleen…josko tällä kertaa onnistuisi, eikä katoaisi jonnekin bittiavaruuteen!!! MURR!!
    Mahtavia yhä edelleen kaikki maisemat ja jutut :) Mutta nyt ei ole niin suurta kateutta, kuin talvella -30 pakkasilla näitä katsella, kun tääläkin alkaa olla oikeasti pikku hiljaa lämmintä!

  3. Onpa siitä varmaan taas aikaa kun ehdin käydä lukemassa ja kertoilemassa vähän että miten täällä menee. Kun vain muistaisi mitä on edes ehtinyt kertoa! :D

    Noh, käytiin ainakin tässä välissä Kepissä löhöilemässä, että jaksaa sitten Suomessa ahertaa. Toisaalta oli ihana päästä vähän rauhoittumaan Phnom Penhin jälkeen. Meillä oli tarkoituksena yöpyä vain kahdessa majapaikassa (Vanna Bungalows ja Rabbit Island), mutta Vannassa oli nostettu hintoja ja remontti käynnissä, joten yhden yön jälkeen vaihdettiin jo paikkaa Botanicaan. Botanica taas oli vähän vähemmän siisti kuin oltaisiin toivottu, joten otettiin pyörät alle ja lähdettiin etsimään sopivaa paikkaa, joka löytyi sitten Kep Lodgesta (saatiin ihan ihmeellisen hyvä diili, ja maksettiin yöpymisestä itse asiassa vähemmän kuin Vannassa). Kuninkaan synttäreiden takia meidän piti kuitenkin olla viikosta kaksi yötä muualla koska huone oli jo varattu; käytiin siis testaamassa yö myös Kulukulu guesthouse, ja se odotettu Rabbit Island. Niin että ”menoa” riitti, eikä sitten jaksettu paikkojen vaihtamisen lisäksi juurikaan tutustua lähiympäristöön (=nähtävyyksiin/ turistijuttuihin). Eikä haittaa ollenkaan. Reilu viikko meni nopeasti, tavattiin muutama huippu matkalainen joista osaa ehdittiin eilen vielä tavata täällä Phnom Penhissä.

    Enpä osaa lyhykäisesti sanoa mikä kaikki tästä matkasta on tehnyt niin hyvän, mutta ihania ihmisiä ollaan tavattu, ja kaikki on mennyt ilman suurempia vastoinkäymisiä. Pahimmat hetket mulla oli Rabbit Islandilla, kun olin (ranskalaisen omistajan yöpuheluista johtuen) nukkunut huonosti edellisen yön, ja palvelu Rabbitilla oli aivan surkeaa – tuli mieleen kun luin tuota kokemustasi Hanoin turistireissusta, että varmaan sielläkin olivat ihmisen niin leipiintyneitä, että hymyjä ei paljoa irronnut eikä varsinkaan hyvää palvelua. Jos aikaa olisi ollut enemmän ja oltaisiin tajuttu valita bungalowi toiselta guesthouselta (saarella on siis guesthouseja ranta täynnä, eli valinnanvaraakin löytyy), olisi tilanne ollut ehkä toinen. Lisäksi omaa kokemustani saaresta häiritsi pahasti se, että oletin turismin olevan pienimuotoisempaa, ja kuvittelin pääseväni hiljaiselle saarelle ”yksin” löhöämään riippumattoon johonkin rannan puuhun… Noh, kaikkea ei voi saada, ja täydellisen matkakumppanin ansiosta kokemus oli siedettävä, eikä jättänyt ”ei-enää-koskaan” -jälkimakua.

    Mitähän muuta… Kokemuksia on tullut niin paljon, ettei kaikkea ole millään ehtinyt kirjoittaa ylös tai ottaa videopäiväkirjaan tai mihinkään muuhun talteen. Kamera on ollut Siem Reapin jälkeen laiskassa käytössä; saa nähdä harmittaako jälkikäteen kun kuvia on ”niin vähän” (kertyi niitä Kepistäkin puolentoista viikon ajalta reilu 700).

    Mutta liian lyhyt tämä matka on. Kuukausi ei kerta kaikkiaan riitä mihinkään… A sanoi illalla kun ajeltiin tuk tukilla pitkän päivän jälkeen kotiin, että kyllä tämä Kambodzalle riittää, mutta muualle olisi vielä mukava jatkaa. Olen ehkä samaa mieltä. Ei haittaisi olla pidempään täälläkään, mutta kiinnostaisi kyllä lähteä tutkimaan toisiakin maita. A ajattelee Japania (jos Aasiasta puhutaan). Minä Kiinaa. Ostettiin molemmista kielistä LonelyPlanetin fraasisanakirjat. Ja ilmoittauduttiin kesäyliopistoon Japanin alkeiskurssille. Etsin Kiinan LonelyPlanetia, mutta tähän mennessä olen löytänyt vain kalliin ja käytetyn feikin. Aikaa suunniteltuun lähtöön on vielä puolitoista vuotta, mutta ajattelin jo aamulla muita aiemmin herätessäni tulla Internetiin lukemaan Kiinasta. Matkakuume on kova. Ja puolitoista vuotta on pitkä aika. Ehtiihän siinä kerätä rahaa, mutta en tiedä pitäisikö lähteä vaikkapa Englantiin tai Skotlantiin tässä välissä parin, kolmen viikon matkalle. Sen näkee sitten. Vielä en halua ajatella töitä – sitä että puolentoista viikon päästä olen jo kotona ja kahden viikon päästä aloitan aherruksen – mutta sitten kunhan sinne asti ehditään, taidan pitää sitä vain mahdollisuutena uuteen matkaan :) Tämä kärpänen puree yllättävän kovaa.

    Huomisaamuna lähdemme bussilla Ratanakiriin. En sano, että sitten tämä maa on nähty, mutta sen verran, että innolla siirryn jo seuraavaan – niin että varsin suurella mielenkiinnolla seurailen seikkailuasi Kiinassakin. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen ja hoito puree niin että matka voi jatkua. Sitkeä nainen kyllä olet, hatun nosto täältä :) Kohta lähtään läksiäiskakulle, kun näillä meidän vapaaehtoistyökavereilla on viimeinen päivä meneillään… Kuulumisiin! :)

    • Eikö vain, että viikko ei ole aika eikä mikään. Eikä vielä kuukausikaan. Hyvä, että et ruvennut blogia pitämään :). Ratanakiri on varmaan jännä paikka. Mielenkiinnolla odotan kokemuksiasi sieltä, kun siellä en itse käynytkään. Kiva on ollut lukea lomakokemuksiasi. En yöpynyt Rabbit Islandilla, mutta leipäännyin Kepiin minä myöskin. Niinkuin myös tapasin juuri siellä todella mukavan tanskalaispariskunnan.

      Nyt vietän ihan hiljaiseloa varmaan jonkin aikaa. Pitäisi saada aikaiseksi kirjoitettua postaus kuulumisista, mutta kun ei meinaa irrota. Mutta sellainen hytinä on, että kyllä tästä vielä seikkailua kehkeytyy, kunhan saadaan tyttö kuntoon ja tolpilleen.

      En tiedä oletko lukenut vastaustani edelliseen kommenttiisi, mutta suosittelen edelleen sitä Discoveryn matkaopasta Lonely Planetin sijaan.

    • Niinpä. Ei ole ollut helppoa näköjään hänelläkään se oikeanlaisen lääkärin löytäminen. Artikkeli ei kovin paljoa paranemiskonsteista kerro, mutta viittaa siinäkin olleen ruokavalion merkittävämmässä asemassa kuin minkään lääkkeiden.

  4. lyhyttä viestiä täältäkin. Lisäksi anonyymi uutinen. Äiti on ostanut paritalon puolikkaan meidän kunnan keskustasta, ja pääsee muuttamaan sinne heinäkuun puolivälissä kun se valmistuu. tuntuu ihan kivalta. mökin aikoo vielä pitää mutta kaupunkiasuntonsa myy pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *