14.4.2011 Halong Bay, Vietnam

Päätin sitten kerrankin tehdä jotain, mitä kaikki turistit Hanoissa tekevät ja osallistua järjestetylle retkelle Halong Baylle. Ensi alkuun pohdin omatoimiretkeä, mutta annoin sitten periksi helppouden houkutukselle.

Aamulla kello 8-8:20 väliseksi ajaksi ilmoitettu nouto saapui yhdeksältä ja tuntia myöhemmin oltiin päästy kunnolla ulos kaupunkialueelta ja matkaan. Sen jälkeen bussimatkaa kesti vielä kolme tuntia Halong Bay Cityn satamaan, josta kymmenet ellei sadat turisteja kyyditsevät risteilyalukset lähtevät.

Maisemat olivat todella upeat. Ei ihme, että tästä on tullut Hanoihin tulevien turistien retkikohde nro 1. Alkuun räpsin varmaan sen satakaksisataa toinen toistaan samanlaisempaa kuvaa jylhinä merestä töröttävistä kalkkikivivuorista, ennen kuin silmä alkoi tottua näkyyn ja rauhotuin.

Ensimmäisenä retkikohteena oli tippukiviluola. Kovin monessa en ole käynyt, mutta tämä on ehdottomasti upein käymistäni. Vaikka valaistus oli monissa väreissään kaikkea muuta kuin luonnollinen, niin se oli silti hyvällä maulla toteutettu ja onnistunut tehtävässään eli korosti muotoja ja nosti näkyviin muodostelmien yksityiskohtia, jotka yksivärisessä valossa olisivat ehkä sulautuneet enemmän yhdeksi vaaleanharmaaksi seinämäksi.

Luolan logistiikka oli järjestetty niin, että sen läpi saatiin sujuvasti kulkemaan suuret turistimassat – siellä nimittäin oli paljon väkeä. Yhdestä päästä sisään ja toisesta ulos. Välissä oli yksi köysin tai luolan omin muodostelmin rajattu läpi koko luolaston mutkitteleva reitti, jossa oli sopivasti tasanteita ja levennyksiä jäädä katselemaan paikkoja tai ohittaa hitaampia edellä kulkijoita. Olisin toivonut saavani enemmän aikaa ihailla luolia. Jostain käsittämättömästä syystä opas antoi meille vain 15 minuuttia luolien katsomiseen, mistä iso miinus minulta retkenjärjestäjälle. Olisin voinut viettää siellä helposti ainakin tunnin silmät ymmyrkäisinä ja pää pyörien luonnon mielikuvitusta ihaillen.

Luolien jälkeen sitten vain kruisailtiin ja ihailtiin näkymiä. Tarun mukaan Halong Bayn maisemat ovat seurausta Vuoren Hengen ja Veden Hengen kamppailusta. Taistelun aikana Veden Henki muuttui lohikäärmeeksi ja siten voitti Vuoren Hengen. Seurauksena Vuoren Henki pirstoutui palasiksi veteen.

Yksi stoppi oli kelluvassa kylässä, jota ei taatusti olisi edes ollut olemassa ilman tätä turistibisnestä. Kourallinen kelluvia taloja, joiden asukkaat soutelivat turistialuksien lomassa ja myivät hedelmiä, juomia ja makeisia. Pysähdyksen varsinainen syy oli, että paikallinen kanoottiyrittäjä sijaitsi täällä ja retken ohjelmaan kuului melontaa. Lahdelmassa kävikin aikamoinen kuhina, kun hedelmämyyjien pikkuveneet ja kokemattomat melojat pyörivät isompien risteilyalusten lomassa. Ei ole aiemmin tullut mieleenkään, että joku ei osaisi kääntää kanootin keulaa toiseen suuntaan, mutta ei se olekaan niin itsestään selvää, että kaikki ovat joskus soutuveneen airoissa olleet ja tietävät kumpaa airoista milloinkin käytetään ja milloin soutaa ja milloin huovata. Oli niitäkin kanoottikuntia, jotka eivät päässeet kanootillaan yhtään mihinkään, kun eivät osanneet meloa.

Illaksi pistettiin alus parkkiin monien muiden kolleegojensa tavoin. Meri oli tyyni. Illan viiletessä kosteus tiivistyi, kasteli kannen aurinkotuolit ja teki nihkuisen olon. Meidän aluksemme oli juuri sopivan kokoinen: riittävästi tilaa istua ja oleskella joko ravintolassa tai kansilla, mutta liian pieni miksikään yökerhomenolaivaksi. Meidän ryhmässämme oli vain viitisentoista henkeä ja ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Illallisen jälkeen istuskelin hetken aikaa yläkannella nauttien hiljaisesta yöstä ja yrittäen tähyillä tähtitaivasta, mutta tähtiä näkyi kovin harvakseltaan. Ilman kosteuden läpi jaksoivat loistaa tähdistä vain kaikkein kirkkaimmat.