1.4.2011 Phnom Penh, Kambodza
Sea Breezeen niitä ei edes saanut tuoda. Syy: haju. Kadunkulmassa myytävien durianien luokse löytää hajun perusteella. No, melkein ainakin. Mutta kyllä ne pystyy haistamaan jo tien toiselta puolelta asti. Tosin itselläni nyt opittuani niitä syömään alkaa hajuaisti niiden suhteen turtua. Liekö ilmiö sama kuin valkosipulissa: ei se haju ole sen ongelma, joka sitä syö, vaan ympäristön. Molemmissa on runsaasti rikkiyhdisteitä, siitä löyhkä.
Durian on trooppisen vyöhykkeen kasvi. Nämä ovat Kampotista, Kambodzasta. Kun tiedustelin, mitä tuo punainen merkintä tarkoittaa, sain vastaukseksi ”good”. Ja ihan totta, nämä ovat olleet yksiä makeimmista durianeista, mitä olen syönyt.
Ensimmäinen durian-kokeiluni oli metka kokemus. Tuo mätäkananmunapierua muistuttava haju sekoittuneena makean hedelmän makuun suussa. Samalla kun nenä irvisti ja hylki noita keltaisia palleroita, vaati suu saada lisää. Ristiriitaisin tuntein jatkoin ensimmäisten durian-palojeni syöntiä ihan loppuun saakka. En kerta kaikkiaan pystynyt lopettamaan syömistä, vaikka samalla vähän ällöttikin.
En oikein tiedä pidinkö tuosta ensimmäisestä kokemuksestani vai en. Eräs Aasiassa asusteleva suomalaistuttavani sanoi, että durianille pitää antaa neljä kertaa ja että useimmat länsimaalaiset tekevät sen virheen, että jättävät tuohon ensimmäiseen kertaan ja sen perusteella tuomitsevat hedelmän kammottavaksi. Minä jäin koukkuun jo toisella kerralla. Parhaimmillaan durian on kuin kermainen vanukas, makea, pehmeä, tuttifruttihedelmäinen ja suussa sulava.
Oikean kypsyisen Durianin valitseminen on taitolaji – jota minä en vielä ihan hallitse. Hedelmää voi koputella veitsen kahvalla veitsen terästä kiinni pitäen. Hieman ontosti kumahtava vaikuttaisi olevan hyvä. Durianin pitää haista. En tiedä ihan tarkalleen millainen aromi on se juuri oikea, mutta ihan hajutonta ei kannata ottaa. Duriania kuuluu painella, tämä on se tavallisin tapa testata onko hedelmä sopivan kypsä, ja sen pitää antaa sopivasti periksi. Lisäksi durianin pitää näyttää hyvältä ja raikkaalta päällepäin.
Durian avataan vain kuoren läpi yltävällä pitkittäisviillolla ympäri hedelmän ja sitten murretaan auki. Hedelmälohkoja ei leikata rikki.
Hedelmälohkoja on 4-5 kpl ja ne irroitellaan kokonaisina. Täällä myyjät leikkaavat hedelmät valmiiksi ja pakkaavat mukaan rasiaan.
Syötävä osuus durianista on noin 30%. Lohkot säilyvät jääkaapissa syömäkelpoisina ainakin pari päivää. Tosin se haisee kyllä käytävässä asti, jos jollakulla on huoneessa duriania. Itse en enää haista sitä pölähdystä, mikä jääkaapista tulee, kun sen oven avaa ja sisällä on rasia duriania.
Hedelmäksi durian on rasvainen, sen rasvapitoisuus on 5%. Se tekeekin durianista täyttävän ja sillä voi kuitata kokonaisen aterian. Siinä on runsaasti C-vitamiinia ja jo sadasta grammasta saa kolmanneksen päivän C-vitamiinitarpeesta. Durian sisältää myös kivasti B-ryhmän vitamiineja sekä mineraaleista varsinkin kaliumia ja mangaania. Durianin sanotaan puhdistavan tehokkaasti elimistöä toksiineista ja sisältävän mielihyvää tuottavia yhdisteitä, mikä selittäisikin miksi sitä on niin pakko saada lisää. Hotellistani alakerran naapuri sanoi oleilevansa Kambodzassa joka vuosi muutamia kuukausia ja syövänsä silloin duriania ihan joka päivä. Melkein joka päivä olen minäkin sitä syönyt sen jälkeen, kun siihen nassahdin.
Huom! Durianin kanssa ei tule nauttia alkoholia, sillä sen rikkiyhdisteet estävät alkoholin hajoamista maksassa. Vähintäänkin siitä tulee huono olo, mutta se voi olla jopa vaarallistakin ja johtaa alkoholimyrkytykseen.
Durianin kilohinta täällä Phnom Penhissä on tähän aikaan vuodesta n. 3,5$. Ilmeisesti sesonki on kesällä ja sanovat, että silloin kilohinta laskee jonnekin 1-2$:n tienoille.
Durianit painavat 1,5-3,5 kg ja piikit ovat kovat ja terävät. Siispä nokosille kannattaa käydä jonnekin muualle kuin durianpuun alle.
Hmmmm. tuore ja hyvä Duria ei haise! Huonolaatuiset kylläkin senkin edestä :D
Meillä paras laatu on Mong Thong eli kultainen tyyny. Siitä ei hedelmä enään paremmaksi tule.
Ikävä kyllä se ei kasva meidän farmilla, kun se sijaitsee liian korkealla merenpinnasta. Muuten olisin istuttanut niitä kymmeniä :b
Durianista tehdään myös monenlaisia makeisia. Ainoa ikävä puoli niissä on niitten korkea sokeripitoituus.
Nautinnollisia hetkiä hedelmien kuninkaan kanssa :)
Juuri tänään söin ensimmäisen durianini Kiinassa. Ostettiin Chaon kanssa torilta. Kyllä se vain sopivasti tuoksahti ja voi että miten oli hyvä! Aivan täydellisen kermaisen pehmeä ja makea.
Siis mää en totu tuohon durianiin varmaan ikinä. Olen syönyt sitä viisi kertaa, ja okei, viimeisimmät kokemukset on ollut huomattavasti parempia kuin ensimmäinen. Edes haju ei haitannut viimeksi kun sitä söin. Ongelma on se koostumus, jotenkin se on sellainen.. no, en tiedä, ällöttävä? joten vaikka maku on ok, niin en sitä kauhean mielelläni kitusiini kisko. lähinnä silloin kun anoppi pakottaa ;)
tsemppiä noihin hoito-kokeiluihin, toivottavasti niistä saat jotain helpotusta!
Joskus olen saanut sellaista duriania, jossa on ollut inhottavasti niitä kuituja eli koostumus on ollut mössöä, jossa on naruja seassa. Se on tuntunut tosiaankin ällöttävältä. Olisitkohan onnistunut saamaan sellaisia? Mutta silloin kun se on niinkuin sen pitää, niin koostumus on kermamaisen sileää vanukasta ja siitä tykkään.
Se on siis ollut juuri sellaista vanukasmaista mössöä, ja siitä en pidä :D en tiedä miksi se ällöttää niin paljon se sellainen koostumus. saman tekee esim. hyytelöt.
Minun ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) durian-kokemukseni oli 1,5 v. sitten Hong Kongissa syömäni durian-jäätelö, se oli juuri sellaista kuitumaista koostumukseltaan. Maistui ihan sipulilta. Ei ollut hyvää eikä pahaakaan, mutta ehkä hieman kuitenkin epämiellyttävää. Luulin sitä aluksi joksikin vihannekseksi tai juurekseksi sen koostumuksen takia kunnes selvisi mistä oli kyse.
Durian-jäätelön syömisen jälkeen minua on alkanut ällöttää se haju, mm. aina kun olen ruokakaupan hedelmäosastolla tai vaikkapa metrossa (jos jollain sattuu olemaan durian kassissaan). Tuntuu, että se tuoksu on jäänyt hyvin hyvin vahvasti hajumuistiini ja joskus haistan sen vahvasti mielessäni, vaikkei hedelmää ole mailla eikä halmeilla.
Pitäisi todellakin antaa durianille uusi mahdollisuus ja syödä sitä ihan hedelmämuodossa ja vähintään se 5 kertaa. Tuntuu vain, että ajan myötä herkistyn yhä enemmän sille hajulle. :D Silti tämä hedelmä on minun mielestäni aivan äärimmäisen kiehtova. Pidän siitä, että se herättää monissa niin ristiriitaisia tuntemuksia.
Yksi reissusta palannut tuttuni Suomessa on jäänyt duriankoukkuun ja ostaa niitä pk-seudun etnisistä kaupoista missä hedelmiä myydään pakastettuina (ihan kokonaisina). Sitten vain kotiin odottamaan, että se sulaa ja voi alkaa kuoria. On kuulemma erittäin herkullista, pakastinkäynnistä huolimatta.
Durian on todella koukuttava. Parhaat durianini sain Kiinassa. Ihanan kermaisia ja makeita. Hajua ei huomaa enää sitten, kun makuun on päässyt. Varmaan tulee itsellänikin ostettua tuollaista pakastettua, jos jossain satun näkemään.
Päivitysilmoitus: Kuala Lumpur täällä moro! « Painonnostaja
Olen hyvin ennakkoluuloinen haistelen, mutta tosiaankin tosi utelias ihminen. Tänään ostin Hakaniemen vietnamilaisesta kaupasta pienimmän durianin minkä löysin nyt sain viimeistään halkaistua vähän aikaa mikrossa sulatellessa. En tiedä, mangoinen tuoksu, ja saksanpähkinäinen maku. En kai kuole?
Enpä ole koskaan maistanut pakastettua duriania. Tiedä, mitä siitä on pakkasen ja varsinkin mikron jälkeen jäljellä. Onko alkuperäinen kermaisen makea ja hivelevän aromikas elämys enää edes aistittavissa? Toivottavasti on ja saat kokea sen loistavan ahaa-elämyksen. Tilastojen perusteella durianiin kuolemisen todennäköisyys on olematon. :)
Mutta jos minulle ei enää Aasian reissuja tule, niin kokeilen kyllä tuota pakasteversiota muistoja herätelläkseni. Nyt tiedän, mistä sitä saa. Kiitos. Mutta ehkä parempaa, jos malttaa antaa rauhassa sulaa, ilman mikrotusta?
Tanaan thaimaassa ko lantalla maistoin hedelmaa ja mieleeni palautui muisto jostain kaukaisesta menneisyydesta johtuen sen hajusta ja mausta.Hetken mietittyani muistin etta olen joskus 27vuotta sitten maistanut kyseista hedelmaa Indonesiassa jossa vanhempien kanssa kavin.Vahva on omalla tavallaan maku ja haju koska heti tuli muistot mieleen.
Päivitysilmoitus: Puoli vuotta Kiinassa takana
Söin ekat durianit Bangkokissa,ostettiin Bangrakissa sijaitsevalta vihannes,hedelmä yms.kartsalta.Jäin heti koukkuun,myyjä kyseli kaveriltani(Thaikku)mimmi,että syönkö minä falangi,johon hän,että 100 varmasti,tosi on.Olen kiertänyt aika paljon maita ja asunut Aussia myöten,ei ole paikalliset safkat jääny syömättä(jopa Muikku kukkokin uppoaa)!! Durianin liikasyömisessä on kuulemma omat riskinsä.Meillä on semmoinen pikkasen alle vuoden vanha otto-tyttö,tämä pikku apinakin tykkää Durianista.Kerran annoin ehkä vähän liikaa kun alkoi silmät lupsumaan ja mieli punkkaan.Apina( tosiaan,Slow Loris,aika vekkuli) joku konna tappanut emon ja myynyt salaa,ehkä muutamalla sadalla Patilla.Lähes kaikissa hotelleissa on kielto tuoda duriania(hajuhaitta).
Durian on tosiaan hyvää kun sen ostaa tuoreena, eilen ostimme ja laitoin jääkaapin vihanneslokeroon hyvin pakattuna, eikä se levitä mitään hajua. Tämä olikin todella hyvä, makean kirpeä maku. Täällä Vietnamissa sitä alkaa olla vaikea saada ja hinta nousee, sesonki alkaa olla ohi. 80 000 v.dongia oli kilohinta eilen katukauppiaalla.