Vastatuulessa

11.5.2011 Xingping, Kiina

Eilen oli taas sellainen päivä, kun vieläkin käytiin uudelleen se sama proteiinikeskustelu. Li oli laittanut edellisen päivän illalliseeni voita. Siinä ruokavalion periaatteiden ohessa käytiin sitten läpi myös luottamusta, uskoa, kuuntelemista ja kommunikoinnin hankaluutta. Lisämausteena keskustelussa oli se, että olen ollut koko viikon ihan pökkyröissäni ja kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen joutunut ojasta allikkoon. Olen lähes toimintakyvytön, joudun yhäkin varomaan ruokaylläreitä ja epäilen kaikkea minulle tarjottua, mistä ei ihan selkeästi näe, että mitä se on. Kiristin tilannetta vielä lisää kieltäytymällä aamun mustasta lääkkeestä, sillä en halunnut sitä pyörryttävää tunnetta taas nyt, kun aamu oli alkanut ihan normaaliololla.

Tunsin, että tämä ei toimi, minun on keksittävä jotain muuta. Emme selvästikään olleet yhtä mieltä siitä, mitä kykenen tekemään ja syömään ja mitä en. Olin epävarma, että oliko Li todella tajunnut, miten huono olo minulla on koko viikon ollut. Ajattelin myös sitä Iltalehden artikkelia englantilaisesta naisesta, joka ei ruoka-allergioidensa takia voinut enää syödä muuta kuin riisiä. Hän on kamppaillut sairautensa kanssa jo 11 vuotta. Mitä toivoa minulla olisi parantua? Voin sanoa, että tuossa tilanteessa ei päässäni pyörinyt yhtään järkevää, optimistista tai millään lailla rakentavaa ideaa jatkosta. Mihin tästä oikein menisin? Yksi pohtimistani vaihtoehdoista oli ostaa näitä lääkkeitä mukaani muutaman kuukauden kuuri ja palata Suomeen, jossa voisin kunnolla itse huolehtia ruokavaliostani. Olen ollut niin vakuuttunut paranemisestani, mutta nyt aloin epäillä jo ihan tosissani, että ehkä minun ei sitten kuitenkaan olekaan tarkoitus tästä parantua, vaan taistella tämän kanssa loppuikäni. Tasapainoilla ruokavalioni kanssa. Tunsin, että Elämä on kusettanut minua oikein perinpohjin. Minulle on valehdeltu. No, höynähän se on, joka uniensa ja intuitionsa perässä juoksee eikä tee niin kuin järkevien ihmisten kuuluu tehdä. Ajattelin, että hankin itselleni sairaseläkkeen ja hautaudun johonkin korpeen metsämökkiin loppuiäkseni. Nämä olivat eilisistä ajatuksistani niitä positiivisimpia. Ne oikein tosi huonot vaihtoehdot jätän tässä kertomatta.

Mutta sitten jänistin. Tuntui vaan, että jos täältä lähden, niin sitten olen mahdollisuuteni menettänyt.

Eilinen oli fyysisen vointini kannalta kohtuullisen hyvä päivä ja sain tehdyksikin jotain. Pesin pyykkiä ja kävin ihan kunnon kävelyllä. Mutta tänään jo ylös nouseminen oli erityisen vaikeaa ja olin ihan pökkyröissäni jo valmiiksi herätessäni. Jaloista oli voima pois, päässä huippasi ja ajatus ei pelannut. Menin vessaan aamutoimilleni mukanani pelkkä saippua ja vasta siellä huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaani hammasharjan ja –tahnan. Pestyäni kainaloni huomasin, että en ollut muistanut ottaa mukaani pyyhettäkään, joten palasin huoneeseeni ja kuivasin itseni vasta siellä. Huoneessani huomasin, että olin unohtanut pestä naamani. Heittäydyin sängylle pitkälleni ja ajattelin, että en voi jatkaa olemista tällaisella ololla koko ajan. Mietin, josko minun sittenkin kuuluisi palata Suomeen eikä enää jatkaa matkaani.

Huterana menin alas aamiaiselle ja söin taas sen mustan lääkkeeni mukisematta. Sain puuroni ja se maistui yllättäen äklöttävän makealta. Olin sitä vähän maistellut jo jonain muunakin aamuna, mutta nyt se oli ihan selvästi makeaa. Mitä? Olet laittanut puurooni sokeria? Siis ei tästä tule mitään. Ei voi tulla. Ei tällä menolla. Ihan niin kuin en olisi sanonut, että en voi syödä sokeria ja monta kertaa. Taas sama keskustelu. Li meni ulos ja minä jäin kirjoittamaan googlen kääntäjään olen_pahoillani_tajuan_että_tämä_ei_toimi_haluaisin_ostaa_lääkkeitä_mukaani_ja_lähden_huomenna –viestiä. Peruin myöskin elokuulle varaamani Tiibetin matkan. En jaksa enää uskoa toipuvani siihen ja tuskin tulen enää takaisin nyt, kun olen päättänyt lähteä Suomeen.

Lin palattua keskustelimme taas ja taas tulin siihen tulokseen, että tämä tai ei mitään. Me molemmat uskomme vakaasti, että hoito auttaa. Tunnen sen jo, että sillä on ollut positiivisia vaikutuksia ja pidän Listä. Hän on hyvä ihminen. En tiedä sitten, mitä hän ajattelee minusta. Uskon kyllä olevani aika hankala hoidettava kaikkine ruokarajoituksineni ja heikkoine kuntoineni, epäilyineni ja mikä varmasti pahinta: huonoine tuulineni. Jätin lähtöviestisepustukseni näyttämättä ja sovimme taas tällä kertaa jo lähes riidaksi yltyneen sananvaihtomme.

Toissapäiväinen Iltalehden artikkeli englantilaisesta Micaela Staffordista, joka ei ruoka-allergioidensa vuoksi pysty syömään muuta kuin riisiä, oli aika ylimalkainen. En syytä tästä Iltalehteä, sillä googlettamalla löysin – luullakseni – alkuperäisartikkelit, jotka olivat lähes sanasta sanaan samoja. Artikkelissa ei mainittu mitään lihasta ja kalasta, mutta oletan luonnollisesti myös niiden olevan kiellettyjen listalla. Ihmettelen, että eikö nainen voi syödä hedelmiä ja kasviksiakaan, kun ei niitä oltu mainittu lainkaan, vai oliko ne tarkoituksella jätetty pois, jotta juttu saataisiin kuulostamaan vieläkin dramaattisemmalta. Epäilen kuitenkin, että hänen tilanteensa ja ruokarajoituksensa ovat samat kuin itselläni: proteiinit, sokeri ja käristetyt öljyt.

11 vuotta on pitkä aika. Ihmettelen, kuinka tuo nainen jaksaa. Itselläni on takana vasta viisi vuotta ja olen jo nyt siinä pisteessä, että olen hilkulla heittää lusikan kehiin. Mietin, että mitä kaikkea hän on saanut kestää tuona aikana, kun on yrittänyt hakea apua vaivaansa. Miten paljon hän on joutunut vakuuttamaan lääkäreitä vaivojensa todenperäisyydestä, ennen kuin häntä on alettu uskoa? Itse en ole niin paljoa lääkäreiden luona tämän takia rampannut, mutta yleensäkään en ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka kunnolla ymmärtäisi – en tarkoita tietäisi syytä – että mistä puhun. Että joku uskoisi ihmisen voivan ihan oikeasti tulla niin kipeäksi ihan tavallisista ruoista, joita suurin osa ihmisistä syö joka päivä ja tarvitsee ravinnokseen. En myöskään ole tavannut ketään, joka tajuaisi mitä on totaalinen väsyminen. Että se ei ole laiskuutta tai pelkkää inspiraation puutetta, kun ei jaksa mitään. Olen kuullut niin paljon ”eihän tuollaista olekaan”, ”kuvittelet”, ”en tajua”, ”mutta voithan vähän maistaa”, ”ajattelet tätä vain liikaa”, ”olet varmasti terveempi kuin luuletkaan” ja niin edelleen kommentteja, niin kuin myöskin niitä vaikenemisia, joista ilmeestä näkee, että minä hourailen ihan omiani. Sen puoleen olen iloinen, että tuo tuli julkisuuteen. Asia on helpompi uskoa, jos meitä tiedetään olevan muitakin.

Olen nyt myös entistä vakuuttuneempi siitä, että olen tehnyt oikein, kun en jäänyt kotiin etsimään hoitoa tähän. Jos eivät Englannin lääkärit ole saaneet tuota naista 11 vuoden aikana autettua, niin aika huonolta kuulostaa hoitoennuste länsilääketieteen käsissä minullekin. Toisaalta se kertoo myös, että pelkällä ruokavaliolla tätä ei korjata. Itse olen perehtynyt paljon eri ruoka-aineiden ravintosisältöihin, karsinut kaikki mahdolliset lisä- ja säilöntäaineet pois ja jatkuvasti etsinyt ravintosisällöltään parempia ja parempia vaihtoehtoja sekä kokeillut erinäisen määrän luontaistuotteita ja ravintolisiä ja 11 vuoden aikana uskon tuon naisen ehtineen jo kokeilla kaiken mahdollisen ja mahdottomankin.

Sitten vielä muutama sana niille, joiden mielestä tässä ei ole kyse muusta kuin turhasta ruoasta nipottamisesta ja homma hoituu sillä, kun alkaa vaan totuttelemaan noihin ruoka-aineisiin ja syömään kunnolla. Olen yrittänyt sitä muutaman kerran. Vuosi sitten, jäätyäni pois töistä tunsin itseni vähemmän väsyneeksi ja olin myöskin löytänyt aika kivasti toimivan ruokavalion, jossa oli paljon rasvaa ja vähän hiilihydraatteja. Koska rauta-arvoni olivat alhaiset, yritin syödä lihaa. Aloitin pienen pienillä, alle 50 g:n annoksilla maksaa. En tiedä olisiko se toiminut pidemmän päälle, mutta innostuin syömään myös lihaa ja tulin siitä lopulta ihan todella kipeäksi. Yritin myös maitotuotteita maustamattomalla jogurtilla ja kermalla, mutta ei sekään toiminut. Levättyäni syksyn viimeiset kuukaudet Kambodzassa tunsin oloni sen jälkeen tosi hyväksi ja uskoin, että nyt on aika ruveta syömään taas lihaakin. En syönyt paljoa, enkä joka päivä, mutta kahdessa viikossa olin saanut itseni taas päänsärkyisenä petiin eikä se kunto sen jälkeen ole enää samalle tasolle kohonnutkaan kuin mitä se oli sitä ennen. Ehkä tein tuossa virheen ja söin liikaa sellaista mitä ei olisi pitänyt ja usein sitä tuli myös ihan vahingossa. En tiedä vieläkään, että vaikuttivatko esimerkiksi kookospähkinät negatiivisesti vai ei. Täällä tuli niin paljon ruoka-aineita, jotka eivät kotivalikoimiini kuuluneet ja joita en osannut epäillä.

En ihan tarkalleen tunne tilannetta, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että luontaistuotteiden tuontia EU:hun on rajoitettu ja että jotain uusia rajoituksia olisi tulossa koskien yrttejä, niiden käyttöä ja kasvatustakin. Olen myös ymmärtänyt, että vaihtoehtohoidot olisivat jollain lailla vastatuulessa virallisen tahon puolelta. Tunnen jonkinlaista orastavaa taisteluhenkeä tätä trendiä vastaan. Oikean hoidon ja hoitajan löytäminen ei ole helppoa, mutta tosiasia on, että ihmiset ovat saaneet apua heitettyään lääkäreiden määräämät pillerit nurkkaan ja etsiydyttyään vaihtoehtohoitojen pariin. Onhan se uhka lääketeollisuuden rahasammoille, kuten masennuslääkkeille ja noloa sertifikaatteihinsa ja diplomeihinsa tukeutuville virallisille lääkäreille, kun joku huuhaa-hoitaja kykenee auttamaan tilanteessa, jossa he eivät tiedä mitä tehdä. Tämä yleistyksenä. Tokihan niitäkin lääkäreitä on, joiden ammattiylpeys ei kärsi siitä, että hänen osaamisensa ei aina riitä ja potilas saakin tarvitsemansa avun jostain muualta. Mutta ihan puhtaana rahamaailman oman edun tavoitteluna näen tuollaisen vapauden rajoittamisen ”ihmisten oman turvallisuuden nimissä”. Tähän saa mielellään kommentoida ja valaista minua tilanteesta, sillä olen ollut aikamoisessa uutispimennossa viimeiset viisi vuotta ja mielelläni haluaisin saada enemmän tietoa siitä, että missä noiden kanssa oikeasti mennään.

17 vastausta artikkeliin ”Vastatuulessa

  1. Tuo EU uusi säännös, astui voimaan kuun alussa, jossa vaaditaan kaikkien luontaistuotteiden lisensointia:
    http://en.wikipedia.org/wiki/European_Directive_on_Traditional_Herbal_Medicinal_Products

    Sinulla on vielä toinenkin vaihtoehto jäljellä: tule tänne, niin kokeillaan josko kommunikointu onnistuisi täällä paremmin ja oikea diagnoosi ja lääkitys löytyisi. Me etsimme sinulle specialistin, niin ei tarvitse juoksennella ympäriinsä.

  2. mutta siis jos oikein ymmärsin, niin Kambodzassa sulla oli ihan ok olo jos vertaa muihin tilanteisiin? Miksei sitten joksi aikaa takas vähän miettimään mitä sitten….?

  3. Pidätkö itse ruuanlaitosta? Mitä jos sopisitte, että valmistaisit itse ruoan tai seuraisit vaikka vierestä…? Ei ainakaan pääsisi yllätyksiä lautaselle. Vai olisiko se loukkaus perhettä kohtaan?

    • On mun ruoanlaitot jääneet aika vähiin viime aikoina. Oikeestaan jo vuoden, pari. Siitä on ollut kokkauksen ilo poissa ja olen vain tehnyt jotain syötäväksi kelpaavaa. Kyllä nämä hyvää ruokaa laittavat, en vieraana viitsi mennä tuonne kaikkein pyhimpään säätämään. Tuntuu, että ihan riittävästi olen jo sotkemassa tämän perheen päiväjärjestystä näinkin. Tänään aion kyllä näyttää miten tehdään kirkastettua voita. Kävin kaupungissa voinhakumatkalla.

    • Voi miten mielenkiintoista! Heti menin lukemaan, mutta linkillä en pääse ketjuun. Sanoo vain, että hakemaasi ketjua ei löydy. Mikä on tuon ketjun otsikko ja mistä osiosta löytyy? Pääsen näköjään kyllä lukemaan foorumia ilman rekisteröitymistä, että siitä ei varmaan ollut kyse linkin toimimattomuudessa.

    • Ei toiminut linkki, mutta ohjeilla löysin ketjun. Aivan loistava! Pidän ketjun aloittajan tavasta perehtyä todella perinpohjin oireidensa aiheuttajien toimintamekanismeihin ja selvittää asioita itse. Ketjussa on muitakin hyviä kirjoittajia ja linkkejä, joihin aion myöhemmin tutustua. Yritän paneutua asiaan oikein ajatuksella, sillä ihan suoralta kädeltä en kaikkea lukemaani ymmärrä, mutta nyt minulla on aikaa paremmin kuin hyvin opiskeluun ja pääkin tuntuu taas sen verran selkeämmältä, että jaksan ajatella. Tässä on paljon sellaista, mikä selittää omia oireitani juuri tuon lisämunuaisten vajaatoiminnan ja insuliini/verensokeritasojen sotkuisuuden suhteen. Ties mitä muuta vielä ketjusta löytyy, sillä vielä on sata sivua jäljellä. Suurkiitos vinkistä! Pistän tämän ketjun kokonaan läpi luettuani jossain vaiheessa johonkin sopivaan postaukseen, niin löytyy helpommin blogia seuraaville kuin täältä kommenttien seasta.

    • Kiitos :). Toivottavasti tiedät, mikä noista on sinulle se oikea. Nuo nimittäin ihan oikeasti vaikuttavat ja väärä aine voi olla jopa haitallinen eikä pelkästään ei-hyödytön. Jos sinulla on jotain stressiin tai stressihormoneihin liittyvää häikkää, niin katsopa sinäkin tuota Mm:n laittamaa linkkivinkkiä. Siellä on tosi hyvää infoa.

  4. Tulin juuri Kiinalaiskaupunginosasta yrttiostoksilta. 3 kilon saalis erilaisia lääkeyrttejä tuli saaliiksi. Voikukan juurta, lehtiä ja kukintoja onkin purnukat täynnä. En olisi koskaan uskonut miten himoituksi voikukka voisi minulle joskus tulla :D

    Keskustelin hovihankkijani kanssa erilaisista yrttien nauttimistavoista ja koko kaupan väki oli vakaasti sitä mieltä että ainoa oikea tapa on keittää yrtit ja juoda siitä muodostunut keitos. Näin me olemme myös aina tehneet.
    He ovat kokeillee yrttiuutteiden tekoa eri tavoilla, mutta eivät jatkaneet, kun totesivat että yrttien aineosasten teho laskee nopeasti tinktuuroissa ja jauhetuissa muodoissa.
    Jauhetussa muodossa oleva aines tuleekin käyttää välittömästi jauhamisen jälkeen, ettei oksidoitumista pääse tapahtumaan.
    He olivat myös vakaasti sitä mieltä, että suurin osa markkinoilla olevista luontaistuotteista ovat tehottomia. Jopa väärennöksiä on markkinoilla iso kasa.
    Ei mikään ihme että EU on kieltänyt kaikkien lisensoimattomien yrttien myynnin. Mietityttää vain millä rahkeilla ne voivat valvoa internetkauppaa?

    • Minä syön sitten varmaan ihan laatutavaraa, kun minun lääkkeeni ovat yksittäispakattuja pieniin pääsiäismunakotelotyyppisiin muovipalloihin, jotka on kauttaaltaan suljettu vahalla. Sinne ei varmasti pääse happea sisälle.

      Niinhän nuo ovat monet ihan vaan rahat pois -tuotteita. Pitää olla aikamoinen asiantuntija jo itsekin, että kykenee valitsemaan edes laadukkaan omega3-valmisteen tai muun ravintolisän.

  5. Hei en voi olla kommentoimatta tätä teidän keskusteluihin ja yleensäkin kommunikointiin liittyvää vaikeutta. Aivan varmasti on vaikeaa saada asiansa sanottua kun yhteinen kieli puuttuu. Ja jos siellä on vaikeaa selittää, että ei proteiineja, niin ei se sen helpompaa varmasti täällä Suomessakaan olisi…vaikkakin on yhteinen kieli. Minun mielestäni liian usein täällä kohtaa lääkäreiden kanssa juuri sellaisia ongelmia, että asiakkaan omia mielipiteitä ja kokemuksia ei oteta tarpeeksi tosissaan…

    En halua maalata piruja seinille, mutta siis nykyinen allergioiden, varsinkin ruoka-aineallergioiden hoitotyyli täällä Suomessa on se, että siedätetään siedätetään, että ei ruveta välttämään. Kiitän luojaa, että minun poikani ruoka-aineallergioiden kanssa taistellessa systeemi ei ihan vielä ollut sama kuin nyt. Viisi vuotta sitten olimme aika epätoivoisessa tilanteessa pienen poikamme kanssa. Pahimmillaan käytettiin vain riisimaitoa, riisiä, kesäkurpitsaa, banaania ja kanaa. Ja silti oireet olivat tarpeeksi hankalia, eli joku noistakin aiheutti ongelmia. No, nyt tilanne on kuitenkin kokonaan toinen, eikä siitä sen enempää. Tällä hetkellä siitepölyallergiat aiheuttavat oireita ja siinä taas siedätyshoito on ollut jo puolessa vuodessa selkeästi tuloksellista.

    Mutta en siis todellakaan ihmettele jos mielialat vaihtelevat ja välillä on valmis heittämään kirveen kaivoon ja luovuttamaan. Olet todella sitkeä sissi ja hienosti jaksat käyttää energiaasi kommunikointiin ja tänne blogiin kirjoittamiseen. Toivon todella, että saat apua sieltä. Ja täytyyhän muistaa myös se, että eivät nuo sinun ongelmasi ole hetkessä tulleet, joten eivät ihan hetkessä paranekaan. Mutta toivottavasti suunta on parempi ja pikkuhiljaa saat itsesi parempaan kuntoon. Aikaa, hermoja ja sinnikkyyttä se todella vaatii. Lähetän sinulle oikein paljon energiaa ja voimia.

    P.S. Enkeleitä on. He sinut ovat sinnekin johdattaneet ja he sinua nytkin hoitavat :).

    • Tervetuloa vaan kommentoimaan. Jos ei kukaan mitään sanoisi, niin tuntuisi, että nyt kirjoittelen jotakin ”pieleen”.

      Jo aiemmin, kun mainitsit poikasi allergiat, niin ihmettelin, että millä pääsitte niistä eroon. Taisin vain unohtaa kommentoida siitä.

      Joo, siedättäkööt vain keskenänsä. Kyllä mulle ainakin tulee noista niin huonot olot, että eivät voi tehdä muuta kuin haittaa. Jos kroppa reagoi tuolla lailla syömisiin, niin silloin ne eivät voi olla hyväksi. Ehkä asia on toinen esim. juuri siitepölyn ja vaikka eläinten kohdalla, jotka tulevat ulkoa päin. Huonosti selitetty, mutta miellän ne erityypisiksi ärsykkeiksi kuin syömiset. Ja tuosta kielestä: kun pyysin käynnistäni terveyskeskuksessa potilaskertomukseni, niin ei siellä ollut mitään mainintaa esimerkiksi ruokaongelmistani ja reaktioistani sokeriin. Näytti siltä kuin minua ei olisi kuunneltu lainkaan niistä syistä, miksi olin lääkäriin ylipäätään tullut.

      On enkeleitä ja on muitakin. Onneksi. Ei täällä ilman pärjäisi.

  6. minä sinut kotiin toivottaisin. kumpa olisi olemassa se ”jokin” jolla saadaan sinut kuntoon. tämä on niin yleistä puhetta, että ei varmasti tunnu miltään lukea, mutta tarkoitan sitä silti!
    jotenkin tuntuu, että pakko meillä on suomessakin olla tuon alan asiantuntijoita, jotka osaavat myös kuunnella. kun vain tietäisi mistä sellaisen kaivaisi esiin. minä olen sen verran fakkiintunut, että uskon enemmän lääketieteeseen kuin luonnonlääkkeisiin, mutta ympäri käydään ja yhteen tullaan. niistä ne lääkkeetkin on tehty. mutta keinoja joita luonnonmukaiset hoitomenetelmät käyttävät ovat varmasti hyviä oheishoitoja. yksin ne minua vähän arvelluttavat.

    • Voi, kyllä tuntuu! Hirmu tärkeää on tietää, että on joku paikka porsaalle tulla, jos oikein pahasti rupeaa routimaan. Suurkiitos ja hali. Mitä olen nyt netistä muiden lisämunuaisuupuneiden juttuja lukenut, niin eipä tähän vaivaan juuri lääkettä ole. Ruokavalio ja lepo on ne, joilla paranee jos jollakin on parantuakseen ja lisäksi jotain, millä saa tuon ruoansulatuksen toimimaan edes jotenkuten. Siihen ovat nämä lääkkeet antaneet apua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *