Hoidossa

9.5.2011 Xinping, Kiina

Ensimmäinen viikko perheen hoidokkina takana. Ruokavalio on ollut vähän vaikea juttu. Kokonaisvaltaista hoitotapaa toteuttavalle on käsittämätöntä, että ruokavalio ei ole kokonaisvaltainen. Jos proteiinit puuttuvat, ei voi parantua. Proteiineja pitää syödä, sillä ne ovat ihmiselle välttämättömiä. Niin ovat. Mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen. On ollut aikamoista vääntöä saada perille, että en todellakaan voi niitä syödä. Olin sen jo muutamaan kertaan sanonut ja silti toisena tai kolmantena päivänä Li vielä tuli keiton kanssa, jossa oli vehnänuudeleita, koska ”pasta on helposti sulavaa ja ihminen tarvitsee proteiineja”. Toinen proteiiniansa oli aamupuuro. Kun olo oli painostavan väsynyt päivästä toiseen, rupesin kaivamaan tarkemmin selville aamupuuroni koostumusta ja siinä osoittautuikin olevan ohranjyviä, jotka sisältävät gluteiinia. Se taas johtui enemmänkin siitä, että eivät osanneet ajatella ohran sisältävän proteiinia ja että tuonlaatuinen proteiini ja noinkin pienessä määrin olisi haitallinen.

Toinen kulmakivi on liikunta. Pidän liikkumisesta ja mielelläni kävisin kävelylenkeillä, mutta kun en vain kykene. Aamuisin saatan herätä ihan normaalioloisena, mutta sitten tapahtuu jotain. On kuin yhtäkkiä päästettäisi ilmat pihalle ja sen jälkeen olo on kuin ameeballa kuivalla maalla. Kömmin takaisin sänkyyni ja makaan siellä kattoon tuijotellen. Tätä tulee vaihtelevassa määrin eri päivinä. Tämä sitten tekee sen, että enimmäkseen makailen päiväni. Joskus käyn pienellä kävelyllä. Chao toimii lenkityttäjäni ja lähtisi minun kanssani ulos kävelemään vaikka joka päivä ja vaikka kuinka paljon, mutta minä joudun jarruttelemaan.

Ilmeisesti jokin saa jo muutenkin alhaisen verenpaineeni romahtamaan. Tuo jäi joiksikin päiviksi vähän sen aamupuurogluteenin aiheuttaman väsymyksen varjoon, mutta oli selkeämpi huomata nyt, kun gluteeni on pois. Katsotaan, josko tuolle voisi jotain tehdä vai onko se jotain, mikä itsekseen jää aikanaan pois. Epäilin ensin saamaani yrttiteetä, mutta tänään tuo sama tapahtui taas, vaikka jätin teen jo eilen pois. Tee ei siis ilmeisestikään syyllinen ollut, vaan syytä pitää etsiä muualta.

Toistuvasti Li kertoo minulle, kuinka tärkeää on täysipainoinen ruokavalio ja sopiva määrä liikuntaa. Vähintään yhtä monta kertaa olen yrittänyt selittää, että en ole laiskuuttani liikkumatta enkä typeryyttäni syömättä, vaan että en kerta kaikkiaan pysty. Seuraavana päivänä saan taas kuulla saman ja ärryn, kun tuntuu, että tyhmänä pidetään. Epäilen, että me olemme ihmisinä oikeastaan aika samanlaisia: kovapäisiä, tottuneita päättämään ja olemaan oikeassa ja tiedämme kumpikin näistä asioista paljon. Emme vain tiedä, miten paljon toinen tietää emmekä kykene kommunikoimaan niin, että voisimme täysin ymmärtää mitä toinen aina sanoo ja miksi se tuota samaa hokee. Siihen nähden, että kulttuuritaustamme ovat näinkin erilaiset, on tämä viikko kuitenkin mennyt hyvin. Muutama päivä sitten näistä ruokarajoitteista ja voinnistani keskustellessamme Li raapi päätään tavalla, jonka tulkitsin merkiksi siitä, että hänellekin alkaa nyt selvitä, että tämä ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen juttu kuin että alkaa vain syödä ja liikkua kunnolla ja sillä paranee ja olo kohenee.

Senkin ymmärrän, että kun niin mieluusti haluaa auttaa ja yrittää toista tukea, niin helposti rupeaa haluamaan edistystä enemmän ja nopeammin kuin mitä sitä on mahdollista tulla. Sairas ja heikko keho ei vain jaksa niin paljoa eikä kykene samoihin asioihin kuin terve ja sen kehon ehdoilla on mentävä. Syyllistynhän minä tuohon samaan itsekin yhtenään: helposti yritän enemmän kuin mihin kykenen.

Lääkkeitä syön erilaisia palleroita. Suosikkini on reilumman puoleisen karkkirakeen kokoinen suklaanruskea ja koostumukseltaan suklaatoffeeta muistuttava pallero. Ensimmäisen kun sain, niin oli kuin olisin saanut herkutella suklaalla. Pureksin sitä aivan hurmoksessa. Makeisia en ole syönyt kai muutamaan vuoteen ja edellisestä suklaapalastakin on ainakin puoli vuotta aikaa. Näitä palleroita syön pari, kolme päivässä. Tosin ne eivät enää maistu niin herkullisilta kuin se aivan ensimmäinen.

Sitten ovat ne isommat mustat kikkareet, jotka oikeasti maistuvat lääkkeeltä. Joskus menevät paremmin alas, joskus en tiedä pitäisikö se kikkare heittää kerralla huiviin oksentamisen uhallakin vai onko parempi pureksia pienempinä annoksina, jolloin yökkäily vähenee, mutta kärsimysaika pitenee. Näiden pommien tilalla voi olla myös edellisen suklaapallon kaltaisia lääkkeitä, mutta mustempia ja maku on näiden kahden väliltä. Näitä vahvempia versiota otetaan ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla.

Chao hieroo päätäni ja niskojani joka päivä. Pari kertaa hän on vienyt minut ulos ja ottanut viltin ja hierontaöljyn mukaan ja istuttanut minut johonkin mukavaan paikkaan hierottavaksi. Hän harjaa päänahkani harjalla, hieroo perusteellisesti pään, niskat, hartiat ja sitten vielä kädet. Välillä hän saattaa alkaa hieroa ja taputella reisiäni ja sääriäni, kun istumme jossain. Chao on niin kultaisen huolehtivainen, että olen vakuuttunut hänen olevan jotain läheistä sukua enkeleille.

Lääkkeiden vaikutus on lähtenyt toivotulla tavalla käyntiin. Ensin heitti vatsan ihan ruikulille ja tasoittui sitten. Mutta muutoin ennen niin hiljaisessa vatsassani on alkanut tapahtua: siellä möyryää ja kurluaa, röyhtäilen ja tulipa kerran pieni närästyskin, joka maistui ihan vatsahapoilta. Syöminen oli alkuun vaikeaa. Riisi takertui suuhun ja oli melkein mahdotonta saada yhtään mitään alas. Söin ihan väkisin. Eilen ensimmäistä kertaa viikkoihin tunsin orastavia nälän tunteita ja olen ruvennut haaveilemaan syömisestä ja erilaisista ruoista ja miten ihanaa olisikaan pureksia jotain tiettyä ruokaa. Eilen tunsin koko päivän himoa jauhelihapihviin. En sellaiseen teolliseen vaan oikeaan, kotona tehtyyn. Kykenin tuntemaan sen maun ja koostumuksen suussani ja kuvittelin, miltä tuntuisi pureskella sitä. Nyt kaipaan pureskeltavaa ruokaa, kun taas alkupäivinä saatoin kuvitella vain jotain soseutettua keittoa ja kaikki pureskeltava tuntui juuttuvan suuhun.

Täällä minä siis joko pötkötän huoneessani tai istun alhaalla ravintolassa teepannu edessäni ja aina sen joku ehtii täyttää jo ennen kuin olen saanut sen edes puoleen väliin ja huolehtii alle uuden lämpökynttilän edellisen palettua loppuun. Chao tuo eteeni kerran päivässä ison lautasellisen valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja hedelmiä, väliin hunajaa, marjoja, kuivattuja hedelmiä ja vastapuristettua appelsiinimehua. Aina kun tulen lepäilemästä alas ravintolan puolelle, minulta kysytään onko nälkä ja josko haluaisin syödä jotain. Ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi ja se on hyvää.

Semmoista opettelua ja hakemistahan tämä on puolin ja toisin, ainakin näin alussa, enkä minä tästä mitään helppoa projektia odottanutkaan. Mutta mielestäni paljon on tapahtunut jo yhdessä viikossa. Ruokahalusta on ilmaantunut merkkejä ja enkä reagoinut aamupuuroni proteiineihin niin voimakkaasti kuin yleensä proteiiniin reagoin. Kasvoiltani on hävinnyt se väsynyt ja roikkuva yleisilme ja jo vuosia olleet silmäpussit ovat poissa. Alustavasti sovittiin, että otetaan nyt kuukausi ja katsotaan miten se lähtee menemään ja mitä sen aikana tapahtuu. Paljon riippuu myöskin viisumin asettamista aikarajoituksista ja se selvinneekin tällä viikolla, kun lähden käymään Guilinissa viisuminuusintareissulla.

18 vastausta artikkeliin ”Hoidossa

  1. Hei Virpi pitkästä aikaa.Seuraan kyllä blogiasi joka päivä,mutta kommentointi olisi ollut vaan ylistystä hienoista kuvista ja mielenkiintoisista jutuista ,koska en itse sielläpäin ole käynyt.Nyt kuitenkin tuli mieleen eräs pointti,jota jo aiemminkin olen miettinyt.Minulla on parikin lääkäri tuttavaa;toinen sisätauteihin erikoistunut ja toinen kirurgi.Jos saisin heidät lukemaan blogiasi aika pitkällekin taaksepäin,olettaisin heidän ilman labratestejäkin pystyvän jonkinlaisiin diagnooseihin,tai kiinnostumaan `tapauksesta`.Heidän kiireistään juuri nyt en tiedä ,mutta molemmat fiksuina ja empaattisina ihmisinä heidät tuntien luulisin ,että siitä saattaisi olla jotain hyötyä sinulle.( Tulipas paljon konditionaaleja) Mitä mieltä itse olet?Unohda jääräpäisyytesi!

    • Hei Risto,
      Olenkin jo ihmetellyt, että mihin olet mahtanut hävitä. Hieno kuulla, että olet edelleen linjoilla. Kirurgista en tiedä, mutta olisipa tosiaan mielenkiintoista kuulla, mitä sisätautilääkäri tällaisesta sanoisi. Muuta kuin että ”ei voi tietää ennen kuin on otettu verikokeita ym testejä” ;). Myöskin kiinnostaisi kuulla mitä mieltä lääkäritoverisi ovat Iltalehdessä kerrotusta englantilaisesta naisesta, jolla myös on samantapainen tilanne kuin minulla. Artikkelihan oli huono ja ylimalkainen, mutta oletan, että samasta asiasta on kyse.

  2. Päätymisesi ”poppamiehen luolaan” saattaa olla pelastuksesi – ainakin vatsasi mielenosoituksista ja uusista mielihaluista päätellen :D Ehdin jo huolestua miten sinulle käy. Onneksi sait johdatuksen oikeaan suuntaan ja oikeiden ihmisten luokse. Mikä onkaan se tuntematon voima joka meitä johtaa mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin ?

    Mitään oikopolkua ei kiinalaisessakaan lääketieteessä ole. Koko prosessi on palapelien liittämisestä toisiinsa, jotta saataisiin kokonaiskuvan. Hoitosi aiheuttamien muutosten kuvailun mukaan näytätte olevan oikeassa suunnassa. Kaikki uudet merkit antavat hyvän osviitan mihin suuntaan pitää mennä – kärsivällisesti etsien oikeat lääke- ja ruoka yhdistelmät.

    Tasaapaino – Yin-Yang – on kaiken perusta. Sekä henkisesti että ruumiillisesti. Sen kun pitää tasapainossa niin eläminen on kohdallaan.

    Tsemppiä uuden perheesi kanssa ja terveisiä heille meiltä molemmilta. Olemme hengessä mukana :)
    //叔父 煒李 & 樹 (三个可爱的药); 陰陽

    • Kiitos rohkaisusta, tuli tarpeeseen. Tämä ei ole ollut ihan helppoa ja olo on niin huono, että väliin olen jo pakkaamassa reppuani ja lähdössä. Toisaalta on sitten niitä hyviäkin merkkejä. Onko tuossa allekirjoituksessa terveiset, jotka näyttää perheelle?

      • Olen kirjoittelustasi huomannut nousuja ja laskuja. Toki on vaikeata pelkästään niitten perusteella päätellä sen hetkistä kuntoasi, kun ne eivät käsittääkseni ole tarkassa kronologisessa järjestyksessä.
        Joka tapauksessa on mukava huomata että jonkinasteista edistystä on tapahtumassa. Varsinkin kun jopa hieaman hyvänkin makuiset lääkkeet rupeavat tympäisemään :D Älä unohda että hyvä lääke maistuu pahalta!

        Nuo kaikki pienetkin muutokset kehon toiminnoissa ovat varmasti ilon aihe. Kuka olisikaan enemmän onnessaan röyhtäisystä, kuin hapottomuudesta kärsivä? Se on ainakin osoitus, että vatsasta löytyy muutakin kuin pimeyttä.
        Kiinassa röyhtäisy aterian jälkeen ilmaisee arvostustasi talon antimista, jota poppamiehesikin perheineen varmasti arvostaa :D Samalla se antaa varmistuksen siitä että jotain uutta on tapahtumassa ruoansulatuksellesi. Kaikki ulkoiset merkit ovat hyviä merkkejä. Niitten perusteella voidaan päätellä lääkekuurin teho.

        Siitä vain insinöörit aamukahvittelun lomassa keskustelemaan suolen toiminnasta. Se kuuluu osana kuuriin ja kulttuuriin. Ei siinä ole mitään häpeiltävää, vaan päinvastoin. Näillä kulmilla hyvin toimiva ruoansulatus on ylpeyden aihe :)

        Toivottavasti myös uskallaudut ottamaan vapaammin kuvia paikallisista heidän arkiaskareissaan. Kauko-objektiivi on siihen paras, kun voit ottaa kuvia puolisalaa. Näin pääset eroon iän ikuisista poseerauksista. Lapsia kuvattaessa taasen niitten poseeraamiset tuovat uusia ulottuvaisuuksia kuviin mukaan. Rohkeasti vain näpsimään lisää kuvia.
        Freelancer lehtikuvaajana (IS) minulle aikoinaan opetettiin heti ensimmäisenä, että vähimmäismäärä kuvia oli 4 rullaa per kohde ja valotettujen rullien mukaan meille maksettiinkin. Näin myös julkaistavien kuvien valinta oli helpompaa, kun oli mistä valita :)

        Nuo harakanvarpaat lopussa ovat meidän kiinalaiset nimet. Minä olen ”Uncle Wei Li” (叔父 煒李). Vaimon lempinimi on ”Tree” (樹) tarkoittaen Puuta. Hänen kiinalainen nimensä: Lee Kah Hiang. Hänen Thai etunimensä kiinaksi: (三个可爱的药): ”kolme hurmaavaa lääkettä”. Hänen Thai sukunimensä tarkoittaa: ”vanhemmistaan huolehtiva jälkeläinen”.
        Jo suomessa minulla oli vaikeuksia sukulaissuhteiden muistamisessa. Nyt minulla on yli 400 täkäläistä sukulaista kaikkine vaikeine nimineen – tehtävä mahdoton :D
        陰陽 = Ying-Yang eli tasapainossa eletään :)

        • Niin se olo sahaakin. Yhdessä hetkessä saattaa heittää jalat alta ja sitten makaan petissä muutaman tunnin. Ahaa, ilmankos olet niin kiinnostunut kuvaamisesta! En ole juurikaan jaksanut kamerankaan kanssa heilua. Sekin vaatii jaksamista, että edes ”näkee” kuvattavaa. Puhumattakaan siitä, että pääsee ylös, ulos ja liikkeelle. Toki pidin röyhtäisyä hyvänä merkkinä ja niin yritinkin sen ilmaista.

          Terveiset on välitetty perille. :)

          • Hyviä vointeja! Koeta kestää, parempaan päin taidetaan olla menossa!

            Tuli sellainen mieleen, että kun Kauko Matkailija ja vaimonsa ovat kovasti avuliaita ja hengessä mukana, niin voisiko hänen vaimonsa kääntää muutaman perusasian kiinaksi?
            Esim. tämän postauksen ekassa kappaleessa olevat väärinymmärrysasiat vievät turhaan energiaa ja aikaa. ”Proteiineja pitää syödä, sillä ne ovat ihmiselle välttämättömiä. Niin ovat. Mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen. On ollut aikamoista vääntöä saada perille, että en todellakaan voi niitä syödä.”
            Tällaiset perustavaa laatua olevat väärinymmärrykset kun saisi selvitettyä niin voisi taas päästä askeleen eteenpäin, jotakin toista reittiä.

          • Googlen kääntäjällä keskustellaan ja kyllä tuo ”ei proteiineja” -lause on ihan varmasti saatu sanatarkasti käännettyä. Mutta tässä on kyse syvällisemmästäkin ymmärtämisestä kuin vain sanojen ymmärtämisestä. En ole varma, onko allergioita näillä kulmilla koskaan ennen nähtykään. Myös on kyse omista vakaumuksista tinkimisestä ja sen asian hyväksymisestä, että omat tiedot ja totuudet eivät aina pädekään ja että toinen saattaakin tietää jotain, mikä juuri tässä tilanteessa onkin oikeampi kuin minun oma tietoni. Pätee varmasti puolin ja toisin, mutta se toisen puoli on vain helpompi nähdä kuin oma.

          • EsaT’lle.
            Ymmärrän hyvin huolestuneisuutesi Virpistä.
            Olen kuitenkin luottavaisella mielellä luettuani tarkkaan hänen selostuksensa hoidosta ja sen tuomista muutoksista. Näin täälläkin toimitaan kiinalaisten lääkäreiden toimesta ja meidän omassa ennalta ehkäisevässä hoidossa. Juuri tästä syystä emme halua sekaannuttaa asioita enempää, koska olemme vakuuttuneita että oikealla suunnalla mennään. Jos asiat olisivat toisin, olisin toki avannut sanaisan arkkuni. Mielestäni 2 inssiä riittää tällä hetkellä ja kolmannen on parempi olla sekoittamatta soppaan :D
            Tärkeätä on säännöllinen kommunikointi hoidon edetessä kaikista uusista muutoksista, jotta hoitava henkilö voi niitten perusteella muutella hoitokaavoja.

            Kyse on toki myös uskon asiasta ja eri näkemyksistä, niin kuin Virpi havainnollisti. Itse pidin aikoinani koko hommaa huuhaana, kunnes tavattuani oman lääkärini, joka ensimmäisenä sanoi että olin läpikäynyt operaation 2 kk aikaisemmin. Edes vaimoni ei ollut kerinnyt siitä hänelle kertoa. Häneltä opinkin joitain niksejä kuinka mm. kynsistä näkee eri kehon osissa tapahtuvista muutoksista ja puuutteista. Sen jälkeen olenkin ahmimalla lukenut kaikkea taivaan ja maan väliltä kiinalaisesta diagnosoinnista ja luonnonlääkityksestä. Ennaltaehkäisy on kaiken A ja O ja sitä periaatetta seuraamme päivittäin.

            Mielestämme Virpin tulisi jatkaa hoitoa luottavaisin mielin, ellei muita ratkaisuja ole tarjolla. Kiinalaiset ovat vuosituhansia edellä länsimaisesta lääketieteestä luonnonmukaisessa sekä ennalta ehkäisevässä lääkityksessä. Toki he turvautuvat länsimaisiin hoitomuotoihin tositarpeessa. Eivät he tyhmiä ole. He vain mielummin seuraavat vuosituhansien oppien luomia suuntaviivoja. Kyse on kokonaisvaltaisesta hoitomuodosta alkaen mielen hallinnasta päättyen tasapainoittavaan kehon ravitsemiseen unohtamatta liikunnallisia tarpeita puhtaassa ja rauhoittavassa luonnossa. Virpin nykyinen asuinpaikka tuntuu sopivan tähän kuin käsi hansikkaaseen :)

            Toivotamme Virpille vankkaa uskoa sekä itseensä että häntä hoitavaan perheeseensä. Minusta tuntuu että olet päätynyt vihreiden vuorien keskelle hoivaavien enkeleiden seuraan. Mikä voisi olla sen turvallisempaa?

            P.S. Tuosta nimilitaniastani puuttui vielä, että alkuperäinen sukunimeni on Skogster, alkuaan 1700-luvulta Knaapilan ratsutilalta, Lahelasta, Suomenkylä (Finnby) Yli-Kerava, Tuusula. Onkohan sukulaisia lukemassa tätä… terveisiä :D

          • Kiitos. Tämä oli hyvä kuulla. Itselläni on usko tässä heilahdellut edes takaisin ja ollut lähinnä epätoivon puolella. Ehkä se on sitten ollut paranemiskriisiä.

            ”Mielestäni 2 inssiä riittää tällä hetkellä…” :D

    • Ei olla käyty. En tiedä, toisiko se mitään oleellista lisäarvoa muuta kuin ”kiva tietää” -infoa. Taudinmääritykseenhän siitä ei tässä olisi ja sen tiedän ja uskon, että puutosta on varmasti yhdestä sun toisestakin ravinteesta. Mutta on mulla se letti tallella, jos joskus haluan vilkaista, että missä kunnossa sitä oikein oltiin.

      • Voi olla vähän tyhmä kysymys (kun en asioita tunne), mutta voiko sinulta puuttuvia ravinteita ja proteiineja antaa suonensisäisesti? Ohitetaan ruoansulatus ja laitetaan aineet suoraan verenkiertoon. Eihän se korjaa itse ongelmaa, mutta jos se toimisi niin olisit ainakin voimakkaampi etsimään uusia ratkaisuja. Ei konjakkikaan paranna flunssaa mutta on edes kivampi sairastaa…

        • Jotain ravinteita varmasti voisi, mutta allergia on allergia. Proteiineja hylkii nimenomaan kehon oma immuunipuolustus, ei suolisto (tai en siitäkään tiedä…). Sain rokotteista aivan hirveän rajut oireet, kun siinä proteiinit ruiskutettiin suoraan verenkiertoon. Siis rokotteethan ovat kuolleita/heikentyneitä taudinaiheuttajia eli mikro-organismeja, jotka nekin sisältävät proteiineja. Syömisistä johtoaika oireisiin on 24-36 tuntia. Rokotteista ei mennyt kuin viisi tuntia, kun migreeni alkoi. Kaksi satsia otin, sitten riitti piikit.

  3. Tervehdys Kep Lodgesta, taalla sita nyt ollaan :) Odotan viela sita ultimate-auringonlaskua, etta paastaisiin tuohon viereen Tree Topiin vaikka paivallista syomaan auringonlaskua katsellen.

    Ei olla tehty oikein mitaan. Tanaan kaytiin aamulla ostamassa Kep Marketilta patonkia ja pussijuomaa (tosin se tuli muovimukissa joka oli muovipussissa), ja Crab Marketilta haeskeltiin puuroa, mutta paikalliset ei meita oikein ymmartaneet eika sitten jaksettu vaivautua kun meille tarjoiltiin vain rapuja eivatka ymmartaneet kun sanottiin ettei syoda.

    Huomenna vaihdetaan kahdeksi yoksi muualle kun meidan huoneeseen on varaus jollain muulla; ajateltiin olla yksi yo Kukulukussa ja toinen Rabbit Islandilla. Josko jalkimmaiseen saisi vihdoin viriteltya omat riippumatot.

    Mitahan muuta sita osaisi sanoa. Hyvin on mennyt matka, mutta aikaa on vain vielakin liian vahan. Olen alkanut haaveilla Kiinan Lonelyplanetin ostamisesta, josko vaikka puolentoista vuoden paasta lahtisi puoleksi vuodeksi sinne reissaamaan, ja jos oikein mukavasti sattuisi, voisi paattaa matkansa Japaniin Sakura-juhlaan. Saa nahda, kuinka monta prosenttia tuosta suunnitelmasta toteutuu – toivottavasti edes sen verran etta tulee sinne Kiinaan lahdettya. Venyttaisi tietysti opintoja vuodella, mutta mikas kiire tassa on mihinkaan…

    Mukava lukea sun kuulumisia taas, aina valilla ja nyt vahan harvemmin kun on itsekin reissun paalla. Toivottavasti kuukauden koeaika tuottaa tuloksia, ja ruoka alkaa taas maistua ja toimia kehon parhaaksi niin kuin sen pitaisi :)

    • No nyt kuulostaa mukavan rennolta meiningiltä. Jos tarkoitat puurolla riisivelliä, niin crab marketsin ihan torin puoleisessa päädyssä on yksi paikka, josta sitä saa aamuisin. Mutta pitää mennä ainakin ennen puolta yhdeksää. Ja puuron nimihän oli bor bor ja lausutaan jotenkin bo boo.

      Minä sain vaihdossa itselleni sellaisen Kiinan oppaan kuin Discovery ja tykästyin siihen välittömästi. Paljon kivempi kuin Lonely Planet. Kun olet hankkimassa matkaopastasi, niin vertaile vähän ja katso, mitä tykkäät.

      • No enpä tosiaan ollut huomannut tätä kommenttia :) Noin matkatessa aika vierii niin nopeasti, eikä muista enää yhtään mihin kirjoitukseen sitä joskus aiemmin kommentoi; kiitos kun mainitsit, olisi muuten jäänyt ihan huomiotta.

        Meillä jäi puurot kokeilematta, eikä taittu kertaakaan niin aamusta lähteä liikenteeseen Kepissä että oltaisiin edes ennen yhdeksää ehditty.. Mutta jäipähän vielä kokeiltavia asioita ensi kerralle.

        En ole tutustunut tuohon Discoveryn oppaaseen, minkä takia pidät sitä hyvänä oppaana/ LonelyPlanetia parempana? Pitäisi varmaan käydä kirjastossakin vähän kiertelemässä ja tutustumassa tarjontaan :)

        • En osaa oikein sanoa, tykästyin vain siihen saman tien. En ole edes lukenut niin kovin paljoa, vain niiden paikkakuntien osalta, joihin olin menossa. Discovery on jotenkin valoisampi. Kartat ainakin ovat hyvät, jopa niinkin isolle alueelle kuin Etelä-Kiina, joka on tuo minun oppaani. Lonely Planetissä on mielestäni vähän turhanaikaisia maailmanlopun juttuja, niinkuin kaikki olisi niin kamalan vaarallista ja pitäisi kaikkea niin kamalasti varoa. Kokemukseni heidän suosittelemistaan ravintoloistaan ainakin on juuri päinvastainen: järestään niistä ravintoloista olen saanut ne kaikista kuivimmat ja turistimuokatuimmat ruoat. Kambodzan Lonely Planetia on tullut verrattua eniten todellisiin oloihin, saattaahan niitä olla muista maista tehty parempia opuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *