Perhe Wang

7.5.2011 Xingping, Kiina

Olen nyt asunut täällä perheen hoidokkina viikon päivät ja esittelenkin ensin perheen ennen kuin kertoilen, miten hoitokuurini etenee.

Asutaan Xingpingin vanhankaupunginosassa Old Streetillä. Perheellä on tässä ravintola ja pari huonetta vuokrattavana yömajoitukseen. Minä olen saanut noista sen yhden hengen huoneen ja joka mahdollisesti tulevaisuudessa tulee perheen omaan käyttöön. Koti on aikalailla erilainen verrattuna meikäläisiin koteihin. Etuosassa on ravintola ja ovet kadulle ovat aina koko päivän levällään asiakkaiden tulla sisään. Näissä vanhoissa taloissa näkyy olevan sellainen tyyli, että koko sisäänkäyntipäädyn seinä on joko irtonaisia ovilevyjä, jotka nostetaan päivän ajaksi sivuun tai kuten täällä, useampiosaisia ovia, jotka avataan koko seinän leveydeltä.

Mitään varsinaista olohuonetta tai muuta yhteisiä yksityistiloja ei ole kuin tämä ravintolan puoli. Tässä sitten hengaillaan koko porukka ne ajat, kun ei olla nukkumassa. Asiakkaiden tullessa isä-Li Ping tai äiti-Chao laittavat ruoan ja sitten ollaan taas ja tehdään omia juttuja, kunnes seuraavat asiakkaat saapuvat. Viime päivät on ollut sateista, ohikulkevat turistit vähissä eikä ravintola-asiakkaita ole ollut. Aurinkoisempina päivinä tässä oli ihan vilkastakin. Englantia osaavat kiinalaisturistit tulevat helposti kyselemään, että mikä matkaaja minä olen ja asunko täällä ja nekin, jotka eivät juttusille tule, haluavat mielellään saada muistoksi valokuvan itsestään länsivieraan kanssa. Eli poseerailen täällä sitten kuin paraskin matkailunähtävyys. Ei se minua ainakaan vielä ärsytä, naurattaa vain. Kiinalaiset ovat melkoisen estottomia kamerankäyttäjiä.

Yksityistilat ovat talon takaosassa, jossa kolmessa kerroksessa yksi makuuhuone ja vessa tai kylpyhuone kussakin. Minä olen saanut keskikerroksen. Kattoterassilla on pesukone ja siellä kuivatetaan pyykit. Eli ei mitään olohuoneita, sohvia eikä teeveen tuijottelua. Yhteinen oleminen tapahtuu ruoka- ja teepöydän ääressä sekä päivittäisten askareiden ohella, jotka nekään eivät kaikkia päiviä täytä, vaan aika kiireettömältä vaikuttaa elämä. Lattioissa on joissakin huoneissa laatat, portaat ja käytävät ovat paljasta betonia. Täällä kuljetaankin sisällä aina kengät jalassa ja minulle on annettu omat sisäsandaalit. Pinta-alaa on aika paljon, mutta sen siivoamisesta huolehtii täällä käyvä kotiapulainen.

Perheen ehdoton pää on toki noin viisikymppinen isä Li Ping. Ystävällinen ja leppoisa, mutta se, joka päättää ja sanoo miten tehdään, sanoisin näin ensivaikutelmana vielä sen paremmin tuntematta. Pitkälti isäntänsä kaltainen on tunnelma koko perheessä: lämminhenkinen ja nauretaan helposti. Tutustumme toisiimme tässä pikkuhiljaa ja juttelemme googlen kääntäjän avulla samalla, kun yritämme kumpikin kartuttaa kielitaitoamme. Minä opettelen kiinankielisiä sanoja ja Li samoja englanniksi. Li on muuttanut tänne pikkukylään muutamia vuosia sitten Shenzenistä, jossa ihan kaupunkialueellakin jo on asukkaita suurin piirtein saman verran kuin koko Suomessa. Niin että ei se elämäntyylin remontti mitenkään yksinomaan länsimainen ilmiö ole. Oli aika hupaisaa, kun eräänä iltana totesimme kumpikin olevamme insinöörejä. Tässä sitä on sitten kaksi insinööriä aamuisin keskustelemassa vatsan toiminnasta ja ulosteen laadusta.

Äiti Chao on kuin itse aurinko. Yhtä säteilevä hymy, joka loistaa koko kasvoilla, ja yhtä energinen. Laittaa minulle aamiaiseksi puuroa ja käy kanssani läpi lasten englannin kielen opiskeluun tarkoitettuja kuvakortteja, joiden avulla on hyvä opiskella kiinaakin. Chao on miestään parikymmentä vuotta nuorempi ja heillä on nelivuotias tytär, Yue. Tässä eräänä päivänä ihmettelin, että missä Yue on, kun ei ole näkynyt koko päivänä. Koulussa oli. Aika pitkät koulupäivät ovat täällä jo nelivuotiaalla, ainakin sen kahdeksan tuntia. Tosin en tiedä, miten vaativaa koulu jo tuossa vaiheessa on ja mitä koulupäivän ohjelmaan kuuluu.

Kyläilemässä täällä ovat Wangin aikuinen tytär Na Wangin edellisestä avioliitosta ja perheen vävykandidaatti Yang. Na katseli eilen netistä morsiuspukuja ja minä utelemaan, että onko kohta häät tiedossa. Ensi vuonna kuulemma ovat menossa naimisiin. Pariskunta asuu Shenzenissä, mutta häät pidetään täällä Xingpingissä.

Vahtia täällä pitää paksumahainen mutta ripakinttuinen chihuahua Mini, joka ärhäkkäästi puolustaa reviiriään haukkuen kaikki ohikulkijat ja sisään tulijat. Nukkuu kerällä pienessä korissaan, joka nostetaan välillä koirineen päivineen sivupöydälle, jos yltyy liikaa ärhentelemään. Siellähän sitten on pöydän päällä, ei se sieltä korkeuksista itse mihinkään pääse ja tyytyykin sitten makaamaan hiljaa kopassaan. Rakastaa rapsuttelua ja sylissä makaamista. Kutsuin sitä mielessäni ensin makkaraksi, nyttemmin kirppukasaksi. Arvannette mistä nimenmuutos.

Minä olen sitten Vilpi-ayi elikkäs Virpi-täti. Parhaillaan tässä kirjoittaessani, kun kyselin miten kenenkin nimet kirjoitetaan ja mitkä ne itse asiassa ovat, niin tuli puhetta, että onko minulla kiinalaista nimeä. Ei ole, mutta kohta varmaan on, sillä nyt talon naisväki selaa kiinan äännesanakirjaa ja miettii minulle sopivaa nimeä.

Valmista tuli. Minun kiinalainen nimeni on nyt sitten Wēi lè bì. Wēi tarkoittaa tuulta, sadetta ja kukkaa ja kaksi jälkimmäistä merkkiä ovat ymmärtääkseni foneettisia vailla sisällöllistä merkitystä. Nyt pitäisi sitten opetella kirjoittamaan oma nimi. Aikamoista harakanvarvasta näin aluksi, varsinkin tuo ensimmäinen merkki, jossa on enempi tuherrettavaa.

Mutta minäpä en olekaan perheen uusin tulokas. Kaksi päivää tuloni jälkeen läksimme Chaon ja Nan kanssa torille ja sieltä kotiin tuomisina vihannesten ja hedelmien lisäksi oli kaksi pientä ankanpoikaa. Chao valitsi kullankeltaisen untuvikon ja minä ruskeankirjavan. Ankat pistettiin pahvilaatikkoon, jonka minä sain kunnian kantaa kotiin. Perheen hurja vahti ei edes haukkunut noita pieniä piipittäjiä, vaan peruutti häntä koipien välissä pöydän alle. Ankat käydään ulkoiluttamassa aamuisin talon edustalla ja voi sitä iloa, kun pääsivät pesuvatiin kylpemään. Ilo vaihtui hämmennykseksi, kun Chao kaatoi vatiin lisää vettä eivätkä räpylät enää yltäneetkään pohjaan. Mutta niin vain se ankanpoika kelluu ihan luonnostaan.

Isä-Li tervehtii uusia perheenjäseniä.

Chao muuttaa ankanpojat isompaan väliaikaiskotiin ja Mini seuraa häntä koipien välissä josko hirviöt pääsevät vapaiksi.

Li ja vävy teepöydän ääressä.

Perheen pienimmäiset aamulla ulkoilemassa.

13 vastausta artikkeliin ”Perhe Wang

  1. Terveiset täältä aurinkoisesta äitienpäiväkotisuomesta!
    Mielenkiinnolla seuraan blogiasi, osaat kertomisen taidon ja vau! mitä kuvia. Mahdetaanko niistä pienistä ankanpojista tehdä ”Pekingin ankkaa” kunhan siitä varttuvat?
    Toivottavasti saat kelpo hoitoa joka oikeesti tehoaa, ja miksei tehoaisi. Ainakin uskon niin.
    Puhtia sinulle. t leena

    • Kiitos, Leena! Olen kanssa miettinyt, että kuinka etukäteen harkittu tuo ankkojen hankinta oli ja mikä oli ajatuksena, mutta en ole jaksanut lähteä sitä ruotimaan, kun on ollut niin paljon muuta. Mutta hauskojahan nuo ovat. Mutta voivat olla hankalia pitää tässä, kun varttuvat.

  2. Terveisiet kotisuomesta. Näin äitienpäivänä ihan upea ilma. Lämmintä oikeesti. Jäätkö sinä sinne pidemmäksikin aikaa? Millaisesta hoitokuurista on kyse?

    • Hei. Onpa kiva kuulla, että olet lukenut blogiani. On nii pitkä aika siitä, kun ollaan oltu yhteydessä. Kiitos artikkelista. Tosi mielenkiintoista. Vaikuttaa hyvin samalta.

    • Lähdenkin googlettamaan. Todennäköisesti pystyy syömään riisin lisäksi kasviksia ja rasvoista kirkastettua voita ja kylmäpuristettua kookosrasvaa. Jos saan tuon naisen yhteystiedot selville, niin meilaan ihan vain sanoakseni, että on meitä muitakin.

  3. Kiitos tästäkin kirjoituksesta. Osaat kuvailla tunnelmia ja ympäristöä todella tarkasti ja mukaansatempaavasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *