Vihreiden vuorien juurella

30.4.2011 Xingping, Kiina

Kyllä tosi paljon mietin luovuttamista nyt. Että lentäisin Suomeen. Mutta se tosiaan kuulostaa niin siltä: luovuttamiselta. Kun luovuttaa, niin on luopunut toivostaan ja sitten ei ole enää mitään. Minä en osaa nähdä itseäni siellä Suomessa. En osaa sijoittaa itseäni mihinkään paikkaan enkä tekemään mitään. Täällä päässä taas tuntuu siltä, että en enää jaksa. En jaksa enää kantaa rinkkaani noita portaita alas ja siirtyä seuraavaan paikkaan, kun sen aika on. En myöskään usko, että tilani korjaantuu vain allergisoivia syömisiä välttelemällä ja lepäämällä. Tähän on pakko saada jotain, mutta en tiedä mitä se jotain on ja mistä sitä saa ja mistä edes lähteä etsimään.

Makasin juuri taas pari päivää allergiareaktion kourissa. Söin kahtena päivänä peräkkäin aamiaiseksi valkoisia nuudeleita, joista fraasisanakirjani avulla kysyin, että onko niissä vehnää. Ei ole, riisinuudeleita ovat. En minä sitä mausta erota, onko nuudeli pelkkä riisinuudeli vai onko seassa vehnää. Toisena aamuna kuitenkin rupesin epäilemään asiaa ja jätin annokseni kesken. Siitä se päänsärky alkoi pikkuhiljaa hiipiä päälle. Illalla tuli paha olo. Oksennus ei maistunut miltään – siis ei vatsahappoja lainkaan – ja siinä tuli ylös viisi tuntia aiemmin syömäni tuorekurkku. Jos viidessä tunnissa ei tuorekurkku vatsassa sula, niin ei kai siellä sitten sula mikään. Niskat jumissa, päätä särki ja tuskanhiki pinnassa makasin huoneessani sen yön, koko seuraavan päivän ja vielä sitä seuraavankin yön. Siinä nukkumisien lomassa ehdin aika paljon miettimään, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Alkaa olla jo ihan sama, että mihin suuntaan tämä tästä kehittyy, kunhan vain tulee jokin muutos. Eilinenkin oli vielä päänsärkyinen pitkälle iltapäivään asti. Sain itseni kuitenkin ulos ja syömään. En ollut syönyt mitään sitten sen kurkun eli pariin vuorokauteen. Ei silti ollut nälkä. Söin, kun ajattelen, että niin kuuluu tehdä.

Mutta palataanpa alkuviikkoon. Guilinissa ollessani päätin seuraavaksi kohteekseni pienen kylän nimeltä Xingping. Olin ensin ajatellut kuuluisampaa ja isompaa Yangshuota, mutta kun Li-joen suosituin risteilypätkä kuului olevan Yangdin ja Xingpingin välillä, niin päätin, että menenkin tuonne Xingpingiin niitä maisemia ihailemaan ja ehkä käyn sieltä käsin sitten risteilyllä.

Guilinista pääsee Xingpingiin paikallisbussilla. Ensin bussi Yangshuohon ja siellä vaihto. Yangshuon bussi lähtee rautatieaseman edustalta. Siellä on sitten näitä hihastarepijöitä, joista ensimmäinen oli kimpussani heti kun aseman edustaa lähestyin. ”Yangshuo, Yangshuo??” Ilmeisesti kaikki turisteilta näyttävät menevät Guilinista Yangshuohon. Vähän jäi hämäräksi, että mikä näiden hörrääjien taka-ajatuksena on. Ensin luulin, että yrittävät houkutella turisteja paikallisbussien sijaan käyttämään kalliimpia expressbusseja, mutta siinä vaiheessa kun kiipesin tuohon paikallisbussiin ja yksi kyljessäni pyörinyt hörrääjä sanoi minulle äkäsesti ”pay the money”, arvelin, että ehkä yrittävät esittää rahastajia ja erehdyttää tietämättömiä maksamaan matkalipusta heille. Siis täällä on busseissa rahastaja, joka kerää maksun matkan jo alettua ja matka maksetaan heille eikä kenellekään muulle. Näin ainakin näissä maalaisbusseissa. Jossain hienommissa ehkä liput ostetaan erikseen jostain tiskiltä tai toimistosta. Busseja väleillä Guilin-Yangshuo ja Yangshuo-Xingping kulkee 5-15 minuutin välein ja tosi kivasti neuvoivat asemilla oikeisiin autoihin, kun vain sanoi paikan nimen, johon on menossa.

Siinä bussin lähdettyä Yangshuosta Xingpingiin päin minulta loksahti leuka auki, kun tässä nimenomaisessa kohdassa tajusin katselevani uneni vihreiden vuorien maisemaa:

Siis juuri tuollaisia ne vuoret olivat: jyrkkiä ja kokonaan rehevän vihreän kasvillisuuden peittämiä. Ihan yksi yhteen. Paitsi linnat puuttuivat. Tuota vihreyttä oli kuvaan ihan mahdoton saada, kun palatessani paikalle oli väärä aika päivästä ja aurinko vastassa ja sitä paitsi täällä on niin kosteaa, että jo pienenkin matkan päässä maisema samenee utuun. Tästä kuvasta tuo vihreä vehreys ehkä tulee hieman paremmin ilmi:

Eli täällä sitä nyt kökötetään noiden vuorien keskellä. Ehdin minä ennen tätä vehnänuudeliepisodia käydä risteilyllä jokimaisemia ihailemassa. Siitä ja tästä kylästä lisää juttua vähän myöhemmin, kunhan tolkkuunnun kunnolla kirjoittamaan. Mutta todella viehättävä paikka tämä on. Luontoa ja maaseutua, kukot kiekuvat ja jokilaivat tööttäilevät eikä muuta liikennettä juuri nimeksikään.

Bussin ikkunasta napattua matkalla Yangshuosta Xingpingiin.

Auringonlasku Xingpingissä.

14 vastausta artikkeliin ”Vihreiden vuorien juurella

  1. Mielestäni se, että hakee apua, ei ole luovuttamista. En tietenkään voi sanoa miten sinun pitää toimia, mutta jos ajattelen itseni sinun tilanteeseen niin minä kävisin Suomessa saamassa hoitoa ja palaisin sitten vahvistuneena takaisin. Osta menopaluu lentolippu niin että siinä on avoin paluu Kiinan sitten kun olet riittävän kunnossa. Tiedät alusta asti, että retki jatkuu vähän ajan kuluttua, lentokin on valmiina. Kivampi vuoristakin on nauttia kun jaksaa kiivetä. Eikös sinulla käynyt siellä vieraita Suomesta? Käy sinä nyt puolestasi kylässä Suomessa, ja tee päätös että palaat takaisin heti kun olet kunnossa. Ei se ole luovuttamista.

    Tyttäreni sairastui ihan pienenä niin ettei mikään pysynyt sisällä. Pienille lapsille tämä voi olla vaarallista koska massaa ei kehossa vielä ole ja kuivuminen alkaa nopeasti. Hän ei suostunut juomaan Osmosalia (koska se on pahan makuista) eikä vielä itse tajunnut että olisi pakko juoda jotta tervehtyisi. Tyttö meni ihan heikoksi ja sai sitten nesteensä sairaalassa nenämahaletkun kautta. Ja hups: ei mennyt kuin hetki niin neitokainen oli taas oma itsensä. Toipuminen oli ihan käsittämättömän nopeaa. Kaikki päättyi sitten ihan hyvin.

    Varmaan Kiinassakin saa hyvää hoitoa, kunhan vain löytää oikean paikan ja sieltä englantia puhuvan lääkärin. Suomessa ei tarvitse ihmetellä mihin menisi ja osaakohan lääkäri suomea tai englantia. Energiaa ei kulu hukkaan.

    Toivottavasti vointisi paranee!

    • Tuo se onkin, että en usko tulevani kuntoon millään parin kuukauden lomalla Suomessa. En tiedä uskonko tulevani kuntoon lainkaan meidän nykylääkäriemme menetelmin. Ainakaan en suostuisi mihinkään hormonihoitoihin enkä masennuslääkkeisiin. En tiedä, onko heillä muuta tarjota. Tästä olisi mielenkiintoista saada tietoa, jos jollakulla on omakohtaista kokemusta.

      Jos tulisin, niin jäisin. Parin kuukauden lepo ei mitään voinnissani pysyvästi muuttaisi. Minulla ei ole omaa paikkaa, jossa asua ja sen hankkiminen ja elinkustannukset Suomessa veisivät säästöni aika pian. Olisin systeemin armoilla rumbassa kela, sossu, työvoimatoimisto, lääkärit. Mitä jos kieltäytyy tarjotunlaisesta hoidosta? Onko velvollinen suostumaan mihin vain mitä lääkärit määräävät saadakseen oikeuden olla sairaslomalainen? Jos menisin töihin ja vieläpä sellaisiin töihin, joita teen vasten tahtoani, niin en ainakaan toipuisi. Ja sitä omaa juttua minulla ei vielä ole, kun sekin on jotain, minkä odotan ja oletan matkani aikana selviävän, että mikä minusta isona tulee. Eli antautuminen systeemiin ja unelman toteutumisen mahdollisuuden hylkääminen olisi mielestäni sitä luovuttamista. Minusta tuntuu, että jos niin tekisin, niin minulle ei jäisi enää mitään.

      • Seuraa omia tuntemuksiasi. Se on aika hyvä lähtökohta tehdä oikeita päätöksiä. Mutta pidä huolta itsestäsi, ettei vointisi pääse liian huonoksi!

        Voisikohan joku suomalainen ravintoasioita tunteva lääkäri auttaa sähköpostitse?
        Tai kysy Suomen Kiinan suurlähetystöstä tai konsulaatista (HK) paikallisen kielitaitoisen lääkärin yhteystietoja. Luulisi lähetystön väellä olevan tietoa.

    • Ei toki, vaikka joskus täytyy vähän pinnistelläkin saadakseen tavoittelemansa. Luovuttamista tässä olisi kai ollut lakata uskomasta siihen, mihin sisimmässään uskoi ja toimimalla niin, että sen minkä uskoi tulevaksi olisi enää mahdotonta tulla.

      • Hakeudu johonkin päin Kiinaa, jossa saisit tulkkausapua käydäksesi kiinalaisella lääkärillä. Uskoisin täältäpäin maailmaa löytyvän ehkä paremmin apua sinun ongelmiisi. Auttaisin, mutta täällä tuppukylissä ei juuri ole lääkäreitä. Olit kai menossa Daliin lähiaikoina? Siellä on suht paljon länkkäreitä vakituisesti ja muutenkin mukava paikka levätä.

        • Nomadilla olikin hyvä idea. Ota mukaan lääkäriin tulkki, siis ihan kaupallinen maksullinen englanti-kiina tulkki. Vielä jos löytyisi lääketieteeseen erikoistunut niin aina parempi. Maksaa tietty jotakin mutta tuskin kohtuuttomasti, suomalaisittain ajateltuna.

  2. Hei Virpi,

    olen kuukauden ajan seuraillut blogiasi, ja samalla lukenut suurella mielenkiinnolla kaikki aikaisemmat päivityksesi. Pidän todella paljon tavastasi raportoida rehellisesti näkemääsi, kokemaasi ja omia tuntemuksiasi. Turhautuneena juoksemaan päämäärättömasti oravanpyörässä tein itsekin viime vuoden puolella saman ratkaisun, panin koko omaisuuteni myyntiin ja päätin kerrankin elää täyttä elämää keskittymällä itsekkäästi vain itseeni. Nautiskelen irtiotostani tällä hetkellä Indonesiassa, tietämättä vielä tarkkaan, kauanko olen matkalla ja mitä tulen jatkossa tekemään. Uskon kuitenkin olevani henkisesti paljon vahvempi nyt, kuin edellisessä stressintäyteisessä elämässäni.

    Toivon todella, että löydät pian ratkaisun ongelmiisi, tai ainakin edes pientä helpotusta oloosi. Olen itse saanut suurta rohkaisua sinulta, epäillessäni välillä omien päätösteni järjellisyyttä… Vaatii kanttia lähteä matkaan fyysisesti terveenä, saatika sitten elimistön nikotellessa jatkuvasti vastaan.

    Toivotan sinulle voimia jatkaa matkaasi! Jos olet jossain vaiheessa tulossa Indonesian suuntaan, niin ilmoittele! Täältä löytyy ainakin yksi ystävä :)

    • Onnittelut hyvästä valinnastasi – siis tällä tarkoitan matkaasi, en blogiani :D. Ihanaa, että sinullakin on tuo mahdollisuus olla ilman suunnitelmia ja aikarajaa. Se minusta on tässä parasta: tietää, että aikaa on niin paljon kuin sitä tarvitsee, ettei tarvitse tulla pois ennenkuin on valmis. Mitä ikinä se ”valmis” sitten tarkoittaakaan. Sen verran suunnitelmia minulla on, että kesä menee Kiinassa, elokuu Tiibetissä ja sitten Nepaliin. Indonesia ei ainakaan näin äkkiseltään tunnu millään lailla osuvan maideni joukkoon. Mutta eihän Kiinankaan ollut alunperin tarkoitus… Mutta jos osutaan samoille kulmille, niin ilman muuta treffataan ja vakuutellaan toisiamme hankkeidemme järjellisyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta ;).

  3. Siis olet löytänyt unesi vihreät vuoret. Hienoa!!!

    Minäkin ajattelisin luovuttaneeni jos kesken reissun palaisin Suomeen, ihan jäädäkseni. Mutta voisin kyllä käväistä ja lähteä sitten takaisin… :). Toisaalta uskoisin, että jossakin muussa Euroopan maassa saattaisi saada ihan yhtä hyvin ja ehkäpä paremminkin apua tuonlaatuisissa terveysasioissa. Ja tämä on siis ihan mutu-juttuja, kokemusta ei tästä asiasta ole.

    Suomalaista sisua sinulta ei ainakaan puutu. Tyypillistä ”läpi harmaan kiven” -asennettahan tuokin on :).

    Nyt ymmärrän pakonomaisen tarpeeni kertoa siitä bioresonanssihoidosta tuossa sinun edellisessä blogikirjoituksessasi… Tosin en silloin vielä ollut lukenut tätä blogikirjoitusta, mutta siis nyt sen sitten ymmärrän :).

    Kun luin tämän vastauksesi Esa T:n kirjoitukseen : ”Ainakaan en suostuisi mihinkään hormonihoitoihin enkä masennuslääkkeisiin. En tiedä, onko heillä muuta tarjota. Tästä olisi mielenkiintoista saada tietoa, jos jollakulla on omakohtaista kokemusta.”, kaikki napsahti kohdalleen. Ei siis ole omakohtaista kokemusta, mutta kaverillani on. Ja hän todellakin sanoi, että suosittelee ihan joka ikiselle tätä bioresonanssihoitoa, varsinkin jos on jo lääkärikierrokset käynyt läpi ilman, että apua on saanut. Usein ihmiset menevät tähän tutkimukseen ja hoitoon ja se on heidän viimeisin toivonsa… Hoitona käytetään myös homeopaattisia valmisteita sekä esim. juuri kaverillani ”matokuuria” (koirien matolääkkeitä) matojen häätämiseksi elimistöstä. En silti pauhaa tästä asiasta sen enempää, koska tietoni ovat silti vain ”second hand” -tietoja, eikä omakohtaista kokemusta ainakaan vielä asiasta ole.

    Mutta edelleenkin voimia ja jaksamista. Vaikka lähtisitkin välissä käymään jossakin muualla, näen, että tulet viettämään paljon aikaa siellä löytämiesi vihreiden vuorien juurilla.

    • ”…näen, että tulet viettämään paljon aikaa siellä löytämiesi vihreiden vuorien juurilla.”

      Taisitpa osua tuossa ihan oikeaan! Siitä tulossa juttua tänään.

  4. Hei! Löysin viime kuussa blogisi. Kirjoitat ja kuvaat elämääsi hienolla tavalla. Kiitos kun saan olla mukana mielenkiintoisella matkalla.
    Päätin vihdoin kirjoittaa, kun olen huolissani terveydestäsi. Uskon kyllä, että siihen ajallaan ratkaisu löytyy.
    Oletkohan käynyt jo tutustumassa Suomen funktionaalisen lääketieteen sivuihin esim. prohealth.fi. Koulutussivuilla mainittiin kurssisisällöissä myös lisämunuaisen vajaatoiminnasta eli Suomestakin voisi löytyä osaamista.
    Tuli myös mieleen, että voisiko ruuansulatusentsyymien ja maitohappobakteerien syömisestä on ollut apua. Mulle herkkävatsaiselle ne auttavat. Itse olen käyttänyt Englannista tilattavaa Lifeplus merkkistä entsyymivalmistetta, varmaan luontaistuotekaupassa on muita.
    Lisäksi monet ovat saaneet kokonaisvaltaisesti”positiivista virtaa” avantouinnista. Itsellä mm. parantanut aineenvaihduntaa, verenkiertoa ja unen laatua. Kylmään veteen elimistö tottuu parissa viikossa. On muuten varsin koukuttava laji :)

    Kaikesta huolimatta toivon mahtavaa reissua! Kovasti voimia ja jaksamista ja Suomi-sisua sinulle!

    Terkuin, matkailusta ja ravitsemusasioista itsekin kiinnostunut

    • Kovasti kiitoksia! Hyvä saada vinkkejä, että mitä kaikkea ns. virallista koulutusta Suomesta löytyy. Kaikennäköistä kokemusta, oppia ja kurssia tässä on viime vuosien aikana kertynyt, mutta jos aikoo minkään sortin vaihtoehtoterapia-ammattia Suomessa harjoittaa, niin pitää kai olla jotkut virallisesti hyväksytyt paperit, jotta saa luvan. Eli mulla on varmaan Suomeen palattuani edessäni myös sen muodollisen pätevyyden hankkiminen.

    • Ai niin, unohdin vastata: maitohappobakteereita otin parin vuoden takaisella Aasian matkalla ”ennaltaehkäisevästi” kurataudin varalle ja olin ihan ruikulilla. Ne kun lopetin, niin sitten ei ollut mitään sellaisia ongelmia. Entsyymeistä en ole apua huomannut ja se ehkä siksi, että vatsahapponi eivät toimi ja silloin pH vatsassa/suolessa on entsyymeille väärä eivätkä ne aktivoidu. Avannosta olen monen kuullut puhuvan hyvää ja uskon, että se tekee hyvää niille, jotka siitä tykkäävät. Itselleni kylmä vesi, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, on kauhistus. Niinkuin kylmä yleensäkin. Liittyy sekin oirekuvaan. Mutta hieno reissu tästä taitaa kuitenkin olla tulossa, sitten loppujen lopuksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *