Kokeillaan yrteillä

26.4.2011 Xingping, China

Muutama päivä sitten Guilinissa majapaikkani läheisellä ostarilla aamiaista etsiessäni iski iso vitutus. Ensin menin Mäkkärin ohi. Siihen putiikkiin en ole astunut jalallani vuosiin, eikä se minua mitenkään harmita. En tunne siinä mitään menettäneeni. Seuraavana oli kiinalainen ravintola, jossa ensin maksetaan kassalle haluamansa ateria ja sitten mennään soppajonoon kassalta saadun kupongin kanssa. Jouduin kääntymään jonosta takaisin, koska nuudeleissa olikin vehnää – huolimatta siitä, että listassa luki riisinuudeleita. Olin tätä vähän edellisen päivän nuudelikeittoaamiaiseni jälkeen epäillytkin ja siksi nyt tarkistin. Riisiannoksia he alkaisivat tarjoilla vasta lounasaikaan. Jatkoin matkaani ohi useammankin kahvilan, leipomon, jogurttibaarin (jossa mainostivat itse tehtyä jogurttia, nam) ja monien pienien kojujen, joissa myytiin grillivartaita, munia, lisää ei-riisinuudelikeittoja, pähkinöitä. Mitkä tuoksut ympärillä ja mikään ei edes maksa oikeastaan mitään. Kuljin kaiken sen ruoan keskellä ja nälkä oli, mutta mitään en voinut syödä.

Lopulta löysin pienen perheravintolan, jossa onnistuin tilaamaan listan ulkopuolelta – listalla kun oli vain liharuokia – keitettyä riisiä ja wokattua paksoin tapaista vihreää kasvista. Söin aamiaiseni itku kurkussa, jonka jälkeen menin takaisin hotellihuoneeseeni ulisemaan pettymystäni ja epätoivoista oloani. Olin väsynyt ja itkuinen edellisen päivän väärinsyömisistä ja nukahdin uudelleen heräten vasta iltapäivän puolella.

Fysiologiaa tuntemattomalle termit hypotalamuksen tai aivolisäkkeen vajaatoiminta tai kilpirauhasen ja lisämunuaisten vajaatoiminta eivät ehkä vielä anna mitään konkreettista kuvaa siitä, että mitä sitten; mitä se käytännössä merkitsee. Mutta jos sanon, että minulta puuttuvat vatsahapot, niin sen seuraukset on helpompi itse kunkin ymmärtää. Eli ruoka ei sula. En saa ruoastani ravinteita enkä juurikaan edes energiaa. Kärsin siis aliravitsemuksesta.

Sen Saigonissa vietetyn migreenipäivän jälkeen, kun tajusin, että en voi enää kalaakaan syödä, ovat fiilikset olleet matalalla. Nyt, kun en ole enää yrittänytkään syödä proteiineja – muutamia vahinkoja lukuun ottamatta – en ole enää ollut niin kipeä, mutta huomaan, miten olen heikentynyt ihan yleisesti tässä tämän vuoden aikana. Olen laihtunut ja posket ovat alkaneet jo vähän lommottaa. Kasvojen iho on mennyt surkeaan kuntoon. Hilsettäkin on tullut, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut. Olen menettänyt joskus aikanaan vaivalla treenaamani lihakset ja rinkan raahaaminen alkaa jo tuntua vaikealta. Siis se ei ole painava, varmasti alta 20 kg, mutta en meinää enää jaksaa nostaa sitä maasta selkääni. Tukan lähdöstä jo kerroinkin aiemmin. Lisäksi on kaikenlaista muuta remppaa, jotka jätän ihan intiimisyistä kertomatta. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että kroppa alkaa posahtelemaan rikki yhdestä sun toisestakin kohdasta.

Kuva minusta viime syksyltä. Terve en ollut tuolloinkaan, mutta pystyin sentään syömään vielä paljon monipuolisemmin kuin nyt.

Tältä näytän nyt. Ei ihan suoraan vertailukelpoinen kuva edellisen kanssa, jossa on meikit naamassa ja tukka laitettu, mutta kelvannee esimerkiksi erosta kuitenkin.

Ihmettelen, että miten tässä näin kävi. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Olin ajatellut, että kun saan levätä, niin keho rentoutuu ja toipuu pikku hiljaa. Aluksi siltä näyttikin, mutta sitten kaikki on mennyt vaan hullummaksi. Tai no, ei ihan kaikki, sillä jalat tulivat ja ovat yhä takaisin, mutta ruoansulatus ja ruoka-allergiat ovat pahentuneet ihan selvästi. Toipumista ei mitenkään edistä myöskään se, että kannan tästä huolta koko ajan. On vaikea olla ajattelematta asiaa, kun se koko ajan tuntuu heikkona olona ja ei-jaksamisena, näkyy joka kerta peiliin vilkaistessa ja on otettava huomioon joka päivä jokaisessa suupalassa.

Mieleeni muistui tässä noin kymmenen vuoden takainen episodi, kun minulla oli jatkuvaa närästystä. Kävin siitä silloin lääkärissä. Minulle tehtiin gastroskopia, todettiin refluksitauti ja määrättiin happoisuutta vähentäviä lääkkeitä. Kysyin lääkäriltä, että kauanko minun pitää näitä lääkkeitä syödä ja vastaus oli, että loppuikäni. Söin niitä kai noin kuukauden verran. Sitten menin Painonvartijoihin, tein totaalisen elämäntaparemontin jättäen pois roskaruoan, karkit, sipsit ja muut naksut ja mässyt ja lisäsin reilusti kasviksia, jotka aiemmin olivat ruokavaliostani puuttuneet lähes kokonaan, sekä rupesin harrastamaan liikuntaa. Sen jälkeen ei ole närästänyt. Painoa lähti yli 25 kg ja energiaa ja hyvää oloa tuli huimasti lisää. Olen jo aiemmin ihmetellyt sitä, että miksi ei lääkäri ottanut lainkaan puheeksi, että mitäs jos vähän katsoisit tuota ruokavaliotasi ja muita elämäntapojasi. Näkyihän se jo ylipainostanikin, että ruokavalioni ei voinut olla kovin järkevä. Lääkkeitä vain määrättiin oikopäätä ja nyt epäilen niiden sitä paitsi olleen vääriä. Olen nimittäin melko varma, että kärsin jo silloin liian vähistä hapoista – stressasin nimittäin töideni kanssa vähän jo tuolloin.

Liian vähäinen vatsahappojen määrä aiheuttaa samanlaisia oireita kuin liika happamuuskin eli närästystä ja poltetta ruokatorvessa. Vatsalaukun kuuluu erittää suolahappoa ja sen pH (pH-luku kertoo kuinka hapanta tai emäksistä jokin on) kuuluu olla 2,5 paikkeilla. Kaikki alle pH 7 on hapanta. Jos vatsalaukussa pH onkin vaikka 4, maistuu se närästyksenä ylös tullessaan silti happamalta ja korventaa röörejä, vaikka ei olekaan optimaalisen ruoansulatuksen kannalta riittävän hapanta. Stressin yhteydessä ihmisen elimistö vähentää ruoansulatuksen tehoa ja pidempään jatkuneena vatsahappojen eritys vähenee. Täten väitän, että meidän kiireisessä stressiyhteiskunnassamme närästyksestä kärsivien joukossa on enemmän ali- kuin liikahappoisia vatsoja, mutta joihin suurimpaan osaan oireiden lievittämiseksi vedetään happoa neutraloivia valmisteita, joko lääkärin määrääminä tai käsikaupasta hankittuja. Eli siis vain pahennetaan tilannetta. En tiedä mitataanko nykyisin vatsahapon pH diagnooseja tehdessä vai oletetaanko vain kaiken närästyksen olevan liian hapanta. Minulta ei ainakaan mitattu.

Uskallan myös väittää, että vähähappoisia vatsoja on paljon useampia kuin arvataankaan. Ei näin totaalisesti hapottomia kuin minulla, mutta lievempinä. Kronaaviin vatsoihin ollaan jo niin totuttu, että lievää turvotusta, vatsan möyrynää, ilmavaivoja, ummetusta tai satunnaisia varpusparvia ei pidetä mitenkään normaalista poikkeavina. Ne saattavat ehkä olla tavallisia, mutta eivät missään nimessä normaalia vatsantoimintaa. Tuollaiset ovat aina merkki siitä, että ruoansulatus ei toimi niin optimaalisesti kuin luonto on sen luonut toimimaan.

Minulle on täällä ollessa sattunut muutaman kerran niin, että olen tahtomattani syönyt ruoka-aineita, joita yritän välttää. Vietnamissa minulle suorastaan valehdeltiin, että syömäni keitto ei sisällä maitoa. Epäilin kyllä sen hieman liian vaaleata väriä, mutta uskoin kun sanottiin. Jälkeenpäin vatsani kunnosta huomasin kyllä, että ei se keitto maidoton ollut. Sitten on tapauksia, joissa ei valehdella, mutta ajatellaan vain eri tavalla kuin meillä. Esimerkiksi nuudeli ei ole vehnänuudeli, jos se pääosin on riisinuudeli, vaikka seassa onkin vähän vehnää. Tai dumplingissa tms täytetyssä kikkareessa ei ole munaa, jos se ei ole munatäytteinen. Sitä ei lasketa, jos vähän munaa on käytetty taikinan tekoon. Eli ei täällä osata ajatella ”allergisesti” ja että pienikin ripaus merkitsee ja että sillä voi niin vakavat seuraukset, että siitä tulee joku ihan kipeäksi.

Ei täällä ole sellaista määrää allergioita kuin meillä. Miksi ei? Miksi meillä sitten on? Ei kai meidän ympäristömme nyt niin paljon saastuneempi ole kuin täälläkään? Erityisruokavalioiden kirjo on kasvanut viime vuosina valtavasti eikä kyse ole pelkistä mieltymyksistä ja ideologioista, vaan siitä että ei kerta kaikkiaan voi syödä sitä tai tätä tai kumpaakaan. Mistä ne ovat tulleet? Oman hiustenlähtöni myötä olen miettinyt myös kaljuuden yleisyyttä miehillä. Ei täällä näy kaljuja miehiä siinä määrin kuin meillä. Nykyisin kaljuus on jo niin tavallista, että sitä ei enää pidetä mitenkään ”viallisena”. Mutta en minä muista lapsuudestani, että olisi ollut kovin tavallista, että joku oli kalju. Vanhoilla miehillä saattoi jo olla kalju, mutta ei vielä kolmikymppisillä. Miksi meillä ei miehillä pysy tukka päässä? Ja miksi lääkärit ovat niin pihalla väsymysoireyhtymän ja vatsan oireiden hoidosta? Puhumattakaan sitten lukuisista taudeista, joita väitetään parantumattomiksi, en edes rupea luettelemaan tässä. Mitä lääkäreillä ja lääketehtailla on tarjota vaikkapa allergioiden hoitoon? Ei mitään parantavaa ainakaan. Jotain perustavaa laatua olevaa on meidän yhteiskunnassamme pakko olla vialla.

Minä olen viime päivät Guilinissa ollessani metsästänyt yrttilääkkeitä. CFS-verkon (CFS=Chronic Fatigue Syndrome) sivuilta löysin vinkin ashwagandhasta eli rohtokoisosta. Sen juuren sanotaan vahvistavan hermoston ja aivojen toimintaa sekä stimuloivan kilpirauhasta ja lisämunuaisia. Toinen hankkimani yrtti on voikukan juuri. Se sisältää karvasaineita, jotka stimuloivat vatsahappojen eritystä. Sain näille yrteille nimet kiinaksi, piirsin merkit paperille ja kiersin lappuseni kanssa ympäriinsä Guilinin apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa. Näillä yritetään nyt eteenpäin.

Rohtokoisoa uutteena ja voikukan juurta pulverina ja tabletteina. Liuotan paitsi pulverin niin myös nuo tabletitkin kuumaan veteen ja juon teenä imeytymisen parantamiseksi.

24 vastausta artikkeliin ”Kokeillaan yrteillä

  1. Voih, oon tosi pahoillani sun puolesta. Kuulostaa kurjalta eikä tuollaista toivoisi kenellekään. :/ Miten olet jaksanut siellä maailmalla? Suomalaisella sisulla? Tuntuu typerältä yrittää tsempata, kun en edes tiedä aiheesta juuri mitään, mutta kunhan tiedät, että harmittaa sinun puolesta.

    Toivottavasti olo kohenisi ja voisit nauttia siellä olostasi täysillä.

    • Tällainen tsemppaus on sitä kaikkein parasta: kun sanoo vaan, että onpa tosi kurja juttu ilman ns. hyviä neuvoja. Olen pitkään miettinyt, että mitä se on, kun ihminen ei enää jaksa – mitä se silloin tekee tai on tekemättä. Sen olen tässä oppinut, että jaksaminen tai ei-jaksaminen ei ole tietoinen valinta, vaan se tulee sisältä. Ei voi päättää luovuttaa, vaikka joskus haluaisikin.

  2. Jotain tahtoisin kommentoida, mutta en osaa sanoa mitään… Yritän lähettää ajatuksen voimalla energiaa ja voimaa.

  3. Siis toi allergioiden lisääntyminen Suomessa johtuu ilmeisesti ihan siitä että pienenä ei saada tarpeeksi hyvää vastustuskykyä. ”Ennen vanhaa” lapset leikkivät ulkona ym. ja siitä vaan vähän hiekkaa suuhun ja sitten kotiin syömään ilman mitään käsienpesua. Nykyäidit pesevät lapsiensa käsiä ja muutenkin huolehtivat hygieniasta jopa liian hyvin. Jotenkin tämä sitten vaikuttaa elimistöön niin että tulee helpommin yliherkäksi joillekkin ruoka-aineille. En tietenkään sano, että se käsienpesu olisi pahasta, mutta ylireagointi on.

    Tästä juuri koulussa puhuttiin, joten tieto on suhteellisen varmaa :D
    Ja kiitos hyvästä ja käytännöllisestä blogista

    • Kiitosta vaan.

      Hyvä kuulla, että tuosta ylihygieenisyydestä puhutaan nykyään kouluissa. Minunkin mielestäni siinä on menty liian pitkälle. Erityisesti minua hirvittävät desinfioivat pesuaineet, joiden sanotaan tappavan 99% bakteereista. Siinä kuolee se heikoin 99% ja vahvin 1% jää lisääntymään. Kannasta kuolevat heikoimmat yksilöt pois ja kanta vahvistuu.

  4. No niin – siinähän on nyt sitten se kuva viime syyskuulta jota mä itku kurkussa kuukausi sitten katselin. Tiedät jo mitä mä ehdotan (ja tarjous on edelleen voimassa eikä umpeutumisaikaa ole). Ole tarkkana tuon olotilan ja jaksamisen kanssa ettet vaan ylitä rajaa jonka jälkeen uusien ratkaisujen löytäminen menee mahdottomaksi. ISO HALI, paljon energiaa ilmateitse tulee täältä sulle sinne!

    • Niin kyllä muakin on monta kertaa itkettänyt. Kiitos tarjouksesta. Mietin sitä aina toisinaan, että josko sittenkin pitäisi, mutta kun sekään ei tunnu oikealta. En tiedä mitä tässä pitäisi, mutta kyllä aika hullusti alkavat nyt asiat olla. Kaikki halit ja energiat ovat tarpeeseen :).

  5. Harmittaa puolestasi, sekä itseni puolesta kun en osaa mitenkään olla avuksi. Jatka blogin kirjoitusta, sitä on kiva lukea ja kirjoittaminen varmaan tekee hyvää itsellesi. Tsemppiä! Think positive!

    Käsitin, että huonot kokemuksesi (länsi)lääkäreistä ovat peräisin Ruotsista. Itsekin Ruotsissa asuneena tiedän että moni asia on Suomessa paremmin. Minulla ei ole kokemusta ruotsalaisista lääkäreistä, mutta Suomessa minä ja perheeni olemme kyllä saaneet hyvää ja asiantuntevaa palvelua, sekä kunnallisessa, yksityisellä että yliopistosairaalassa. Huonoja päiviä tietty sattuu kaikille, lääkärikin on vain ihminen.

    Kannattaisiko sinun pitää pieni tauko lepäilystäsi ja hoidattaa itseäsi Suomessa? HK:stahan pääsee kai suoraan Helsinkiin joten matka on loppujen lopuksi aika lyhyt. Ja sitten kesällä terveempänä takaisin seikkailemaan Tiibetissä! En tiedä miten hyvin osaat ruotsia, mutta omalla äidinkielelellä osaa selitää monet pienet nyanssierot tuntemuksissa varmasti paremmin. En tiedä näistä ravinto- ja ruoansulatusasioista, mutta varmasti joku lääkäri on erikoistunut näihinkin ja yksi lääkäri voi ohjata toisen luo jos itse ei asioita tunne. Ja tämä blogihan on jo itsessään hyvä taustakartoitus lääkärille. Onko tämä tuttu sinulle: http://www.funktionaalinen.fi/

    • Eipähän sitä aina tarvitse osata mitään konkreettista tehdä auttaakseen. Että on hengessä mukana ja tiedän, että on niitä jotka todella seuraavat blogiani, tuntuu nyt ihan parhaalta. Kirjoittaminen on tällä hetkellä yksi ihan parhaita asioita, mutta kyllä se oudolta tuntuisi, jos ei kukaan koskaan mitään kommentoisi.

      Tämän päiväinen postaukseni vastaakin osin kommenttiisi. Ruotsin kielestä sen verran, että osaisin kyllä ihan täysin selittää vointini ja diagnoosini ruotsiksi. Fysiologiani olen opiskellut ruotsiksi ja monet muutkin Ruotsin vuosinani ruotsiksi oppimani uudet asiat sujuvat melkeinpä paremmin ruotsiksi kuin suomeksi.

      Katson tuota linkkiä myöhemmin, kiitos!

  6. En ole varma oletko jo asiasta aikaisemmin maininnut, koska minulta on jäänyt muutama blogikirjoitus lukematta omien reissujeni takia ja nyt vasta päivitän itseäni taas blogisi suhteen. Mahtavaa luettavaa muuten! :) Mutta siis sitä piti kysyä, että oletko kokeillut käydä kiinalaisella lääkärillä tutkituttamassa vaivaasi? Kiinalaisesta lääketieteestä ja lääkäreistä kuulee aina niin uskomattomia tarinoita siitä miten he tekevät diagnoosin ja jopa ”ihmeparantavat”. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla mitä tällainen lääkäri sinun olotilastasi sanoisi. Ja ties vaikka löytäisivät parannuskeinon! Odotukset korkealla ja positiivinen ajattelu huipussaan! :)

    • Kiitos Riikka! Minulle näyttäisi tämä olevan sinun ensimmäinen kommenttisi blogiini. Kambodzassa kävin kahdella kiinalaislääkärillä ja ne käynnit eivät olleet mitenkään rohkaisevia. Mutta toki parempiakin on olemassa, jossain. Ihan oikeassa olet, että kun hyvän – ja englanninkielen taitoisen! – kiinalaisen lääkärin löytäisi, niin varmasti osaisi auttaa. Mutta tuo oikean lääkärin etsiminen tuntuu kuin lähtisi etsimään neulaa heinäsuovasta. Ajatuskin uuvuttaa. Kun on heikossa kunnossa ja väsynyt, niin ei millään meinaa riittää paukkuja ”pistämään töpinäksi”.

  7. Pidä itsestäsi huolta,ja voimia taisteluun.Kiitos CFS sivusta.
    2009 alkoi omani ja jatkuu.Blogeista olen saannut voimia.Kukaan ei analysoi jatkuvasti tekemisiäni kun istun ja seurailen muitten blogeja.
    blogistasi saat 10+

    • Kiitos! Ihanaa, että joku samanlaisten asioiden kanssa painiva on löytänyt blogiini. Toivottavasti löydät täältä itsellesi jotain käyttökelpoista.

  8. Tsemppiä ja voimia lähettelen täältä edelleenkin ajatuksen voimalla.

    Neuvoja en osaa antaa, eikä se ole minun tehtävänikään. Ja sitäpaitsi luotan, että sinä itse teet juuri niin kuin parhaimmaksi koet. Tai itse asiassa tunnen niin vahvasti.

    Yksi asia putkahti nyt mieleeni ja on pakko se tässä kertoa, ihan siitä syystä vain että tuntuu siltä. Ystäväni on juuri käynyt bioresonanssihoidossa, hoitajana Marjo Urbanski. Eikä siitä sen enempää, koska hoitomuoto on minulle ennestään täysin tuntematon. Tuli vain mieleeni se, että ystävälläni todettiin seitsemää erilaista matoa elimistössä, mm. lapamatoa, mutta siis muitakin. Ja niitä on nyt sitten lääkitty sieltä pois ja olo kuulemma tuntuu jo paremmalta ja pirteämmältä.

    En todellakaan tarkoita, että viimeisenä tikkinä pitäisi tällaista miettiä, mutta kuulin siis, että yleensä ihmiset sitten viimeisenä toivonaan (kaikenmaailman lääkärissäkäyntien jälkeen ilman mitään tuloksia paremmasta) saavat jostain vinkin tästä henkilöstä ja hoitomuodosta ja useat ovat avun saaneetkin. Näin kävi myös ystävälleni. Ja kerron tästä siksi, että hän on burn-outin, masennuksen ja monen monien ruoka-aineallergioiden, hormonitoimintansa ja kaiken muun sekalaisen pahoinvoinnin, sekä fyysisen, että psyykkisen, monien vuosien tuskan jälkeen on siis vihdoin löytämässä jotain helpotusta olotilaansa.

    No, selittämätön pakonomainen tarve tuli kertoa tämä. Eli siitä saa netistä jotakin tietoa, tuosta bioresonanssihoidosta siis. Että jos joskus jaksat googlettaa. Ja tiedoksi muillekin, jotka tätä blogia lukevat.

    Tiedän, että voimasi ovat lopussa. Ja siksi siis lähetän lisää voimia ja energiaa sinulle!!! Toivon parempia päiviä ja voimakkaita kokemuksia!

    • Kiitos. Vinkki on nyt täällä tallessa ja näkyvillä sille, joka tarvitsee. Olkoon se tarkoitettu sitten minulle vastaisen varalle tai jollekulle muulle. Tuollaiset hoitajat ovat kullanarvoisia olemassa.

  9. Hei!

    Olen myös saanut avun Marjo Urbanskilta vaivoihini, niistä pahimpana krooninen haavainen paksunsuolentulehdus. Tyypillinen matosairaus. Näin niitä poistuvan elimistöstä, joten epäilykselle ei jää sijaa. Lääkäri olisi määrännyt jo sytostaatteja, nyt en ole 9 kuukauteen tarvinnut mitään lääkkeitä, kortisonia tms.

    Suosittelen Urbanskin bioresonanssiterapiaa lämpimästi!

    Sirpa

    • Hyvä. Juuri tänään pistin sähköpostia eräälle tuttavalleni ja vinkkasin tuosta hoidosta tietämättä, että toimiiko edes lähelläkään samaa paikkakuntaa. Googletin nyt ja kappas vain, molemmat ovat Tampereella – niin tuttavani kuin Marjon vastaanottokin. Onko tuolla Marjolla kotisivuja? En löytänyt haulla, joten ei ole yhteystietojakaan.

      • Marjon kotisivut ovat vielä vähän vaiheessa, mutta perusyhteystiedot löytyvät sivulta semba.fi. Hänellä on puh.aika ma 10-12, mutta kannattaa yrittää muulloinkin jos ei tuolloin onnistu, häntä on välillä vaikea saada kiinni : – )Ei vastaa tietenkään puhelimeen hoitoja tehdessään ym.

        Marjo on tämän alan uranuurtaja Suomessa ja käsittääkseni hän on kouluttanut kaikki muut samaa hoitoa antavat bioresonanssiterapeutit. Itse olen ollut häneen tosi tyytyväinen!

        Sirpa

  10. Niin se piti vielä sanomani, että hänen pääasiallinen toimipisteensä on Vantaalla, käy kai n.kerran kuussa vastaanottamassa Treella.

    Sirpa

  11. Varasin juuri ajan bioresonanssiterapiaan, sivusi löysin kun googletin siitä tietoa. Minulla ”vain” runsaita ja pitkittyviä lenssuja/tiesmitä, jotka nekin sotkevat elämää kiitettävästi. (Kun on lapsiakin.)

    Luen blogiasi lisää illalla. Kovasti toivotan voimia ja tutut ovat kyllä bioresonanssiterapiaa kehuneet. Jospa se auttaisi sinuakin?

    Voimia, kaikkea hyvää!

  12. Hups, huomasin vasta nyt että tämä on vuodelta 2011 :D eli luen loput ja pääsen varmaan siihen toipumisosaankin. :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *